Kova, ukot, kova.
Olispa retki.
Voi pojat
Laitetaan saman tien pikarapsa myös elokuun toisesta reissustani, tällä kertaa soolona.
Sattuneista syistä junalla tulee reissattua aika usein Vaasaan ja joka kerta tulee silmäiltyä Tampere-Seinäjoki pätkän radanvarsitietä. Junaradan huoltotiet jatkuvat melkein tauotta ja ovat tietysti hyvin ylläpidettyjä. Alunperin ajatus oli ensin polkea Turusta Vaasaan ja siitä jatkaa muutaman mutkan kautta YV12V-festareille. Muutta kun aikataulut venyi edellisellä reissulla niin siinä olisi tullut liian kiire ja liian raskas reissu, varsinkin kun kumit vaihtui 622x44 → 584x65 monstermenoon. Kyllähän sen pyörän junallakin sai Vaasaan ja kun sukuvelvollisuudet oli hoidettu pois alta niin lähdin randoamaan kohti Mansea.
En ollut ennen ollut monen yön keikalla yksin joka hieman arvelutti. Piirsin silti samat kilsat mitä yleensä piirrän, totesin että parempi pitää päivät kiireisinä niin ei tule yksinäistä. Reitti oli kutakuinkin Vaasa-Seinäjoki-Ylöjärvi-Helvetinjärvi-Ruovesi-Vilppula-Jämsä-Orivesi-Tampere ja kilsat suurinpiirtein 650km.
Sunnuntaina pikaisesti ulos Nikolainkaupungista ja suoraan Etelä-Pohjanmaan sorille. Monenlaista neli- ja viisnumeroista ja pelto- ja metsätietä, kyllä kelpasi.
Joensuun lounaspaussin jälkeen pääsin sitten suunnitelman mukaan suoraan radanvarteen kiinni ja ai saaketti mitä ameriikantrailia, vain bermit puuttui!
Avokki oli samana iltapäivänä junailemassa takaisin Turkuun niin pysähdyin radanvarrella odottelemaan ICtä ja saatiin vilkutukset hoidettua. Siitä ei ollut kuin kymppi Honkakylän jokilaavulle joka oli muuten kiva mutta vakkariasiakkaat olivat jostain syystä roudanneet laavun sisälle kolmenjapuolenistuttavan valkoisen nahkasohvan. Klapeja oli onneksi valmiina ja hyvä että tuli kurkattua kaarnan sisälle ettei liskokaverit päätyneet liekkeihin.
Aamuyöstä teltan kattoon hieman ripsi vettä mutta aamukympiltä sieltä kömpiessäni aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Muuttolintujen ekat allot veti pitkin taivaita.
Pakattuani romuni ja klipattuani kiinni niin vettä alkoi taas ripsimään mutta laavun katon alla hetken odoteltuani pääsin liikkeelle.
https://live.staticflickr.com/65535/50304895856_6d9f26ceab_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305048937_3d057d7e77_b.jpg
Radanvarrelle ei pitkä matka ollut ja suoraan niille kiinnostavimmille pätkille.
https://live.staticflickr.com/65535/50304208578_b6b5fe9a07_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305048682_6f370c8d4b_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304208378_367803d5ed_b.jpg
Alusta vaihtelee mukavasti tuolla ja välillä tie kääntyy vähän radasta poispäin, joskus se myös päättyy suoraan puskaan. Onneksi oli tullut scoutattua satelliitilla todella ahkerasti ja ylläreitä ei kovin montaa ollut. Pari isompaa baanaa tuli toisena päivänä ajettua mutta kovin montaa ihmistä en tuona päivänä nähnyt kun päivän ainoa huoltostoppi oli kilsamarkkerilla 20 Peräseinäjoella ja loppupäivä meni sitten aivan omissa oloissa.
Sopiva yöpaikka löytyi Vahontokeen keittokatokselta jossa koski pauhasi taukoamatta ja junat veti ohi noin 60m päässä. Nukuttua tuli silti kuin pieni sika, kilsoja olin kelannut jalkoihin reilusti ja välillä aika teknisiäkin pätkiä.
https://live.staticflickr.com/65535/50305048437_c86453fa4f_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305048342_150ef3c982_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305048082_e16cac7d47_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305047897_e8d561a86c_b.jpg
Kolmannen päivän startti oli hieman isompaa baanaa taas vaihteeksi ja pari kunnon nousua sain myös hoidettua. Pääsääntöisesti silti viiden metrin päässä raiteista.
https://live.staticflickr.com/65535/50304207618_eda2acdd1e_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304207343_7915ffbedb_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305047332_db720d7812_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304894231_4876faf420_b.jpg
Ne paikat joissa oli isoimmat korkeuserot tie yleensä vei pois radanvarrelta kun juna menee tunneliin. Olin silti säästänyt parhaimman vuoristoradan viimeiseksi ja se on tuota Karhe-Takamaa-Vormisto-seutua jos nyt paikallisille jotain sanoo, pikkasen Ylöjärveltä pohjoiseen. Siellä kalliomaastoon on rankalla kädellä räjäytetty ja korotettu junaspååria mutta radanvarsitie seuraa satapros luontoa. Aivan huikeaa menoa jonka sain nyt toistamiseen kokea kun olin aikaisemmin kesällä jo kerran isommalla porukalla Tampereen tohtori-Teemun perässä siellä rymynnyt menemään.
https://live.staticflickr.com/65535/50304206793_4691faeb98_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304893581_757d25d9b0_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305046297_0399133d94_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305046162_ea06cdd074_b.jpg
Lepojärvellä päiväuinti junaradan varjossa jonka jälkeen jätin hyvästit tälle helvetin hienolle pätkälle. Tämän reitin jaan mielelläni jos joku haluaa valmiin reseptin hauskanpitoon. Sopisi aika hyvin vaikka Tamperelaisille pitkäksi päiväreissuksi Joensuulle ja junalla takaisin.
Sellainen disclaimer on silti pakko lisätä että kun se kahdeksanvaunuinen IC tykittää ohi 200km/h niin on kyllä sellainen Nazgûl että ei voi muuta kuin sormet korviin laittaa. Pari kertaa pääsi yllättämään kun korvanapit pauhasi rokkia ja meinasi mennä hieman tunteisiin.
Nyt reissu silti jatkui klassisemmilla Suomisorilla ja kyllähän sekin meno maistuu ainakin itselle.
https://live.staticflickr.com/65535/50304205738_c9ffbb45da_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304205643_1fb0b5135c_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304892556_5a4632ddf8_b.jpg
Oli kyllä huikeaa päästä takaisin pommittelemaan Suomen tasaisia hardpackejä Eestin ja varsinkin Latvian pehmeämmiltä alustoilta. Ikuisesti jää silti mieleen paikka nimeltä Hankala ja sinne johtava Pengonpohjantie ja muut Länsi-Teiskon pikkupätkät, oli kyllä huikeaa murjomista kaikki loputtomat ylämäet ja laskettelua alamäkiswitchbäckeistä.
Ei sieltä mitään kuvia edes tullut kun meno oli niinkin eeppistä. Kuruun kun pääsin piti ottaa lounas ja paikallinen bussikuski nukkui palttikoomaansa pois ratin takana, rentoo.
https://live.staticflickr.com/65535/50304891006_2d734afa32_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304890891_7380c80b5a_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305043762_4b68b9beed_b.jpg
Lounaan jälkeen suuntasin Helvetinjärven kansallispuistoon ja makeat tiet senkuin jatkuvat. Katsokaa tästä ensimmäisen ruudun yläoikealta kun tie jatkuu sinne, ai että, kunnon kunnoa.
https://live.staticflickr.com/65535/50304203568_af4984fc9a_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305043577_c4c4c7f99b_b.jpg
Luomanjärven keittokatoksella sitten pikaiset puutyöt sangen härkäisellä työkalulla (Billnäs pilalla mutta eipähän katkea/pöllitä) ja luonto tarjosi auringonlaskuksi sellaisen ilotulituksen että ei voinut kun toista bisseä nasauttaa ja silmät pyöreinä ihastella. Auringonlaskun suunta oli Helvetinjärvien suuntaan ja tuntui todellakin siltä että helvetin portit olivat täysin auki levällään. Ei riittänyt Olympuksessa ja/tai käyttäjässä alkuunkaan kapasiteetti ikuistamaan sitä hetkeä.
https://live.staticflickr.com/65535/50304203193_0010317ed1_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304209873_dc1edfa0ba_b.jpg
Kolmen päivän meno oli silti ollut aika rankkaa, jaloissa jo 400km ja ei todellakaan mitään helpointa alustaa. Edellisen viikon tonnin touri painoi myös ja kovin paljon en ollut antanut jalkojen tai maksan palautua. Onneksi Kössi lupasi lämmittää saunan päivää aikaisemmin ja oli sen verran vastustamaton tarjous että muokkasin reitistä pois Jämsän ja Ouninpohjan yms. rallipätkät.
Uudella innolla lähdin sitten Ruovedelle päin laskettelemaan hiekkaharjuja ja pikkuteitä.
https://live.staticflickr.com/65535/50305045037_6ce256a78c_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305044507_6c5aa358fe_b.jpg
Sen verran mukavaa seutua että satunnaiset kilsat isompia kaksi- ja kolminumeroisia eivät edes haitanneet. Helppoa rullailua.
https://live.staticflickr.com/65535/50305044692_994c4641ce_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305044577_88eb62c6d7_b.jpg
Pikkutiet tuolla silti palkitsee eniten ja pyrin pitämään soraprosentit yli yhdeksänkymmenen.
https://live.staticflickr.com/65535/50304892456_abf1ea8079_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305045612_d165cf9597_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304205213_640970987b_b.jpg
Yhtäkkiä huomasin että olin löytänyt tieni uudestaan junanradanvarsitielle, tällä kertaa ilmeisesti Jykylä-Tampester-raiteelle. Mikäs siinä, teema jatkuu!
Ensimmäisen ja toisen päivän sateitten jälkeen olin pysynyt kuivana mutta onneksi neljännen päivän ainoa kuuro sattui niinkin sopivasti että pääsin ladon viereen sateensuojaan. Kyllähän se siinä parikymmentä minuuttia piiskasi, onneksi tuuli sen verran että ei kastunut muuta kuin lippalakin kärki ja varpaat.
https://live.staticflickr.com/65535/50305045187_127d90e444_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305045147_5c553b9228_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304958496_b46dddae86_b.jpg
Suosituksia oli tullut Roninmaan laavusta ja olin sen buukannutkin viidennen yön yösijaksi, nyt kun olin lyhentänyt reissua efektiivisesti yhdellä päivällä niin se sopi vielä vallan mainiosti suunnitelmaan.
Aikamoinen haikki sinne silti oli. Lähestyin ilmeisesti väärästä suunnasta sillä mettätietä blokkaavan portin jälkeen tielle oli kaadettu runsaasti puita että siitä ei varmasti mentäisi autolla. Tai sitten vaan nolla ylläpito. Aika rasittavaa sillä yli kolmenkymmenenkilon retkirigillä näitten yli ei noin vaan bunnyhopata. Myös viimeisen kilsan traili oli ikimuistoinen ja muistutti kotometsistä, rigistä irtoili sekä danglereitä että kiinteämpiäkin esineitä jo pelkässä talutuksessa 
https://live.staticflickr.com/65535/50305110082_4b8b0eb153_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304952236_2bff156649_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305110807_653bc3cffe_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304959286_8cef1afc0c_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304264293_fcfd690779_b.jpg
Kyllä, laitoin teltan laavuun koska halusin edes yhden yön kun ei paleltanut. Baltian yleelliset 13° yöt olivat vain muisto kun yölämpötilat tällä reissulla huitelivat siinä kuuden ja kahdeksan välillä. Pieni ero mutta kun oma kesäpussi on +16 limit niin toppahousuja oli yöllä ikävä kun pylly paleli. Onneksi kevytuntsikka on aina messissä.
Aamulla olisin voinut loikoilla tuntikaupalla teltassa auringon lämmön herättäessä kroppaa. Rennon aamun jälkeen yhden miehen junani lähti liikkeelle puolen päivän maissa, yritin ottaa kaiken irti viimeisistä sorapätkistä ennen väistämätöntä citylaiffia.
Reissun ainoa mechanical tuli ekalla paussilla kun huomasin että takakehän Mavic-tarran alta pulppusi Orangea. Revin tarran pois ja näköjään vanteen saumasta tihkui. Hätäilyn sijaan sytytin kolmannen savukkeen ja seurasin tapahtumaa, Colnago-setä viletti ohi ja totesin että kai sitä on jatkettava.
https://live.staticflickr.com/65535/50304271278_15aea19328_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50305111292_0d074ed2f6_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304271528_533d8d3cf7_b.jpg
Tampereella Sitkosta lätty ja Koskipuistoon. Viimeistellessäni edellisillan viinijämiä totesin että reissuelämä on kyllä parasta.
Kössi lämppäs illalla Aitokiukaan jonka jälkeen vuodesohva tuntui perkeleen hyvältä mutta samalla oudolta, elokuun randot oli randoiltu.
Seuraavana päivän raikkaana kaupungille ja Roope otti meikästä kopin, fiksifestarit alkakoon.
Loppu onkin historiaa, kiitos kaikille mahtiviikonlopusta!
https://live.staticflickr.com/65535/50305111617_4fca93bfa0_b.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50304959866_39fcf43f6c_b.jpg
Itse randolta kiitoksia ei kerry kuin retkirigille, se jaksaa huomattavasti paremmin kuin minä eikä valita mistään
https://live.staticflickr.com/65535/50274675921_a68f4abc12_b.jpg
Kunnon kunno.
Edit. Ainiin Flickrissä muutama ruutu lisää.
Onhan tota Suomihardpackiä tullut kynnettyä aika loputtomia tonneja mutta kyllä se vaan vielä viehättää. Satapros hauskempaa kuin se Suomen tympein tiemuoto eli kaksi- tai kolminumeroinen kestopäällyste. Maastopyöräilijää minusta ei ikinä tule mutta omniterratouring/monstercross on hauskin tähänastisista nicheistä.
Kovin pitkälle ei tänä vuonna viitsinyt lähteä johtuen koronasta, jopa toi Baltia oli hieman kyseenalainen. Matkatoimisto-metaltoursilla oli aika eeppinen ulkomaanreissu tiedossa vuodelle 2020 mutta siirtyy jollekkin toiselle vuodelle. Katsotaan minkälaista alustaa saan silloin ikuistettua kameralle 
Hyvännäkönen retki siinä, ai että! Junaradan vierustat kiinnostaa aina!
Olikos tossa Tampereen keskustan ja Roninmaan laavun välissä minkälaista raittia tarjolla? Vois olla ihan hauska overnighter -kohde siinä.
Ai että pelkkää mahtavuutta Fredellä. Tekee mieli ottaa omastakin Stavasta lokarit pois ja lähteä soralle.
haistelija - 12:53, 6.9.2020 » Olikos tossa Tampereen keskustan ja Roninmaan laavun välissä minkälaista raittia tarjolla? Vois olla ihan hauska overnighter -kohde siinä.Laitoin rwgps pmllä.
Kävin tuossa akuutisti rykäsemässä 60km maantielenkin todistaakseni itselleni tämän:
mankkis - 12:14, 6.9.2020 » Onhan tota Suomihardpackiä tullut kynnettyä aika loputtomia tonneja mutta kyllä se vaan vielä viehättää. Satapros hauskempaa kuin se Suomen tympein tiemuoto eli kaksi- tai kolminumeroinen kestopäällyste.Oispa vaan rando. Aina.
Ansiokasta raportointia viime aikoina.
Kaksinumeroinen toki tympeää mut kolmosista ja nelosista löydän ainakin itse jo paljonkin road blissiä. Tykkään kyl greivelistäkin mucho, mut tarttis nykyistä soveltuvamman rungon (kakkospyötän siis) et kykenis nauttii vieläkin enemmän. Isorakeinen sora ja nimisukkelin kiharat on kapeilla renkailla lähes kauheinta mitä tiedän - ehkä jopa kauheampaa kuin yksinumeroiset valtatiet.
Eilen loppuiltapäivästä keksittiin lähteä Sipoonkorpeen retkelle mahdollisimman pienen vaivan kautta. Siispä heitettiin retkeilykamppeet, ruoat ja vedet kuormapyörään ja lähdettiin polkemaan. Nimim. reuna veti Keplerillään ja minä lyllersin perästä minkä tuolla kuorkilla pääsin. Täytyy sanoa, että oli oikeastaan tosi nastaa. Kuormapyörä pakottaa ajamaan aika rennosti ja mikään suorittamiseen viittaavakin on mahdotonta. Ja kun noille Sipoonkorven lammille pitää taapertaa metsän kautta, oli hauska olla liikenteessä niin, että oli normaalit (ts. ei ajo-) kledjut päällä ja reput messissä.
5/5 tekisin uudestaan.
Kuormapolkailu poluilla on just parasta, pyörää voi “laivoa” pitkin metikköä.
grep - 23:50, 15.8.2020 » (Ma)sinolin oma pullo vuotaa, ei enää koskaan, ikinä eväiden tai sormienkaan lähelle sitä :( Metallista mattia voisi tosiaan kokeilla, ehkä jopa https://www.prisma.fi/fi/prisma/house-taskumattiTossa viikonloppuna puoliso ihan ohimennen kertoi, että hänellä on jossain varaston laatikossa 15v vanha trangian sprii-poltin... Oli luullu, että en vaan tykkää Trangiasta, kun askartelin ite tölkkipolttimia. Täs ollaan oltu yhessä kohta 12 vuotta ja tämmöstä paljastuu.
Ja se poltin teitysti oli siellä varaston laatikossa, koska sillä reissulla sillon 15v sitten marinolipullo hajos laukkuun ja sen jälkeen on menty kaasulla.
napikwan - 15:39, 27.8.2020 » Salpapolku kiinnostaa - haulla löytyi ainakin baaderin hieno kuvarapsa ja Samulin gps-jälki. Ja varmaan siellä on muitakin palstalaisia kolunnut. Miten "ajettavaa" reittiä toi Salpapolku on? Paljonko pitää varautua jalkautumaan ei-maastureilla? Edit: syynäsin karttoja ja niiden perusteella jonkinlaista sora-/metsätietä näyttäis olevan lähes koko matka. Omakohtaiset kokemukset toki edelleen kiinnostaa, kun kartta ei aina kerro totuutta. Välillä ohut yhtenäinen viiva kartalla on umpeenkasvanutta traktoriuraa, välillä silkinsileää pakkautunutta soratietä.Tuli nyt sit käytyä kaahaamassa(?) kolme päivää Kymenlaakson superia soratieverkostoa. Eipä paljon tuon paremmaksi soranajohommat ainakaan Etelä-Suomessa muutu. Pientä hiekka- ja metsätietä ristiin rastiin ja umpiperiä vähän, melkein aina löytyy järkevä reitti läpi. Majoitteena oli tukikohtamökki, josta ajeltiin päiväreissuja, joten Salpalinjan laavut jäi testaamatta.
Salpapolku oli alusta loppuun todella mukavaa ajettavaa, suurimmaksi osaksi ihan vauhdikastakin ja sopivasti mausteeksi ruohottuneempaa metsätietä/ polkua. Anjalankoskelta itään hauska pätkä vanhaa ratapohjaa, suoraa riittää kilometritolkulla. Muutama otos:
Jostain Haminan läheltä:
https://live.staticflickr.com/65535/50341446942_41ce04170c_z.jpg
Salpapolulta:
https://live.staticflickr.com/65535/50340604433_cb59190ba7_z.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50352268151_b6b2505cc3_z.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50352430482_aeb3900a97_z.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/50352272666_d280804643_z.jpg
Vahva suositus taukopaikaksi:
https://live.staticflickr.com/65535/50352433217_ce1a7e0b1d_z.jpg
Tajusin just että mullahan olisi mahdollisuus olla “pyöräretkellä” vaikka vuoden ympäri, safkat kaupoista ja yöpyminen teltassa.
jospa sitä jossain vaiheessa kokeilisi, paskapostailu dynamon voimalla
Vähän tuli retkikateutta, kun puoliso kävi Lapissa. Ite hoidin lapsia ja hankin asfaltti-ihottumaa skeittaamalla.
Mut siellä oli kuitenki kylmää ja varmasti tosi huono nukkua…
Kesällä halusin käydä Vaasassa ja ihmetellä samalla entistä päätietä. Jostain keskiajoilta johonkin 1800-luvulle asti aktiivisessa käytössä ollut reitti on Suomen vanhimpia teitä, joka myöhemmin on korvattu sujuvammilla yhteyksillä, vanha linja on säilynyt paljolti soratienä.
https://kartta.museoverkko.fi/?action=showRegistryItem&id=4050®istry=rky2000&mapLayers=20
Etelässä muinaiset tiet näyttää yleensä jääneen uuden alle, joten siirryin vain jotain satunnaisia teemaan sopivia sorateitä Ylöjärvelle, josta tuo museoviraston kertoma reitti alkaa. Hämeen Härkätiekin on tossa kartalla, senkin kanssa reittini kulki ristiin.
Nukuin yön metsässä Ylöjärven vieressä mukavalla harjulla, josta pääsin aamulla suoraan tuon tien alkuun. Hyvää asfalttia ja joku muistolaattakin tähän vanhaan väylään liittyen.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_070303.jpg?resize=400,400
Aikansa tuossa harjua myötäillen kun rullailee, kaartaa reitti soralle, maastonmuotoja seuraillen.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_131220-1.jpg?resize=600,600
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_092815.jpg?resize=600,600
Tiestä on ilmeisesti pääosin käytetty nimeä Kyrönkankaantie tai Hämeenkankaantie, kohdasta ja tilanteesta riippuen. Samoja nimiä näkee paikoitellen kylteissä nytkin. Kangasmaastoissa tuo tosiaan kulkee, mukavan kuivaa vanhaa pohjaa. Maisemat on myös melko vaihtelevat, verrattuna useimpaan maantienlaitaan. Pirkanmaalta Pohjanmaalle ja rannikkoa kohti.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_095541.jpg?resize=600,600
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_122937.jpg?resize=600,600
Kovin vähälle liikenteelle on jäänyt nämä tiet. Välillä käy vähän asfaltillakin, mutta enemmän pysyy soralla. Joku laavu ja kota oli matkan varrella etelämpänäkin ja Niinisalon varuskunnan vieressä oli ilmeisesti heidän harjoituksiinsa käytetty alue, jolla oli opasteita myös retkeilijöille ja kulkea sai vapaasti ihan kasarmin portille asti. Sen ja pohjoispuolella olevan ampuma-alueen verran piti poiketa vieressä kulkevalle isommalle päällystetylle tielle, kun tämä vuosikertareitti olisi kulkenut alueen läpi.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_122937.jpg?resize=600,600
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_105323.jpg?resize=600,600
Tuon jälkeen tie alkoi taas kutistua ja tuli kohta Kauhanevan kansallispuistoon. Täällä tie on säilynyt lähimpänä muinaista kuosiaan, pätkän matkaa pinnassa on pientä mukulakiveä ja ihan polkua, hyvää ja tasaista sellaista. Soisimmalle osuudelle on rakennettu puinen kate.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_135359.jpg?resize=250,250 https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_141129.jpg?resize=250,250
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_134431.jpg?resize=600,600
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_133930.jpg?resize=600,600
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_1347410.jpg?resize=600,600
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_134300-1.jpg?resize=600,600
Suon jälkeen käydään taas asfaltilla, peltoaukeilla. JOnkun verran soraa ja vanhoja puutaloja vielä ja sitten onkin jo edessä Kauhajoki, johon tuo ilmoitettu reitti päättyy. Vedin vapaalla kädellä loppumatkan Jurvan kautta Sarvijoelle asti ja siitä taas soraisempia teitä Vaasan laidalle. Muinainen linjaus lienee jäänyt motarin alle.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_185740.jpg?resize=400,400
Korsholman linna, jolle tie johti, oli nykyisssä Vanhassa Vaasassa. Linnaa ei enää ole, mutta muistomerkki sen paikalla on, siinä kummun laella, keskiaikaisen kirkon raunioden lähellä.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200804_202316.jpg?resize=400,400
Tämmöisehkö tuon linnan on kerrottu olleen:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e0/Korsholms_slott.jpg
Mukavaa retkipyöräilyä oli tämä tällä teemalla. Taidan jatkossakin kaivella noita museoteitä kun reittejä suunnittelen. Tuo museoviraston kirjaama reitti on jotain 150km pitkä. Mun reitti kokonaisuudessa Helsingistä Vaasaan oli noin 470 km. Takas ajoin loppuviikosta vanhaa rantatietä, joka oli aikanaan se uusi tie, joka tämän Kyrönkankaantien syrjäytti pääväylänä. Raumalle asti ajoin sitä, sitten suoremmin kotia kohti niin, että tuli kauden ainoa virallinen brevettinikin kerättyä korttiin samalla, kuussataseksi muodostui kun vähän kaarsi.
1 Like
Kävin Lapissakin elokuussa, vajaa pari viikkoa. Junalla ja bussilla Leville, josta rullailin Pöyrisjärven itälaidalle Kalmakaltioon. Mestasta on taidettu täälläkin jo tarinoida ja reittivaihtoehtoja sinällään on aika harvassa.
Itä ja länsi on tuolla jännää sammaloitunutta hiekkadyyniä, lienen ollut onnekas kun joka päivän vähän sateli niin kostea hiekka oli kantavampaa. Mäkiin sai kuitenkin olla tarkkana että vauhti pysyy sutimatta tai sutimisesta huolimatta. Keskemmällä aluetta meno vaihtelee enemmän tuntureiden ja soiden välillä, reitti erottuu paikoitellen heikommin maastosta.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200820_090424.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_121144.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_111603.jpg?resize=450%2C450
Pienempiä ja isompia ojia saa ylitellä silloin tällöin, kahlasin kengät jalassa kun ne kuitenkin oli soilla ja sateessa jo kastuneet.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_103718.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_104119.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_111905.jpg?resize=450%2C450
Ihan hullun siistejä mestoja kyllä kaikkialla ja mainion erämainen tunnelma. Oli helppoa olla sosiaalisesti eristäytynyt.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_115504.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200819_221440.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200820_095826.jpg?resize=450%2C450
Majoituksena mulla oli toi bivi, autiotuvat sekä laavut ja ratsuna tavalliseen tapaan Sibbo. Ei olisi vastuullista suositella tuonne tollasta soratiepyörää, ihan maastopyörähommia, mutta hyvin tollakin pääsin ja ihan naurettavan hauskaa oli. Renkaat 48mm ja 2,2".
Lännemmäksi ehdittyäni reitti kulki poronhitajien kesäkylän kautta, mielenkiintoinen paikka vaikka ketään ei nyt ollut paikalla. Idästä tullessa tuossa oli niin vetelä kohta, että oli syytä harppoa hetki vauhdilla pyörä olalla, ettei jalat ehdi upota liikaa. Vaihtelee varmaan vuoden mittaan selkeesti.
Ajelin alueen pohjoislaitaa kulkevaa uraa koiliskulmalle asti Maaterlommolille ja Pöyrisjärven länsipuolelta kiertäen Pöyrisjärven autiotuvalle. Järven eteläpuolella olisi ollut enemmän rämpimistä ja kahlaamista. Tuolla alkoi jo näkyä ihmisiäkin, muutama kalastaja ja pari vaeltajaa. Saavuin autiotuvalle jo puolenpäivän aikaan ja jäin yöksi, viihtyihän tuolla. Edellisen yön olin Maaterlommolin nurkilla ja sitä ennen Kalmakaltiossa.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200820_111402.jpg?resize=600%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200820_200901.jpg?resize=600%2C450
Tuolta länteen, Näkkälään päällystetylle tielle reitti on kuljetumpi ja tiemäisempi, ojien yli on sillat. Nättiä yhtä kaikki.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200820_110509.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200821_084659.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200820_081952.jpg?resize=450%2C450
Hullun siistiä, jäi nälkä.
1 Like
Aijai, hyvältä näyttää! Tonne piti itekin mennä syyskuun alussa, mutta enpä viitsinyt koronalingota itseäni mestoille. Joskus toiste sit.
Samperin korona tosiaan. Kun Norjan rajan sulkeutumisesta tuolloin juuri uutisoitiin, oli seuraavina vaihtoehtoina Kaldoaivi ja UKK. Arvoin suunnaksi Saariselän, tolla pyörällä ajettavampien reittien ja aikanaan helpomman kotiin lähtemisen vuoksi. Soraa ja asfalttia muutama huntti siirtyminä ja sitten perehtymään niihin reitteihin, joita UKK:ssa saa pyöräillä. Ensin Raja-Joosepin kulmalle ja Anterinmukkaan vievälle uralle.
Tuo kulkee ihan Venäjän rajaa pitkin, lähtee riippusillan yli ja etenee pääosin joutuisasti leveetä paljon kuljettua, paikoitellen tosin varsin kivistä, uraa Anterin vanhalle vartioasemalle asti. Tuosta eteenpäinkin on selkeä mönkijäura, mutta polkumaisempi ja kuraisempi. Kunnon komee tupa tuo onkin, sauna ja kaikki, virkistävän viileän joen varrella.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200823_184151.jpg?resize=600%2C450
Pyörällä tuolta ei saa kesällä jatkaa kuin samaa tietä takaisin, joten sinne siis. Lähdin kiertämään pohjoislaitaa kansallispuiston ulkopuolella Arctic gravel grindin reittiä, nättii soraa, yksi reilumman joen ylitys.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200825_093549-1.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200824_162823-1.jpg?resize=450%2C450
Nukuin siinä taas jollain laavulla ja jatkoin Saariselän lähelle merkityille reiteille, joita saa pyöräillä. Lähes urbaanin tuntuista, ylläpidetyillä reiteillä ja verrattain lähellä sivistystä, mutta onhan toi todella näyttävää seutua. Ajelin lähes kaikki nää maastopyöräilyesiteessä mainitut pätkät ja joitain muita merkittyjä reittejä. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/saariselka-maastopyorailyopas.pdf Suomunruoktun autiotupa, joka on kartan eteläreunalla mainittu, oli varsin vaikuttavan polun päässä. Paikoitellen haastavaakin ajettavaa. Paljon sopuleita pihapiirissä, niitä oli mukavaa seurata.
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200826_110523.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200825_154845.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200825_163313.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200825_153728-1.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200826_115317.jpg?resize=450%2C450
https://samulimaekinen.files.wordpress.com/2020/10/20200826_150850.jpg?resize=450%2C450
Viihdyin.
^näin teitsin Raja-Joosepin poroaidan kupeessa, itellä oli kalahommat agendalla