Noniin, kaikenmaailman seikkailuihin sitä pitää opintojen ohella sekaantua: päätin tilaisuuden avauduttua lähteä suorittamaan puuttuvat harjoittelut Sao Paulon osavaltiossa sijaitsevaan Socorro-pikkukylään.
Työpaikkana toimii siis voittoa tavoittelematon ympäristöyhdistys “Associação Ambientalista Copaíba” (nimetty paikallisen puulajin mukaan), jonka päätavoitteena on palauttaa Brasilian rannikkosademetsiä (Mata Atlântica / Atlantic Forest); nykyisin alueen alkuperäisistä metsistä on jäljellä alle seitsemän prosenttia!
Yhdistys ottaa huomioon metsän koko elinkaaren: työtehtäviä riittää aina siementen keräämisestä taimien istutukseen ja uusien metsäalueiden kasvun seurantaan.
Ja sitten itse asiaan: tokihan näillä pidemmillä matkoilla täytyy päästä pyöräilemäänkin, ja Brasilian maaseutu tuntuu tarjoavan varsin mukavat puitteet kyseiseen toimintaan. Kuten muissakin isoissa maissa (esim Etelä-Afrikka, jossa allekirjoittanut vietti 5 kuukautta), on Brasiliassa pienten kylien/kaupunkien välinen autoliikenne pitkälti hiekkateiden varassa. Tästähän vasta länsimaalainen hipsteri innostuukin odottaessaan pölyntäyteisiä kilometrejä muodikkaan gravel grindauksen parissa. Noh, ensimmäisen kuukauden aikana kävinkin kerran ajamassa krapulassa vähän huonosti toimivalla Spessun maasturilla, eikä sen jälkeen enää juuri innostanut lähteä uudellleen samalla setupilla.
Socorrossa on jonkin verran extreme-turismia; lähinnä raftingia yms. kaupungin sijoittuessa Rio de Peixe-joen läheisyyteen. Maastopyöriäkin löytyisi varmasti vuokrattavaksi, mutta en ole itse koskaan innostunut vuokraamisesta, varsinkaan kun pyörän haluaisi kolmeksikin kuukaudeksi.
Onneksi nyt viikonloppuna sattui hyvä tuuri ja sain työkaverin kautta kontaktin keski-ikäiseen hammaslääkäriin joka halusi viedä suomalaisen maitonaaman pyöräilemään pyöräjenginsä kanssa. Hain lauantai-iltana siistin Giantin ysärimaasturin (alkuun vähän pelotti), joka osoittautuikin renkaiden pumppauksen jälkeen oikein ajokelpoiseksi peliksi. Sovittiin sunnuntaiaamulle treffit klo 6.00 ja seuraavana aamuna lähtikin reilun kymmenen hengen maastopyöräjuna kohti läheistä Monte Siaon kylää.
25 kilometrin polkemisen jälkeen kerettiin sopivasti klo 8.00 alkavaan katoliseen jumalanpalvelukseen, joka järjestettiin tällä kertaa pyöräilijöille. En kuulu itse kirkkoon, mutta oli kyllä mukavaa nähdä kirkkoväki verhoutuneena lycraan ja kirkkomaalle pysäköitynä jos jonkinlaista maasturia.
Kirkon jälkeen palattiin hieman eri reittiä takaisin Socorroon, joten reissun pituudeksi tuli yhteensä noin 50km. Porukan keski-ikä lieni 45 hujakoilla, joten keskinopeus jäi melko vaisuksi. Toisaalta sunnuntaiajeluksi ei kaipaisikaan mitään aika-ajokisaa.
Lopuksi vielä kuvia sunnuntailta. Täällä kelpaisi kyllä grindata paremmillakin vehkeillä, krossari olisi varmasti optimaalisin menopeli.
https://farm8.staticflickr.com/7768/17598448400_d8aa679718_b.jpg
https://farm8.staticflickr.com/7753/17759648776_98c2b9f22c_b.jpg
https://farm8.staticflickr.com/7688/17786355611_b9d9e1341f_b.jpg