P: Raadosta ajoon

Aloitellaanpa tälläinen koostelanka tänne ajankuluksi. Faktahan on, että mulla ei ole tällä hetkellä yhtään ajokuntoista pyörää, enkä ole itsekään ajokuntoinen. Stoori täällä:

Tässä on kolme kuukautta maattu sohvalla ja tuijoteltu kattoa (okei, olen kuunnellut massiivista vinyylikokoelmaani. Ihan tosi, se on massivinen). Viime aikoina ajokyvyttömyys on syönyt ihan erityisesti ja olen pahentanut ahdinkoani tuijottamalla google mapsista mestoja joissa on käyty tai joihin voisi ajella. Erinäisen kiertyneen gopro-materiaalin läpikäynti ei auta asiaa yhtään. Että osaa olla ihminen tyhmä.

Ennen fillarinraatojen esittelyä kuitenkin taustaksi se, että mulla on semmonen lähiretkeilyksi luonnehdittava harrastus: Ajelen kolmisen kertaa viikossa ja yleensä öisin keskimäärin 40-60km lenkkejä eripuolilla pääkaupunkiseutua. Tykkään tyhjistä rannoista, teollisuusalueista, lentokenttien ympäristöistä, isompien väylien ramppien alueista, erilaisista kallioista jne. Välillä löytää itsensä repimästä johonkin pajukkoon takertunutta fillaria eteenpäin umpimetsässä, koska löytyi jännä polku. Ja se on ihan helvetin siistiä. Sielu lepää, I´ll tell ya. Hommaan kuuluu myös valokuvaaminen ja erilaisen videomateriaalin haaliminen. Matskua päätyy Instaan, mutta siellä nyt on muutakin.

Tämän harrastuksen toteuttamiseen on kehittynyt fillarikonsepti, joka on kiinteävälitteinen jarruton maasturi. Ei ehkä näppärin peli jossain juurakossa, mutta hommassa ei vauhti olekaan se pointti, joten pyörää voi ihan hyvin vaan talutella tai kantaa ja ihmetellä maisemia. Slow life.

Ajelin todella pitkään alkujaan talvipyöräksi rakentamallani Inbredillä kunnes sen runko antoi fataalisti periksi:

Kyllä muuten isoakin miestä ahdisti kun tajusi, että nyt ei ole yhtään ajopeliä käytössä. Nopeasti kuitenkin rakentelin strategian tilanteen korjaamiseksi: Rakennan ensiavuksi varastossa olevan Sebun raadon ajoon hankkimalla esim. yleensä pettävän takanavan pulttiversiona. Homma meni monella tapaa vihkoon, mutta siitä myöhemmin lisää. Lopputulos on, että Sebu on edelleen palasina varastossa, mutta mulla on jälleen maastofiksindeeros ajossa:

Tai ei ole. Ensiksi on mainitava, että diggaan Ogresta todella paljon. Mukava ajaa ja on kilsojen myötä kuin ruumiinjatke. Mutta kierrätin tähän Inbredin osia ja jossain kohtaa ne luottapalikatkin antaa periksi. Esim. Halon Freedom discit:

Vastaavia ei saa, joten ton hajonneen takakiekon tilalle tulee joku DT Swiss. Edessä saa olla Halo niin pitkään kuin kestää. Eriparius on sympistä. Mutta tämäkin toteutuu joskus kunhan saan raahattua kiekon rakennettavaksi.

Edellä on mainittu Sebu ja Ogre. Mulla on myös -tadaa- Vicinin pursuit OG pursuitkesän jäljiltä. Tää ei ole koskaan pettänyt mitenkään alta, mutta eipä ole nähnyt viimevuosina ajoakaan. Ehkä ensi kesänä?

Tähän alle jatkan sitten projekteilusta.

7 Likes

onpas haastava tilanne förces mutta ei bileitä ilman issueita.

2 Likes

Projekti Bad Luck

Joku saattaa muistaa tämän pyörän jostain lähemmäs kymmenen vuoden takaa täältä foorumilta.

Pelago oli jotain uutta ja ihmellistä ja sain kerran sitten päähänpiston pistää visakorttini limitit paukkumaan ja ostin itselleni ja nykyiselle ex-vaimolleni fillarit sieltä Vallilan ratikkahallin takaa, jos joku muistaa paikan. Omaan käyttöön San Sebastian ja puolisolle Brooklyn, joka on btw edelleen ajossa. Sebuhan oli tietysti kompliitti herrainpyörä:

Pakko diggaa satulan asentoa.

Nopeasti tuli innostusta myös tuohon fiksihommaan, huolimatta kavereiden paasauksesta mahdollisimman laajan välitysvalikoiman autuudesta ja jarrujen sielunelämästä. Pyörä alkoi siis hiljalleen muuttua kiinteävälitteiseksi sitä mukaa kun asiasta lueskeli. Jarrut hävisivät ensin takaa ja sitten jossain vaiheessa myös edestä. En yhtään osaa paikallistaa missä vaiheessa ja millä aikataululla näin kävi, mutta veikkaisin jotain paria-kolmea vuotta hankinnasta. Jossain kohtaa mentiin raiserin kanssa:

Ja myöhemmin sitten ohjaamo ja satulakin vaihtui:

Pyörähän on kiva ajettava ja omaan silmään tyylikäskin, mutta siinä on yksi vika: Ihan helvetin huono onni. Tämä on pettänyt jatkuvasti enemmän tai vähemmän strategisissa tilanteissa. Elkääkä sanoko “joo joo” vaan antakaa kun setä kertoo: Ihan kaikkea alkaen perus totaalijuntturasta kun taka-akseli pääsee liikahtamaan mäessä runtatessa käytännössä totaaliseksi tuhoksi luokiteltaviin pannuihin. Tähän väliin mahtuu ikimuistoisia hetkia, kuten serpentiiniä takanavasta alamäessä tykittäessä punaisiin valoihin:

Tai vaikkapa tämä:

Joo, ton tapahtuessa olin ajoradalla ja lähdin ripeästi liikkeelle autojonon huohottaessa niskaan. Pam ja keräilin itseäni asfaltilta ihmetellen, että mitä kävi.

Välillä tämä sai sitten olla varaston perällä pitkäänkin kuskin keräillessä rohkeutta ajaa jälleen tällä fillareiden Christinellä. Elämä liikutteli kaikenlaisiin suuntiin ja jossain kohtaa taisi olla muiden pyörien kanssa jotain remppahommaa, joten kaivoin poikamiesboksini varastosta tutun tummansinisen täystuhon, joka pienellä säädöllä ja putsauksella olikin oikein käyttökelpoinen peli:

Mutta tietysti sillä oli pahat mielessä. Kerkesin noin kuukauden ajelemaan oikein tyytyväisenä luullen, että pyörä on parantanut tapansa, mutta siinähän luulin. Yksi lauantai ohjelmassa oli bänditreenit Krunikassa, jonne suhasin vauhdikkaasti Munkan suunnalta. Linnunlaulun mäen alapäässä huomasin maantiepyörällä ylöspäin huohottavan kaverin ja pakkohan siitä oli lähteä niin sanotusti tykittelemään ohi. Kitkerän makuista sylkeä suuhun ja kunnolla vauhtia. Menin ohi niin, että suhahti ja tarkoitus oli painella tylysti horisonttiin. Silta lähestyi jo vauhdilla ja siinähän on semmonen hitusen jyrkempi kohta just ennen. Tiukka ajolinja ja viimeinen puserrus ja… Muistan ehkä jonkinlaisen pamahduksen, mutta havahduin jostain siitä asfaltin ja viereisen kallion rajalta katsellen taivasta. Ohittamani maantiepyöräilijä ilmestyy peittämään aurinkoa kysyen “Mitä kävi?!?”. Taisin vastata, etten yhtään tiedä, mutta eiköhän tämä tästä. Valehtelin tietysti silmät päästäni tossa kohtaa, koska joka paikkaan sattui ja happeakaan ei meinannut saada. Pyöräilijä lähti omia menojaan ja sain keräiltyä itseni jotenkin ylös. Katsoin pyörää, eikä siinä näkynyt mitään ihmeellistä sen hetkisessä tilassa. Kokeilin, että voimansiirto pitää kumpaankin suuntaan ja kivusta huolimatta kampesin itseni satulaan. Vasta sillan jälkeisessä alamäessä tajusin, että kyllä siinä voimansiirrossa on joku pielessä, koska selkeästi joku antaa periksi. Samalla pystyin jo havainnoimaan, että polkimien asento oli ihan miten sattuu ja itseasiassa eturengaskin on umpikiero. Etsin jonkun sopivan tolpan, johon lukitsin pyörän ja lähdin linkuttamaan kohti treenikämppää. Itse selvisin lopulta isoilla kirjavilla mustelmilla, mutta lähemmässä tarkastelussa Sebuun ei montaa ehjää osaa jäänyt. Niin kiekot kuin sarvet ja kammet olivat kaikki enemmän tai vähemmän soikeina. Perimmäinen syyhän oli, että takaratas pyörähti taas kierteiltä. Ja niin raato sai taas mennä varaston perälle odottelemaan.

Leikkaus tästä sitten viime kesään. Ajopyöränä toiminut ja ainut ajokuntoinen pyöräni eli Inbred päästi viimeisen henkäyksensä. Ajohalut olivat kovat ja jotain piti keksiä. Ajattelin, että pistänpä sen San Sebastianin taas ajoon kunnes keksin enemmän retkeilyhommiini sopivan maastohenkisen kulkimen (tällainen tuli kyllä aika nopeasti eli Kuvia omista pyöristä, joille ei ole omia topsuja - #13266 by Karlsson). Koska tuo takanapa on selvästi ollut akilleen kantapää, pistin reteästi tilausta sisään Mackille pulttinavasta. Toimitusajathan ovat aika pitkiä, joten keksin väliaikaisratkaisun. Avautuminen yrityksestä löytyy täältä: Nettikaupat - #1850 by Karlsson Ihan vaan terveisiä Saksaan, että ei ole muuten vieläkään se maksamani-mutta-rahat-ei-tulleet-muka-tilille-muttei-vastata-viesteihin-kun-kysyy-tarkemmin-Shuri ilmestynyt postiini. Yllättävää kyllä, runko osoittautui muusta tuhosta huolimatta langalla tsekattuna suoraksi:

Ajohommat Ogrella vei miehen niin tiukasti, että Sebu kuitenkin unohtui, vaikka osia toki on hissukseen ilmestynyt erilaisina lähetyksinä:

Noi kolme kiekkoa selittyy edellä mainitsemallani väliaikaispatentin virittelyllä. Että jos jollakin on tarve yhdelle 32 reikäiselle Archtypelle, niin privaviestit kulkee. Ja pahoittelut, ettei ole parempaa kuvaa, mutta oli tekemistä jo kepin kanssa könytä kaivamaan toi paketti kellarista, joten jätin urheilematta pahvit ja muovit ympäriltä.

Nyt tässä sairaspedillä on ollut hyvä speksailla, joten lienee aika uhmata kohtaloa ja alkaa viemään projektia loppuun. Täytyy vielä jokusen osan suhteen hakata add to basketia ja sitten vaan iloisesti ruuvailemaan. Kovasti on menossa sinänsä vähemmän omaperäiseen mustilla osilla rakenneltuun Sebuu, mutta pitää katsoa keksisikö jotain twistiä aiheeseen…

Mites on, kauan mulla on elinaikaa ja miksen vaan voi oppia esim. kerralla?

29 Likes

Vilkaisin tätä ketjua eilen illalla ja kas, tykkäyksiä oli Bad Luckille sopiva määrä. En edes ylättynyt.

1 Like

Nyt ois 17 tykkäystä, eli samalla teemalla :smiley:

1 Like

Projekti Kuntoutuspyörä

Tämä rantautui just. Kiitos vielä @ValleroX :lle vinkistä!

Tarkoitus ei ole tässä vaiheessa lähteä maantielle, vaan päästä ns. fiksittelykuntoon aloittamalla varovasti jarrullisella ja vaihteellisella pyörällä. Tämä tarkoittaa jotain pieniä, mutta törkeitä virittelyitä, kuten suoran tangon ja flättipolkimia. Tarvittaessa sitten pyörän voi palauttaa maantieuskottavampaan muotoon.

Mielenkiintoista tarinaa epäonnekkaista sattumista. Mutta eikö hyvä mies tällaiset olisi paikallaan seuraavaan Sebun kesytysajoon?

En tunne, wa is dis?

Edit: Eiku joo, oli vaan uus muoto itselle. Akseli ei ole enää luistanut joskus suoritetun dremelöinnin jälkeen. Sekin piti vaan hoksata kantapään kautta.

Tällainen rantautui samassa kuljetuksessa Principian kanssa Turusta. Pulttinapoja ei voi olla liikaa jemmassa, joten kyse oli ihan heräteostoksesta.

Olisikohan tosin pursuitti sopiva kohde?

uuuuh!

Tänään tuli lääkäriltä lupa hypätä pyörän päälle ja lisätä kuormitusta hiljalleen. Nyt pitäis varmaan saada vaan vielä hommattua purkillinen rohkeutta myös tehdä se. Ei nimittäin polvi tai mikään muukaan tunnu siltä, että ihan hirveällä forcella voisi puskea tai ottaa edes vastaan jos semmonen tilanne tulee. Mutta hmmn, hmmm & hömmmmm…

1 Like

Hömm hömm hömm…

2 Likes

Ilmeeni kun.

5 Likes

Näin yli kolmen kuukauden jälkeen ensimmäistä kertaa ajetut n. 100m autohallissa on asia, jota voi luonnehtia kuluneella, mutta tässä kohtaa täysin oikeutetulla, termillä “bliss”.

3 Likes

Semmonen tuli mieleen, että onko sopivaa lankaa kysymykselle “mihin kyynärsauva ajon ajaksi”?

2 Likes

Köytät vaakaputkeen niinku poolosauvat?

1 Like

Hihnan kanssa selkään kuin invakivääri.

2 Likes

Tää vois olla helppokin toteuttaa, koska mulla on pääsääntöisesti reppu selässä. Toki pontentiaalinen kyynärsauva-pinnojen väliin riski voi olla, mutta on hyvä muistaa, että kolmiolääkkeet pehmentävät myös pannutuksia in situ, ei vain jälkikäteen.

Eilen ensimmäinen lenkki yli kolmeen kuukauteen! Huomiona, että putkelta ei pysty vielä runttaamaan, joten mäet pitää sotkea pikkuvaihteilla ja erilaisten töyssyjen kohdalla pitää muistaa asettaa kammet niin, että terve jalka on alhaalla. Muuten hallinta on aika häilyvää, koska paskotun jalan motoriikka ei ole vielä ole ihan tikissään.

Mutta happiness on 32km perjantai-iltana.

5 Likes

Jalka paranee koko ajan, vaikka polvessa on kävellessä semmonen vähän epämääräinen lörppöys ja särkylääkkeitä kuluu. Mutta viime viikolla 200km ajoa, huhheijaa. Kävin viime yönä kiertämässä lentokentän ja jossain Kannelmäessä kuului Principiasta semmonen “naps”. Luulin, että joku oksa lensi renkaan alta, mutta jarrutellessa huomasin, että kiekko ei tuntunut enää ihan suoralta. Ja pinnahan sieltä oli poikki. Hätäapuna tämä ja kenttärihtaus leathermanin avulla:

Loppureissu sujuikin ilman ihmeempiä säätöjä pyörän osalta. Itseasiassa Principiassa ei ole ollut kuin kerran joku ilmeisesti kiekon dingistä tullut metallisiru jarrupalassa aiheuttaen pientä operaatiota ja kerran vaihteet lopettivat toimintansa, mutta sekin oli vain löystynyt vaijerin kiinnike lopulta.

1 Like