Kultaisen fiksikauden hiivuttua ainakin omalta osaltani polvivamman vuoksi etsin suuntaa pyöräelämässäni useiden vuosien ajan. Taisin eka ajaa superkevyellä maantiepyörällä, sitten painavahkolla ysärimaasturilla pitkän aikaa ja tota 26" retki/yleispyörän konseptia hioin melko kauan ja siitä tulikin hyvä lopputulos erään titaanirunkoisen retkipyörän muodossa, josta ehkä kerron joskus toiste. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin nopeammat pyörät taas kiinnostamaan ja löysinkin monien muiden tavoin henkisen pyöräkotini ranskalaisen perinteen ja randonneur-pyörien lomasta. Vaihtoehtoja kauan netistä selailtuani ja etsiskeltyäni tuli vastaani eBayssa pyörä joka ei ensisilmäyksellä kuitenkaan vakuuttanut. Hemmetin iso runko, aika runsaastikin paikkamaalailtu jossa oli kiinni ihmeellisiä vanhoja osia joita en heti osannnut arvostaa. Ja tietty suhteellisen kova hinta pyörästä joka näyttää pikaisella vilkaisulla halvalta 70-luvun suomalaiselta retkipyörältä. Pikkuhiljaa ystävieni kannustusta ja joidenkin tuttujen vastustusta ja omaa sisäistä ääntä kuunneltuani päädyin kuitenkin pyörän puolelle ja tein kaupat pariisilaisen Velo-Vintage kaupan kanssa tuosta pyörästä ja jäin odottelemaan pakettia.
Lyhyehkön kesälomani alussa heinäkuussa koitti pitkään odotettu pidempi pyöräretki. Yhdessä tovereitteni kanssa suuntasimme kohti Saimaata. Kuitenkin jo retken kolmantena päivänä, vietettyämme n. 48 tuntia eräällä laavulla kaatosateen loppumista odotellen, lähtiessämme liikkeelle riehakkaissa tunnelmissa, Born to Be Wildin soidessa matkakaiuttimesta, retki päättyi pyöräilyn osalta onnettomasti. Jyrkän soratiealamäen pohjalle oli kaatosateesta johtuen muodostunut liukasta mutaa johon ystäväni kanssa molemmat ajoimme tajuamatta vaaraa. Kovasta vauhdista tiehen kupsahtaneina lähdimme lopulta ambulanssilla Lappeenrantaan sairaalaan. Reiteeni oli leikkautunut ties mistä syystä suurehko ja hyvin syvä haava katkaisten lihaksen ja lihaskalvoja.
Toipilasviikkoina päivitin kuumeisesti postipaketin seurantaa mutta pyörä ei tuntunut lähestyvän minua sitten millään. Lopulta sain ilmoituksen paketin olevan Irlannissa, josta hieman järkytyin mutta jäin vain rauhallisesti odottamaan. Taisi mennä kuutisen viikkoa ennenkuin iso laatikko pääsi vihdoin rakkaalle työpaikalleni Töölön Pyörään ja pääsin autokyydillä ja kepeillä linkaten katsomaan uutta pyörääni.
Pikkuhiljaa toivuttuani sain pyörän kasaan ja ajoon. Aluksi pystyin vain varovaisesti polkemaan hieman toispuoleisesti ja epäilin samalla pyörän loistokkuutta, olinko maksanut 1700 euroa keskinkertaisesta vanhasta rotiskosta? Toisaalta rungosta ja osista löytyvät yksityskohdat hämmästyttivät ja ilahduttivat kerta toisensa jälkeen.
Voimieni palattua ja saatuani pyörän laitettua täyteen ajokuntoon muunmuassa rasvaamalla kaikki laakerit yms alkoi uskoni kuitenkin voimistua. Tämä vanha ja erikoinen ja hieman hankalakin pyörä kulkee kauniisti ja kevyesti! Japanilaisiin aikalaisiinsa verrattuna toki esimerkiksi vaihdesysteemi on aika kolho ja huono, mutta toimii kuitenkin täysin välttävästi. Jarrut ovat itseasiassa yhdet parhaimmista käyttämistäni vannejarruista. Ja kerrankin runko on tarpeeksi suuri että saan ohjaustangon järkevälle korkeudelle ilman rumasti sojottavaa stemmiä! Edellinen rakkain pyöräni, kultainen Vivalo, oli 53,5 korkea (C-T) kun taas tämä on 61,5 =) mitoituksia on monenlaisia! Joudun kyllä myöntämään etten aivan rennosti pysty edes seistä jalat maassa vaakaputken päällä! Jos vielä joskus ostan toisen samanhenkisen pyörän niin se saa olla sentin matalampi.
Tässä sepustukset tältä erää, päivitän jatkoa joskus kun insipraatio iskee!
Jonkinlaista kuvakimaraa on jo kertynyt, mutta ihan virallista AMA tasoista sivukuvaa ei vielä ole nykysetupista (dynamonapa, uus tanko ja stemmi). Päivitän kuviakin joskus lähiaikoina lisää
osalista:
(tähdellä merkityt osat ovat vaihtuneet siitä kun sain pyörän, eli hyvin pitkälti “alkuperäisessä” kunnossa)
runko: Constructeur Jo Routens (Grenoble), istuinputki 61,5 C-T ja vaakaputki 58 C-C. Ilmeisesti vain pääkolmio ja etuhaarukka Reynolds 531:stä.
ohjainlaakeri: Shimano Dura-Ace
stemmi: Atax 10cm*
ohjaustanko: Philippe Professionel 38/40cm (alkup oli vahingoittunut, vaihdoin samanlaisen mutta uudemman version tilalle)*
teipit: nahkaa
tangonpäätytulpat Velox*
jarrukahvat: Mafac (Cane Creek huput)
jarruvaijerit ja kuoret: Yokozuna (Reaction kuoret)*
jarrut: Mafac Racer (varhainen malli ilman Racer tekstiä), runkoon juotetuilla tapeilla
kammet: Ta Specialites 175mm, 30/43/50 eturattaat
keskiö: ilmeisesti “Alex Singer” tyyppinen patruunakeskiö
polkimet: Lyotard
häkit: Christophe Special
remmit: Christophe
vaihdevivut: Huret
vaihtajat: Huret Jubilee
takapakka: 5v 14-16-18-22-26 (vaihtunee pian 14-16-18-20-24)
satula: Ideale, malli ehkä “90 Special Competition”, erikoiskäsitelty “Rodée Main Selon Rebour”
satulatolppa: ?
kiekot:
takana Campagnolo Record - Super Champion
eteen vaihdettu dynamokiekko, Shutter Precision - H+son TB14*
renkaina Panaracer Gravelking 32mm*
“kevennetyt” eli alimittaiset schwalbe sv15 sisäkumit*
paikat: Maruni “Super Thin”
lokasuojat: jotkut alumiiniset, edessä ~45mm ja takana ~33mm eli jompikumpi ehkä vaihdettu joskus
takavalo JOS
etuvalo Motobecane brändätty
etutarakka oletettavasti Routensin tekemä, teräslankaa kokonaisuudessaan, alumiiniset tukijalat
takatarakka ESGE
etulaukku TA Specialites*
decaleurin molemmat osat suunniteltu ja toteutettu yhdessä ystäväni ja kollegani ManyMetal industriesin kanssa =)*
