19.9.12
Tuli sitten lähdettyä reissuun, oikein kunnon sellaiseen. Ensimmäisen päivän jälkeen olo on hiukan hämmentynyt lentokentillä valvotun yön jälkeen. Kahden tunnin poolojen, kolmen tunnin kaupunkieksyilyn ja kolmen nautitun olusen jälkeen katsoin helvetin jyrkältä kukkulalta kaupunkia ja mietin itsekseni, mitä mie teen täällä. Elämä on matka, kuten joku yliopistolainen on tokaissut, joten odottelen viiden kuukauden ajan vastausta turhaimaiseen pohdintaani.
Mutta jonninjoutavat sikseen ja itse asiaan, eli aiheeseen, joka kinnostaa forumilaisia. Olen siis Prahassa. Lensin tänne Köpiksen kautta. Ero pyöräilijän näkökulmasta on kuin yöllä ja päivällä. Köpiksen päärautatieaseman pyöräparkissa oli enemmän fillareita kuin koko Tampereella ja saman verran muotipyöriä, kuin koko Suomessa. Ihmiset olivat kauniita ja sää paska. Prahassa asiat ovat toisin. Vanhankaupungin mukulat ja tapporotvallit pysäyttävät kovemmankin pyöräilyhimon. Eniten täällä näkyy maastureita, jopa aika paljon sukkistyyppejä reteillä maastureilla. Mikä on olosuhteet huomioon ottaen aika fiksua.
Omalta osalta pyöräpainotteinen reissu alkoi aika kusisesti, sillä lentokoneessa oli mennyt etukiekko hiukan solmuun ja pinna katkennut. Onneksi sillä vielä ajaa, mutta pikapikaan täytyy hommata uusi pinna. Minulle selvisi, että paikallinen pyöräaktiivi oli rakentanut melko toimivan poolokentän vanhaan tennishäkkiin, puutlaidat, tulostaulut, viivat ja kaikki. Sama jantteri oli rakentanut myös kymmenkunta mailaa, joita saa ihan vapaasti käyttää. Kenttä sijaitsee Perlitova kadulla aivan tenniskenttien vieressä. Kuulemma ajatuksena on järkätä paikalle myös valot. Tosiaan tänään läiskittiin 2vs2 parisen tuntia. Oli mukavaa ja kuuma tuli. Ensi viikolla uudelleen. Laitan kuvia kentästä myöhemmin.
Huomenna tutustutaan lisää mainioon kaupunkiin pyöräilijän näkövinkkelistä. Raporttia seuraa.
Kattelin Prahassa viime syksynä et ne mukulakivet vaikuttaa aika hc:lta. Lähetit ja muut ajomiehet veti kaikki jollain maastureilla. Ei ainakaan vaikuttanut hirveen kivalta kaupungilta pyöräilyyn, mutta toivotaan, että olin väärässä.
Aja Baban kaupunginosaan seuraaville kaduille: Nad Patankou, Na Babě, Na Ostrohu ja Matějská. Paikka on 2-3 km luoteeseen Vítězné namestilta, joka puolestaan reilu kilometri linna-alueelta pohjoiseen. Siellä on todella hieno funkis-asuntoalue viime vuosisadan alkupuolelta. Se ei kuulu perusturistivalikomaan. Kunto ei ole huippua, mutta talot ovat puhdasoppisia ja varmasti sinkulapelkistäjän mieleen.
Kannattaa ajaa myös Vltavan (Moldau) laaksoa pitkin Laben (Elbe) laaksoon ja aina Saksan puolelle. Siellä on todella kaunis jokilaakso. Rajan tuntumassa on kauneinta.
Vaikka et olisi musiikin ystävä, yritä päästä Betlemské Kapleen renessanssimusiikkikonserttiin. Kun esitystila ja musiikki ovat samalta ajalta, kokemus on huikea. Soittavat usein jopa renessanssisoittimien replikoilla.
Hyvän lenkin jälkeen maistuu “eisbein” böömiläiseen tapaan. Se on varrastelineessä ison lankun päällä ja sen alla on mauste- ja hapankaalikipot.
Iltaisin kannattaa painua pimeille sivukujille (se on turvallista) ja kuullostella, mistä kellarista kuuluu melua ja sitten etsiä ovi sinne. Sellaisissa paikoissa saa hyviä paikallisia oluita edullisesti ja meno on mahtava.
Voih! Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta kyllä paikallisetkin osaavat neuvoa uskomattomia paikkoja…
P.S.
Jos et ole ennen ollut Prahassa, suhtaudu rennosti siihen, että böömiläiset nauravat sinulle, ovat töykeitä kaupassa ja epäystävällisiä ravintoloissa. Se on kaupungin tapa. Nauraminen tarkoittaa, että toimit väärin, mutta sehän on vain hauskaa, otetaan yhdessä rennosti. Kaikkinainen töykeys johtuu siitä, että palveluammatissakin saa näyttää, että välillä vituttaa, mutta se ei ole vakavaa, palvelu pelaa kuitenkin. Erikoisliikkeissä asiakas on aina väärässä, mikä onkin oikein, kyllä he tietävät paremmin…
Olen kateellinen sinulle…
(Eka kerta tsygellä Prahassa 1976 ja sen jälkeen kaksi kertaa ja vielä muutama kerta lentokoneella.)
Pekka: letny sad, eli ison puiston reunalta katselin kaupunkia. Voi olla myös strahov siinä nurkilla.
Biciolli: kiitokset vinkeistä. Pitää heti huomenna toteuttaa jokin noista.
Elämä tosiaankin on matka, voin olla vähemmistössä täällä näin tuota nuin, mutta kiinnostaa myös pyöräilyn ohella turhamainen pohdinta, varsinkin Prahassa. Tänä syksynä tulee nimittäin kymmenen vuotta siitä, kun siellä omaa vaihto-opiskeluani suoritin. Opintoviikkoja ropisi roppakaupalla, yhtään tenttiä tai vastaavaa en tosin koskaan yo:ssa siellä suorittanut… Mutta ihan niinkuin Biciolli tuossa sanoi, hauskaa on, että otetaan yhdessä rennosti. Se taito - kuin myös nuo töykeys, epäystävällisyys ja nauraminen - siellä kyllä osataan.
Vuonna 2002 siellä ei montaa pyöräilijää näkynyt. Hassua oli kerran, kun ratikkaa yönpimeydessä odottelin, niin sieltä jostain pimeydestä saapui kaksi pyörää lamppuineen päivineen, ja kuinkas ollakaan, kuskit iloisesti suomea haastelivat. Siinähän oli ihka aito suomalainen eläkeläispariskunta Prahassa yöpyöräilyllä!
20.9.12
Eipä ollut huono päivä tämä toinenkaan. Vaimo nosti vahingossa langan ylös, vaikkei ollutkaan hirmuisešti asiaa. Tämään sai ajaa täysii pitkin kylän raittia. Etsin hod dog pyöräliikettä ja löysinkin sellaisen. Paikkaa pitää jenkkidude tsekkikamun kera, palvelu on sen verran asiallista, että ehdin nauttia pari hoegardenia jutellessa myyjän kanssa niitänäitä. Pistin varaukseen 26 avoshamalin ja ostin elämäni ensimmäisen poolopallon! Sain tietää, että lauantaina on critical mass - 6-8 thousand osallistujaa. Eli kovat jatkot ainakin luvassa.
Tama oli hassu ilmestys.
Miehekas eturieska.
Hiukan jareampaa tandemia.
Myyntiartikkeleita roikkumassa.
Minun kulkupeli hod dogin edustalla.
Lopun iltaa ajelin etsiskellen erasmuspileitä täysii autoteitä pitkin, mikä oli nastaa. Sitten jähermaister vei voiton ja rami kutsui.
21.9.12
Ei ollut krapulaa, mutta en jaksanut hirmuisesti touhuta. Kävin ajamassa tuonne baballe ja tarkastelin biciollin mainitsemia funkkisalueita. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin eivät olleet ihan minun mieleen. Matkan varrella oli myös Slavia Prahan kotikenttä, joten täytyy sinnekin eksyä jokunen pelipäivä.
Tama bunkkeri oli Babalta.
Jotenkin sopo katulamppu.
Tuli ajettua joku 20km ihan päämäärättömästi ympäri kaupunkia kun ei papempaakaan tekemistä ollut. Olen jo räpsinyt muutamia kuvia, mutta onglemana on, että minulla on ainoastaan ipad mukana. Ja siinä ei ole laisinkaan usb-liitäntää, ym. Pitää etsiä jostakin kone ja hoitaa asia.
Yksi hassu juttu tänään sattui mikä liittyy pyöräilyyn. Tapasin pubissa norjalaisen pariskunnan, juteltiin elämästä ja pelasimme kikkeriä ja bilistä ja yhtäkkiä aihe alkoi sivuta pyöriä. Niin tämä norskiherra kysyi, että onko tietoa, mistä saisi hankittua edullisesti sinkulan. Mie siihen, että kyllähän tässä kolmen päivän aikana ollaan jo kontakteja luotu, joten pistän kyselyä eteenpäin menemään. Pitää huomenna kysyä hod dogin tyypeiltä asiasta enemmän.
