Jalkakäytävähöpöily-threadissa Risto Reipas nosti esille asian, jota ei varmaan juurikan tule ajateltua: Juovuksissa fillaroinnin. Itse kukin tätä tuntuu harrastavan, osin siksi, että “vaarassa on lähinnä oma perse” ja osin siksi, kun siinä lainsäätäjältä on loppunut into virittää.
Oma mielipiteeni on varsin hyvin lainsäätäjien linjoilla - tää nyt ei tule kenellekään yllätyksenä, kotsinartti - ja omasta mielestäni tämä onkin yks niistä kohdista, missä on oikeasti annettu tekijäpuolelle mahdollisuus tutkailla omia tekemisiään. “Olenko mä oikeasti niin hyvässä hapessa, että voisin pyöräillä.” on sellainen ajatus, joka yleensä tuntuu muuntuvan muotoon “jes oon gänäs, mut mä saan ajaa pyörää eikä kukaan mahda sille mitään”. Valitettavasti jälkimmäinen aatos on väärä, koska pappa polisen tulee ja pamputtaa jos tarpeeksi sekoilee fillarilla, ja täähän ei ole kenenkään etu.
Itse painotan tässäkin sitä järjenkäyttöä. Jos se pyörä tuntuu pysyvän hyvin lapasessa, niin mikäs siinä sit. Jos taas sieltä humalahuurujen seasta tuntuu se pystyssä pysyminen vaikealta, niin ehkä se pyörä kannattaisi jättää johonkin lukkoon. Nyt mä oletan, että niitä kännipyöriä tehdään siksi, että sen voisi oikeasti jättää siihen baarin eteen lukkoon, eikä sit niin paljoa ota kupoliin jos sille käy jotain tai se on kadonnut silloin kun sitä käy hakemassa. Eiks.
Mahtaisko meillä olla käsillä asennekysymys? Watjuusei?
Mikäli oletetaan lähtökohtaisesti, että polkupyörä on ajoneuvo, jota kuuluu ajella ajoradalla, suhtautuisin kännipyöräilyyn nollatoleranssilla. Se, että välttyy siellä liikenteessä vahingoittamasta itseään ei vielä tarkoita sitä, ettei aiheuttaisi vaaratilanteita muille tienkäyttäjille. Mielestäni kännipyöräily ajoradalla tulisi lainsäädännöllisesti rinnastaa rattijuopumukseen. Jalkakäytäväpyöräily Iso-Robalta Perämiehenkadulle klo 04.30 on sitten oma lukunsa. Se osoittaa vaan äärimmäistä urpoutta, oli päivä tai yö. Eli no go, mun mielestäni.
Kysymys on mielenkiintoinen, erityisesti juuri suhteessa jalkakäytäväajeluun. Kaksi esimerkkiä:
a) henkilö a ajelee “fiksusti” jalkakäytävällä
b) henkilö a ajelee “fiksusti” kännissä
yleinen asenne, itsellänikin, tuntuu olevan ettei kohtaan a ole mitään perustelua (joitakin erityistapauksia lukuunottamatta, joita ei tässä topicissa tule käsitellä), mutta kohta b kuitenkin on ihan jokaisen oman harkinnan mukaan tehtävissä, ja ihan ok juttu. Kuitenkin tieliikennelain mukaan kumpikin on väärin ja sakotettavissa (vaikkakin todella pienellä todennäköisyydellä).
Kiinnostavaa tässä on juuri se ero joka tekee kännissä pyöräilystä, joka kuitenkin ihan pienellä harkinnalla olisi tuomittava samalla tunteen palolla, jollakin kummallisella tavalla täysin hyväksyttävän “kunhan sen nyt vaan osaa tehdä fiksusti”. En siis tässä nyt mitenkään tahdo argumentoida jalkakäytävällä ajon puolesta, jonka tuomitsen itse täysin, vaan pohdin miten koittaisi avata vallitsevaa känniajelun oikeutusta.
Eiköhän tämä kännipyöräilyprobleemi jäsenny samalla tavalla kuin jalkakäytäväpyöräilyn kiteyttänyt lausahdus (en muista enää kuka sen heitti ilmoille kys. topicisissa) “on vähän kuin pienempien lyöminen: väärin, mutta joskus niin vaan joutuu tehdä”.
Fillari on siitä kiva laite, et sen kanssa voi niinku ottaa kaupunkitilan silleen eri tavalla haltuun. Parasta siinä on se, et se niinku helpottaa ihmisten kulkemista. Jos o sikakiree aikataulu ja deadlinet puskee projekteissa päälle, ni fillarilla pääsee tosi nopeesti kaupungissa paikasta toiseen. Sit ku projektit on pydessä, ni sen kans pääsee viel pienes hienees himaan, ku o käyty nappaa pari hiivaa juhlan kunniaks. Mut jalkakäytäväpyöräilyn mä en o kyl koskaa huomannu helpottavan kenenkää laiffii.
Mä vertaisin tätä jossain määrin vesiliikenteessä sallittuun yhden promillen KÄNNIIN. Venettä ohjastavalla voi oikeasti olla siis promille veressä ja paatti täynnä kännisiä sankareita ja merivartiosto toivottaa vielä hyvää matkaa puhalluksen jälkeen.
Ongelmana on enemmänkin tää asennoituminen aiheeseen: Onko se lainsäädännön lupa ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena lupa ajaa kännissä pitkin poikin vai antaako se mahdollisuuden pyöräilijälle itselleen arvioida omaa kuntoaan? Kämmin sattuessa syyllisyys on ihan selvä.
Jalkakäytäväpyöräily on vaan niin monin tavoin fail, että ei näitä voi edes verrata toisiinsa. Taluttaminen on muuten molemmissa tapauksissa vaihtoehto.
Tieliikennelaissa taisi olla pykälä, joka edellyttää ajoneuvon kuljettajalta huomiointikykyisyyttä tjsp.
Saman pykälän avulla voi siis käsittääkseni pamputtaa myös napit korvissa pyöräilijöitä siinä missä kunnon tuiterissa polkevia tankojuoppojakin, mutta OT.
Itse en juo enää, mutta sanoisin että riippuu ihan täysin juoman määrästä. Jos joku yhden kaljan jälkeen lähtee taluttamaan pyörää voi se olla jo erikoista. Toisaalta olen nähnyt känniääliön kaatuvan pyörällä ihan suoralla tiellä, joten onhan se nyt selvää että jos on kännissä, niin kannattaa suosiolla taluttaa sitä pyörää, tai voi muuten nähdä mihin se voi viedä.
Lainsäädäntöhän antaa mahdollisuuden arvioida omaa kuntoaan noiden promillerajojen puitteissa. Se jääköön itse kullekin. Mun mielestä kysymys on pikemminkin moraalinen tai eettinen. Täälläkin tuntuu vallitsevan konsensus siitä, että polkupyörä on ajoneuvo. Siinä mielessä on jotenkin outoa, kaksinaismoralistista ja hassua suhtautua humalassa pyöräilyyn eri lailla kuin esim. kännissä autoiluun tai veneilyyn. Samat otukset siellä puikoissa kököttää joka tapauksessa. Eli onko puute lainsäädännössä vai asenteissa?
Freeflow - 13:09, 12.7.2011 »
Lainsäädäntöhän antaa mahdollisuuden arvioida omaa kuntoaan noiden promillerajojen puitteissa. Se jääköön itse kullekin. Mun mielestä kysymys on pikemminkin moraalinen tai eettinen. Täälläkin tuntuu vallitsevan konsensus siitä, että polkupyörä on ajoneuvo. Siinä mielessä on jotenkin outoa, kaksinaismoralistista ja hassua suhtautua humalassa pyöräilyyn eri lailla kuin esim. kännissä autoiluun tai veneilyyn. Samat otukset siellä puikoissa kököttää joka tapauksessa. Eli onko puute lainsäädännössä vai asenteissa?
Aika raskasta binääriajattelua. Joo, polkupyörä on ajoneuvo. Polkupyörä ei kuitenkaan ole auto, mopo, mönkijä tai bussi; se on polkupyörä.
^kaikkia edellä mainittuja kuljetetaan liikenteessä, eli muiden tienkäyttäjien keskuudessa. Ovatko lait ajoneuvoja vai ihmisiä varten? Kuka määrittää sen, onko fillarilla ajo teknisesti vaativampaa kuin esim. autoilu? Onko elitististä olettaa, että eri ajoneuvoja varten tulisi säätää eri lait, jos väylät joilla liikutaan ovat samat? Sorry, kun vähän provosoin…
Nimim. NKOTB selvitti asian jo edellä, mutta laitetaan vielä rautaisemmasta langasta:
Ajoneuvokategoriaan luettavissa olevien liikkumisvälineiden erilainen kohtelu lainsäädännössä ja -tulkinnassa ei perustu niiden ensisijaiseen käyttöympäristöön vaan niiden ominaisuuksillisiin eroavuuksiin. Ja tässä olen lainsäätäjän ja -tulkitsijan kanssa samoilla linjoilla.
Ps. En allekirjoita lähtökohtaisen legalistisia - ja ainoastaan tuolle tasolle yltäviä - argumentteja kuitenkaan mitenkään automaattisesti.
Mun mielestä on vitun urpoa ajatella että on itse ainut kuka siinä kärsii jos kännissä mokaa pyörällä siellä liikenteessä on kuitenkin muitakin ihan niinku jalkakäytävälläkin.