2kk sitten päätin hankkia lahon joustomaasturin tilalle pyörän jolla voisi oikeasti ajaa. Ajattelin että jos ens alkuun käyn vaan suoraan kaupasta hakemassa pyörän alle, eipähän tarvitse kaikkea aikaa käyttää säätämiseen. Halusin vain ajaa. Tajusin kyllä että halvalla ei hyvää saa, mutta vaikutti että 700 euron hintaluokassa oli jo laadukkaita vaihtoehtoja. Lopulta tein kuitenkin valintani sydämellä kun GT Gutterball hurmasi näyteikkunan läpi maagisilla kolmioillaan ja karulla värillään. Tsekkasin tietty kaikki käyttökokemukset ja valistuneet arvailut mitä internetissä oli tarjolla. Paljoa ei tosin löytynyt.
Ensimmäiseksi pamahti ulkokumi paskaksi jarrutuksessa. Ihmettelin miten näin kävi kun jarru näytti hyvältä. Päätin käyttää takuuhuollossa, ettei omasta taskusta tarvitsisi maksaa. Huoltohan tietenkin oli automatkan päässä, eikä fillari edes mahtunut omaan autooni. He katsoivat että ei tässä mitään vikaa ole ja laittoivat uuden kumin alle. Kotiin ajaessani löysin ongelman aiheuttajan, etujarru oli niin löysästi kiinni että jarruttaessa se nousi ylöspäin ja osui kumiin. Huollossa tämä olisi huomattu jos jarrua olisi edes tökätty tikulla.
Tämän fiksattuani sain oppia mm. että sisäkumit räjähtävät heti kun näkevät hiekkaa ja kiviä tiellä (tietöitä tuntuu olevan puolen kilsan välein), helpot pikapaikat toimivat vain viikon ja perinteiset paikat ovat jotenkin saatanan vaikeita vaikka kuinka lukisi ohjeita. Niin, ja tietenkään kumeja ei saa täyteen ilman hyvälaatuista jalkapumppua.
Takanavan ne mutterit mitkä tulevat laakerin ja rungon väliin ovat vapaarattaan puolella niin kireällä että laakeri ei pyöri kunnolla ja pitää kovaa meteliä. Mistään en ole löytänyt niin pieniä/kapeita kiintoavaimia että mahtuisivat sinne väliin.
Nyt märät kadut innoittivat skiddailuharjoituksiin. Hienosti meni, siihen asti kunnes takaratas alkoi luistaa. Melko varovasti suhailin kotiin. Tuntuu että joka kerta kun vien tsaigelin ulos joudun kotiin palattuani ostamaan jotain. Nyt tarvitsisi sitten hankkia jostain, mahd. halvalla tottakai, välineet takarattaan ja lukkorenkaan kiristämiseen. Suosituksia? Biltemasta ainakin varoiteltiin täällä…
Itse ajaminen, aina kun sitä on pystynyt tekemään, on kuitenkin ollut helvetin hauskaa, josta on syystä on tätäkin foorumia tullut luettua innolla aina kun ei pyörän selkään ole päässyt.
Fiksin ajokunnossa pitämiseen tarvitsee työkaluja ehkä satasen edestä. Hanki koko sarja kerralla, voit sitten säätää aina kun tarvetta on (usein siis). Kartioavaimet noihin laakereihin (riittävästi eri kokoisia), kammen ulosvedin, haka-avain (+ketjuruoska mahdollisesti), mittarillinen pumppu, ketjunkatkoja, keskiöösi sopiva avain ja kuusiokoloavaimia loputon määrä. Näillä pärjää pitkälle.
Jos saat vielä matkaan mukaan kiekkojen irrottamiseen käyvän työkalun (kuusiokolo, 15-millinen lenkki) ja paikkakamat unohtamatta pientä reissupumppua, niin alat olla jo voiton puolella.
Siis tässähän tosiaan voi käydä niin, että fiksipyörä = harrastus.
Rotafix edit: niin, kyllä se lukkorengas kannattaa sit kiristää lukkorengastyökalulla rattaan kaveriks ton rotafixauksen jälkeen. Muuten voi mennä jännäks.
Suosittelisin ostamaan ne navan kartiotyökalut ennen kuin ajelet enempää. Pyöräliikkeissä myyvät.
nii. no. no niin. ehkä tääkin asia on suhteellista ja asiaa kattelee eri vinkkelistä riippuen siitä ootko kertakäyttöjopoilija vai tallimekaanikko.
ajatuksella kunnon osista itse koottu ja ylläpidetty fiksi on varmasti edelleen kuitenkin huoltovapain ja luotettavin vaihtoehto mitä nyt ylipäätään on.
sit on tietty sellanen fakta, että oppirahoilta nyt ei vaan vältytä jos jotain uutta lähdetään tekemään.
Tässä ei ole mitään henkilökohtaista (tietenkään, tämähän on anonyymi foorumi), mutta…
Aloituksessa on hassu oletus jonka mukaan jonkin välineen ostamalla tulee ko. välineen/sen käyttämisen harrastajaksi. Harrastaminen on sitä, että opit asioita harrastuksestasi ja tiedät miksi jotain tapahtuu harrastuksessasi tai harrastusvälineessäsi. Toki tuoreella harrastajalla on ongelmia enemmän harrastaneen yleistiedon piiriin kuuluvien pienten asioiden kanssa ja näitä tilanteita voi ehkäistä ottamalla selvää asioista etukäteen sen sijaan että opettelee kaiken kantapään kautta (joka on toki tehokasta myös vaikkei ehkä ajankäytöllisesti).
Kuten mainitsit, halusit vain ajaa. Kuten moni ajattelee kantaessaan rahat lähiputiikkiin. Ikävää vain on ettei todellisuus toimi näin suloisesti ihan aina. Pakettipyörissä tuntuu yleisesti olevan se vika, että ne on koottu täydellisen huolimattomasti. Lisäksi voisi puhua siitä, tulisiko liikkeiden konsultoida asiakasta esimerkiksi rengasvalinnoissa.
Nyt sinulla on siis kaksi vaihtoehtoa. Joko opit kantapään kautta ja luet asioista liittyen uuteen harrastukseesi. Tai sitten kyrviinnyt trendipellefikseilyyn ja myyt pyörän pois.
Ps. Ettei tämä mene lässytykseksi, niin tässä ratkaisuja ongelmiisi: Tällä foorumilla on useita topikkeja rattaan ja lukkorenkaan kiristelyistä. Rengasrikot ehkäistään pistosuojatuilla renkailla tai ajolinjavalinnoilla. Paikat toimivat (oman kokemukseni mukaan) erittäin huonosti kapeissa sisäkumeissa ja uuden sisäkumin hinta on 6e. Käsipumppukin toimii renkaan täyttöön, mutta hiki tulee.
Mulla on nyt reilun viikon ollut [pistosuojanauhat](http://www.velosport.fi/index.php?main_page=product_info&products_id=1365) rengasrikkoja estämässä. Tähän asti ovat ainakin toimineet.
Joo en todellakaan tavoitellut mitään maagista hipsteristatusta trendipyörähankinnalla, vaan olettaisin motivaation olevan varsin vastaava kuin monilla muillakin täällä. Eli haluaa ajaa, mielellään kovaa. Ja ehkä vähän “tuunailla” (kuten mummotkin nykyään sanovat) sivulla.
Enkä yrittänyt ostaa varsinaisesti valmista pyörää, vaan ajokuntoisen pyörän. Paljon olen jo osia vaihdellut ja siinä oppinut, mutta ne osat mitä en vaihda tuntuvat feilaavan toisensa perään. Seuraavasta palkasta tulee uudet gummit ja lisää työkaluja. Sitten uskallan optimistisesti jo uskoa pyörän olevan käyttökuntoinen, sopivasti talvea ajatellen.
Kivijalkaliikkeessä hinta on usein satojakin euroja saksalaista verkkokauppaa korkeampi, mutta onneksi vastapainoksi asiakas saa ongelmiinsa asiantuntevaa apua!
Halpa, helppokäyttöinen, hetivalmis ja huoltovapaa. Houkuttelevaa markkinointia, mutta harvassa asiayhteydessä todellisuutta. Sen sijaan vanha totuus siitä, että mitä vähemmän liikkuvia osia tai osia yleensäkään, sen vähemmän niitä rikkoutuvia tai huollettavia osiakin, pitää kuitenkin hyvin paikkansa. Tämän lisäksi peukalot keskellä kämmentä on mukavampi rassata muutamaa mutteria sen sijaan, että tarvitsee tehdä luettelo purkamistaan osista, jotta muistaa laittaa kaikki takaisinkin.
Valmispyörissä on vähän samaa riskiä ku valmispizzoissa. Periaatteessa ihan samaa kamaa molemmat, mutta ammattilaisen tai itse tekemänä voi olla laadukkaampaa. Toisaalta taas valmispizzoissa ja valmispyörissä voi olla tuotekohtaisia eroja. Sillä, katsooko hintalappua vai aineksia, voi olla ratkaiseva rooli kulutusnautinnon kannalta.
Kannattaa myös huomioida, että kun paskaksi menevien osien määrä vähenee radikaalisti, niin silloin niiden toivois olevan myös kunnossa jatkuvasti. Eli ne perushuoltohommelit kannattaa viimeistään nyt opetella.
Onhan tää nyt vähän kummaa logiikkaa, oikeesti: Asiakas ostaa hetivalmiina ja (kohtuullisen) huoltovapaana markkinoidun menopelin alan liikkeestä. Ja nimenomaan asiakas on tämän jälkeen ohuesti pihalla mikäli ei - oma-aloitteisesti - ymmärrä, että samalla pitää tietysti ostaa myös tarvittavat työkalut, joita pääsee heti käyttämään mikäli mielii pyörästään ajokuntoisen. Minimissään tämä tarkoittaa kaikkien kiertyvien ja liikkuvien läpikäyntiä, maksimissaan - no tästä on tälläkin foorumilla tarinoita. Lisäksi pyörälläajoharrastuksesta kiinnostunut asiakas vain luulee harrastavansa, sillä harrastukseen kuuluu vähintään kellarikomero-/yksiönlattiatasoinen pyörämekaanikko-osaaminen ja yleinen alaan perehtyneisyys.
Omalla kohdallani homma meni joskus niin, että ensin ostettiin yksi pyörä ja perustyökalut. Ja siihen sitten melkein heti perään toinen - reippaammin laittoa vaatinut - yksilö. Tämän ekan “projektin” kanssa sitten opeteltiin huollot ja väsäilyt, ja toinen pyörä säilyi samalla ajokuntoisena koko ajan.
Jos kuitenkin tahtoo lähtökohtaisesti vain ajella mahdollisimman vähillä työkalujen pyörittelyillä, niin liikkeestä pitäisi kyllä saada saman tien valmis peli alle. Paikkailuja, ketjujen laittoa ja kiristelyjä vaativammat duunit voi sitten halutessaan jättää lbs-jannujen huoleksi.
Mietin tässä hiljaa itsekseni, että jos meillä on kaksi asiaa eli napa ja ratas, joiden tässä tapauksessa pitäisi liittyä toisiinsa peräti kiinteästi, ja ne pyörivät saman akselin ympäri, ja sitten niihin kohdistuu semmoisia voimia, että jompi kumpi tahtoisi pyöriä nopeammin kuin toinen, niin onko nyt sitten alunperinkään ihan kaikista fiksuin idea kiinnittää ne toisiinsa kierteillä, jotka menevät sen saman pyörimisakselin suuntaisesti? Jotenkin luulisi, että Kuussakin on käyty, että (kuudensadan euronkin) pyörässä joku noin yksinkertainen asia saataisiin toimimaan pomminvarmasti.
Niin ja renkaista mainitakseni, meneekö teillä niitä arkiajossa oikeasti koko ajan? Meikäläinen painelee tätä nykyä viiden barin 37-622-hybridiläskeillä ja muistelisin, että muutaman vuoden kommuutteriajossa ole saanut aikaan yhtä ainutta ajonaikaista rengasrikkoa. Pistosuojattuja Continentaleja ja yksi Michelinkin, ei sen kummempaa.
Ketjun otsikkohan luonnollisesti oli vain vitsi Anttila-tyyppisestä markkinoinnista. Ja vaikka huoltovapaa ei tietenkään olekaan, on yleinen osien vähyys taannut sen että pyörälle pystyy ja uskaltaa tehdä lähes mitä vaan huoltotoimenpiteitä.
kid_scientifik - 4:45, 15.9.2010 »
Onhan tää nyt vähän kummaa logiikkaa, oikeesti: Asiakas ostaa hetivalmiina ja (kohtuullisen) huoltovapaana markkinoidun menopelin alan liikkeestä.
Johtunee varmasti siitä, että osa kauppiaista on ihan yhtä pihalla kuin tuo harrastaja: autuaan tietämätön ketjulinjoista, rattaankireyksistä ja muusta sellaista "pienestä" mitä vaihteellisten kanssa ei niin tarvitse hiplata.. pyörä tulee paketista ja siihen kierot kiinni ja myyntiin. Huudetaan vielä god speed perään.
