.
^kyllä. Lisäksi jjs:n toisessa kuvassa näkyy Suntourin GS takadroppi, joten
kyllä tuo on varmasti 92318.
Jos Cressu menee myyntiin, niin täältä löytyy ainakin yks potentiaainen ostaja!
Kiitos ja sillee…
Turha aloittaa uutta ketjua, koska täällä puhutaan kuitenkin asiasta, eli te kun olette niin hyviä löytämään vanhoja Crescentejä, niin kertokaapa, mikä malli tämä on.
Lisää kuvia löytyy tuolta.
https://www.yksivaihde.net/old/2595&page=3
Aivan kaikki on Shitmanon 600-sarjalaista.
Hieno projektiaihio muuten. Mulla on myös Road Master projektin alla. Noviisin 1. proggis (Nishiki Road Master) ja apuja kaivataan - Omat pyörät - Yksivaihde.net
Varma ei kuvista voi olla, mutta se voisi olla tuo Cykelhobbyn sivuilla mainittu Competition 12. Eikös tuo sivuistolla esitetyn omistaja ollut täälläkin
nähdyn Vesan pyörä. Hän varmaankin osaisi kertoa enemmän.
Tuure kantoi huolta tuosta paremman pään Cressun kohtalosta. Sama juttu näillä kuin
Champion 2#-putkisilla Nishikeillä, eli brändi ei niin hyvä ja himoittava kuin esim. kuumaverisillä italiattarilla eli swedu-blondi ja geishatyttö eivät niin houkuttelevia entisöitäviksi – 
ei kun turhat härpäkkeet pois, gunmetal-maalia pintaa ja menoksi.
Moni varmaan yllättyy positiivisesti tuokin Cressun ajo-ominaisuuksista, myös vaihdepyöränä.
Hyvä puoli toisaalta jutussa on se, että mm. Tuure ja meikä saamme hyviä ylijäämä-Cressu -aihioita halavalla…
JT
Juu Campagnolon navat siinä on.
Hyvä että nuoremmilla on tarkemmat silmät. Oli 318, 319 tai 320 , niin pilkkoa ei kuitenkaan koskaan pitäisi.
Tuo TimppaL:n pyörä näyttää ainakin äkkiseltään minusta 92318 mallilta vuodelta 1980. Nekin olivat hopeisia ja Shimano 600 osilla. Competition 12 mallissa on levy alusta irralliselle jalalle, se on muunnos siitä 92308 retkiversiosta. Eli:
Jos jalalle on levy alaputkissa, niin se on 92308 / Competition 12
Jos jalalle ei ole levyä, vaan paikalla on poikittainen putki, niin 92318.
Retkimallit ovat pari senttiä vielä rungoltaan pitempiä, samoin takahaarukka on hiukan pitempi lokarien takia. Pitkä pyörä on suuntavakaa ja stabiili ajaa, runkokulmat ovat kuitenkin kilpapyörästä tutut ne perinteiset noin 73 astetta. Noista retkirungoista saa lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen tehtyä itselleen erittäin hyvän maantiepyörän, eikä tarvitse laittaa aivan ylipitkää stemmiä ohjausta pilaamaan.
Tyypillisesti esim. vuonna 1980 olivat 92320 mallissa navat Campagnolo Recordeja, 92319 mallissa Shimano DA matalalaippaiset ja 92318 mallissa taas Campagnolo NT korkealaippaiset. En tunnista noita noin vanhoja ihan äkikseltään kuvista ainakaan ihan ulkomuistista. (itselläni olivat isolaippaiset Maillardit tuohon aikaan.)
1980 noissa kaikissa kolmessa oli sama Reynolds 531 runko, painoltaan 2,13 kiloa, haarukka 750 grammaa ja pyörien kokonaispainot olivat 10,3-10,6 kiloa.
92318/1980 : Vanteet AVA/Profi, puolat sinkityt (kalliimmissa malleissa ne olivat kromatut) navat Campagnolo NT korkealaippaiset pikalukoilla, pakka Regina 13-21, jarrut MCB, satula Arius, ohjaustanko ja kannatin SR, ohjauslaakeri Thun ja vaihteet ja kammet Shimano 600 EX.
===
Kun saan joskus hankittua scannerin, niin skannaan nuo pari luetteloa. (1980 ja 1991 versiot löytyy.)
Tosiaan, ei ollut 531 vinotarra vielä mikään osoitus siitä, että se välttämättä olisi 319 tai 320. Noihin aikoihin 92318:ssa kun oli sama runko. 70-luvulla kunkkumalli 92320:ssa taisi joinakin vuosina olla vielä jokin 1/10 milliä enemmän ohennettu 531 SL -putki.
Tuure
-.-
Minä en pilkkoisi kumpaakaan pyörää, vaan myisin ne molemmat pois ja ostaisin fiksin pohjaksi oikean ratarungon tai kesytetyn semmoisen, missä on kuitenkin ne taaksepäin aukeavat haarukanpäät jo valmiina. Vanhoja teräsrunkoisia maantiepyöriä on osattu alkaa taas arvostamaan, ja niille alkaa olla jo menekkiä.
Nuo originaalissa alkuperäisessä kunnossa vielä olevat kaunottaret menevät kuin mansikat helteellä.
Osta enemmän “aihio” asteella oleva pyörä, jos haluat kovin muokata tai maalata sitä oman makusi mukaan. Saat lisäksi kerrasta aivan uutta ja kuitenkin juuri siihen käyttöön tehtyä tavaraa.
brändi ei niin hyvä ja himoittava kuin esim. kuumaverisillä italiattarilla eli
swedu-blondi ja geishatyttö eivät niin houkuttelevia entisöitäviksi.
Oivallisesti ilmaistu. Noiden kuitenkin pitäisi olla aivan yhtä haluttavia. Pyörinä ne eivät häviä nimittäin yhtään italialaisille. Uudempi '80 -luvun Crescentti on tyypillisesti hiukan pitempi ja rauhallisempi kuin italialaiset, ja Nishiki taas on vielä kovempi, terävämpi ja nopeampi ajaa, siis tavallaan “kuumaverisempi”, kuin aidot italiattaret ovat. Idän geishatytössä on siis levotonta vimmaa. Minusta aito Kawamura Nishiki on erittäin hieno ja arvokas pyörä. Työn jäljeltään ja viimeistelyltään se menee Miyatan kanssa melkeinpä aivan ykköseksi.
Ne ovat siis kaikki samalla janalla, vain hiukan eri kohdassa. Kaikki nuo ovat kuitenkin mitoitukseltaan siinä janan kohdassa, missä lukee pääotsikkona “kilpapyörät.”
Jotkut esim. pitävät kilpapyörän rajana tasan 100 sentin akseliväliä, eli jos se on tuota pitempi niin ei ole kilpapyörä. Minä en katsoisi ihan noin ankarasti asiaa. Jos pitää rauhallisesta kulusta, niin jokin 102, jopa 104 menee vielä “kilpapyörästä” aivan täysin. Pahempi se liian pitkä stemmi on, joka tekee sen ohjauksen jotenkin jähmeäksi. Tottahan se pyörä lisäksi vähän pitenee, jos sen runkokorkeus nousee yli 60 sentin. (puhun nyt kilpapyöristä, vaikka nämä ovat siis runsaita ajokilometrejä kestäviä vahvoja ja liki ikuisia harjoituskilpapyöriä.)
Siitä geometriastakin voidaan olla niin montaa mieltä, ja kun yhteen tottuu niin ne muut tuntuvat sitten oudoilta ja vääriltä. Ei siitä ole kuin niitä yleisiä linjauksia olemassa. Kilpureista yleensä tehdään herkkiä ja nopeita, ja retkipyöristä vähän vakaampia kulultaan. Jos tykkää helpolla suoraan kulkevasta pyörästä, niin sen oman lenkkikaverin voi tosiaan ihan täysin rakentaa jostain retkipyörän tyyppisestä geometriasta. Parempi ja helpompi se on ajaa, kun mies väsyy. Valitsee sen aihion vain retkipyörien siitä urheilullisimmasta reunasta.
Crescentin mallit 92308-92309-Competition 12 ovat luokassa “urheilulliset retkipyörät”, ja oikeasti ne ovat jo sangen lähellä aitoja harjoituskilpapyöriä. Minusta nuo ovat aivan mainioita aihioita todella hyvään pitkän matkan maantiepyörään. Se vissi ajamisen herkkyys on kuitenkin yhä vielä tallella. Ne ovat onnistuneita kompromisseja siis. Noissakin ovat keskeltä ohennetut putket, '80-luvun lopulla materiaali oli joko Tange Mangalloy 2001 tai Tange CroMo 900 putkea. Nuo eivät valmistuksen “laadultaan” häviä italiaanoille minusta yhtään mitenkään. Persejalkainen roteva skandinaavi saa noista itselleen vielä paremman pyörän kuin mistään italialaisesta, kun rungon mittasuhteet sopivat aivan luonnostaan ihan kohdilleen. Alle sopivat joko isot renkaat tai ohuet renkaat ja lokasuojat.
Crescentti piteni rajusti joskus '80-luvun puolivälin jälkeen. Sitä aikaisemmin tehdyt - ainakin ne kilpamallit - (316-320) ovat varmaan hyvin lähellä italialaisia. Siksi minä itse kohdistan sen oman huomioni vain noihin ko. vuosikymmenen lopun ja '90 -luvun alun erikoisen pitkiin pyöriin. Pyöriin, jotka ovat mitoitukseltaan kopioita Merckxeistä.
Minulla on 190 sentin mitassa noin 184 senttisen miehen jalat (sisämitta 89), joten tuo erotus on sitten selän pituudessa. Silleen iskee tuo erikoisen pitkä mitoitus huomattavasti paremmin omalle kohdalle. Myöhempien aikojen Crescenttien lisäksi muita pitkiä pyöriä tekivät Peugeot ja Motobecane. Nuo ovat ainoat pitkät, mitkä tulevat nyt edes mieleen. Mielestäni vain noista kolmesta löytyy yli 60 sentin vaakaputkia isoissa koissa ja maantiemalleissa. Italialaisista ei taida olla yhdessäkään ainakaan vakiomitoituksella tehdyssä. Miyatan pitkää hienoa retkimallia ei ole tullut vielä edes vastaan. Se oli aikoinaan aika pahan hintainen, vielä tuhat markkaa kalliimpi kuin muut vastaavat. Ero oli siis noin 20% luokkaa, siksi se on niin harvinainen. Miyata oli firma, joka itse teki ne omat cromo putkensakin levystä (!!) , ja myös esim. ne kammet, ja ne viilattin täsmälleen kunkin pyörän käyttöön sopiviksi. Takakolmion yläputkien liitos satulamuhviin oli erikoisen kaunista ja taidokasta metallityötä. Minusta Miyata oli se kaunein noista menneiden aikojen pyöristä, tai ainakin yksi kauneimmista, italialaiset vain ovat sellaisia rumpua paukuttavia äänekkäitä Berlusconeja, että ne osaavat nostaa niin hyvin sitä omaa kissanhäntäänsä. Katsokaapa tuotakin 1981 mallista Miyata kilpuria.
Minä en ole siis edes potentiaali ostaja noille vanhoille ja hienoille aidoille ruotsissa tehdyille Crescenteille, enkä edes Nishikeille, ne ovat liian lyhyitä, mutta siltikin vähän ahdistaa, jos niitä pilkotaan kevyin perustein ja ymmärtämättä niiden oikeaa todellista arvoa. Jokainen '70 luvun Crescent on liki keräilykappale, varsinkin jos se on selvinnyt näihin päiviin saakka liki originaali kuntoisena. Kuten huomaat, niin normaali kokoisia ostajia niille kyllä on. Samoin aito Kawamura Nishiki kuuluu sarjaan “älä pilko”, niin hienosta pyörästä kuitenkin tuonkin kohdalla puhutaan. Jos se originaali kunnossa on, niin aivan ehdottomasti sekin kannattaa jo säilyttää ja ajaa sillä vain ihan sellaisenaan. - Ja vain kauniina päivänä.
Ennustan, että noin 10 vuoden päästä näitä vanhoja arvokkaita käsintehtyjä muhvijuotettuja ei ole enää markkinoilla. Ne vaihtavat omistajaa nyt sen yhden kerran, ja osa ajetaan hajalle ja konvertoidaan. Niiden loppujen arvo ymmärretään, ja hinnat hilautuvat sitten sille tasolle, ettei niitä enää tule edes mieleenkään muuta kuin entisöidä ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Enemmän jos saavat oikeaa käyttöä, niin sitten ehkä jo uutta osaa mutta vanhassa hengessä.
Tuure
-.-
Kannattaa googlata jokin Bianchi Dolomiti tai Kona Kapu, niin näkee, mitä tuollainen muhvijuotettu retro tänä päivänä jo maksaa.
TimppaL:n cressussa näyttäisi olevan levy jarrusiltana, jonka vuoksi
epäilisin sen olevan Competition 12
Kiitos ammattitaitoisista asiantuntevista selvityksistä kummallekin.
tle88 - 4:54, 29.10.2010 » Kannattaa googlata jokin Bianchi Dolomiti tai Kona Kapu, niin näkee, mitä tuollainen muhvijuotettu retro tänä päivänä jo maksaa.Sen verran mitä google kertoi mainittujen mallien hinnoista, niin vähän halvemmallakin kai pääsee tuoreeseen muhvijuotettuun runkoon käsiksi, vaikka [Bob Jackson](http://www.bobjacksoncycles.co.uk/default.php?cPath=28). Mutta totta varmasti on, että ihan edullisimman hintaluokan uudet rungot puuttuvat. Asiaa sivuavaa keskustelua lisää [tual](https://www.yksivaihde.net/old/392).
OT, mutta tämän antoi google, kun oman cressuni mallia olen haeskellut. Cykelhobbysta en ole yhtän vastaavaa löytänyt, enkä muualtakaan. Epäilen omani olevan maalattu jälkikäteen koko vihreäksi, mistään kolhuista en kyllä ole muita sävyjä löytänyt. Osat on seuraavat: campan tolppa ja ohjainlaakeri, shimano 600 takavaihtaja, ofmegan kammet ja weinmanin jarrut. Kiekoista enkä navoista osaa sanoa tässä vaiheessa mitään, koska ovat varastoituna muualla. Kaikki osat löytyy. Renkaiksi mahtuu ainakin 40mm, ehkä jopa lokareiden kera, liekö sitten joku retkipyörä?
Osaako joku sanoa ko osien perusteella mistä mallista on kyse? Onko runkonumerosta jotain apua?
kuva ja sarjanumero. saatat voittaa.
basti - 19:45, 5.2.2014 » kuva ja sarjanumero. saatat voittaa.5153182 tai 5153482, ihan varma en tuosta yhdestä nrosta en ole. http://http://i49.photobucket.com/albums/f289/Jussi96/Cresent/image_zps07e0d055.jpg
basti - 19:45, 5.2.2014 » kuva ja sarjanumero. saatat voittaa.5153182 tai 5153482, ihan varma en tuosta yhdestä nrosta en ole. http://i49.photobucket.com/albums/f289/Jussi96/Cresent/image_zps07e0d055.jpg
Nostan nyt vielä tämän esiin, kun täyttä selvyyttä en ole saanut. Tuo vihreä väri on mitä ilmeisimmin maalattu jälkikäteen. Alta on kolhujen myötä paljastunut kahtakin eri värisävyä. Näyttäisi niin kuin tuon vihreän alla olisi ensin juuri tässä 92320 mallissa nähty sininen ja sen alla vielä jopa tämä crescentin oranssi?
Lisäksi sain käsiini alkuperäiset, tai ainakin kaupassa mukana tulleet tuubikiekot, joissa on campan navat.
Voisiko nyt sitte olettaa kyseessä olevan tämä 92320?