Nyt kun pyörän mittaaminen, sivuston yhteisöllisyys, suhtautuminen huutokauppoihin ja herrasmiesmäisyys ovat kaikille tuttuja kiinteän aiheen ”Ohjeita ilmoituksen laittajille” kautta, on aika palauttaa mieleen perusasiat.
Kun kaupasta sovitaan, se pidetään. Tämä on koko touhun perusta. Jokainen aina polakkanististä spelttihippiin ja Irneriuksesta Ben Matlockiin tietää säännön: Ei ohareita! Siihen ei edes varallisuusoikeudellista oikeustoimista annettua lakia tarvita. Sitaatti:
Vincent Vega : I mean, don’t fuck with another man’s vehicle.
Lance : You don’t do it.
Vincent Vega : It’s just against the rules.
Lance : They should be fucking killed. No trial, no jury, straight to execution.
Näin se vaan pojat on.
Tämän lamantin taustalla tietenkin on se, että itselleni tehtiin tällä palstalla oharit. Nimiä mainitsematta homma kulki näin: Kaupat tehtiin, tapaamiset sovittiin ja kuinka ollakaan, juuri ennen tapaamista tuli viesti, jonka mukaan tavarat eivät olekaan myynnissä.
Jos myytävällä osalla saadaan Kiina pois Tiibetistä, homman voi perua. Muussa tapauksessa peruminen ei tule kysymykseen. Myyjän sietää ottaa huomioon, että ostaja on saattanut olla ostamatta jotakin toista edullista osaa, purkanut oman pyöränsä palasiksi uuden osan tieltä, hankkinut sovittujen kauppojen perusteella esimerkiksi Niemisen Raimolta sikahintaisia high end -osia.
Summa summarum oharit vituttavat ja niitä ei tehdä ilman pahaa karmaa.
Ymmärrän kyllä että sviduttaa mutta kyllähän se niin vaan on että tavara on ostajan omistuksessa vasta sitten kun se kourasta löytyy eikä sitä ennen kannata ihan kauheasti laskea minkään varaan. “Tavara myydään ensimmäiselle joka rahat lyö kouraan” on mielestäni paras ohjenuora kaupankäyntiin ja on tasan yhtä reilu sekä ostajaa että myyjää kohtaan. Mä en ainakaan jaksa yhtäkään “saan rahat kollontaina, voiko varata siihen asti ?”-viestiä saatikka sitten ottaa riskiä siitä että tavaran oletettu ostaja/myyjä katoaa kuin tuhka tuuleen tai muuttaa mielensä.
Tapaaminen
Rahan ja tavaran vaihto
Homma bueno
Ugh.
Tämä nyt siis olettaen ettei raha ole vielä vaihtanut tavalla tai toisella omistajaa ap:n tapauksessa.
Ex lege. Tavara on ostajan omaistuutta, kun kaupasta on sovittu. Ostajan ja myyjän välillä homma on siis todellakin näin yksinkertainen. Vilpittömien sivullisten asema onkin sitten ihan toinen tarina samoin kuin lukuisat muut monimutkaisemmat tilanteet. Toisaalta olet Jii hieman oikeassakin. Jo muinaiset roomalaiset kiteyttivät asian maksiimiin Cavaet Emptor eli ostaja varokoot. Taisivat kuitenkin viitata pikemminkin tavaran laatuun kuin kaupan sitovuuteen. En kuitenkaan viitsi ryhtyä asiassa harrastamaan tuon emenpää jurrismia. Ihmettelempä vaan, ettei äiti ole jokaiselle onnistunut opettamaan hyvän ja nöyrän käytöksen alkeita. Isän ja vaikka kummienkin opit tietenkin kelpaisivat.
Ugh vaan.
Raha on sitten se ostajan vastuulla oleva asia. Jos ei rahaa, ei luovutusta ellei luottokaupasta sovita. Po. tapauksessa raha ei ollut ongelman ydin vaan myyjän ohari.
Ite hieman tuossa Jii:n ja mikkilan välimaastossa. Käytännössä ikävä kyllä monesti menee noin miten Jii sanoo, mutta toisaalta jos myyjän kanssa on jotain sovittu ns. sitovaa, niin kyllä silloin pitäisi myös myyjän mennä sen mukaan miten on sovittu.
Mikäli ostaja sanoo mailitse/puhelimessa myyjälle että hän ostaa ko. tuotteen x eurolla, ja myyjä vastaa siihen myöntävästi ja sovitaan vieläpä ajankohta jolloin ostaja saapuu tuotteen noutamaan. Niin kyllä tällöin kuuluisi se tuote ensisijaisesti tuolle ostajalle myydä eikä alkaa yhtäkkiä vetämään tuotetta myynnistä tai alkaa sniiduilemaan. Tai ainakin tällöin pitäisi myyjällä olla sen verran kanttia että ottaisi ostajaan yhteyttä selittäisi tilanteen ja pyrkisi pääsemään yhteisymmärrykseen asiasta.
Itellä liippaa kohdaltani nyt nämä myynnit sillä tavoin, että jouduin pistämään yhdestä Ebay ostosta PayPalin kautta disputen sisään, kun myyjä on aika passiivinen, eikä vastaa mihinkään tiedusteluihin. Jos ei vastaa disputeen parin päivän sisään, ni joutuu pistämään claim casen sisään.
Vittumaisinta on että koko tän ajan on rahat rungossa kiinni, enkä nyt voi ostella muita osia kun en tiedä joudunko ostamaan sittenkin jonkun toisen rungon vielä. Piti saada pyörä loman alussa kasattua, mutta eipä taida lomaa se pyörä nähdä.
Kiitos mika ymmärryksestä. En myöskään haluasi antaa kaupanteosta liian jyrkkää kuvaa. Joustoa pitää näissä hommissa olla. Mutta jos syystä tai toisesta joutuu perumaan, pitäisi pahoittelujen olla vähintään tällä tasolla:
Tälleen kun yksityishenkilöiden kanssa kauppaa käydään niin on kaikille parasta asennoitua siihen että se tavara on ostettu/myyty kun hyödykkeet ovat vaihtaneet omistajaa vaikka mitä oltais lupailtu - itse en ole sitä mieltä että on oikein feidata sovitusta mutta niin siinä silti vaan käy silloin tällöin syystä tai toisesta.
Silloin kun raha on jo vaihtanut omistajaa ei mitkään selittelyt enää auta. Silloin ruvetaan sitä saippuaa sujauttamaan sukkaan.
