Siitä asti kun taannoin rahapulassani myin Cervélon pois, on harmittanut ettei tallissa ole puhdasveristä maantiepyörää. Pari jotenkin sitten kuitenkin vähän meh runkoa on seinällä tässä välissä roikkunut, ja jokusen lupaavan kaupan olen vatuloidessani missannut. Nyt sitten ajattelin laittaa projektin pydeen saadakseni motivaatiota polkaista Rattlecadin auki ja ihan oikeasti tehdäkseni asialle jotakin.
Koska tarkoitus on laittaa runkoon minimimäärä kiinnikkeitä ja maksimimäärä typeryyttä, jigiin on tarkoitus ripustaa yliylikoon muhvirunko. Alunperin meinasin muhveiksi Llewellynin Cadenziaa, mutta noitapa ei tällä hetkellä saa mistään. Toinen vaihtoehto on RS:n Sax Max, joita sitten taas kyllä saa. Vähän vielä pohdin jaksaisinko alkaa rosterimuhveja kiillottamaan, mutta tässä on vielä pari viikkoa aikaa pohtia asiaa.
Putkiksi on jo tilattuna Columbuksen Lifeä ja Maxia. En tiedä käytetäänkö moisia kunnallistekniikassa, mutta ainakin faijalta perimässäni kiinalaisessa viiden markan jakarissa näyttää olevan samat seosaineet. Kekke tulee olemaan suora 118 Maxin jaloilla. Jos Antonio Colombo muuten luet tätä, niin lopeta niiden rasististen meemien postailu ja ala rutistelemaan meidän putkia, jooko.
Väri on mun projekteille varsin poikkeuksellisesti valittu jo tässä vaiheessa - taas kerran sellainen jota mulla ei oikeastaan ole osaamista toteuttaa, mutta sehän ei ole uutta - mutta osista sun muusta ei ole oikein vielä ajatusta. Varmaan riippuu vähän siitä mitä teen noiden muhvien kanssa. Ainoat kädessä olevat tähän ehkä tulevat palat on Whiten Pacentille OEM:na tekemät T11 naabelssonit. Nekin tosin mustat, joten saas nähä. Ja onhan mulla tietty jotkut 7700 kampiloiset kanssa jos nyt sitten sille linjalle lähtis.
Koetan jossakin vaiheessa piirtää jotain, niin pääsette sitten ilkkumaan.
En nyt sitten tiiä mitä tostakin muka saa irti. Ihan perusbasic maantiegeo. Kunhan muhvit on kädessä, pitää vielä tarkentaa muutama juttu ettei tuu clearanssien kanssa ylläreitä.
Saahan noita muhveja kaikenlaisille kulmille, ja tekijät sitten vielä tekee niille mitä tekijät niille tekee. Tosin tälle 35/31,7/31,7 putkisetille valikoimaa on vähän vähemmän. Perinteistä fiilistä tässä kuitenkin haetaan ja se määrittelee myös kekke ja jarruosastoa. Kuten tossa yllä ehkä hieman sekavasti jo totesinkin, keulaksi tilasin suorat Columbus Max jalat ja pätkän teräsruotoa. Jarrut tulee tyyppiä vannesorvi.
Menossa oleva globaali pulakausi koskee myös rungonrakennustarpeita. Aina ei saa mitä haluaa vaan pitää ottaa mitä sattuu kaupassa olemaan. Onneksi on suorahiomakone ja viiloja.
Sen sijaan jalkoja juottaessa oli taas lämpötilakontrolli ihan hukassa mistä seurauksena vähän juoksutteet kärähti ja hopeata on nyt sitten vähän muuallakin kuin siellä minne sitä kuuluu. Onneksi on viiloja.
Näitähän toki vois hiplata kunnes Mansikki tulee iltalypsylle, mutta jätän lopullisen viimeistelyn sitten just ennen maalausta tehtäväksi. Ja tulee sittenkin jäämään jotain pientä.
Nää on nyt vesihiottu 320-400-600-1000 ja sitten buffattu karkealla tahnalla smirgelissä ensin sisallaikalla ja sitten puuvillalaikalla. Sisäpuolia vähän suorahiomakoneella ja kiillotuslaikalla sieltä minne iso kone ei yllä. Lopuksi on vielä tiedossa hienompi tahna ja puhdas puuvillalaikka.
Mä kyllä näistä Richard Sachsin muhveista niin kamalasti tykkään kun muotoja: on. Olispa vielä rohkeutta toteuttaa enemmän omaa näköä. Ehkä sit ensi kerralla.
Mun tavaramerkiksi alkaa näemmä muodostua tämmönen pikku hiprakassa tehdyn näkönen viemäri. Vähän tossa yhdessä kohtaa jyrsinterä lipsahti, mutta pitää paikata sit vaikka koritinalla ennen maalausta.
Noniin. Tässä on ollut kaikenlaisia vaiheita. Ensin mä turasin Ceewayn tilauksen kanssa ja mm unohdin tilata keskiömuhvin. Tai siis ymmärsin muhvisetin koostumuksen väärin. Se keskiö tuli sitten eri rahdeilla perässä. Sitten huomasin että tavarantoimittaja oli toimittanut väärää tavaraa, eli rosteristen tilalle tavalliset takadropit. Ja sitten multa meni moti koko projektiin. Siinä vaiheessa taloon tuli sorvi. Ja nyt on sitten kaikki paikat täynnä pyöreitä asioita.
Viime viikolla sain sovittua että Peter lähettää kuin lähettääkin mulle ne rosteriset dropit, joten kai tätä pitää taas jatkaa. Etukolmio alkais olla kiinnikkeiden juotosten siistimistä ja muhvien kiillotusta vajaa juottokunnossa. Pääsee siis taas lempihommaan.
