En skidaa, eikä mulla ole jarruja.
Skidausta tarttee, kun zeni loppuu.
Jos zeni loppui, niin ajoit liian kovaa.
Järki päähän.
For realz siis skidaus on räädistelyä, ei jarrun korvike. Vihjailu siitä, että pitäisi osata skidata jos ei ole jarrua implikoi vaarallisen neuvon. Kukaan ei heitä lonkkaa stemmiin ja skidaa siinä ajassa, mitä hätäjarrutus tarvii. Jos ei oo jarrua, niin yksinkertaisesti ajetaan sillä tapaa että omat reaktiot riittää törmäyksen väistämiseen.
100% samaa mieltä. Sellasta etanavauhtia etenin liikentees ettei tosikaa. Jarru tulossa, elkää huoliko!
Lahtelainen jarruttaa otsalla. Joten jos löytyy otsa, löytyy jarru. No hätä.
Pyörä itessään alkaa näyttää siltä miltä halusin. Stealthi, ei turhan kliini.
Toi mini flätbaari lähtee kyl vaihtoon. Tilalle droppi, ja sit tosiaan uus etujarru.
48/16 ratio tuntuu hyvältä. Tuli just sopivasti lisää vastusta, vaikka en nyt ilman tota jarrua ottanu vauhtia alle ku vapaalla suoralla.
108 klikin vapari tuntuu smootilta vaikka täytyy sanoa et jää varmaan vähemmälle käytölle.
Slikit 28mm kumit myös mukava lisä.
Skidaustaitoinen pysäyttää jarruttoman pyörän nopeammin kuin skidaustaidoton. On se hyvä osata.
Ei korvaa jarrua, tietenkään.
48/16 hyvä välitys.
Mut ollaan nyt realistisia. Eihän kellään ole tarkoitus pysähtyä, vaan ainoastaan ostaa aikaa väistämiselle. Siihen ei mitään etukenoskidauksia tarvitse. Toki niilläkin on paikkansa kun tehdään vaikutusta vertaisryhmään.
Joka tapauksessa kiitos tästä. Pieni paluu vuoteen 2010 kaiken maailman hobokrossaus ja runkolaukkusekoilun keskellä.
Skidaan paljon mutta äärimmäisen harvoin - tuskin koskaan etukenoa tarjoan.
Etujarrua tulee käytettyä jos liikkeellä ilman lukko kenkää pätkän matkaa.
Skidaus on aikalailla reaktio jota suosittelen harjoittelemaan. Molemmilta puolilta.
Etujarrun käyttö on kyllä aika vaarallinen reaktiona.
Tietty tilannetaju/ennakointi on aina tarpeen liikenteessä.
Ite kyllä hidastelen skidailemalla. Etunojaskidauksia en kyllä muista hetkeen tehneeni.
Tähän uskon itekkin, tapahtu se pysäyttäminen sitten skidaamalla tai ei
onhan se skidi nyt sairaasti nopeempi hidastaa ku paska jarru(t).
Tietty jos ajaa oikeesti kovaa, kantsii miettiä riittääkö se paska jarru(t) vai pitäskö laittaa kiintee välitys.
Eiks jarrun käyttö ole niin ikään suositeltava taito harjoitella varsinkin jos sen kokee jotenkin vaarallisena
Rohkenen olla eri mieltä. Tai jos niin paskat jarrut ettei asiallisella tekniikalla jarruta niin ostoksille mennä
Oma kokemus on vähän semmonen, että jos sitä jarrua meinaa käyttää yllättävässä tilanteessa, sitä kannattais opetella käyttämään ihan muutenkin. Tuppaa nimittäin tulemaan melko refleksinomaisesti ne reaktiot tilanteissa, joita ei ole osannut ennakoida.
True dat. Homman nimi oli tänään se, et pyörä poltellu kolme viikkoa käyttökelvottomana. Ja tänää yksinkertasesti ei enää pystyny, kun sain vihdoin BB:n kuntoon.
(Ollu taustal, reklamaatio rumbaa ja päätti sitte toi jarru sanoa ittesä irti.)
Kelasin et, mennää rauhallisesti. Aikoinaa pommittanu dekillä mäkiä alas ja totesin et, ei siinä rullalaudassakaan oo jarruna ku takarenkaat tai powerslide. Ok, eri asia. Mutta koska on taustaa, ei niin turvallisista lajeista, nii sitä jollakin tapaa omaa silmää ja kropan hallintaa tällasii hommii.
Nojoo, mutta, ilman tän päivästä. En tiiä olisinko tullu edes kokeilleeks, joten henkilökohtanen voitto. Ja vaikka olis molemmat jarrut kiinni ja vielä laskuvarjo, on se rengasjarrutus as known as skidaus hyvä lisä, koska, miksi ei? Yks tapa jarruttaa lisää.
Mut toki, jarru tulossa. Ei tarvi olla niin die hard et skid or nothing. Mutta, täytyy henk. koht myöntää. Että hakeudun vaarantunteeseen. Niin se vaan on aina menny. Jotai tolkkuu yritän pitää täs.
Vaarantunteest puheenollen. Fixi on itseasiassa fixi mun pärräniksoihin. Muutin Suomee vajaa 2-vuot sit. Pommitin 3-vuotta, joka päivä, Bangkokin liikentees. Se kertoo ehkä mun, reikäpäisyydestä. Ja siihen nähden fixi ja Suomen kadut ja liikenne, on aika lepposaa ja ennalta arvattavaa.
Varmasti.
Etujarrulla varustetulla fiksillä hiekkakelvillä jarrutan mieluummin refleksinä skidaamalla kuin etujarrulla.
Etujarru on ylivertaisen tehokas pysäyttäjä pitävällä alustalla mutta siinäkin on takapyörän avustus tarpeen. Kaarreajo mukaan lukien.
On kova.
ihan hyvä mielipide.
Kutakuinki 20,000 ihmistä kuolee siel liikentees vuosittain. Ja joku 55 päiväs. Kyl siinä oli aina vähä sellanen:“Noniin, pyörä käyntiin ja kuolemaa huijaamaan.” Mutta, harkittuja siirtoja, liikenteen ennakointia, nopeita refleksejä ja ymmärrystä sitä vekotinta kohtaan mikä alla murisee.
Toki kaikesta huolimatta, sanotaan että kolme kertaa oli hyvin lähellä ettei olis käyny hassusti Bangkokis. Siel noi tiet on vähä mitä on ja ihmiset soveltaa, pikkasen, liikennesääntöi.
Katchanaburin vuorilla sai oikeesti kallistaa ja vääntää mutkis ettei pyöriny rinnettä alas pöpelikköön. Siit huolimatta yks supermies hyppy pyörän seläst tuli tehtyy, ja kertaalleen laskettii pyllymäkeä asfaltilla ku hiekkaa mutkassa. Mutta, silti, best moments ever.
Kyse ei ole siitä mitä on tarkoitus tehdä, vaan minkä tekeminen saattaa tulla tarpeeseen jos ajoi tyhmästi.
Ja on sitten kyse vauhdin vähentämisestä tai kokonaan pysäyttämisestä, skidaamalla sen tekee nopeammin kuin skidaamatta.
Kovaa menininkiä. Sen verran ajanut siellä pikkukylissä että Bagkokin jätän kyllä väliin. Mutta ihmeen nopeasti siellä omakin ajaminen muuttuu sellaseks joustavammaksi ja moottoritien laitaa väärään suuntaan salengilla on yhtäkkiä ihan ok vaikka täällä ei varmaan tulis mieleen.
Juuh. 
Ukareit välil joutunu itekki tekee ku toll roadin vartija sanoo ettet pääse. Kylhä sitä joutu luova olemaan. Pahimmillaa tullu U-käännös siltaa takaperin takas ettei ajais taas johonkin hevon v*tun kuuseen.
Paljo näki siel liikentees. Millo oli nelihenkinen perhe 125cc skoban pääl, vauva roikkuu kainalos. Millo joku keulii tien sivuu vastavirtaan. Kuka päätti parkkeerata motarin sillan alkupäähän jne.
Kahelii meininkii. Ykski heppu katteli youtubee ja tietä vaihdellen 100km/h alueel mis jengi pommittaa 120-140km/h. Tais tietää kadut.
Meininki oli niin sanotusti “Talla pohjaan, buddha ohjaa.”
Nii joo, ja rysähti tuk tukkiki reitee kerran. Mukava mustelma jäi. Kaikkee sitä.
Mut jännästi sitä vaan oppi siihen liikennekulttuuriin. Jos kehtaisin mainita, nii elelin viimeset kolme vuotta siellä ilman mitään vakuutusta. Et, oli motivaatioo pysyy sen pyörän päällä.
