^^Lisää kertomusta! 
Hyvää kamaa, eeppistä röhkintää!
Kaunista.
Kiitti kaikille kannustuksesta ja sori kaikki kirjoitusvirheet. Oikoluku on olematonta, ku tarinaa minuuttiveloituksella suollan kaikenlaisista nettikahviloista.
Sanomatta jäänyttä:
-Sun Race-ketju. Onko tyyppien mielestä hyvä? Hankin sellaisen fiksiini ennen reissua ja viba on vähän huono, vaikka kauppa josta poistin olikin parhain. Tuntuu kuin ketju vain venyisi ja venyisi. Henkisen tasapainon säilyttämiseksi hankin Sramin PC ykkösen Berliinistä. Sun Race painaa vielä repussa, mutta saattaa jäädä ehkä kyydistä kohta. Vai piiskaisiko sillä villisikaa tiekassa paikassa? Rookiemarksit siassa nice!
-Halti lite 500-makuualusta on paska. Mulla on sellanen reissussa. Viime kesänä se palveli ihan hyvin, mutta nyt vuotaa saumoista. Alustan mukana tullut liimakin on kohta käytetty, mutta rakkine vaan vuotaa. Kolme kertaa yössä siihen on puhallettava lisää ilmaa. Oon jo tottunut futonmaiseen nurmikkopohjaan ja jättyvät aamuöiset puhaltelut vähemmälle. Huono homma vaan siksi ettei koko/ paino-osatolla oikein ole varteen otettavaa kilpailijaa. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
-Saksan pyörätiet. Noin 50 prosentilla ajamistamme teistä on ollut jonkinlainen pyörätie autotien rinnalla. Yritystä siis saksalaisilla on ollut homman kanssa. Ajamme kuitenkin pääasiassa autotiellä, sillä pyöräteiden päällyste on aina huonommassa kunnossa, kun autotiellä. Pyörätie kiertelee enempi metsässä, katkeaa isojen siltojen kohdalla, hyppii autotien puolelta toiselle, omaa kanttareita ja puuistutuksia, kavennuksia ja välillä vaan päättyy kuin seinään. Alkoi muuten kuulostamaan tutulta. Helsingissähän on ihan sama meininki
-Kantapään kautta oppiminen voi olla välillä karvasta. Ei uskottu matkalla Berliiniin liikennemerkkejä, joissa kerrottiin tien olevan poikki tietyön takia ja ilmoitetusta kiertotiestä. Vajaa kymppi ajettiin ja olihan se tie poikki. Silta oli vähän vaiheessa. Könyttiin junaradan yli, jonka ylitse siltaa bygattiin. No tie ei oikein jatkunut radan toisella puolella, joten päädyttiin seuraamaan rataa. Ratapenkan huoltotie vain pieneni ja pieneni. Lopulta tarvoimme savimaassa, joka oli mehukasta viime päivien sateiden takia. Jälkikäteen katsoimme kartasta tarpomisen oleen noin seitsemän kilsaa. Tähän kun ympää yhet sissarit ja kaksi paria mutaisia Sidejä, joista kahvilan täti ei muuten ilahtunut seuraavassa kaupugissa, voi varmaan arvata, että reissuliekki loimusi aika pienellä tuolloin. Mutta voi sitä ilo ja lentelevien savikokkareiden määrää, kun kestopäällysteelle taas päästiin.
-On muuten hieman enempi kaikenlaisia haukkalintuja täällä Saksassa kuin Suomessa. Vautsivau!
Jos sun SunRace -ketju on sellanen noin femman maksava perusmummisketju niin on ehkä paskin ketju mitä tähän asti oon kohdannu. Venyminen ei tuntunut asettuvan missään kohdin ja veny kahdessa - kolmessa kuukaudessa suhteellisen pienillä kilsoilla sellaseen kuntoon, ettei istunu eturattaalle kaikilta kohdin kunnolla. KMC:n 4€ maksava mummisketjua hakkaa mennen tullen.
Todella mielenkiintosta tarinointia ja toivottavasti tulee vielä paljon lisää. Muisti itekkin taas kuinka kohtas jossain Berliinin nukkumalähiössä villisian.
Huomenna viikoksi Hollantiin täysin ilman agendaa ja reittiä. Katsotaan mihin tuuli kuljettaa. Raportoidaan jotain jos raportoidaan. Oujee!
Pientä speksausta:
-Painava pyörä CHECK
-Painavat kiekot CHECK
-Paksut renkaat CHECK
-Tavarateline + laukut + etutartsi CHECK
-Kiinteä 48/20 CHECK
Minkäslaisilla välityksillä, kiinteenä tai ilman, ootte vetäny matkoja? just nyt tuntuu että 42/16 da shit.
Ite oon lähössä berliiniin rostockin kautta parin kaverin kanssa heinäkuun lopussa. Kelasin vetää fiksillä 42 16 kamat pelkästään lähettilaukkuu ironian takia.
48-18. Näillä mennään nyt arkipäivisin ja muutenkin. Viime vuonna menin 50-18 ja outoa kyllä, polveen sattui kun se on ollu muutenkin paskana. Saattoi olla satulan väärä asentokin. Huomasin tänä kesänä että satulan nostaminen reippaasti pienensi kipua huomattavasti…!?
Sir Richard - 20:46, 11.6.2010 » Huomasin tänä kesänä että satulan nostaminen reippaasti pienensi kipua huomattavasti...!?Sama, polvi ojentuu suoremmaksi -> vähemmin painetta -> ei kipua.
Olen tosin huomannut hetken vaihdepyörällä flättipolkimilla rullaillessa että kun tossu ei ole häkissä/lukossa, niin kipuja voi väistellä vaihtelemalla jalan asentoa polkimella. Ei välttämättä optimaalista, mutta satula pari milliä matalammalla vähentää vastaavasti painetta välilihassa.
Jepa jepa. Taas on muutama paiva virahtany ja nappiksesta kadonnu aakkospisteet.
6.6 Siina kun aamuun sitten harailtiin niin niistettiin se viimeinen reilu kolmekymppinen Hannoverin keskustaan. Vaan keskustapa ei loytynytkaan aivan parilla polkaisulla. 1:300000-kartta ei ole aivan napparin kaupunkisuunnistuksessa ja lisaksi tyhmyydesta sakotetaan Saksassakin ja huomattiin kartan liiteena oleva Hannoverin keskustan kartta vasta, kun korvien valissa ollut pinna korkkas kierteilta ja Hannover tuomittiin paskaksi paikaksi. No keskustaan kuiteskin paastiin ja siella oli yllattavan hiljaista. Paikalliset taisivat olla kotosalla viela piitkilla brunsseilla. Normi mesta ja sillai. Nettikahvilaahan sita tuli eksyttya ja jalkeen pain voi kylla sanoa, etta kaytettiin reissun tahan astisesti lampimin paiva (+27C) vahan vaarin. Ois pitanyt suunnistaa evaiden kanssa pienella jarvelle keskustan vierelle. Siella ne kaikki bikini-irmelit oilisivat olleet. Jarvelle paadyimme vasta illaksi telttapaikkaa yytsimaan. Hieman harskisti laitettiin teltta jarven takalaidalle ulkoilutien ja jarven valiin. Paikka oli tahan astisista paras, vaikka hyttisia oli niin etta piti jatkuvalla huitomisella pitaa oma ilmatila jotensakin hallussa. Iltauinnit, pyykkaykset, proteiinipatukkaa naamaan ja telttoihin. kilsat 71,7 saa helteinen, yolla satoi.
7.6 Taman paivan oli maara olla Hannover-paiva. Kavimme turisti-infosta kartan ja ajattelimme kiertaa tsygilla paanahtavyydet. Kauppojen urheilu-/ tsygaosastot vetivat kuitenkin kovasti puoleensa. Tuli hankittua poliisisedan mieliksikin oikein uusi takavalo. Futispaitahankinta puolestaan poltteli Jarskia kovasti ja oikeaa metsastettiin antaumuksella ja saatiin.
Mainitsemisen arvoinen naky oli kaljapyora. Pyora oli normi pakettiauton kokoinen. Keskella pyoraa oli iso kaljatynnyri, jonka ymarilla oli baarijakkaroita. Yhdella kaverilla oli ratti jolla ohjata kulkuneuvoa. Kaikkien jakkaroiden alla oli polkimet. Nahdessani pyoran se oli taysi ja liikenteessa. Jengi imaili bissea kuin baarissa konsanaan ja polkivat, jos muistivat. Vauhti olikin verkkainen, mutta tunnelma sitakin kovempi. Hieman mietitytti, etta onko polizeille moinen ihan ok. On niin saletti, etta kypsimmat asiakkaat tippuvat kyydista vastaantulevien kaistalle loppuillasta.
Loppupaiva sitten niita nahtavyyksia ja Auf Wiedersehen Hannover. Ei se niin paska kaupunki ollutkaan, kun paastiin vaan sinuiksi. Autokaupugiksi kuitenkin sita tituleeraisin. Ajettiin auringonlaskuun ulos kaupungista. Ilma oli kymmenisen astetta kylmenpi tuolloin kuin edellisena paivana. Telttapaikka otettiin pienen petonoidun pellonlaitatien varresta niin etta teltat olivat 1,5m paallysteesta. Tiella oli autolla ajo kielletty. Kilsat 53,6 saa pilvinen ja tuulinen.
8.6 Heraan aamulla siihen, kun auto painaa betonitieta pitkin taysia ja melkoinen reinkaiden rahina kuuluu aivan paani vieresta. Huomaan unenpopperoisena vaistomaisesti hakeutuvani teltan takalaitaan. Muutama vastaava telttani ohitus, toottays ja olen kypsa. Teltat pakettiin ja satulaan. En ajatellut lahtea taalta niin, etta auto ajaa paani ylitse minun nukkuessani teltassa. Kurkkukin oli tullut kipeaksi yolla. Oireita punkinpuremasta? Jaiks! Seuraavasta pikkukylasta, jonka uffin tarjonta oli hyvin laiha, ostettiin messevat aamiaistarvikkeet ja brunssi perustettiin kirkon juurella olevalle torille. Vajjaksi jaaneet younet kuitattiin jossain pikka kylan joen rannalla auringon paisteessa. Samalla saimme kuivatettua telttoja ja makuupusseja, jotka kostuvat jatkuvasta kaytosta ja markana pakkaamisesta.
Paivan tavoitteena oli paasta Osnabruckiin ja niinhan me paastiinkin. Reitille ilmestyivat ensimmaiset maet. Tahan asti oli fiksillakin saanut painaa menemaan vain satulasta, mutta nyt putkellenousu oli valttamatonta. Jonkinlainen paikallinen salpausselka oli siis kyseessa. Edellisena paivana oli tonni matkamittarissa nasahtanut rikki ja tonnikaljat korkattiinkin sitten jossain Hullhorstin bensiksella tankkauskatoksen alla sadetta pitaen. Maisemana oli aivan vieressa nokottava jattimainen ydinvoimala. Pieneen nestehukaan kaljan nykaseminen tuotti mukavan pikku hiprakan, jossa kelpasi paastella rinteita alas. Harmi vain etta rengasrikko katkaisi hyvan tykittelyn lyhyeen. Dosarilla sitten snigua (snikkerssia) naamaan ja uutta rengasta alle. Neljan maissa taivas repesi ja vetta tuli kaatmalla. Jarski oli tuolloin parisataa metria jaljessa ja jai pitamaan sadetta puun alle, joka oli virhe siina meni kaatosade lapi Gore-tex kopiosta. Kuuroja tulikin sitten pitkin iltaa. Teltat tirvastiin Osnabruckin laidalle jonkun siirtolapuutarha-alueen viereen sellaiseen oikein pitkaan heinikkooon, jossa oli saletisti tuhat punkkia. saa sadetta ja aurinkoa, kilsat 135,5, rengasrikkoja yksi.
Pari päivää Hollantia ajettu, käytännössä koko ajan hyvää pyörätietä. Upeita reittejä dyynien lomassa ja kivoja pikkukaupunkeja. Hertzin kartalla mennään joten isommat kaupungit olla vedetty randomilla katsoen oikeahkon suunnan auringosta. Mukavia ihmisiä ja rento meininki. Haagissa melkein eksyttiin, nyt Vlaardingenissa. Eilen: Flickr
Näitä hienoja matkakertomuksia on mukavaa lukea.
9.6 Uusi paiva ja samat kujeet. Tosin suuren askeleen reissullamme oli maara tapahtua tanaan. Tavoite oli paasta Hollantiin tai Alankomaihin… mita naita nyt on maita Euroopassa. Osnabruckissa toiset soi aamiaista dosarilla ja toiset kahvilassa. Aamiaisen jalkeen suunta lanteen. Tien paalta yritimme etsia saunaakin seka Saksan, etta Hollannin puolelta, mutta tuloksetta. Joissain uimahalleissa sellainen olikin, mutta kyseisena paivana vain naisille tai ei vaan kellekkaan. “Snadisti ankeeta” sanoisi suomalainen. Ankeapa oli rajanylityskin. Hemmetin EU vie gloorian glorian kuvalehdestakin. Kukaan ei kysellyt Omega 3-pillereista eika kaivellut hikisia kalsareita eika toivottanut tervetulleeksi pyorailyparatiisiin. No paatetty oli kuitenkin, etta myos maanvaihtokaljat juodaan, kun sellainen hetki koittaisi. Rajanylityksen oli maara tapahtua Enscheden kohdalla, mutta suunnitusvirheen takia ylitimmekin rajan pohjoisempana Oldenzaalin kohilla.
Nalkakin oli taas tuolloin ajamisen jalkeen ja niukahkosta tarjonnasta valitsimme Kreikkalaisen ravintolan. Olipa muuten pihalla oleva olo hollanninkielisen ruokalistan kanssa. Saksahan nyt oli suvereenisti hallussa ja brochteneitten ja donereitten tilaus oli kuin tyopaikkaruokalassa asioimista. Evasta kuienkin saatiin poytaan hollanninkielesta huolimatta ja paikka oli tahan astisista hienoin, vaikka en tieda oliko hienhajumme juuri tuolloin vienoin.
Hollanti jaiks. Eiks taalla asu ihan simona simoja? Mihin teltta jemmaan? No tietty johonkin luonnonsuojeluvirkistymisulkoilualueelle, jossa ei merkkien mukaan saanut edes pieraista. Olihan siina vieressa oikea leirintaaluekin, mutta ei kai me nyt sinne. Laitoinpa sitten oranssin telttani niin puskaan kun koskaan oon laittanut ja olipa viela maa kallellaan niin, etta paa oli nukkuessa alamakeen ja varmaan kapykin oli selan alla ja patja edellen puhki. No unta kuuppaan ja vetta niskaan, silla yolla satoi taas. kilsat 123,5, saa sateinen.
10.6 Olimme suunnitelleet pitavame lepopaivan Oldenzaalin biitsilla, jos saa olisi hyva. No eipa ollut eika ollut fiiliskaan ainakaan mulla. Syysta jos toisesta henkinen selkarankani alkoi tassa vaiheessa, kahdeksan perakkaisen telttayon joista seitseman puskassa, natista liitoksissaan ja fiilis oli melkoisen heikko. Haaveilin mielessani kahden tahden hotellin lampoisesta huoneesta, jossa voisin kuivattaa teltan ja makuupussin, pesta pyykkia ilman hyttysia, kayda suihkussa ja nukkua ilman seremonioivaa villisikaa. Veliseni vaan reipaana opiskelija oli matkassa pienemmalla budjetilla ja tama aiheutti nakemyseroja puskayopymisesta ja vaatimattomasta ruokailusta lipeamiseen. Sita paitsi yksin reissaaminen olisi ollut sekin melankolista.
Pakkasin teltan ja kamat puskasta reppuun melko aikaisin aamusella ja sovimme Jarin kanssa, etta tapaamme kylan kirkolla puolelta paivin. Tiesin veljeni hakutuvan budjettiaamiaisen pariin, mutta itse ajattelin kavaista sisatiloissa nauttimassa aamiaista kahvin kera. Kylilta loytyi valttava ruokintapiste ja sain selata samaan syssyyn paivan lehdesta saatiedotuksen, joka ei nostanut sekaan mielialaa.
Hollannin kartta oli hankittava, jotta saisimme luotettavan suunnan kohti Amsterdamia. Kartan hankinnan ja kylan kirkossa, jota Jarskille oli paikallinen herra kassajonossa suositellut, kaymisen jalkeen polkaisimme Almeloon. Matkan tekeminen pikkuteiden kautta vaatii muuten hyvaa paikkakuntanimimuistia, jota meilla veljeksilla ei juurikaan tuntunut olevan. Juuri ja juuri saime painettua yhdet kylan nimet muistiin kerrallaan per ukko. Esimerkiksi tammoinen yhden paivan litania olisi tarjonnut mahdollisuuden ajaa koko paivan ilman karttaa: Haste-Rehren-Ottensen-Lindhorst-Ludersfelt-Stadthagen-Hobbensen-Levesen-Stemmen-Deinsen-Cammer-Minden-Minderheime-Hartum-Rothenuffeln-Bergkirchen-Schnathorst-Hullhorst-Reineberg-Oberbauenhorst-Rodinghausen-Linken-Buer-Holzhausen-Oldendorf-Westerhausen-Ellerbeck-Wissingen-Osnabruck.
Niin Almeloon oli matka ja unelmoin edelleen kahdesta tahdestani. Sain matkakumppanilta luvan yytsia mahdollisia hotelleja Almelosta. Puolen tunnin kurvailu ristiinrastiin pikku kaupunkia ei tuottanut yhtaan nakohavaintoa Hotelleista. Oli kaannyttava turisti-infon puoleen. Sielta osattiin kertoa kaupungissa olevan kaksi hotellia ja niiden olevan kalliita ja tayteen buukattuja. Myos seudun bed and breakfest-paikat olivat kuulemma hinnakkaita. Siispa kirves kaivoon! Sainpa sentaan tiedusteltua suru-uutisten peraan, etta onko kaupungissa uimahallia. Sellaisen osoitteen sain, mutta olisi ollut ehka parempi etten olisi saanut. Apeat kokemukset ja nakemyserot ajoivat meidat matkakumppanukset toistemme kurkkuihin kiinni ja niinpa Jarski katosi horisonttiin ja tiemme erkanivat. Voihan aunus! Paska reissu ja silleen.
Paatinpa sitten siina yksinaisyydessani alkaa kuivatella makuupussiani ja telttaani tienposkessa samalla itse rikkinaista sisakumia paikaten. Eipa tatakan toimenpidetta kaun kestanyt, kun alkoi ripotella vetta. Pakenin viereiseen uimahalliin, jonka osoitteen olin saanut turisti-infosta. Saunaa ei ollut saatavilla eika sisa-allastakaan. Suikun, josta en saanut lamminta vetta tulemaan lainkaan, jalkeen molskahdin ulkoaltaaseen palelemaan. Vesi oli kylmaa ja satoi vetta. Siina oli itku lahempana kuin aikoihin. Joku uivelo hollantilainen rullas viela pukkarista mun kakstoista vuotta vanhan juomapullon ja Voi hyvin-ekoturveshamppoon. Jos saan sen uivelon kiinni niin sidon sen kiinni mun pyoran konepeltiin.
No asioilla on tapana jarjestya ja Jarskinen tuli takaisin ja illalla juotiin jo baarissa Amstel maanvaihto-oluet ja katsottiin paikallista lentopalloa livena. Teltat laitettiin yoksi tien vierustan koivikkoon. Kilsat 61,3. saa saadekuuroinen.
11.6 Perjantai oli ensimmainen vakavasti otettava pyorailypaiva Hollannissa. Huomasimme nopeasti ettei vahaankaan suuremmilla maanteilla saanut pyorailla vaan viereen oli bygattu erillinen pyoratie. Naita teita kihnutimme tunnollisesti. Soveltamiselle oli selkeasti vahemman varaa kuin Saksassa. Homma oli nakojaan tassa pyoraparatiisissa niin, etta tsygailijoille oli annettu tasa-arvoisempi asema autoilijoiden kanssa, mutta niiden mukana myos selkeita kieltoja. Pyoratiet olivat toki parempia kuin naapurimaassa, mutta taytta kymppia en kylla tohdi kuitenkaan niille antaa. Paallyste oli ajoittain hyvinkin karheaa tai laataa, joka taristi kaposilla renkailla ja samantyyppista kiemurtelua pyorateissa oli havaittavissa kuin Saksassakin. Uutta oli, etta vaistamissaannot poikkesivat jonkin verran suomalaisista autolijoiden ja pyorailijoiden valilla.
Amersfootissa pysahdyttiin sitten huilimaan ja katsomaan Etela-Afrikka vs. Meksiko futismatsia. Paikaksi osui pieni hyva hamburilaisbaari ja siina tuli syotya kaikenlaista burgeria matsin aikana. Ei se vaarin ollu. Flunssakin helpotti. Se oli tainnut tullakin siita, kun olin kuivattanut villaisen ajopaidan paallani kuivaksi pesun jalkeen eika siita punkin puremasta. On muuten tuo pyykin kuivatus ajossa aika taiteellista hommaa. Sita tulee ripusteltua laukkuun kaikenlaista ja sidottua markia sukkia satulan kiskoihin yms. Illaksi meinasimme ajaa vajaan nelikymppisen poies Amsterdfamiin, mutta kolmekymppia ennen Damia loytyi sen verran hieno hiekkasarkkaalue pyoratien varresta, etta siihenhan se oli jaatava ilmaiselle “leirintaalueelle”. kilsat 113 saa pilvinen ja vastatuuli oli kova.
12.6 Hiekkasarkilla sai nukkua makeasti ja paikka oli “puskista” tahan asti paras. Ajoimme Damiin ja lahiosta hankimme aamiastarvikkeita. Tulimme siihen paatelmaan, etta Hollanti oli maana kallimpi kuin Saksa. Meikan vaatimuksesta otimme sen kaipaamani kahden tahden hotellin yhdeksi yoksi ja aloitimme mittavan varustehuolto-operaation pikkuruisessa hotellihuoneessamme. Pyykkaysta ja kuivattamista. Ruokailua kaupungilla, yleista rullailua ja fudista. Kilsat 38, saa pilvinen, rengasrikkoja 1.
13.6 Amsteeeeerdaaam!!! Taalla tosiaan ollaan ja takana on 1400 kilsaa. Fiilis on huippu ja kaupunki alkaa tarjoamaan parastaan. Ensituntuma 600 000 polkupyoraan oli hammentava, mutta nyt homma luistaa ja osataan soveltaa ajamisessa siella missa pitaa ja voi. Se on hieno fiilis, kun oppii lukemaan uuden suurkaupungin liikennetta ja voi vaan paastella menemaan. Fikseja ei muuten reissun paalla juurikaan ole nakynyt mita nyt Keirin Cafella muutama Berliinissa. Stadin fiksihype taitaa olla miltein ainutlaatuista? Muutenhan taalla on kaaaaikenlaaista. Mites se tsygalahettiviisaus menikaan RED LIGHT GO!! kilsat 38. saa pilvinen.
14.-15.6 Dami is da place to be! Kun tultiin Amsterdamiin, ajoi kanaalin ylittavalla sillalla vanhempi pariskunta fillareilla edessamme kasikadessa ja asfaltti oli punaista. <3 Ihanaa! Seuraavat paivat sisalsivat henkailua kaupungilla. Jounin ja Jarskin Damivinkit:
- Pristine-fiksikauppa, Kinkerstraat 14. Sita itteensa ja ystavallista palvelua.
2)Hap-hmm.nl Hyvaa hollantilaista kotiruokaa kohtuuhinnalla. Toimii erityisesti, kun on syonyt alle doneria, pitsaa ja hampurilaisia kaksi viikkoa putkeen. - Sur Place-fiksinayttely. Vijzelstraat 68. Esilla viela elokuun 22. paivaan asti. Hyva nayttely. Esilla oikeita fikseja yli sadan vuoden aikajaksolta. Lisaksi sisatiloissa pieni pyorarata kallistetuilla kulmilla kavijoiden vapaassa kaytossa.
Tsygaily Amsterdamissa siis toimi. Pyoratiet olivat kuin pieni liikennekaupunki oikean kaupungin sisalla omine liikenteenjakajineen. Kyparia porukka ei kayta. Ei edes fillaripoliisit eivatka mopoilijatkaan. Tsygakiisbereita on myos huomattavasti liikenteessa. Hieman mietitytti, etta kuinka ne parjaavat hameidensa kanssa pyoran paalla. Viela kun Dami on tuullinen kaupunki, mutta yksienkaan pikkupoksyjen en nahnyt vilahtavan. Moni Damin mimmeista ajaa varmasti tonneja vuodessa ja se nakyi myos siina vaudissa joilla mummiksia liikutettiin. Anne Frankin museoon ei paassyt ison laukun kanssa, eika heilla ollut narikkaa. Snadisti heikosti jarjestetty. Mihka laittaa laukun reppumatkailija tuollaisessa tilanteessa hah? Partakin tuli Damissa ajatettua. Se on pienta matkaluksusta tuollainen. Ja joku suonalainen stygamatkailija tavattiin Zeeburgin leirinta-alueella. Oli kaverinsa kanssa ajamassa Ranskan Lyoniin. Ruotsin ja Tanskan olivat jo hanskanneet.
Lopuksi viela kerrottakoon ettei 2Pac ole kuollut vaan pelaa Norsunluurannikon MM-jalkapallojoukkueen maalissa. Saa puolipilvinen kilsat 14.5 27km ja 15.6 20km, rengasrikkoja 1.
16.6 Lahdettiin Damista kohti Brysselia. Kaupungista ulosloytaminen oli taas hieman tyolasta. Goudassa syotiin ja katsottiin Etela-Afrikka vs. Uruguai futismatsi. Futista on muuten tullut katsottua ihan kiitettavasti reissun aikana, mut ei se vaarin oo. Matsin jalkeen otettiin vahan knight ridea (kikkarapaa kikkarapaa naisia metsastaa) hetken mielijohteesta ja ajettiin Belgian rajalle. Aamuyolla Jarski vaans vitsia, etta missas ne hollantilaiset pyorailijat on, ku ei nay missaan ja heti tuli nippu kilpapyorailijoita puskista hulisemaan risteykseen, jossa otettiin yovalokuvia. Melkoinen maa, melkoiset pyorailijat. Lepoa otettiin sitten kuudelta aamulla Belgian puolella puistossa. Saa aurinkoinen, kilsat 196 rengasrikkoja yksi.
17.6 Rullattiin Antwerpeniin. Oltiin molemmat poltettu itsemme eilisessa auringonpaisteessa eika tama paiva nayttanyt yhtaan huonommalta. Kaupunkiin paastyamme haalittiin turisti-infosta kartta ja kysyttiin postin ja uimahallin sijainnit. Lahetettiin postipaketti kotiin ja mentiin uimaan. Ei ollut saunaa hallissa, mutta hiki ja ketjuoljy lahtivat.
Ja nyt hyvat naiset ja herrat Jounin ja Jarskin kovin Antwerpenvinkki. Tama saattaa liikuttaa myos Berliinin donerkeebanien asemaa. Uimahallin vieressa turkkilaislahiossa sijaitseva keebanapaikka oli ihan sairaan hyva!!! Jos joku heti huomenna haluu jo tulla tsekkaa paikan niin osoite oli Lange Stuivenbergstraat 42-46. Nimeltaan Mevlana. Helmi soossit, jotka tuodaan erikseen poytaan. Hyvat annokset ja riittavasti tuoretta leipaa lisukkeena. Kaksi Hurskaista saatiin tuolla tayteen ruokaa ja se ei ole ihan vahan se.
Teltta ranskamatsin puoliajalla uuden oikeustalon taakse puskaan lahelle keskustaa. Saa aurinkoinen, kilsat 42, rengasrikkoja kaksi. (Meikan pistosyojanauhat on alkaneet hapertua ja puhkomaan takarengasta. Ei hyva. Yritan korjata tilanteen).
No just, oltiin sit näemmä Jounin kanssa samana päivänä Goudassa. Istuttiin kirkon vieressä terassilla 3h ja mietittiin mihin yöksi koska kaikki Goudan hotellit oli täynnä. Mentiin sit Bodengraveniin. Kätevää kun luuri ei mene verkkoon, tässä viikon ollut baarien wlanien armoilla. Eipä hätää, toista päivää damissa ja huomenna himaan. Reissuraporttia sitten joskus kuvien kera.
Fixiecount:
-Rotterdam 1
-Amsterdam 4
Bakfiets cargoja: 478
18.6 Antwerpenissa pyykin pesua ja lonkaa. Ei naemma ole nuo belgialaiset nuoret miehet ihan assia pyykin pesussa. Oli loistavaa hupia seurata pesulassa naapurikoneiden toimintaa. Yhdessa pestiin kirjopyykkia 90 asteessa ja huuteluainelokerossa oli pesuaineet, joten viimeinen huuhtelu vaahtosi melkoisesti. Toisella puolen taas koneeseen tungettin semmoista maaraa pyykkia, ettei sinne tainnut enaa vetta sekaan mahtuakkaan. No meilla homma futas. Kiitos kotona opittujen oppien. Puhtaat sukat parempi mieli.
Ajattelin pyykkayksen lisaksi hellia itseani myos hankkimalla ehjan makuualustan. Hyvan hinta-laatu-paino-tilavuus-yhdistelman loytaminen aiheutti hieman pohtimista, mutta lopulta tiesin mita halusin ja sen sainkin, en tosin ensimmaisesta retkikaupasta. Nyt on Termarestin 2/3-pitka itsestaantayttyva makuualusta, joka funkkaa kesakaytossa hyvin; mahtuu pieneen tilaan ja painaa vain 400g. Kylla kelpaa nukkua.
Iltasella tsekattiin jalkapalloa baarissa, nautittiin kirsikkabissea (Jarski sai opiskelijakortilla bissesta alennusta) ja painuttiin puskaan Oikeustalon taakse. On muuten ihan karmeeta ajettavaa tuo Antwerpenin keskusta kaposilla renkailla. Keskusta on pelkkaa nupukivea ja siina olevia kuoppia ja soprakiskoja. Tama selittanee miksi kupungissa nakyi vain yksi fiksi omani lisaksi. Jos ei selkakipuja ennestaan ole niin tuolla niita taatustu saa. kilsat 42, saa puolipilvinen.
19.6 Polkastiin Brysseliin johon olikin vain yksi matkapyorailijan kusema. Karseeta nupukivihelvettia on taallakin, mutta onneksi sen ohella myos smuuttia kestopaallystetta. Belgian autoilukulttuuri on hyvinkin lahella saksalaista: ajetaan kovaa, mutta paaasiassa vaistetaan pyorailijoita ja ohitetaan natisti. Mulkkuja nyt mahtuu joka maahan ja niin varmasti tannekin. Suurin taitanee olla viela tapaamatta. Turisti-infoa tasta EU-paamajasta saikin sitten hieman etsiskella. Sellaista ei ollut paarautatieasemalla, kuten olisi voinut kuvitella. Moinen loytyi etelaiselta steissilta ja sinne osattiin suunnistaa? kun luettiin salaa kaupungin karttaa matkamuistomyymalassa ja pahan silman alla. Steissi nyt oli aika iso eika infi ollut siella mihin infotaulut osoittivat. Mussulla se kuitenkin loytyi ja ilmainen kaupungin kartta oli kasissamme. Uimahalli oli jo mennyt kiinni joten kassit piessa painuttiin kartan laitamien puskiin kuorsaamaan ja yolla satoi vetta; kuten edellisenakin yona. kilsat 76,4 saa pilvinen.
20.6 Pyha aloitettiin kirkolla. Ei keretty puskasta siihen kaupungin suurimpaan ja komeimpaan katedraaliin, kun eksyttiinkin viela, mutta kohdille sattui pienempi kirkko. Sinne vaan lauteille toimitusta odottamaan. Joku paikallinen hefe siina tuli toivottamaan viela tervetulleeksi ja kyseli vahan, etta mimmonen homma. Sitten alkoi menot. Aika normi homma muuten paitsi suitsukkeita karyteltiin, joka viittannee katoliseen kirkkoon?!? Jossain vaiheessa otettiin myos vierustovereita kiinni kasista ja kateltiin muita seurakuntalaisia. Snadisti oltiin pihalla, ku toi ranskankieli on aika huonoissa kantimissa. Se kuitenkin hiffattiin, etta yhdessa vaiheessa toimitusta kahden suomalaisen pyorailijan reissua Belgiassa siunattiin. Tama osuus tuli englanniksi. Palveluksen lopuksi saatiin vastailla paikallisten kysymyksiin reissustamme. Kurko homma kaikenkaikkiaan, vaikkei lahetty hakemaan mitaan feimia vaan hiljentymaan.
Kirkollisten menojen jalkeen kaupasta evasta reppuun ja steissille syomaan. Ulkona oli vain 12 astetta lampoa, joten poustailu kartsalla ei napannu juurikaan. Steissin odotushuoneessa puolestaan oli mukavan lamminta ja vedettiinkin siella pienet tirsat siihen brussin paalle.
Brysselin kuuluisimpia museoita on sarjakuva museo. Sinne! Tinttien ja Lucky Lukien seassa oli myos aika laaja setti Muumeja ja Tovea. Au! Museon lisaksi bongailtiin nayttavia sarjakuva-aiheisia seinamaalauksia kaupungilta. Joku kuseva pikkupoikakin nahtiin. Brasilia-Norsunluurannikomatsin jalkeen tehtiin poikkeus ja mentiin aivan samoilla mestoille yoksi, kun edellisenakin yona. Ollaan tata valtetty tietoisesti aikaisemmin puskamajoittumisessa. Edellisena yona teltoille kuului teknobiittia (mika ei vaarin oo) lapi yon, mutta tana yona kuului jotain ihan muuta. Herasin puoli kahdelta siihen, etta pimeassa metsasta kuului rasahduksia jarjestaen. Metsa oli sellaista Blair Witch Project-tyyppista lehtoa, jossa ei voi kopotella rapisematta. Siina sitten rupesin kuulolle ja hapuilin ja pyoranvaloakin ulottuville. Saumathan oli, etta se oli joku elukka, peura? tai naapurin spyko. No valoa metsassa ei nakynyt, joten kyseessa oli joku elukka tai pimeanakolaitteen kanssa liikuva lihamestari. Tontilla oli meinaa sen varta pimea, ettei siella nahnyt metsaa puilta kukaan. Sitten se sika alkoi jotain rohkintaulinaa pitaa ja paljasti itsensa. Perushomma siis, oltiin sikamaisessa seurassa. Ties vaikka telttamme olikin juuri sen ruokailujuurakon paalla. No possu oli jo nahty juttu Saksan puoleta emmeka vaivautuneet tekemaan mitaan asialle. Telttoja iltasella pystytettaessa ymparillame lenteli tulikarpasia. Ne olivat varsin symppiksia kavereita. Kilsat 33,6 saa kylmempi kuin Suomen juhannuksena ja yolla satoi.
Naisille viela kerrottakoon, etta taman kesan kuuminta muotia taalla Lansi-Euroopassa ovat poikaystavakangashousut siis mallia loysat ja valkoiset farkut. Kiitos ja nakemiin.
21.6 Kikkelis kokkelis ja silleen. Kel on mun luonto? Tänään oli matkavahvistuksen Seikkailija-Savolaisen määrä liittyä seuraamme Brysselin lentokentällä ja niinhän tapahtuikin. Sitä ennen herättiin sateeseen puskasta, syötiin täytekakkua, patonkeja ja jukurttia kadulla, kirjoitettiin kotiin postikorteja ja istuttiin hamyisissa nettikahviloissa, joissa kammattiin digikameranmuistikortin kuvat ainakin osittain. Ei ollut hyva ajatus yrittaa siirtaa kuvia muistikortilta USB-tikulle niin hamyisessa paikassa parivirusvaroitusta, kun napsahti naytolle eika kamera enaan tunnistanut kuvia, tajusimme taman virheen.
Matkalla kentälle liian lyhyessä ajassa Jarskilta meni rengas ja jatkoin yksin matkaa kentälle jättäen veljeni korjaamaan fillariaan teinposkeen. Kuinka ollakkaan tsygällä harvoin pääsee helposti suurelle lentokentälle eika näin tapahtunut nytkään. Saapuvien terminaali kuitenkin löytyi ja Seikkailija-Savolainen saatiin otettua lämpimästi vastaan. Uuden jäsenen kunniaksi otettiin vähän kirsikkabisseä ja Belgialaista suklaata. “kaksi pientä tsygäjamppaa polki näin aurinkoista tietä eteenpäin, koska matka oli hauska niin pyysivät he mukaan yhden Savolaisen.” Tien päällä ehtii sanoittamaan uudelleen yhden jos toisenkin kappaleen. Kentältä emme kovin kauas enää samana ilta ehtineet ja telttat laitettiin kentän vieressä sijaitsevat omakotialueen puskaan. Paikka oli mainoa paitsi, että puskan pohja oli vanhaa perunapeltoa eikä siksi ihan tasaisin nukkumaalusta. Mutta oi oi kuinka uusi makuualustani tämänkin kiperän tilanteen hanskasi. Sää aamusta sateinen iltallasta aurinkoinen, kilsat 38,3km.
22.6 Luxemburgiinhan se oli suunta otettava. Sitä ennen napattiin aamiasita läheisestä leipomosta ja kaupasta. Päivästä oli pitkästä aikaa tulossa helteinen. Savolaisen etuvaihtaja jotain kiukutteli. Olin naistenpäivàn lahjaksi kevättalvella tarjoutunut huoltamaan Saviksen fillarin, mutta vaihteiden säätö ei ole se bravuurini, siksi ajankin fiksillä. Nooh Belgialaisessa tsygäliikkeessä vaihteet vinssattiin kuosiin ilmaiseksi ja Jarski poisti nipun uusia sisureita vanhojen kyykähtäneiden tilalle. On muuten noita kumeja puhjennut muutama. Jep jep
On ollut pidemmän aikaa Jarin kanssa sellaista ilmiötä, että pyörän päälle noustessa ja parit ekat kampipyöräytykset tehdessä jalat menee ihan hapoille. Se menee ohi, mutta toistuu miltein joka kerta, kun lähtee ajamaan. Magnesiumin puutetta vai mimmonen homma? Muutenkin on ollut tuo ravinto vähän ehkä ala-asteen terveydenhoitajan ruokaympyrästä poikkeava. Ruisleipä vaihtui Saksassa sämpylöihin ja Belgiassa kroisantteihin. Maito on vaihtunut kaljaan ja kokikseen ja karkkia syödään koko ajan. Muu eväs on pitsaa, hampurilaisisa ja kebbeä.
Belgian pikaruokaerikoisuus on ranskalaiset hattaratötterössä. Ei kovin spessua, itseasiassa hyvin laimeeta. Kaks litraa ranskalaisia alkaa monella tökkimään jossin vaiheessa. Kalja puoli onkin sitten paljon pirteämpi. Monella pikku kylällä on oma bissensä ja osan niistä tuntee suomalainenkin. Esimerkiksi Hoegaardenin ohi ajettiin juuri tänään. Jarilta nasahti taas yksi rengas puhki ja erään kylän keskustassa, siina kun oltiin niin ehdittiin ottamaan kahvit samalla Saviksen kanssa, kun Jari saattoi kilpuriaan ajokuntoon. Se on monelle ihmiselle jännä paikka, kun joku turisti vaihtaa fillariinsa rengasta. Sitä on moni pää kääntynyt ja ilme ollut kummastunut, kun tienvarsikorjaamo on havaittu. Samaisessa paikassa huomasin jälleen liikkeen nimeltä Hunkemöller. Voiko olla kuvaavampaa nimeä rintaliivikaupalla? Tästäkö hieno slangisana hinkit on lähtöisin? Mmmm… Marabou vai miten se nyt meni?
Asiallisia ravintoloita emme kohdanneet silloin, kun nalka oli kovimmillaan, joten ostimme evasta marketista. Lisaksi Jarski oli ostanut tien varressa oman portinpilensa kulmalla istuvalta pikkupojalta pussullisen kirsikoita. Kirsikoillaa saatiinkin aikaan muikea peli, kun asettelimme jukurttipurkit ja pullarasiat nurmikolle. Peli kulki Rosa Hoegaardenia nauttien niin, etta vapaassa tahdissa kirsikat suuhun ja siemenia piti ampua rasioihin tietyn matkan paasta. Otimme Jarin kanssa tassa kisassa toistamiseen turpiin Siljalta. Moh.
Maasto alkoi tuolla etela-Belgiassa muuttumaan makisemmaksi ja joen penger illalla oli varsin natti paikan nimelta Slay kohdilla. 1:275 000 maantiekarttamme kertoi tuolla paikkakunnalla olevan leirintäalueen vaan eipä ollutkaan, sen paikalliset osasivat meille kertoa. Hotelliakaan emme löytäneet. Teltat laitettiin sitten kylän vieressä olevan joen varteen joutomaalle hiekkakasojen viereen. Hipiällä oli tuolloin aika tiukka hikiaurinkorasvamarinaadi ja nukkuminen marinoituna oli nyt vähintäänkin nihkeätä. kilsat 102, saa helteinen rengasrikot yksi.
23.6 Ei tarvinnut kauaan houkutella porukkaa nihkean yon jalkeen satulaan. Harmi vain, etta Siljalla oli flunssa puhjennut yon aikana ja han oli vahintaankin huonossa hapessa. Satuloihin kuitenkin noustiin ja etelaan suunnattiin. Maasto osoittautui varsin makiseksi. Makisimmaksi tahan saakka. Ajoittain tintattiin yli kolmen kilsan pituisia yhtajaksoisia makia ylos helteessa. Myohemmin huomasimme ylittaneemme Ardennit.
Sineyssä huilittiin otettiin tietysti mm. paikallista Siney olutta ja arvioitiin tuopin kyljessä olevan logon kirkontornin yhdennäköisyyttä siihen torniin, joka torin laidalla oli, jossa olusia nautimme. Nuo oluset olivat mun ja Jarin kakstonniset kaljat! Otimme kamerakamminki haltuun Sineyssa. Muistikortti ilmoitti olevansa taynna, vaikkei se ollut mahdollista. Nettikahvilan kammit olivat tehneet naemma hallaa kortille. Paatimme hankkia uuden kortin hetken kameraliikkeessa vietetyn pohdiskelun jalkeen. Siljan flunnssa tykkas vahan kyttyraa makisesta ahertamisesta. Ja Silja olikin aivan romuna paivan saatossa. Homma vihellettiin poikki Saint Hubertissa ja aloimme selvittamaan majoitusmahdollisuuksia. Kaupungissa oli seka lerintaalue, etta hotelleja; Jarski valitsi edullisen leirintaalueen ja me Siljan kanssa edullisen hotellin. Kylla suikussa kaynti oli luksusta kahden paivan makietapin jalkeen. kilsat 92, saa helteinen.
24.6 Ja tahan valiin hieman lvi-tekniikkaa: St; Hubertin hotellihuoneen vessa ei ollut ihan assa ja tuhdimmat kakkoset jaivat pytysta vetamatta ei ollut Ido ei. Alan insinoorin viisaudella jarkeilin, etta kun istuimen viemariaukon otsapintaa ei voinut suurentaa oli virtaamaa lisattava. Homma hoitui valjastamalla kylpparin roskin ampariksi ja hulauttamalla kymmenen litraa lisavetta pyttyyn samalla, kun normaami huutelu tehtiin. ja Voilà kylla lahti kakkonen liikenteeseen. Jalleen kerran tosetin etteivat opinnot olleet menneet hukkaan. Siljan vointi oli niin heikko, etta aamiasen jalkeen Savis pakattiin pyorineen junaan ja lahetettiin kohti Luxemburgia. Me Jarin kanssa lahdettiin jatkamaan sita Ardennien selatysta. Niille joille fiksin tekniikka ei ole ihan tuttua voin kertoa, etta fiksilla ajaminen on hyvin lahella tavallsita fillaria, kun tie ja vauhti ovat tasaisia. Mita enemman on jarrutuksia/ kiihdytksia tai makia sita vaativampaa fiksilla ajo on. Tassa Ardennien ylityksessa tama asia korostui. Yli kilomertin pituisissa maissa jouduin tekemaan niinkin paljon tyota “paketin” eli minun, ison repun ja pyoran kasassa pitamiseen, etta olkapaat menivat hapoille. Tata ei mulle ole ennen tapahtunut. Alamaissa vauhti olisi kohonnut yli viidenpympin, jos olisin ajanut vapaarattaallisella fillarilla, kuten Jari ja Silja. Meikan hallittu maksimivauhti keikkui neljankympin tiennoilla. Ja joo sille talvella hantitulle etujarrullekin on ollut kayttoa. Itseasiassa ilman site ei olisi viimepaivien ajoista tullut mitaan. Speksaajille kerrotaan etta kahvi on Paulin E-lever ja lanki Campan skeleton Chorus, vaijerin kuori on valkoinen. Hyvin on vorkkinyt yhden sormen kahvaksi jarrukokonaisuus.
Sen verran oli lamminta kelia, etta Jari luuli mun naamaan kuivuneen aurinkorasvat valkoisiksi rannuiksi, lutta tarkempi tarkastelu osoitti valkoisen olevan suolakiteita. Ei se vaarin oo vaan suolaista.
Rajan yli paastiin ja todettiin etta Luxemburgissa tiet olivat varsin moitteettomassa kunnossa. peukku. Cityyn paastiin illaksi ja leirintaalueelle oli tarkoitus menna. Savis oli tsekannut pari aluetta valmiiksi odotellessan meita poikia tienpaalta saapuviksi. Kun saavuimme ensimmaisen leirintaalueen portille huomasimme respan menneen kiinni kahdeksalta; Kello oli kymmenen. Ajattelimme soveltaa aikaisempia tapaja ja menna alueelle yoksi ja maksaa aamulla; Vaan kuinka ollakkaan respan viereisesta leirintaaluebaarista ponkaisia aija pystyy ja alkoi solkata ranskaa. hetken hulinan jalkeen kaviselvaksi ettei meita haluttu alueelle, koska kello oli yli kahdeksan ja etta englantia ei puhuttaisi, silla olimme Luxemburgissa. Tilanne oli niin naurettava, etta otin vahan kierroksia ja yritin saamaan aijan puhumaan englantia ja vastaamaan kysymykseen oliko han paikan omistaja vai milla oikeudella han huuteli meille ja evasi paasyn alueelle. Savis heitti mukaan viela ranskaakin, kutta sekaan ei auttanut; Olimme aivan hammastyneita tasta vieraanvaraisuudesta ja lopulta kuumensimme aijan ja muun baariyleison kapyja vain yrittamalla menna alueelle ja huutelemalla suoeksi solvauksia. Naytelman jalkeen paikalle sattui Luxemburgissa asuva suomalainen paikallisen kaverinsa kanssa; Hekaan eivat saaneet meille leirintaalueen ovia aukeamaan. Aikamme siina paiviteltyamme tata vihamilisyytta lahdimme kohti seuraavaa aluetta. Homma ois ollu aika ok muuten, mutta Savis oli kuumeessa eika ollut siis parhaassa iskussa lisapyorailya ajatellen. Onneksi seiuraavassa paikassa bamlattiin enkkua ja oltiin ystavallisia. Saatiin hyva telttapaikka ja paastiin ssuihkuun ja elema taas hymyili. Mustan tussin hankkiminen ja mulkvistin leirintaalueen kylttien bommaaminen poltteli takaraivossa, mutta katsotaan jaksanko moiseen kostotoimenpiteeseen vaivautua. Kilsat 123, saa helteinen.
25.-28.6 Luxemburgggg! Pieni hassu kaupunki pienessa maassa makien ja laaksojen seassa. Ihan nasta paikka vaikkei ihan halvin. Se taalla hamaa, etta nisteja ja laitapuolen kulkijoita on paljon enemman kuin missaan muualla tahan asti. Varakkuuden varjopuoliko? Helletta on ollut koko luxissa olomme ajan ja auringolta on pitanyt jo hakeutua tietoisestikin suojaan. Siljan kannsa vietettiin yksi paiva vain leirintaalueella puun alla varjossa Stieg Larssoneita lukien. Kiitos muuten K:lle kirjan lainaamisesta. Lonkan ottamistahan taa on muutenkin taalla ollut. Jari lahtee 28. paiva kotiin ja me jatketaan Siljan kanssa seikkailua kahdestaan. kilsat 25.pv 22, 26.pv Jarilla 10km Silja ja jouni 0km. 27.pv 10km. saa helteinen lahella kolmeakymppia ja silleen.