Metaversen puolella huutelemani valurautapannun restaurointi alkais olla done, jos vielä yhen kerroksen rasvapolttais. Oon käyttäny paistopinnan suosituksesta auringonkukkaöljyä ja kuivalla rätillä pyyhkiny sen kerroksen olemattoman ohkaseks enne uunittamista, vaikuttais oikein passelilta lopputulemalta.
Pari de Buyerin hiiliteräspannua ollut käytössä kohta 10 vuotta. Yksi sellainen peruspaistinpannu ja toinen on korkeareunainen iso “maalaispannu”, kuten kutsuvat noita Hyvin ovat patinoituneet kumpikin eivätkä juuri vaadi huolenpitoa, vaikka surutta käytänkin välillä induktioliedellä täysteholla sekä kokkaan noissa myös hapokkaita soosseja (yleensä tomaattipohjaisia).
Itse onnistun kyllä silloin tällöin sössimään pinnoitteen tomaatilla, sitruunalla tai valkkarilla. Nöyrästi pitää alkaa vaan uutta pintaa työstämään virheen jälkeen…
On kyllä suosikkipannuni, vaikka välillä heittäytyykin herkäksi orkideaksi.
Mä innostuin nyt tästä keskustelusta, hain avokadoöljyä kaupasta, vedin hiomakoneella pinnan metallille ja rasvapoltin menemään. Nyt ainakin näyttää hyvältä tässä kohtaa!
No siis kyllähän se vähän siitä kärsii, mutta aniharvoin olen kokenut uutta rasvapolttoa tarpeelliseksi. Yleensä huolloksi on riittänyt kun välistä kokkailee vaan ei-hapokkaita juttuja öljyssä. Eihän se mikään teflon-pannu kuitenkaan ole, joten samanlaista liukkautta on kaiketi turha odottaakaan. Toisaalta kyllä noissa kananmunatkin paistaa ilman että juuri tarttuisivat kiinni.
Suosittelen lämpimästi tekemään pannaria pannulla uunissa.
Pannu saa samalla jatkuvaa rasvapolttoa.
Meillä käytössä jokin “kasvisvoi” joka ruskistaa paremmin kuin voivoi.
On muuten tieteellisesti todistettu että valurauta-astioiden käyttö lisää (merkittävästi) raudansaantia. Vaihtoehtona myös laittaa köntti valurautaa sopan sekaan, viihdyttävän kuulonen idea.
Yksi lempparimuistoistani valurautapannuun liittyien on kun poltin kirppikseltä ostetun pannun puhtaaksi takassa. Oli siistiä nähdä kun koko pannu hehkuu punasena ja siitä näkyy vähän läpi
Pannun hoito on tällee vuosien jälkeen aivan super helppo eikä sitä tarvii erityisesti ajatellakaan mut valurautasen padan käyttöä täyytyy vähän harjotella ja ihmetellä vielä. Menee tietty aika kuivaksi jos/kun hauduttelee asioita pitkään eikä padassa nii paljoa paistella.
Valurautapata löytyy täältäkin. On vaan ollut aika vähäisellä käytöllä, kun aika vähän tulee pataruokia tehtyä. Oon mä siiinä ainakin väsännyt burgundinpataa ja feijoadaa. Lisäksi toimii toki mahtavasti pataleipien paistamisessa. Pitäisi jaksaa useammin tehdä noitakin. Huoltaminen ollut aika simppeliä kunhan muistaa sipaista vähän öljyä pintaan kun laittaa takaisin kaappiin seisomaan. Saattaa muuten kerätä ruostetta vissiin ihan vaan jostain ilmankosteudesta(?), sillä tätä on tapahtunut vaikka kuin hyvin olen kuivannut sen. Ei sillä että ruoste mikään katastrofi olisi, lähtee karkealla merisuolalla hinkkaamalla aika hyvin.
Sit on vielä savipata, mutta ei siitä sen enempää tässä topiquessa.
Vinkkejä rasvapolttoon tähän nyt! Itsellä yksi debuyer, yksi wokkipannu sekä OG sarpaneva valurautapata ilman keraamista pinnoitetta sisäpuolella. Jotenkin todella nihkeää toi rasvanpoltto kun asuu pienessä kämpässä jossa on pieni liesituuletin. Valurautapadan saa uuniin mutta wokissa puukahva ja debuyerissakin on kahva joka käsittääkseni ei ole uuniin soveltuva. Lihaa en juurikaan kokkaa joten kovin usein en paista rasvaisia elintarvikkeita.
En nää ongelmaa. Valurautapannu on kai aika homogeeninen materiaali joten laikka pyörimään vaan ja rasvapoltto päälle? Varmaan laikat P40, P60, P80, P120, P180 mahdollisesti vielä P240 vois olla hyvä setti?