MelbourneMelbourne

Elikkäs perjantaina kohoan Suomen kamaralta ilmaan ja suuntaan kohti maapallon toista puolta vähän kuin Kapteeni Kokki aikoinaan. Matkaan reiluksi kuukaudeksi Melbourneen ja ajattelin pitää täällä(kin) jonkinlaista matkapäivä- ja kuvakirjaa polkupyörällisistä edesottamuksistani. Tulee ehkä sitten ittekin räpsittyä enemmän kuvia ja muisteltua asioita tarkemmin kuin tavallisesti.

Aye, Captain!

Toissapäivänä saapui vihdoin vahvistusviesti lentoyhtiö(i)ltä, että fillarilleni on varattu paikka sekä meno- että paluumatkoille. Hurrah! Kuljetukseen sopivan laukun sain lainaksi Kimpalta ja se kulkeutui aikamoisen säätämisen jälkeen viikonloppuna kätevästi ensin kokonaan toiselle puolelle Suomea Jalasjärvelle ja sieltä sit tänne susirajalle Joensuuhun. Kierros oli laukullekin kai jonkinlainen harjoitus tulevaa varten. Jos muuten ette ole koskaan yöpyneet todella väsyneessä ja konkurssikypsyyttä lähestyvässä hotellissa niin suosittelen Jalaskievaria: paskaset huoneet, pesuaineettomat kylppärit, käppänen suoraan lähimmästä kaupasta haettu aamiaistarpeisto ja missäs se matkustuskortti on että saadaan maksuasiat hoidettua alta pois -palvelu. Kaikki tämä only for you 80eur tack och hei. Jalaskievari on Jalasjärven Kruunuvuorenranta - käy ja koe ennen kuin on liian myöhäistä. No mut se siitä.

Tästä se lähtee:

mikä pyörä muuten lähtee messiin?

Vastaus myös peten ylempään kysymykseen. Gangstasta ripattu vähän osaa plus soviteltu aika läppäkliiränssillä etulokaria paikalleen. Teoriassa toi on nyt hyvin ja rengas pyörii, mutta eihän toi läpyskä pysy ajossa suorassa kuin sen 100m ja sit hink hink. mutta kattellaan kattellaan.

Sitten avasin kuljetuslaukun ja aloin mätsäillä fillaria inessiiviin. Katsoin vähän youtuubista videoita jne. Noh pienen sumplimisen jälkeen siitä tuli tällanen sisältäen kaksi ohjaamoa, kahdet polkimet ja fillarikengät + ajokamaa.

Huomenna matkaan! Toivottavasti tulee laukku perille saakka ja fillari ehjänä tietty se.

Bon giorno eli star trek voyager!

Good speed!

Jee, raporttia tulemaan!

καλό ταξίδι

Samanlainen pakkailu tuolla laukulla mulla edessä viikon päästä. Paljon tuli laukulle painoa filon kanssa?

^ Laukku itsessään painaa jo varmaan 8-9kg eli lähelle kahtakymppiä toi on yhteensä.

Jep, jotain tollasta veikkasinkin. Onneks 23kg painoraja, joten hyvin saa vielä tungettua kaikkea krääsää tuonne pyörälaukkuun. Kerro sitten tuliko pelkkä rusina perille:)

ULIULIULI!!! Hyvää reissua Tuukka!!

Gangstan kanssa paino tais olla 21-22kg viimeksi. Oon tuolla laukulla reissannut jonkin verran ja koskaan ei ole mitään hajonnut (enkä ole ikinä noin hyvin pehmusteita laittanut).

Ai hitto Melbourne. Tosi mahtava ja hyvinvoiva kaupunki. Kulttuuritarjontaa ei ainakaan uupu paikasta. Muutama vuosi sitten monet näyttelyt ja cityfestarit olivat ilmaisia. Plus joka puolella törkeän siistejä graffiteja, ym.

Käy ajamassa nätti great ocean road pörällä, lähtee ihan kaupungin huulilta.

Joo, on kovis mesta. Siellä on tosi hieno etnografinen museo, jota suosittelen. Oli otettu kunnioittava linja esim. aboriginaalien suhteen, mistä kiitos ja mikä ei tuollapäin ole mikään itsestäänselvyys kaikissa piireissä.

Pääsinkö oikeesti salamatkustajana etukiekossa mukaan reissuun!?! JEE!
Joko ollaan perillä?

Joo pave nyt ollaan perillä, aurinko paistaa ja lievä jetläägi painaa.

Tähän mennessä tapahtunutta:

Hellsinki-Vandalla pe iltana kävi heti ilmi, että Finnairin asiakaspalvelu oli varannut fillarin järjestelmiin kollegan nimellä, vaikka oikein elämäntehtävänä olin painottanut, että Tuukalle se fillari eikä kenellekään muulle. Ei se sit kuitenkaan ollu onnistunu. Kentällä säädettiin myös urakalla: fillaria ei raaskittu vaihtaa enää mun nimelle, ettei varaukset menis enempää sekaisin. Kollegalle tämä oli ok niin eipä siinä. Sitten finskin järjestelmä ei suostunu checkaamaan fillaria sisään lennolle. Kiitos puhelintuen tuli taisteluvoitto. Sit sen jälkeen ihmeteltiin miten saadaan checkaus näkymään myös jatkolennolla Qantaksen järjestelmässä. Puhelintukipatteriston taisteluvoitto tästäkin. Sit ihmeteltiin, miten paljon fillari maksaa, meneekö yhdellä maksulla Melbourneen asti ja miten maksu maksetaan. Nämä saatiin ratkaistua, vaikka hetken hämmennystä ehti aiheuttaa miksi Tuukka maksaa Ookoon fillarista eikä Ookoo itse. Sit muisteltiin, että Tuukka maksaa omasta fillaristaan, joka näkyy virallisesti Ookoon fillarina. Sit tulostettiin varuilta lappu, jossa jatkolentocheckaus näkyy myös paperilla ja joku erillinen kuittilappu tulostettiin mun nimellä, koska jos fillarille sattuis jotain niin on parempi, että minä voin sillä lapulla suoraan reklamoida niin ei tartte Ookoon reklamoida mun puolesta mun fillarista, joka näkyy virallisesti Ookoon fillarina. Sit mentiin erikoismatkatavarahissille, joka oli epäkunnossa. Sit soitettiin jonnekin kuormaukseen, että tulkaa hakemaan polkupyörä ku hissi ei toimi. Sit odotettiin. Sit soitettiin uudestaan. Sit vähän taas odotettiin ja lopulta sit fillarilaukku lähti jonkun hepun matkassa turvatarkastusporttien kautta eteenpäin. Tosin sitä ennen heppu joutui käymään turvatarkastuksen läpi samalla protokollalla niin kuin muutkin. Siinä vaiheessa, kun fillarilaukkua mukanaan vetävä tyyppi alkoi turvatarkastuksessa riisua saappaita jalasta tarkastajien vaatimuksesta alkoi jo vähän ääneenkin naurattaa. Sit laukku hävis lopulta näkyvistä ja kieltämättä kaiken jälkeen oma luotto fillarin päätymisestä Melbourneen oli aika heikoissa kantimissa. Tästä huolimatta matkafiilis säilyi hyvänä.

Kuvassa laukku, Ookoon jalka ja jatkolentovarmistuksenvarmistuslipukkeet.

Hongkong oli iso ja siisti kenttä, jossa turvatarkastuksiin suhtauduttiin pieteetillä. Reilun neljän tunnin jatkoyhteyden odottelu meni ripeästi nuudeleita syödessä ja China Airlinesin jumbojettien nousuja ja laskuja seuratessa. On sellainen iso möhkälekone kyllä upea näky, kun kohoaa skyscraippereiden lävistämälle taivaalle kentän pinnan utuillessa kolmenkympin helteessä.

Tässä se jatkoyhteys. Kävi hongkongissakin yhä mielessä, että mihinköhän vittuun se fillarilaukku mahtaa just tällä kuvankin ottamishetkellä olla matkalla.

Hongkong - Melbourne -välillä alkoi loppumatkasta istuminen olla jo aika tuskaa ja nukuttua tuli ehkä puoli tuntia. Oli muutenkin aika turbulenttista lentomatkailua. Parin rivin päässä istuva lentopelkoinen australialainen alkoi hyperventiloida aina, kun turvavyön merkkivalo syttyi ja kapteeni kuulutti kaikki istumapaikoilleen. Täytin koneessa maahantuloselvityksen sekä katsoin Pantanista kertovan dokkarin ja sitten elokuvan nimeltä Noah. Näiden toimintojen taustanauhaksi hyperventilointi ihan sopikin. Tai no jos ihan totta puhutaan, niin tota jälkimmäistä Russell Crowen tähdittämää, fantasiaseikkailuksi puettua raamatullista Nooan arkki -tarinaa en onneksi joutunut katsomaan läheskään loppuun asti, kun aamupalaa jo alettiin tarjoilla auringon kiipiessä taivaanrantaan.

Melbournessa kävi ilmi, että huoli fillarilaukusta oli ollut yhtä turhaa kuin jännitys Australian tullin kiirastulesta. Taitaa tällaset länsimaalaiset kermapyllyt päästä sielläkin vähemmällä. Kysyttiin yksi ainoa kysymys ja sekin oli helppo: Is that a mountainbike or a roadie? It´s trackbike. Cool mate, enjoy your stay in Australia.

Airbnb -hostini Pete ja Sarah ymmärsivät hekin heti yskän, kun näkivät fillarilaukun. Voin kuulemma pitää fillaria tossa käytävässä niin se pysyy paremmassa turvassa kuin ulkosalla (Sarahin fillari oli pöllitty muutama päivä sitten talon terassilta.)

Pitäs laittaa ny vain fillari kasaan ja lähtee pyörittämään Pavea kaupunnille. Ainakin sen verran, että saa aussiesähköadapterin jostain etsittyä.

Jess!

BTW: Qantas never crashed.

Melbournen skene näyttää tällä otannalla aika pitkälti tältä:

No on täällä oikeasti aika paljon pyöräilijöitä, jotka ajavat enimmäkseen maantiefillareilla tai niiden erilaisilla muunnoksilla. Suora tanko maantiepyörässä näyttää olevan kova sana. Sitten löytyy paljon erilaista sinkilää, varsinkin sellaista perus markettikompliittia värikkäillä kehillä tai sit jotain itse kasailtua överismaximusta. Tänään näin yhden sinkilän neonoransseilla kolmipuolaisilla muovikiekoilla. Oli kyllä härski näky, mut ei tartte ainakaan huomioliivejä tollasten kanssa. Kaksi kiinteävälitteistä olen kahden päivän aikana nähnyt, ja kaksi messenger of australiaa: toinen bullitilla ilman laukkua ja toinen rottaisella maantiepyörällä.

Kaupunki vaikuttaa varsin fillaristiystävälliseltä, mutta goproiden yms. suosio työmatkaliikenteessä antaa odottaa vielä jotain kirkkaamman totuuden paljastumista. Ainakin tänään tuli vähän isämmaa mieleen, kun raksapaku alkoi vaihtaa kaistaa liikennevaloissa ja jannut huuteli excuse meeta siihen malliin, että ilmeisesti mun olis pitänyt siirtyä pois tieltä kääntyvien kaistalle. Ei onnistu ny mate. Pyöräkaistoja on kaupungissa varsin vähän, mutta kun niitä on ne on toteutettu näkyvästi pyörätaskuineen ja niillä pystyy paahtamaan hyvin samaa vauhtia muun liikenteen kanssa. Suurin osa fillaroijista tuntuukin käyttävän juuri pyöräkaistoitettuja osuuksia, vaikkei niillä kovin suoraan kaikkialle pääsekään, joten tiettyyn kellonaikaan noilla osuuksilla on suorastaan pyöräruuhkaa.

Muiden kuin pyöräkaistapätkien käyttäminen on vähän jännää aluksi, kun tiet ovat varsinkin keskustan ulkopuolella hetkittäin vähän isoja tällaselle metsäkansan pojalle. Usein niiltä kääntyminen vastaantulevien kaistojen yli voi olla pikältä matkalta myös mahdotonta pengerten, betoniaitojen ja muiden jutskien takia. Ekat hämmenyksen hetket tuli itsellä eilen, kun lähdin majapaikalta kohti keskustaa ja pyöräkaistainen katu muuttui ensi pyöräkaistattomaksi ja sitten kolmikaistaiseksi valtatieksi (ainakin suomalaisen mittakaavan mukaan). Ei näkyny muita fillaroijia, mutta toisaalta kukaan ei tööttäillytkään niin vispasin sit menemään muina turisteina autoliikenteen seassa. Aikani vispailtua huomasin, että vastaantulevien kaistojen vieressä menee pyörätie oikein, mutta sinne pääseminen oli oikeastaan ennen keskustaa täysin mahdotonta ellei olis lähteny harrastamaan cyclocrossia. Olis ehkä pitäny, vaikka vpcx:n kunniaksi. Noh krossasin kaistojen ja esteiden yli sit tänään eri paikassa.

Oman lisänsä fillarointiin tuo tietty tää vasemmanpuoleinen liikenne. Periaatteessa siihen tottuu melkein heti, mutta jos/kun tulee jotain suunnistushommia eli alkaa miettiä kadun nimiä ja suuntimia ja tulevia reittivalintoja selkäranka tuikkaa spontaanisti peliin vanhat kuviot. Tänään ajoin mm. yhden liikenneympyrän väärään suuntaan ja kerran liikenteenjakajan väärältä puolelta tollasessa tilanteessa juuh.

Muuten kaupunki tuntuu näin aluksi niin isolta sekä kokonsa että tarjontansa määrän suhteen, että on hankala päättää/fokusoida, että mihin täällä kannattais ottaa lähempää kontaktia. Kai mä vielä huomisen käyn vain driftailemassa tuolla ympäriinsä, ehkä katsomassa pari puistoa ja biitsiä jne. Pikku hiljaa pikku hiljaa. Tänään ostin kaupasta pari aussie-alea, vaikka pettymyksen karvas maku oli jo kassalla suussa. Mut hei cheers, kyl täälläkin osataan ihan olutta tehdä.

Tällasissa isoissa kaupungeissa suhtautuminen esim. huumeiden käyttöön vaikuttaa myös olevan ylläripylläri vähän käytännöllisempää kuin meilläpäin. Ts. laput silmille -kieltämisen sijaan/lisäksi yritetään minimoida käytännön haittoja. Julkisissa käymälöissä - joita kaupungissa näkee aika paljon - on usein ruiskuille omat roskikset ja tietty kehotukset tiputtaa käytetty ruisku mieluummin suoraan sinne kuin lattioille jne. pyörimään. Tai sit täällä on vain tosi monella sokeritauti. For realz ainakin täällä on kuulemma nimenomaan valkoihoisten australialaisten keskuudessa jonkin sortin crystal meth -buumi menossa.

Huuhdellaan niitä vessoja.

Viikko kaupungissa takana ja jokaisena päivänä oon viettäny aikaa myös satulassa. En hankkinu toistaiseksi joukkoliikennekorttia niin fillari onkin luonnollisesti ainoa vaihtoehto liikkua. Perus arkikommuutti majapaikasta treenistudiolle on mulla täällä aika lailla 10km suuntaansa. Eilen kruisin aurinkoisen päivän kunniaksi ja ennen kapakassa notkumista sen verran, että päivän kilometrisaldo lähenteli kuuttakymmentä kilometriä. Juuh elikkäs etäisyydet on vähän eri luokkaa kuin vaikka Jojensuussa. Viikon kokemuksella positiivinen alkufiilis kaupungista on ehtinyt syventyä: on tää kyllä huikea paikka mm. eläväisyytensä ja kulttuuritapahtumiensa määrän perusteella, ja tämän lisäksi kaupungin yleisystävällinen pohjavire on ihailtava.

Viikolla oli muutama todella kovatuulinen päivä täällä niin yhtenä päivänä kävi niin, että Pave päätti lähtee etukiekon pinnojen välistä omille teilleen. Aattelin, että eihän siinä - tää oli jotenkin kyllä ihan odotettavissa, olihan Pave jo ollut tervehtymään päin ja silleen. Sitten seuraavana päivänä joko tuuli tai suomen kielestä kiinnostunut paikallinen nyysi pinnojen välistä Komisario Palmun. Siinä vaiheessa nappasin stokkolamuiston parempaan talteen repun taskuun. Samana päivänä kävi sit vielä niin hauskasti, että iltakommuutilla bongasin Paven taas yhden sillan kupeesta norkoilemasta. Ei kertonu minkä reissun oli tehny, mutta näytti sen verran yksinäiseltä taas, että nappasin sit senkin repun taskuun hoitoon.

Muuten liikkuminen pyörällä on osoittautunut täällä tosi helpoksi. Joudun ottamaan aiemman napinani pyöräkaistojen vähäisyydestä takaisin, koska on tullut huomattua, että niitä on pitkin kaupunkia loppujen lopuksi yllättävänkin paljon. Lisäksi siellä missä pyöräkaistoja ei ole, saa aivan rauhassa polkea ajoradalla kenenkään ahdistumatta. Mulle ei ole tööttäilty täällä kertaakaan, kukaan ei ole kiilannut kertaakaan, sumputtanut pyöräkaistalle pysäköidyn auton takakonttiin tai ajanut sivukadulta eteen, vaikka oon ajanut täällä sekä aamu- että iltapäiväruuhkissa plus tietty pimeällä ja myös keskellä yötä pienissä ns. sivumyötäisissä. Verrattuna esim. Helsinkiin ajaminen polkupyörällä sekä tuntuu huolettomammalta ja turvallisemmalta että myös näyttää olevan sitä. Herää vain taas kerran kysymys, että jos tällaisessa miljoonakaupungissa - jossa liikennettä on hetkittäin aika helvetisti ja autot ajavat myös verrattain kovaa - homma saadaan toimimaan hyvin, niin on se kumma jos ei Suomen kokoisessa maassa saadaan mitään rotia tähän hommaan. Ja joo varmasti kusipäitä on liikenteessä täälläkin, mutta jo pelkästään tällä otannalla uskaltaisin väittää, että selvästi vähemmän kuin Suomen liikenneverkoissa. Just tänään ilalla tulin mulle uudesta kaupunginosasta keikkaa katsomasta. Olin vähän ulalla reitistä ja satuin tulemaan aika isoon liikenneympyrään, jossa oli paljon liikennettä. Aluksi meinas tulla pieni jännäcacca liikenneympyrän koosta ja hektisyydestä johtuen, mutta sitten totesin, että kai se on vain mentävä. Siellä sitten pyörin autojen mukana toiselle puolelle eikä se tuntunut olevan kenellekään mikään ongelma. Pikemminkin autot näyttivät vain ottavan vähän iisimiin ja hidastavan vauhtia, kun sujahdin mukaan. Kaikille tiiilaa riittää, kaikille paikkoja ooon.

Katutaidebongaus jokinäköalareitiltä kohti keskustaa.

Westgate punt. Hauska fillaristeille tarkoitettu pieni lautta, joka seilaa yli Yarrajoen sen alajuoksulla. Mukaan mahtuu kerralla 12 fillaria. Arkisin liikennöi aamu- ja iltapäiväruuhka-aikoina määritetyn aikataulun mukaan, viikonloppuisin vapaammin ja pidempään niin kauan kuin valoa riittää. Itse satuin paattiin yhdessä fillareiden seljässä polttareita viettävän naisporukan kanssa. Polttareiden kunniaksi kuski antoi meidän kaikkien matkustaa ilmaiseksi ja sen lisäksi leidit tarjosivat lautalla hyvää porkkanakakkua

Kuvassa näkyy myös yksi todella pitkä ja korkealle rakennettu silta, joka vie joen toiselta puolelta kohti kaupunkia. Silta on pikatie autoliikenteelle ja siksi erillisen liikennetullimaksun alainen, ns. Citylink highway.

Deliver.

Viikonloppuna varsinkin joen varren pyöräreiteillä näkyi tosi paljon sekä erilaisia maantiepyöräseurueita sukkistelemassa että ihan tavallisia perheitä ja pariskuntia muuten vain ulkoilemassa polkupyörillä. Erityisen symppis oli joku varmaan jo pidempään eläkkeellä olleiden patujen maantiepyöräporukka. Myös maantiepyöräilevien ja yleensäkin pyöräilevien naisten lukuisaan määrään on tullut jotenkin kiinnitettyä huomiota.

Kuvottava pyörätie etelämelbournelaisen rannan tuntumassa.
https://farm4.staticflickr.com/3865/15048089428_bcc55fa926_z.jpg

Mukavan kuuloista menoa kaikin puolin.

No niin, viimeinen vajaa viikko Melbournessa starttaa huomenna.

Fillarikaupoissa ei ole tullut käytyä tällä reissulla oikeastaan kuin satunnaisesti ikkunaostoksilla. Kivijalkoja kaupungissa onkin aikamoinen määrä ja ne näyttävät keskittyvän pastellivärikoodattujen markettisinkuloiden, peruspyörien ja hipohkojen maantiepyörien myyntiin. Eilen illalla ohitin liikkeen, jonka ikkunat oli täynnä erilaisia läskipyöriä, mutta eihän siinä sen minkä lumesta jää uupumaan, saa hiekkarantana täällä takaisin eli käynee järkeen. Fixed gear osaa löytynee varmimmin Fitzroyn kaupunginosasta, tuosta jonkinlaisesta Melbournen Punavuoresta. Yhden alan liikkeen ohi kuljinkin Fitzroyn kauppa- ja ravintolakadulla Brunswick streetillä, mutta värikkäiden spoukkien ja vispimäisten alurunkojen armada ikkunassa esti tehokkaasti astumasta sen pidemmälle. Oli siellä kyllä myös yksi Mash histogram myynnissä. Tosin sit kävi näin, rip 15euron halppispolkimet:

Jouduin fillarikaupan asiakkaaksi, valitsin fixed gear australia -foorumin kehuman StCloudin Gertrude Streetillä ja kävin ostamassa MKS:n retkipolkimet tilalle. Aaah, on muuten hyvät polkimet ja voin suositella tennari- ja häkkifetisteille, retkipyörät kaikilla onkin jo speksattuna mitä nyt oon foorumia ehtinyt seuraamaan eli antakaa palaa.

Niin kuin on tullut todettua, on pyöräkanta täällä tosi maantiepyörävoittoinen. Monet tuntuvat ajavan niin työmatkat, hupiajelut kuin urheilusuorituksetkin yhdellä samalla pyörällä eli maantiepyörällä. Monenlaista vaihdemasiinaa on tullut työmatkoilla ihasteltua, kerran olin tosi lähellä kehua yhden kaverin maantiekännäriä, kun oli kingin navat ja kaikki vimpan päälle ja aijai mikä sirinä vapaarattaassa ja fillari myös sen näköinen, että on kyllä ajettu ns. vitust. Mutta en sitte kuitenkaan sanonu mitään, perusmeininki.

Fitzroy on noin muuten aika makea kaupunginosa, erityisesti pääkadun kuppilatarjonnan ja sivukujien isojen graffitien ansiosta. Esim. Veggie Bar on hyvä vegeruokapaikka ja samalla kandee myös piipahtaa Centre for Contemporary Photographyssa (CCP), joka sijaitsee Kerr streetillä.

Moonee Ponds Trail on aika siisti fillarireitti, joka kulkee jonkinlaisen valtavan sadevesikeräyskanavan reunaa. Kanavassa ei ollut ainakaan nyt juuri lainkaan vettä, mikä on hämmentävää kanavan massiiviseen kokoon nähden. Nyt se tuntui olevan enemmän uugeenoloinen skeitti-, urbanexplorer- ja graffitispotti lähes koko matkaltaan. Heti tuli mieleen, että toivottavasti joku on ymmärtänyt järjestää tuolla jonkun Moonee Ponds criteriumin tai kanavaällärit tms.

Niinku tälleen:

https://farm4.staticflickr.com/3931/15259074340_9009f14aa9_z.jpg

Tää kaupunki tuntuu olevan herkillä Australian pääministerin suhteen. Lähes kaikki tuntuvat lähinnä odottavan, että vaalikausi päättyy ja kaverista päästään eroon. En ole kauheasti seurannut keskustelua, mutta ilmeisesti Abbott vetää melkoisen immigranttivastaista politiikkaa, mikä taas on Australian historia huomioiden aika irvokasta oman jalan sahaamista monen paikallisen mielestä. Useat baarit mm. myyvät täällä Abbottin naamalla varustettuja tiskirättejä pientä korvausta vastaan.

Muita käymisen arvoisia juttuja on tietysti koko kaupunki täynnä, mutta esim. Camberwellin sunnuntaikirppikselle kannattaa mennä, jos kaikenlainen mahdollinen vintaagi ja ei-niin-vintaagi käytetty kama kiinnostaa (auki muistaakseni klo 6.00-12.30 joka sunnuntai). Jos ajaa fillarilla Swan streetiä pitkin voi matkalla bongata vierekkäin Lamborghinin, Maseratin ja Ferrarin myymälät ja fiilistellä kontrastia omaan fillariinsa tai kirpputoriin.

Lonsdale streetin ja Queen streetin kulmassa on tutustumisen arvoinen putiikki nimeltä Wunderkammer. Siellä on esim. täytettyjä eläimiä, kehystettyjä tarantelloja, perhosia, koppakuoriaisia, vanhaa lääkintävälineistöä, meteoriitin kappaleita ja kaikkee mahdollista tieteellis-teknistä pikkukivaa. Kandee käydä vaikkei ostaiskaan mitään. Tai sit voit ostaa esim. 4000dollarilla 100pros og ftw wtf mekaanisen robotin, jonka joku asialle vihkiytynyt on rakentanut osa osalta käsityönä. Hintahaitari liikkeessä parista dollarista tuhansiin.

Royal Botanic Gardens on kova paikka pitää piknikkii ja zenistyä oudossa luonnonrauhassa keskellä miljoonakaupungin kohinaa ja ihmetellä vaikka mustia joutsenia.

Queen Victoria Marketilta kannattaa käydä ostamassa kasvikset ja hedelmät ja kakut ja kahvit yms., jos sattuu sijaitsemaan järkevästi suhteessa majoitukseen. Torikulttuuri täällä muutenkin voimissaan ja toreilla tuotteet yleensä sekä tuoreempia että halvempia kuin kaupassa plus päälle vielä valikoima potenssiin kymmenen. Jos et Victorialta jotain löydä niin sitä ei todennäköisesti ole olemassa. Kiinni ma ja ke, muuten auki aamusta ehkä neljään-viiteen.

Spotted Mallard -klubi Brunswickin kaupunginosassa Sydney Roadilla. Hieno yläkerran interiööri, hyvät oluet ja hampurilaiset plus bändejä melkein joka ilta. Sunnuntaisin vaihtuva residenssibändi vetää ilmaisia koesettejä tulevasta ja menneestä materiaalista. Veikkaisin, että pari muutakin klubia kaupungista löytyy, mutta tämä nyt yhtenä esimerkkinä.

Kulttuuritalo Substationin tarjontaa voi kiinnostunut pitää silmällä. Sijaitsee Newportin juna-aseman vieressä entisessä jossain rautatie/teollisuuskompleksissa. Sisältää galleria- ja esitystiloja. Varsinkin esitystilat vaikuttavia, kun korkeutta ns. riittää. Voi olla jopa vaikuttavia esityksiäkin. Samalla reissulla voi pysähtyä esim. Junction Hoteliin särpimelle ja oluelle.

Lygon streetilla taas on elokuvateatteri Novan alakerrassa sellainen kakkukahvila, että oksat pois. Kahvila on ehkä vähän laimea sana, joten ehkä yksinkertainen Kakkula voisi olla parempi. Tilaa kakut ja kahvit tilan sivuissa olevilta pitkiltä kakkutiskeiltä ja siirry herramme sokerinen armo kädessä odottamaan, kun keskiosan baristatehdas taiteilee masiinoista kahvit kuppiin. Itsehän en siis tykkää makeasta.

Sit on tietty kaikki rannat, jos pitää keliä ja hiekasta ja merestä tykkää. Etelämelbournen rantaviiva on oikeastaan täynnä hiekkarantaa plus sit on tietty SE eli Great Ocean Road, joka vaatii jo oikein reissuun lähtemistä. Mutta sanoisin, että reissu kannattaa. Bells beachilla voi pysähtyä heti ekana muistelemaan Keanu Reevesin jäätävää roolisuoritusta Point Breakissa tai sit vain esim. vaikka surffaamaan. Tai mille tahansa rannalle mikä vain sattuu tulemaan vastaan. Lääniä ja merta riittää. Itse olin porukalla Fairhavenissa yhden yön eli vajaa kaksi päivää ja sekin oli jo hieno irtiotto kaupungin sykkeestä. Näin esim. tän kaverin muutaman metrin päästä:

https://farm4.staticflickr.com/3930/15259085410_b748fc93c2_z.jpg

https://farm4.staticflickr.com/3927/15259660689_914d39e88b_z.jpg

Mutta siis summa summarum: voin todella lämpimästi suositella Melbournea sekä kaupunkimatkakohteena että fillarointiystävällisenä suurkaupunkina. Oman pyörän mukaan ottamista voin myös todella suositella. Mullahan tämä on ollut pääosin työmatka, mutta siitä riippumatta tai ehkä juuri siitä syystä fillarilla liikkuminen kaupungissa on loppujen lopuksi ollut yksi siisteimmistä asioista. Kaupunki on monella mielenkiintoisella tavalla enemmän tutkittavissa ja saavutettavissa kuin vain julkisten varassa. Itse päädyin ratkaisuun etten ole käyttänyt julkisia kertaakaan, vaan olen ajanut kaikki reissut fillarilla. Tänään oli hieno hetki, kun kasin aikaan suunnin kohti Camberwelllin kirpparia niin kaupunki oli muuten tohon aikaan vielä tosi uninen, mutta ajoratoja halkoi tuon tuosta iso maantielenkkiporukka. Se oli jotenkin vain tosi siisti näky. Samoin kuin se, kun työmatkaliikenteessä huomaa lähtevänsä valoista yhdessä kahdenkymmenen muun pyöräilijän kanssa. Osa vetää sukkikset päällä veren maku suussa työmatkatempoa hiilarihävittäjillä, osa ajaa rauhaisasti retkipyörällä, osa kiilaa valoista lähdettäessä porukan kärkeen sähkömoottorin avustamana, mutta eniveis kaikki ajavat. Jotenkii siistii. Ei mulla muuta.