Jaa-a, Eiköhän kannata pitää 2-3 kierroksen välein pienet tauot. Johonkin pimeään puskaahan voi vaikka jättää ylimääräisiä kamoja/eväitä/juomia jos uskaltaa ottaa riskejä eikä nappaa kantaa kaikkea mukana.
Itse ajattelin mennä yhdellä patukalla ja pullollinen urheilujuomaa + pullo vettä jotka kaikki menee tarvittaessa selkätaskuissa.
Kyllähän noi jalat alkaa aika nopeasti hiota jos on liikaa päällä eli pitkät housut. Ite laitan bibsit+lyhyt ajopaita alle, farkkushortsit ja merinohuppari päälle. Tai en tiiä.
e: ei ookaan ylimääräistä valoa, saat ajaa muiden valokeiloissa
Rapsaa, kuvia ja laskelmia aamulla. Nyt summoningia soimaan, pienet venyttelyt, yks pirkka ja kattoon, josko kroppa suostus vaihtaan hetkeks virransäästötilaan. Kiitos kaikille osallistujille, olihan toi nyt vaan ihan saatanan tyhmä idea.
Syvää unta 3,5h, kunnes ääni puhelimessa kertoo, että oon lukenu vuorolistaa väärin ja elänyt ihan väärää viikkoa. En mä enempää lepoa ois tarvinnutkaan, hops takas satulaan ja töihin.
Mutta joo, itse saavuin starttiin kovin viimetingassa ja ilahduin, kun paikalla olikin jo hyvin porukkaa. Lähtöön saapui aapisen mukana vielä aivan uusi naama. Hei vaan ja tervetuloa jatkossakin mukaan meidän järkeviin ajoihin. Kokonaisuudessaan Tour de Jyväsjärvi sujui ilman suurempaa draamaa: ei flättejä, ei pannuja, ei muita havereita. Matkalla bongattiin hyvä määrä erilaisia nisäkkäitä, mm miljoona rusakkoa, kissa, siili ja yks, josta ei päästy yhteisymmärrykseen. Muuta liikennettä ei reitillä ollut juuri nimeksikään (michemies, jos olit siinä muutaman polkijan porukassa, joka tuli vastaan ilman YHDEN YHTÄ valaisinta, niin hyihyi).
Täyden satkun saivat täyteen netspider, muli, peltsip, aapinen ja allekirjoittanut (luotettavin träkkäys). Muuta jengiä liittyi aina välillä junaan ja uljaa piristi parvekkeeltaan matkantekoamme. Yhteensä ajavia osallistujia taisi olla 11 ja ajettuja kierroksia kertyi noin 59, eli yhteensä ajettiin kutakuinkin 737.5 kilometriä. 100km tuli täyteen Agoran kohdilla Mattilanniemessä, mutta “maaliin” ajettiin rinta rinnan ylistönsillalla, jossa myös nautittiin netspiderin urheasti mukanaan raahaama PIRKKA (huhhuh kun oli hyvää).
Olipas varsin hauskaa tyhmäpyöräilyä, mihinkään ei päästy ja takamus on vähän hellä. Viimeset kolme kierrosta saatiin vetää tehotiimillä ja suorilla harjoiteltiin telaketjuna ajamista. Sää oli paras mahdollinen, tuulta ei ollut nimeksikään, ensimmäiset pari kierrosta ihastelimme kuutamoa ja koko yön yllämme kaartui komea tähtitaivas. Tää täytyy tehdä vähintään kerran vuodessa uudestaan. Tosin nyt hetkeen en ainakaan itse ole kauhean innoissani lähtemässä kiertämään tuota järveä, ainakaan ns “velosuuntaan”.