Tuollainen retkihirmu löytyi suvun maatilalta liiterin perältä yltä päältä kaiken maailman töhnässä. On kuulemma enolta sinne jäänyt ja melkein 20 vuotta ollut unholassa.
Emännän iloksi kannoin sen olohuoneen lattialle ja purin osiksi ja putsailin ja kiillotin.
Uutta osaa laitoin mm. kaikki vaijerit ja kuoret, ketjut, takavaihtajan pikkurattaat, jarrupalat, vannenauhat, sisä- ja ulkokumit (Contin TourRide), tankonauhat…
Vaihteisto Shimano Altus. Navat, kehät, jarrut ja kahvat Weinmann. Kammet Sistar. Satulakin oli kaiken lian alla vielä oikein mainiossa kunnossa! Keskiön ja ohjainlaakerin kävin näyttämässä pyörähuollossa, kun ei vielä omat taidot ja pokka riittänyt projektin aikaan niitä aukomaan. Mutta rasvauksella nekin herkistyivät mukavasti ja Nopsa-vanhus kulkee nykyään oikein kivasti. En tätä sitten lähtenyt yksivaihteiseksi muuttamaan, vaan halusin lähinnä palauttaa lähellä alkuperäistä kuntoa.
Itselle tämä ensimmäinen projekti oli lähinnä tutustumista pyörän omatoimiseen huoltamiseen ja kunnostamiseen, sekä sen sielunelämän ymmärtämiseen. Ja täytyy myöntää, että jäin hieman koukkuun…
No ei onneksi tunnu! Otin ton kuvan ekalta testilenkiltä ja asento on nykyään huomattavasti mukavampi. Noi osat oli alkuun vaan kiinni miten sattui olemaan.
Hemmetin hieno, itse olen yhtä samanlaista (keväämmällä varmaan toistakin) runkoa käsitellyt. Kestävä se ainakin on, enkä oikeen keksi sanottavaa. Vaijeriohjuritkin tosta tais löytyä keskiön luota?
Löytyvät keskiön yläpuolelta juu. Kestävältä tuo tosiaan ainakin tuntuu! Eikä mistään kaikkein kevyimmästä päästä, mutta menettelee. Mahdatko walto tietää mistä putkesta tuo on tehty, tai jos joku muu tietää? Rungosta en mitään merkintää ole löytänyt.
Näin äkkiseltään tuo runko näyttää hyvin samanlaiselta kuin Tampereen Rauta ja Värin Ishiwata-putkiset Nopsan rungot. Niiden takadropeissa lukee muistaakseni Suntour. Finnsportissa ei kylläkään näy tuota satulaputken pumpunpidikettä joka tamperalaisissa taisi olla. Suuri Ishiwata-keskustelu löytyy täältä.
Olen joskus nähnyt Nopsan, juuri tuollaisen vannemaalin harmaan, ja sen runko oli ranskalaisen LeJeunen alihankintana tekemä. (Haapalan tehdas siis osti valmiin rungon sieltä ja teippasi sen itse Nopsaksi.) LeJeunen tarrat olivat pystyputkessa aika pienellä, ja ko. tarra hilsehti ilmeisen helpolla.
Runko oli hyvin kevyt. Ajotuntumasta ei ole mitään tietoa, se yksilö kun oli 53 senttinen.
Hän oli 1976 Tourin voittaja ja ajoi LeJeunella.
Ranskalaiset ilmeisesti keksivät pistehitsauksen tuotantomenetelmänä pyöränrunkoihin. Huolimatta mitä niistäkin kansana kokonaisuudessaan ajattelee, niin matemaatikkoja ne kyllä ovat ja juuri tuollaisia pikkunokkelia noissa tuotantotavoissaan. Monissa Peugeoteissa ja tuossa näkemässäni LeJeunessa vaijerinohjaimet oli täpätty juotettuun runkoon pistehitsaamalla. Olen myös nähnyt Bianchin, jossa niin oli tehty. Ja kyllä, se on minusta rumaa. Sangen oivaltavaa kyllä. Vähemmän se putki tuollaisesta kärsii kuin siitä, että sitä sohitaan kylkeen happi-asetyleeni liekillä ja koko putken kylki kuumennetaan punaiseksi, että vaijerinohjain saadaan siihen kovajuotoksella kiinni. Sekarakenne vain tökkää silmään, vaikka sille on ihan hyvät tekniset perustelut olemassa.
Arkki-italialaisessa wanhassa Bianchi Rekordissa muuten ei ole edes pullotelineelle puhkottu reikiä siihen putkeen, vaan putkeen on juotettu ruuvit kaarevaksi viilattu kanta edellä. Sitä putken seinämän kestävyyttä voidaan siis noinkin suojella. Ihan samoin tuo pistehitsaaminen tarkoittaa sitä, että sitä lujuutta on ajateltu. Edulliset tuotantokustannukset eivät varmaan ole haitanneet nekään. Ko. pistehitsi on siis halkaisijaltaan hyvin pieni, ei sellainen iso täppä kuin auton korissa. Koska liitos ei ole tiivis, niin sen alle pääsee vettä ja se voi helposti ruostua sieltä välistä. Huippurungon reustauroinnissa ainakin minun mielestäni sen hitsauksen voisi juottaa vielä tinalla tiiviiksi ennen maalausta. Ennen juottamista se ruoste täytyy tietenkin suolahapolla ensin puhdistaa pois ja huuhtoa juotettava kohta sinkkikloridi liuoksella. (=sinkkiä liotettu suolahappoon). Sinkkikloridi toimii sitten juotosaineena siinä pinnassa ja auttaa sauman kapillaarivoimia imaisemaan sen varsinaisen juotosaineen eli tinan ja lyijyn seoksen sinne väliin. - Joo, tämä meni jo vähän ohi aineesta, mutta jos joku löytää joskus aidon paremman pään LeJeunen ja päättää restauroida sen… LeJeunen putkimateriaalista ei ole mitään tietoa.
Osa Nopsista voi siis olla ranskalaisia bulkki LeJeuneja.
yu-ha - 12:03, 20.10.2010 »
Näin äkkiseltään tuo runko näyttää hyvin samanlaiselta kuin Tampereen Rauta ja Värin Ishiwata-putkiset Nopsan rungot. Niiden takadropeissa lukee muistaakseni Suntour. Finnsportissa ei kylläkään näy tuota satulaputken pumpunpidikettä joka tamperalaisissa taisi olla. Suuri Ishiwata-keskustelu löytyy [täältä](https://www.yksivaihde.net/old/2886).
Ihan äkkiseltään kaikki kolmiorungot vaikuttaa samanlaisilta, tarkempi silmäys saattaa kertoa enemmän. Tossa on erilaiset muhvit, takahaarukanpäät, takajarrunkiinnityspaikka jne. Suurimman eron huomaat, kun otat tommosen Finsport/Finlandian kouraas ja vertaat Hishiwataan. Mm. paino on ihan eri luokkaa.
Hyviä fillareita ne mun mielestä on. Toi on hyvän näkönen kun on saatu noin uudennahkeen puhtaaks ja maalipinta ja tarrat näyttää ehjiltä.
Keskiön ja ohjainlaakerin kävin näyttämässä pyörähuollossa, kun ei vielä omat taidot ja pokka riittänyt projektin aikaan niitä aukomaan. Mutta rasvauksella nekin herkistyivät mukavasti ja Nopsa-vanhus kulkee nykyään oikein kivasti. En tätä sitten lähtenyt yksivaihteiseksi muuttamaan, vaan halusin lähinnä palauttaa lähellä alkuperäistä kuntoa.
Noi osat oli alkuun vaan kiinni miten sattui olemaan.