Kolaritarinat: Pyörät vs muut

Itselläni kolisi muutama vuosi sitten auton kanssa, kun tulin pyöräkaistaa pitkin liikenneympyrästä ja rinnallani myös ympyrästä poistunut auto jatkoikin pyöräkaistan yli parkkiruutuun, eli kiilasi minun eteen. Törmäsin kylkeen ja kierin etupellin yli ja keräilin itseäni kadusta. Mitään ei pyörälle käynyt, mut varmuuden vuoksi kävin näyttämässä vasenta kättä, joka edellä törmäsin ja siitä olikin pikkurillin luu murtunut. Kuukausi saikkua ja autoilijan vakuutuksesta ansionmenetyskorvaukset firmalle. Hölmöä oli jättää poliisi soittamatta.

^^“Ah, koirat” nimenomaan koska pidän koirista. Ei tarvii korjata, luonnevikaiset omistajat mainittu…

^ah okei, onneksi siis väärinymmärsin. Moni omistaja tarvis kyllä koulutusta. Näin kevään tulleen varsinkin paskojen keräämisen suhteen…

Tota 2011 syksy. Olin just palannu skotlantiin. Edellisenä päivänä olin käyny hakee kaverilta mun pyörän takasi lainasta. ~klo 14 päivällä ja aurinko paisto. Olin matkalla kotiin Asdasta. Olin just pistäny edellisessä risteyksessä puoliks syödyn snickersin taskuun koska turvallisuus. Olin aikomassa jatkaa suoraan t-risteyksen läpi (pohjoiseen päin), kun vastakkaisesta suunnasta tulee auto. Se hidastaa risteyksessä, luulin että katsekontakti, mutta päättääkin kääntyä suoraan muhun.
http://farm9.staticflickr.com/8370/8596560420_d3e359fe99.jpg

Konepelti, tuulilasi asfaltti. Pyörä meni toiseen suuntaan. Kuski sano ettei huomannu mua koska oli säätämässä sitä aurinko läppäjuttua samalla kun käänty… Kaks jalankulkijaa juoksi suoraan paikalle ja siinä sit vaihdeltiin yhteystietoja.

Vaakaputkeen tuli pari denttiä, keula meni ryttyyn ja etuvanne sen verran soikeeks et liitoksesta poikki. Siis ihan paskana. Ekaks kun nousin maasta, olin et eipä täs mitään, mut kun pääsin pyörän luo, pelästyin vähän ku tajusin kuin kovaa kolaroitiin.

Ite selvisin mustelmilla.

Jäbä osti mulle uuden pyörän pienen säädön jälkeen. Mulla ei ollu sillä hetkellä osotetta, vitutti olla takasin skotlannissa, enkä olis jaksanu säätää poliisien kanssa. Olis pitäny. Noh, puol vuotta myöhemmin ja mun kaveri lainaa kyseistä uutta pyörää ja paku ajaa sen perään. Vakavampi keissi, mutta kaveri on paremmissa nyt. Massit edelleenkin sillä kiinni sen kolarikeississä. Pitäis taas muistaa kysellä, et millon se ostaa mulle uuden rungon. Eipä sillä mitään, isompi huoli on edelleenkin se et kaveri paranee.

Hyvä lanka ja tässä vaiheessa kertomusten pohjalta jo sellanen fiilis et enskerralla täytyy muistaa ne poliisit.

Edit. huom -pyörä ei oikeesti ollu colnago.
-Mä onnistuin rikkoo puskurin, konepellin, tuulilasin ja kai yhden peilin.

En äkki-väkkiä muista kolaroineeni todella moneen vuoteen. (Saattaa johtua alempana löytyvästä kohdasta 1.)

Aiheeseen liittyen kommentoin kuitenkin:

  1. Vältä niitä kolareita. Vaikka toinen osapuoli olisi syyllinen, aika usein olisi itse siltikin voinut tehdä jotain paremmin. Tee niin jo ennen kolinaa.
  2. Jos kuitenkin sattuu kolari, soita aina poliisi paikalle. Tää kannattaa iskostaa mieleen valmiiksi kuvittelemalla itsensä tilanteeseen, jossa on juuri kolaroinut, mutta on mielestään selvinnyt vähällä. SOITA SE POLIISI. Numero on 112.

^MOI JEESUS LUMIGGO :D:D:D

Ite oon kolaroinu viimeksi öö mikähän vuosi. Niin täysiä niin kovaa kuin ikinä pohkeista lähti, ylämäki päättyy, alamäki alkaa. “Ei sieltä kukaan tuu”, täysillä kasettiluureista jotain greatest hits vol kakkosta, klv jatkuu viistosti VT 10:n yli. Ei virallisesti, mutta käytännöllisesti.

No, tuli auto, rajoitus 70 km/h, varmasti sitä vauhtia. Suoraan kylkeen, meigä lentää, kengät löyty seuraavalla viikolla jostain ojasta. Ambulanssijäbä oli merkannut “potilas selväjärkinen, vitsailee”. Pollarit puhallutti sairaalassa ja kaikkee!

Eli oma moga, isot pannut, ois voinu tulla ruumiita. Kävi säkä enkä oppinut mitään. Halusin kuitenkin kontribuoida koska Lumikko. Tästä lähtien postaan tähän lankaan vain omia ajantasaisia tarinoita, vaikka tekisikin mieli kysyä Zigulilta: oliko se se sun kotikadun vinoparkki?

Kerran oon kolaroinut ihan oikeesti ja ilman mitään ennakkoaavistusta.

Taisi olla kesä ennen yksivaihteen perustamista, kun ajoin Lepuskissa Lintuvaarantien länsilaitaa pohjoiseen Lähivakuutuksen konttorin kohdalla.

Täsmälleen tässä KLV:n puolella.

Kuten kuvasta näkyy, jossain tuolla puun sisällä on siite- ja katupölyn harmaaksi sotkema liikennevalo, jonka havaitsemista auringonvalon aiheuttama kontrastiero vielä haittasi. Vasemmalla on pusikko, jonka takaa parkkihallista tuli eteeni viininpunainen Nissan. Sen verran ehdin reagoida, että sain käännettyä oikealle ja törmäsin autoon kyljittäin, enkä etukiekko edellä. Jarrukahva teki auto takaoveen reijän ja etuoveen pitkän lommon. Mulle tuli rystyseen pieni vekki.

Heti kolaroituani tajusin, että mulle oli punainen valo. Autoilija oli vakuutusyhtiössä töissä, joten kaikille oli heti selvää miten asia etenee ja kuka maksaa ja homma saatiin hoidettua sivistyneesti ja hyvässä hengessä. Mitä nyt fiilikset meni eikä huvittanut enää ajaa vaikka lenkki oli ihan alussa vasta.

Mitkäs on ihmisten kokemukset poliisien suhtautumisesta tällaisiin kolareihin? Kertooko se jotain luottamuksesta poliisiin, että aika moni (minä mukaanlukien) vaikuttaa jättäneen poliisit kutsumatta paikalle, jos asia on saatu muuten sovittua?

Hämmentävän usein kolaroivan kaverini puheiden mukaan, poliisin suhtautuminen pyöräilijään tuollaisissa tilanteissa on hieman vähättelevä, eikä hän ole mielestään saanut “oikeutta”. Liekkö yleinenkin tuntemus (jopa kaikilla rikoksen uhreilla).

Mulla homma meni niin, et koska en kutsunut poliiseja paikalle, niin jouduin tekemään rikosilmoituksen verkossa ja sit tutkiva konstaapeli soitteli ja kutsui asemalle. Siellä sit tuli semmoista “Sitä kannattaa miettiä, kumpi siinä häviää, jos niitä liikennesääntöjä tuijottaa ja tuplatelirekka tulee päälle.”

^ Höh, juuri tuollaista varmaan kaikki odottaakin, eivätkä kutsu posiileja (sic). Totta kai asia on juuri noin: mieluummin sitä taipuu säännöistä ja ei tule yliajetuksi, mutta poliisin tehtävä nyt vissiin kai on kuitenkin niiden sääntöjen noudattamisen valvominen ja noudattamasta jättämiseen puuttuminen. Kukkahattuilua voi sitten mennä kuuntelemaan jonnekin muualle.

Noista koirista ja lapsista vielä. Kyllä itse aina hidastan kävelytahtiin kun jaetulla kelvillä tulee vastaan lapsia/koiranulkoiluttajia, eikä noissa ole mitään vaaratilanteita tullut. Viikissä pimeällä polkiessa olen pari kertaa erikseen kiittänyt koiranulkoiluttajia, jotka ovat panneet ledit koiran kaulapantaan ja hihnaan.

vanttera - 1:20, 28.3.2013 » Zigulilta: oliko se se sun kotikadun vinoparkki?
Editoin Street View -linkit tuohon aloitusviestiin. Ihan [i]ytimessä[/i] seikkailin siis, enkä siellä periferiassa, missä asun.

Mun ainoa kalustorikkoa vaatinut kämmi tapahtui joitakin vuosia sitten kun taksi kääntyi Elielin aukion tolppajonolle ja itse ajoin suoraan pyöräkaistaa pitkin. Keräilin itseni konepelliltä ja otin kuvat tapahtuneesta ennen kuin kuski tuli ratin takaa kyselemään vointia. Siinä vaiheessa olin jo soittamassa pollareita paikalle.

Pistan runko kieroksi, haarukka kans ja etukiekko korjaamattomaan kuntoon. Kaveri ilmoitti tekevänsä ilmoituksen heti, ja että eihän tässä nyt pollareita tarvita - kun niillä tuntui kestävän. Kaveri kuitenkin todella pitkin hampain jäi odottamaan maijaa paikalle, ja ilmoitti yhdessä vaiheessa jo lähtevänsäkin tallille, mutta ilmeisesti onnistuin tekemään selväksi, että se ei nyt ole erityisen hyvä idis.

Pollarit tuli paikalle, jätin omat tiedot ja sain niiltä sähköpostiosoitteen minne heittää kuvat vaurioista ja tapahtumasta, tsekkasivat multa ledituikut että olivat kunnossa ja olivat päällä ettei heppu pääse vollottamaan valottomuudesta. Homma meni ihan hyvin, ja taksikuski poistui lapun kanssa.

Lopputuloksena taksari ei koskaan tehnyt ilmoitusta vakuutusyhtiöön, mutta kaverin vakuutusyhtiö Fennia hoiti homman kauniisti kuntoon kun soittelin sinne ja ilmoitin poliisin ilmoitusnumerot ja keissiä hoitavan kaverin yhteystiedot. Jos vastapuoli sai uuden konepellin ja maskin lisäksi muita sanktioita, niin en tiedä.

Sitten on näitä muita käpyjä, mm. bulsalla päälle pysäköinyt bemari juusto katolla ja joku päälle ajava hiace unioninkadulla, mutta niistä on selvitty vain henkisin kolhuin ja tangon tekemillä näyttävillä skraaduilla.

Itse tykkään mun äänimerkinantolaitteesta ja sitä on kiva ringuttaa kun lähestyy vähemmän valppaita kevyitä liikkujia, etenkin jos näillä on jälkikasvua tai koiria messissä.

Ja ettei mene OT:ksi, niin itse olen kokeillut peltilehmän kylkeä kahteen otteeseen. Viimeisimmästä avauduin joskus ragelankaan. Silloin kutsuin poliisit. Poliisi vahvisti sen, että vastuussa oli kiertoliittymästä eteeni kääntynyt pakettiauton kuljettaja. Sain herralta vaatimani korvaukset repeytyneestä tankoteipistä ja nirhautuneesta satulasta.

Toisesta kerrasta on jo muutama vuosi. Oli alkutalvi, liukkaat kelvit ja liukkaat tiet. Olin ajamassa kelviä, kun huomasin taksin tulevan alamäkeen risteävää pihatietä. Kuski huomas myös mut, kummatkin jarruttaa, mutta pidon puutteen vuoksi seuraa KOLARI. Vauhtia ei enää ollu kauheesti ja ehdin kääntää hieman kohti taksin menosuuntaa. Päädyin selälleni konepellille ja sekä minä, pyörä että mersu selvis vaurioitta. Kuski myönsi virheensä, vaikka vetosi aikalailla teiden liukkauteen. Virkavallan ois kai voinu kutsua ihan vaan, että tapahtuma olisi päätynyt tilastoihin ja kuski saanu jotain merkintää, mutta koska olin palaamassa punaviinitäyteisestä leffaillasta, en viittinyt ottaa sitä riskiä, että alkometri olisi värähtänyt liikaa.

Apropoo, kuinka tarkasti partio tarkastaa fillarin kolarin sattuessa? Konkelin tarinan ja parin kuulopuheen perusteella valot ovat se ykkösjuttu pimeällä, mutta esim. jarrulaitteen puuttumista eivät yleensä huomaa?

edit. Lähinnä siis funtsin sitä, että onko jarruttomilla ajaminen syy vähäiseen poliisinkutsuntaprosenttiin kolaritilanteessa.

Eihän se jarrulaitteen puuttuminen välttämättä aiheuta sitä kolaria, mutta jos käy ilmi, että et olisi pystynyt kämmiä sen puuttumisen vuoksi estämään, niin sitten voi olla korvausten saamisen kanssa niin ja näin. Tämä on puhdasta arvailua, mutta jos sen riskin haluaa ottaa, niin se ei ole multa pois.

Zigura - 11:51, 28.3.2013 » Apropoo, kuinka tarkasti partio tarkastaa fillarin kolarin sattuessa? Konkelin tarinan ja parin kuulopuheen perusteella valot ovat se ykkösjuttu pimeällä, mutta esim. jarrulaitteen puuttumista eivät yleensä huomaa? edit. Lähinnä siis funtsin sitä, että onko jarruttomilla ajaminen syy vähäiseen poliisinkutsuntaprosenttiin kolaritilanteessa.
Omalla kohdallani pyörä ei poliiseja kiinnostanut millään muotoa muuten kuin sen suhteen, että "lunarikunnnossa" taitaa olla eli sama ottaa auto ajamalla pois fillarin päältä eikä lähteä tunkilla nostelemaan. Jarruttomuuskeskustelu olisi voinut olla mielenkiintoinen kun kuitenkin jarrutusjälkiänikin tarkastelivat ;)Mutta kuten Konkeli sanoi en nyt lähtisi mielelläni kokeilemaan.

Osittain tämän jarruttomuusaspektin takia jätin pollarit kutsumatta kun syksyllä patsastelin konepellillä.

neliseiska - 9:18, 28.3.2013 » Mitkäs on ihmisten kokemukset poliisien suhtautumisesta tällaisiin kolareihin? Kertooko se jotain luottamuksesta poliisiin, että aika moni (minä mukaanlukien) vaikuttaa jättäneen poliisit kutsumatta paikalle, jos asia on saatu muuten sovittua? Hämmentävän usein kolaroivan kaverini puheiden mukaan, poliisin suhtautuminen pyöräilijään tuollaisissa tilanteissa on hieman vähättelevä, eikä hän ole mielestään saanut "oikeutta". Liekkö yleinenkin tuntemus (jopa kaikilla rikoksen uhreilla).
Miksi siihen tarvittaisiin poliisia paikalle jos asia on kerran saatu muutenkin sovittua? Jos en nyt ihan väärin muista, niin lähiaikoina on virkavallan suunnalta esitetty toive, että päivänselviin, riidattomiin ja henkilövahingottomiin kolarikeisseihin ei kutsuttaisi poliisia paikalle. Resurssit ovat mitä ovat ja tehtäville on kiireellisyysjärjestys. Toki jos syylliselle osapuolelle haluaa vaatia rangaistusta tai on epäilys siitä, että vastapuoli on kännissä/kamoissa/muusta syystä kykenemätön toimimaan tieliikenteessä, niin se on sit eri asia. Mä soitin poliisit paikalle, kun olin heittääs kaveria autolla baariin ja siinä edessä joku heppu peruutti suoraan mun keulaan vinoparkista. Se aneli, että en soittaisia poliisia, joten tietty soitin.

Ihan tiedoksesi, että poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja oikeuslaitos jakaa oikeutta. Jos kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi poliisin taholta, niin siitä kannattaa tehdä kantelu eikä jupista kavereille. Virkamies laatii asiasta oikein kirjallisen vastineen kantelijalle.

Tämmöinen kävi vuosia sitten jossain päin Helsinkiä, en ees muista tarkkaan missä.
Ajelin tien laidassa taajama-alueella. Ohitseni pyyhältää sedan-mallinen Volvo. Kuljettaja on kääntymässä vasemmalle segelbåt-satamaan ja osoittaa aikeensa suuntavilkulla. Normaalisti tämän ei pitäisi aiheuttaa mitään toimenpiteitä samaa kaistaa ajavalle fillaristille. Volvo-setä kuitenkin päätti kuitenkin haistattaa vitut keskiviivan viereen ryhmittymiselle ja koukkasi tien oikeaan laitaan hakemaan vauhtia käännökselleen. Ei siinä kerenny tekemään mitään ennenku olin silmälläni Volvon takaluukun päällä. Muiden samassa porukassa pyöräilleiden antaman kevyen suusanallisen liikennevalistuksen jälkeen nousee tuo smokkipaitaan pukeutunut mies takaisin laatikkoonsa ja poistuu paikalta. Ei mitään mies- tai materiaalitappioita.

Vaikka olis miten päivänselvää, niin jos sulla ei ole kirjallista todistusta asiasta, niin tapahtuneen voi aina kiistää ja silloin ollaan taas lompakko levällään. Poliisin paikalle hoitaminen poistaa sen todistamisen vaivan, ja paperityö käynnistyy aina.

ts. jos sulla ei ole todistajia tai saa vastapuolelta kirjallista todistusta tapahtuneesta, niin soita pollarit.

HePo julkaisi tovi sitten Onnettomuuskortin missä on tiiviissä paketissa ohjeet mitä onnettomuus- tai läheltäpiti-tilanteissa kannattaa tehdä.