Muutoksen tuulet - vanhuus ei tule yksin

tiesittekö muuten, että elämänkertatutkimuksen perushavainto on ihmisten taipumus nähdä elämänsä loogisesti edenneenä kasvutarinana, jossa tarkasteluhetki erottuu paitsi aiemmin eletyn seurauksena myös sen täydellistymisenä.

kohti parempaa, kohti oikeampaa.

Tiesin.

elämäkerta, ei elämänkerta.

Mun mielestä huvittavin vaihe on se jossa nauretaan dosnojen löysille kulmille.

Jokaiseen vaiheeseen myös kuuluu muutoksen kieltäminen. En tiedä on muutos mikään kasvutarina parempaan tai oikeampaan. Se on vaan kasvutarina.

Jokainen on joskus oikeassa. Tai näin ainakin kuvittelen.

Smurf - 11:00, 24.5.2013 » Kuulkaapa ihmiset!

Edit: Jokainen meistä vanhenee (jopa rebel polkupyörälähettikin… vaikka ei sitä haluaisi), kilsat, parta ja katse kasvaa.

Aamen. Vielä ku alkais parta kasvaa. Ja osaisi priorisoida rahankäyttönsä niin, että saisi jonkun [i]järkipyöränkin[/i] hankittua.
netspider - 13:01, 24.5.2013 » elämäkerta, ei elämänkerta. Mun mielestä huvittavin vaihe on se jossa nauretaan dosnojen löysille kulmille.
Mun mielestä on huvittavaa, et täällä puhutaan enemmän dosnojen kulmista puhumisesta kuin dosnojen kulmista.
kid_scientifik - 12:58, 24.5.2013 » tiesittekö muuten, että elämänkertatutkimuksen perushavainto on ihmisten taipumus nähdä elämänsä loogisesti edenneenä kasvutarinana, jossa tarkasteluhetki erottuu paitsi aiemmin eletyn seurauksena myös sen täydellistymisenä. kohti parempaa, kohti oikeampaa.
Tästä on hyvä jatkaa. Oma historiani. En ota kantaa liittyykö siihen evoluutiota, de-evoluutiota tai kasvutarinaa, ehkä sopii tähän topsuun, ehkä ei. Bullhornit sun muut edellä mainitut vaiheet on läpikäyty moneen otteeseen.
  1. Köln (80-luvun lopulla): Innostuin 12-vuotiaana BMX:istä. Ajoin flatlandiä, tosin silloin sitä kutsuttiin freestyleksi. Frendit alkoivat ajaa freecoastereilla, sellainen oli pakko saada. Jossain vaiheessa käsijarrut katosivat ja kovimmat jäbät hitsasivat vaparit kiinteiksi, mun eka “fiksi”. Jengi oli äimänä ja me oltiin viileitä.

  2. Sveitsi (90-luvun taite): Opiskelijaelämää. Viikonloppuisin opiskelukaverit ajoivat Genevenjärven ympäristössä maantiepyörillä. Halusin mukaan. Ostin käytetyn Raleigh Quasarin ja bibsit. Ajeltiin Leysiniin ja Verbieriin dokaamaan usein torstaiöinä tai viimeistään perjantaiaamuisin. Kierreltiin myös TDF-reittejä järven eteläpuolella. Näin Genevessä ekat polkupyörälähetit ja harkitsin opintojen keskeyttämistä - mikä olisi parempaa kuin tienata hilloa maastopyörällä ajamalla. Faija puhui ympäri.

  3. NYC 92-93: Kävin Suomessa, josta ostin Skisystemsistä Muddy Foxin ja Cressun maantiepyörän runkosetin, jonka joku oli antanut vaihdossa. Lähdimme frendin kanssa työharjoitteluun vähän etuajassa. Hintataso yllätti, ja elbailut sekä bailaamiset piti rahoittaa jollain. Pestauduin lähettifirmaan duuniin, vaihtoehtoiset työvälineet olivat prätkä tai tsygä. Ajoin omalla Muddylla 2 viikkoa, jonka jälkeen puertoricolainen duunikaverini rakensi mulle Cressusta konversion. Tein duunia kolme kuukautta, pannutin valehtelematta sata kertaa, ja annoin periksi. “Once a rookie, always a rookie”. Pääsin työharjoittelun myötä siistiin sisäduuniin, mutta tapasin lähettejä päivittäin.

  4. Helsinki 94: Muutin Suomeen. Toin Cressun mukanani, mutta se jäi lojumaan kellariin pölyä keräämään. Ostin uuden maasturin Muddyn tilalle, jonka jätin frendille jenkkeihin. Muddy oli jenkeissä lähettiajossa varapyöränä 2000-luvun taitteeseen asti sinkulana ja fiksinä magic gearillä, 700c kiekoilla. Muddy tuli myöhemmin takaisin Suomeen ja nimim. troinine ajaa sillä yhä, tosin dropit on vaihdettu ratamallisiin.

  5. 98: Ostin toisen Cressun ja tein ekan konversiokyhäelmäni Suomessa. Sovelsin, koska en osannut. Myin maasturin pois rahoittaakseni osahankinnat. Siitä lähtien olen ajanut sinkuloilla ja fikseillä.

  6. 2011: Tapasin ekat yksivaihteisilla ajavat jampat Suomessa. Amunét taisi olla eka kontakti. Jenkeissä mukana ollut Cressunraato päätyi runkosettinä hänelle, Janne rakensi siitä fillarin jollekin kaverilleen. Myin pois ja ostelin sekalaista osaa ja tapasin siten tyyppejä. En hakeutunut sosiaalisiin kanssakäymisiin muiden harrastajien kanssa, ajoin paljon yksikseni ja nautin siitä. Ällärit ja muut häppeningit tuntuivat oudolta, vierastin “skeneä”.

Vasta nyt olen huomannut, että täällä on paljon hyviä tyyppejä, internet-persoonat hämärsivät todellisuutta pitkään. Aika ei vaan edelleen tahdo riittää perheenlisäyksen myötä, ajan työmatkat ja silloin kun tytär nukkuu päiväunia ja vähemmän ennalta määritellyinä ajankohtina. Ois kliffaa osallistua enemmän, ehkä kysymys on enemmän laiskuudesta kuin ajan puutteesta. Toisin kuin monilla muilla, aika on vaan tiivistänyt suhdettani kiinteävälitteisiin fillareihin. En näe sille loppua. Olen varmaan fakkiutunut idiootti. Skidaan tarpeen vaatiessa. Ironisesti tai muuten.

Katuratapalpa vaihtui vapaarattaalliseen järkipyörään. Nykyään siinä on tarakka, seuraavaksi ajattelin laittaa lokarit ja läskit kumit. Hiusrajakin muistuttaa Simo Frangenin tukkamuotia…
Smurffi kyllä tiivisti koko homman aika hienosti, ei lisättävää.

Kuis pitkään merkkari olikaan lodjannut Espoossa?

Käy sieluun, kö?

Onko jokin muu syy-seuraus?

minusta duunimatkat + päivittäiset kaupunkipyörimiset hipsterifiksillä on fiksumpi (vaihe) kuin vermeet kuntoon ja erikseen harrastusolosuhteisiin harrastamaan harrastuspyörällä (vaihe).

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

kid_scientifik - 14:19, 24.5.2013 » minusta duunimatkat + päivittäiset kaupunkipyörimiset hipsterifiksillä on fiksumpi (vaihe) kuin vermeet kuntoon ja erikseen harrastusolosuhteisiin harrastamaan harrastuspyörällä (vaihe).
Nyt ei ymmärrä miten nuo on toisensa poissulkevia. Selitä pls. "Hyötypyöräily" ja "harrastuspyöräily" on kuitenkin kalustovaatimuksiltaan melko toisistaan eriäviä.

Ja eikö tuo päällekkäisyys/limittäisyys ole nimenomaan Smurfin listan 4. vaihe?

eivät välttämättä olekaan. tarkoitukseni on relativoida kaikenlaiset (implisiittisetkin) oikeinpyöräilyviittaukset ja kikkailla vaihenäkemyksillä.

itsekin käyn välillä lenkillä, lenkkeilyvarusteissa.

e. muoks

Smurf - 14:21, 24.5.2013 »

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

Freeflow - 14:27, 24.5.2013 »
Smurf - 14:21, 24.5.2013 »

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

Hähä.. yllätyt tulevaisuudessa.
kid_scientifik - 14:27, 24.5.2013 » eivät olekaan. tarkoitukseni on relatvoida kaikenlaiset (implisiittisetkin) oikeinpyöräilyviittaukset ja kikkailla vaihenäkemyksillä. itsekin käyn välillä lenkillä, lenkkeilyvarusteissa.
[ ]asia selvä [x] MITÄP?

<3

Smurf - 14:29, 24.5.2013 »
Freeflow - 14:27, 24.5.2013 »
Smurf - 14:21, 24.5.2013 »

Enhän itsekään ole kiintsaria hylännyt mitenkään, mutta pyöräilyharrasteiden ja -vehkeiden skaala on laajempi.

Hähä.. yllätyt tulevaisuudessa.
Sitä odotellessa :D

Olen koko pyöräilyurani ajan elänyt kaikkia noita vaiheita yhtä aikaa. Hyötypyöräily, harrastuspyöräily, kilpapyöräily. Kiinteät, vaihteet, maasto, maantie, retki, rossi. Yksin, kavereiden kanssa, seurakavereiden kanssa.

Keskustelu toistaiseksi kuulostaa totalitaristiselta ja poissulkevalta.

Ainoa piirre, jossa olen havainnut vaiheita, on tekninen ymmärrys.

  1. Kumi puhki, miten tämä kiekko irrotetaan? Jätän varastoon.
  2. Kartiokuulanavan avaus ja putsaus onkin ihan kivaa.
  3. Kyllä, osaan koota kisakäyttöä kestävän rossivaihdepyörän.
  4. Innosta piukeana kasaan paskoista aihioista konvehteja ja hellin fillareitani erikoishuolloin.
  5. Ei enää huvita, mutta teen välttämättömät huollot melko vähin vaurioin.