Myöhäisherännäinen?

Ostin viime syksynä Colnago Mexicon vm. 1985(?) rakkaudesta Italiaan, polkupyöräilyyn ja kauniiseen muotoiluun. Nyt on ollut talvi aikaa miettiä itseään tulevana maantiepyöräilijänä ja alkaa vähitellen tuntua siltä, etten ole moiseen hommaan riittävän suorittaja, insinööri enkä maratoonari. Sitä vastoin singlespeed/fixie -touhu kiinnostaa päivä-päivältä enemmän. Arvostan teikäläisten touhussa homman rentoutta (=epäsuorittamista), esteettisyyttä ja perusfilosofiaa itse pyörän, pyöräilyn ja yksinkertaisuuden arvostamisesta - näin olen ainakin hommaanne tulkinnut. Colnagoni on siistikuntoinen, muttei kaikilta osin alkuperäinen. Runko on uudelleenmaalattu mutta siisti, Campa-osia on eri grupoista eri vuosilta ja Shimanon keskiö/kampisarja tuntuu kokonaisuudessa häiritsevältä, joten entisöinti ei myöskään tunnu järkevältä suhteessa siihen kulutettavaan rahamäärään. En tiedä, onko yksivaihdehommat näin yli nelikymppiselle järkevää hommaa, kun lonkkamurtumiakin täytyy pian alkaa varoa. Ja rollaattori-ikä lähenee vauhdilla. Ajattelin kuitenkin yrittää… Mitäköhän tässä siis kannattaisi pyörälleni tehdä - tarkoitukseni ei ole temppuilla eikä pooloilla vaan nauttia pyörästäni ja pyöräilystä lähinnä kaupunkiolosuhteissa ja ehkä lyhyitä (<50 km)kunnonkohotuslenkkejä tehden. Mitään peruuttamatonta en pyörälleni aio tehdä, vaan tarkoitus on säilyttää vanhat osat siltä varalta, että äijää rupeaa kaduttamaan… Kiitos vastauksista etukäteen.

Helpointa lienee kokeilla yksivaihteisuutta on tehdä siihen sinkulakonversio ns konversiokitillä, ongelmaksi saattaa muodostua campan sarja, vaikka kuulemma konversiokittiä (joka on käytännössä yksi takaratas joka menee vapaarattaan “pooreille” sekä läjä samoille urille meneviä prikkoja joilla voi ketjulinjaa säätää) campan vapaarattaallekin jostain netin uumenista saa ostaa.

Käytännössä silloin poistaisit kaikki vaihteisiin liittyvän pyörästä mutta jättäisit toki kummatkin jarrut. Oletan että rungon takadropeissa on sen verran säätövaraa että ketjun saa sitten kiristettyä sille ainoalle rattaalle?

Toinen vaihtoehto toki on, mikäli sulla on vanhoja campan pakkoja, purkaa ne ja valita sieltä sopivan kokoinen ratas ja käyttää pakassa olevia väliprikkoja ketjulinjan säätämiseen (oletan että campankin pakat voi avata pienellä väkivallalla kuten shimpankin)… toisin kuin vaihteiden kanssa ketju ei pysy paikoillaan takarattaalla jollei ketju ole suurinpiirtein suorassa.

Varmaan niin vahna pyörä, ellei kiekkoja ole uusittu, että pakka on kierteillä. Silloin pitää bmx-vapaaratas tai modernimpi takakiekko hommata. Bmx-vapaaratas siis menee niille kierteille suoraan, uudempaan kiekkoon taas saa sen sinkulakitin kiinni.

Mut jos pyöräily kuntoilumielessä kiinnostaa, niin ei siinä tarvi mikään maratoonari tai insinöörikään olla - edes vaihdepyörällä ajettaessa.

Pahimmillaan single speed- ja fixietouhut on kyllä ihan yhtä materialistista, tiukkapipoista ja merkkitietoista hommaa kuin mitä tahansa harrastus nyt saattaa olla.

Tunnen yhden 50-vuotiaan lääkärin joka ajelee Colnago Mexicosta tehdyllä fiksillä.

samuli-1 - 17:55, 15.2.2009 » Mut jos pyöräily kuntoilumielessä kiinnostaa, niin ei siinä tarvi mikään maratoonari tai insinöörikään olla - edes vaihdepyörällä ajettaessa. Pahimmillaan single speed- ja fixietouhut on kyllä ihan yhtä materialistista, tiukkapipoista ja merkkitietoista hommaa kuin mitä tahansa harrastus nyt saattaa olla.
Ei varmastikaan ole pakko olla m/i - mutta jokin maantiepyöräilyssä tökkii kuitenkin. Ja olin lukevinani tältä foorumilta, että teikäläiset ajelevat pyörillään maltillisen pituisia kuntolenkkejäkin... Sekin on varmasti totta, että tiukkapipoja, elvistelijöitä ja pätemisvammaisia löytyy kaikkialta - mutta noin niinkuin yleisesti ottaen hommassa on mielestäni oikeaa asennetta.

Sain kaupanpäälle sekalaisen läjän uudempia etu- ja takapyöriä (ehkä 90-luvun lopppupuolelta); joukossa kaksi takapyörää, joiden navassa näyttäisi lukevan “Maillard”. Olisiko näistä ranskalaisista(?) pakoista helpompaa väsätä tarvittavaa viritelmää?
Jarrujen säästäminen on varmaankin järkevää - ainakin näin kokeilemisvaiheessa. Toisaalta teikäläisten pyörien riisuttu olkonäkö poistetuine jarruineen ja jarruvaijereineen kyllä miellyttää kovasti. No, ehkä tässäkin pyöräilymuodossa kannattaa kuitenkin aloittaa ensin “apupyörävaiheesta”…

ernesto - 18:16, 15.2.2009 » Sain kaupanpäälle sekalaisen läjän uudempia etu- ja takapyöriä (ehkä 90-luvun lopppupuolelta); joukossa kaksi takapyörää, joiden navassa näyttäisi lukevan "Maillard". Olisiko näistä ranskalaisista(?) pakoista helpompaa väsätä tarvittavaa viritelmää?
Ei väldesti. Saattaa olla jopa eksoottisempia helicomatic:eja. Jokatapauksessa homma selviää sillä kun otat kiekon käteen ja alat katseleen miten rattaat on kiinni. Jos tosiaan ne on kierrepakalla niin silloin se on BMX vapaarattaan hommaaminen edessä ja kiekon rihtaaminen kohdalleen (akseli käännetään toisin päin ja sitten rihdataan kehä kohdalleen haarukassa).
anttig - 18:40, 15.2.2009 » Tunnen yhden 50-vuotiaan lääkärin joka ajelee Colnago Mexicosta tehdyllä fiksillä.
Lohduttava tieto. Ehkäpä ensi kesänä joukkoon liittyy yksi 42-v. graafinen suunnittelija...

Helicomatichan siinä tosiaan näyttää lukevan. Täytyypä tutkia tuota rattaan kiinnitystä…

Ensin se sattuu, sit siihen tottuu ja lopulta siitä jopa nauttii.

Itse pitkään succiksille naureskelleena streittinä maastopyöräilijänä hankin ekan kyykkypyörän ihan vaan kokeilun vuoksi. Siitä se sit lähti. Hauskat metsälenkit vanhan kaveripiirin kanssa vaihtuivat yksinäisiin kuntolenkkeihin pk-sykkeellä. Pian maantiepyörän rinnalle tuli fiksi, sitten toinen ja kolmas fiksi, kohta myös toinen maantiepyörä. Nyt on kokeiltu jopa karvanpoistogeelit ja henkselimalliset trikoot, rudyprojectin ajolaseihin sentään en ole sortunut. Paluuta hiilikuiduttomaan elämään ei kuitenkaan enää ole.

Mulle kolahti viime syksyn reissu New Yorkiin. Pyöräilin siellä vanhalla maasturilla ja fixejä sekä sinkuloita oli paikat pullollaan. Silloin kelasin että jotain tuossa on pakko olla. Siitä se lähti, toinen fixi on nyt rakenteilla. Talvihybridistäkin olen ottanut etuvaihtajan ja ylimääräiset rattaat veks. Tää monovaihdehomma vaikuttaa näillä kokemuksilla tervepäiseltä johon meitsien “ikänestoreidenkin” on iisi mennä messiin. Ja koska rakentelukin kiinnostaa tarjoaa tää hienoja hetkiä. Kaikkiin rientoihin ei valitettavasti ehdi perheenisänä messiin. Facebookissa on toudella paljon hienoja kuvia sisältävä “fixed gear” ryhmä.

M

Musta singlespeed-maantiepyörä on aika turha vekotin. Jos vapaaratas ja jarrut on niin miksei samalla vaihteetkin? Kovempaahan niiden kanssa pääsee.

Kiinteällä ajaminen sensijaan on varsin vinkeää touhua, tapahtui sitten radalla, maantiellä tai kaupungissa, jarrulla tai ilman.

Maastossa vapaarattaallisen yksivaihteinen on kiva vehje, kun vaihteista on turhaa riesaa, yhdellä vaihteella voi keskittyä runttaamaan.

maantiepyörän matalabudjettinen sinkulakonversio kuulostaa järkiperäseltä toiminnalta semminkin kun vaihteettomalla ajamisessa ei niin helposti lähe sinne kiireisiin menoihin huomaamattaan :slight_smile: onnee ja tervetuloo

pliis, älä konvertoi tuota -85 Mexicoa, jooko?

^tähän kahdennusta. Tietenkin omilleen saa tehdä mitä lystää, mutta mä uskoisin että tuntuu jälkikäteen paremmalta jos tekee jostain muusta turhakkeesta sen ensimmäisen yksivaihteisen. Sitä maantievekotinta ja vaihteita voi ryhtyä sitä kautta arvostamaan ihan toisella tavalla, puhumattakaan itse laitteen arvostuksesta.

Tuota, onkos se niin big deal jos ne vaihteet ottaa pois ja ajelee menemään, ja ahdistuksen tullen laittaa ne takaisin? Eihän tuossa kovin montaa tuokiota mene (toki vivuista riippuen).

ei tuu hirveenä mieleen mitä siinä konversiossa ois perumatonta…

Paitsi jos sahaa ja viilaa kaikki vaihteisiin ja jarruihin liittyvän rungosta pois ja kasaa fiksikiekon samaan kehään (ok, tää ei oo peruuttamatonta, mut aika työlästä kuitenkin).

samuli-1 - 8:54, 16.2.2009 » Paitsi jos sahaa ja viilaa kaikki vaihteisiin ja jarruihin liittyvän rungosta pois ja kasaa fiksikiekon samaan kehään (ok, tää ei oo peruuttamatonta, mut aika työlästä kuitenkin).
Ekassa viestissä jo mies kertoi, ettei ala sahaamaan ja viilamaan. Mikäli kiinnostaa toisen pyörän entisöinti, niin tehkää vaihtokaupat. Antakaa miehelle valmis sinkula/fixi ja entisöikää itte.

1+

jonkun vanhan hienon ja hyvin säilyneen maantiepyörän teurastaminen on tietenkin aina vähän ikävää.

…mutta sitten taas jonkun vanhan ja ei-ehkä-enää-ihan-niin-hienon eriparisista osista kasatun (ja uudestaan maalatun kuten tässä tapauksessa) vastaavan fillarin laittaminen ajokuntoon ja ottaminen ajoon sinkulana/fiksinä ei nyt ehkä ole ihan kauhea juttu. ihan sama lukeeko siinä colnago vai de rosa vai mikä. tai näin mä ainakin kelaisin.