Oli tänään aika jännittävä tunne, ku kävin Vantaalta hakemassa yhden pyörän ja ajoin sen himaan Töölöön. Noin puoleen vuoteen en oikeestaan ollu ajanu muulla ku jarruttomalla fiksillä ja lukkopolkimilla.
Flätit on todella vammaset! Miten niillä on joskus muka pystyny ajaa ku jalatki lipsuu polkimilla koko ajan?! Samaten vapaaratas, katoo tuntuma pyörään. Ja jarrut… prkl tuntuu paljo vaarallisemmalta ku joutuu hapuilemaan niitä kahvoja, siinähän menee keskittyminen ympäristöön kokonaan. Jarruihin ja vapaarattaaseen kyl tottu aika nopeesti, mut lukkiksia kyl kaipaa jos vähäkään kovempaa meinaa ajaa.
Vaihteisiin totutteleminenki on aika vaikeeta ku ilman jalkojen kiinnittymistä polkimiin ylämäet on tosi hankala polkee ja niitäkin kahvoja pitää etsiskellä ihan ihmeissään.
yhdyn edelliseen. jalkajarrullisella pyörällä vielä ajelee mutta vapaarattaallisella liikkuminen tuntuu suorastaan todella pelottavalta. mulla on vanhasta 90-luvun mtb:stä sinkuloitu rottapyörä keltsussa ja silloin todella harvoin kun sillä lähtee johonkin niin fiilis on aina aluksi todella hulvaton kun tuntuu ettei ole mitään kontrollia koko pyörään.
En ymmärrä. Mulle toi vapaarattaallinen on vaan mukavaa vaihtelua.
Tietty noi flättipolkimet ja sellainen yletön rullailu vapaarattaalla on ihan silkkaa haitarointia, mutta en mä nyt tuota kiinteää vetotapaa ihan t3h shittinä pitäis. Anteeks kerettiläisyyteni.
Tandemilla ajaessa huomaa hyvin, että itse on tottunut polkemaan koko ajan ja takakuski ajaa vapaalla. Risteykset ja muut tarkkuutta vaativat paikathan mennään yleensä vapaalla rullaten, mutta jos ei tajua lopettaa polkemista vaikka voisi, niin takaa saa kyllä siitä kuulla.
Mut joo kaikista parasta on hypätä sopivan isolta fiksiltä täysjoustavan vaihdemaasturin selkään, jossa on penkki radikaalin alhaalla.
Pakko sanoo että kun tänään parin viikon kiinteällä ajon jälkee hyppäs vaihdemaasturin selkään tuntu alkuu että on sillä nopeempaakin päässy. hetken survoin ja ihmettelin menemään kunnes tajusin vaihteen olevan edestä keskirieskalla… eli eipä sitä pitkää taukoa tarvi että oudolta tuntuu… varsinki se tuntuma vauhtii kun jaloilla ei hallitakaan nopeutta täysin oli hieman outoa taas…
Näinhän se menee… kaikeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä!
Ja outoa tuossa on se, että kiinteällä on tullut ajettua vasta vajaa vuosi ja vapaalla se noin 25. Vaihtaminen kiinteään tarkoitti aluksi pari viikkoa totuttelemista tietysti ja lihasmuistissa muokkaantui tieto siitä, mitä se pyöräily oikein on.
No minäpä olen sitä mieltä, että voimansiirrolla hallitaan nopeuden lisäämistä ja jarruilla nopeuden vähentämistä. Ja se on muuten kutakuinkin eufoorinen tunne, kun pari kuukautta kiinteällä ajettuaan vaihtaa vapaalle ja tulee ekaan isoon alamäkeen, missä nopeus nousee lähelle 60km/h. Alaotetta kehiin, niin sirkat soittaa ja maisema vaihtuu.
Molemmissa on puolensa ja vapaaratasta dissaavat on flättispeduja.
Vapaarattaalla on kyllä mukava ajella välillä. Tulee vaan vähän hölmö olo kun huomaa pyörittävänsä koko ajan vaikka ei olisi tarve. Maastosinkulalla on kivä käydä räppäämässä välillä. Levyjarruja käyttäessä huomaa myös kuinka nopeasti pyörän voikaan saada pysähtymään.
Aikasemmin jouduin joka päivä heittään 10 minuutin lenkin tavallisella mtb:llä hakeen lasta päiväkodista niin, että vaihdoin tavalliselle käytännössä lennosta fiksin päältä ja suoraan nopeetemposelta ja intensiiviseltä fiksilenkiltä. Se tunne oli jännä. Ihan oikeesti ekat kurvit ja jarrutukset tavallisen päällä oli aika pihalla. Ei mitään tuntumaa fillariin, tuntui aina vaaralliselta menolta verrattuna kiinteään.
Mutta mulla samaa tunnetta ei ole jos kylmiltään lähden tavalliselle. Sillon se sujuu ihan normaalisti. Toi outo fiilis on vaan niin kauan kun jalat ja pää on vielä sillä edellisellä fiksilenkillä.
Toi outo fiilis oli about samanlainen kun heti kunnon maininkipurjehduksen jälkeen kuivalla maalla käveleminen. Ei vaan saa ekan 200 metrin aikana tuntumaa maahan kun oma elimistö heiluu vielä sen edellisen kulkuvälineen tahdissa.
asb - 23 minutes ago »
No minäpä olen sitä mieltä, että voimansiirrolla hallitaan nopeuden lisäämistä ja jarruilla nopeuden vähentämistä. Ja se on muuten kutakuinkin eufoorinen tunne, kun pari kuukautta kiinteällä ajettuaan vaihtaa vapaalle ja tulee ekaan isoon alamäkeen, missä nopeus nousee lähelle 60km/h. Alaotetta kehiin, niin sirkat soittaa ja maisema vaihtuu.
Molemmissa on puolensa ja vapaaratasta dissaavat on flättispeduja.
NYYH. Mulla on flättispedut enkä mä dissaa vapaaratasta alkuunkaan.
Eniten mua koko tässä fiksi-vapaaratas-keskustelussa ihmetyttää se, että perskales, nehän tukevat toisiaan. Mä alunperin hommasin fiksin piruuttani kadenssitreeniä varten. No nythän mä sit ajelen fiksillä kaikkialle, mutta vain ja ainoastaan sen vuoksi, että se kapine on niin perkeleen yksinkertainen, että mäkin saan sen ajokuntoon.
Muutenkin maantielenkit on saaneet ihan toista meininkiä fiksailun myötä. Ja mikä tää juttu vapaarattaan pyörittämättä jättämisestä on? Idiksenähän on valita aina passeli vaihde, että tulee kans pyöritettyä sopivasti. Muuten vetää jalat juntturaan jos jatkuvasti lepuuttaa. Pitkissä alamäissä tulee kans aerodynaaminen etu, kun pistää jalat samaan tasoon. Mä ajan sit goofyna.
Joo, turha mitään vastakkainasettelua on pystytellä.
Oli vaan niin outo tunne lähtee ajaa tommosella tavallisella maantiepyörällä sen jälkeen, ku oli noin puolessa vuodessa tottunu fiksiin. Ja hassua tossa on se, et ku oli yli 20 vuotta ajanu vapaarattaalla, ni fiksin selkään ekaa kertaa hyppääminen ei tuntunu yhtä oudolta. Tai sit vaan aika kultaa muistot…?
Mut toden totta fiksailu on antanu aika paljo uutta fiilistä pyöräilyyn. Tuntuma pyörään on niin mahtava ja jalat lähes automaattisesti oppii tekemään töitä. Vapaarattaalla siihen tehokkaaseen pyörittämiseen joutuu keskittymään paljo enemmän. Mut on vapaarattaassa, vaihteissa ja jarruissakin puolensa, sen takia varmaan tästä eteen päin pidemmät lenkit ajankin suurimmaksi osaksi näillä apukeinoilla varustetulla pyörällä.
Ihan oikeesti ekat kurvit ja jarrutukset tavallisen päällä oli aika pihalla. Ei mitään tuntumaa fillariin, tuntui aina vaaralliselta menolta verrattuna kiinteään.
Tarkoitukseni ei ollut varsinaisesti dissata vaaparattaallisia pyöriä mutta silloin erittäin harvoin kun ajelen sellaisella nykyään niin fiilis juuri toi markkujiin kuvailema. ekassa kadunkulmassa aina alkaa hirvittää kun huomaa ettei vauhtia pystykään hallitsemaan polkimilla eikä käsijarrun käyttö tunnu tulevan mieleen lainkaan.
toi on tavallaan ihan hauskaa ja huomaan myös että mainitulla sinkulalla tulee aina kaahattua ihan tukka takana. mulla on siinä myös pitemmät kammet muin muissa pyörissäni eli saa hyvät väännöt polkemiseen ja välityskin suhteellisen raskas.
samuli-1 - 5 minutes ago »
Käyttöpyöränä fiksi on kyl lyömätön.
Amen.
Eniten mua nauratti kun nyt keväällä maantieruoskan kaivoin kadulle, oli se, kun mietin miksi pyörittäminen tuntuu niin kulmikkaalta. Keskiössä oli tietty rasvat vähän jämähtäneen oloiset…
Tuohon sinkulan kanssa huristeluun on kans pakko tarttua. Laitoin tyttöystävälle mun ryssän ajokuntoon, ja koeajolla mulla oli niin tolkuttoman hauskaa ettei mitään rajaa.