How-to: trikit ja temput

Ciccailuun on sit keveempi välitys ehkä parempi (Dr. Obvious…).

Jalkojen häkeissä pitäminen on parempi (kaadut kuitenkin jossakin vaiheessa, parempi opetella se jo valmiiksi).

Takaperin rinkuloissa mulla ainakin tuntui tulevan puolikkaan kampikierroksen jälkeen ongelmat. Alussa sitä testas niin hitaasti, ja ehkä raskaalla välityksellä, ettei siitä kohdalta ollut enää voimia kiskoa pidemmälle ilman että tasapaino menee.

http://fixie-king.dk/Fixed%20101/book101.pdf

http://www.pedalconsumption.com/archives/files/puma_presents_fixed_gear_101.jpg

Takaperoisympyröissä kannattaa pumpata painopistettä hieman eteen/taakse kampien yläasennossa niin pääsee helpommin kuolleen kohdan yli. Kevyempi välitys auttaa toki. Kun saa vähän tuntumaa niin ympyrät menee myös penkistä istuen. Itsellä tosin lähtee aika helposti istuen vauhti kiihtymään liikaa.

Ja sitten kun ne ympyrät alkaa luistaa niin ei muuta kuin kammet lukkoon oikeassa kohdassa ja keula irti maasta:

Takaperosissa auttaa myös tangon kääntely. Aikoinaan kun sen oivalsi, niin keskimäärin onnistuneiden ympyröiden määärä kasvoi alle yhdestä takaperosesta vähän yli kahteen. Sellaista jatkuvaa tankoa kääntelemällä tapahtuvaa vauhdin ja tasapainon hallitsemista.

Mulla tuo tulee esiin erityisesti kuolleessa kohdassa (polkimet pystyssä). Mulla se menee niin, että tiukennan käännöstä kuolleessa kohdassa. Kuolleen kohdan loputtua käännän melkein poikittain, jotta saan vauhdit jarrutettua pois ennen seuraavan polkaisun aloittamista. Kuolleen kohdan ylihän on nimittäin mentävä vauhdeilla ja usein sitä vauhtia on hyvä olla sen verran reilusti, että takaperoinen menee siinä vaiheessa aikas hallitsemattomasti. Pelkillä polkimilla ei vauhtia saa poistettua, joten ohjaustakin tiukennettava samalla reilusti.

Vastaavasti kun lähtee uusi pyörähdys hallitulla polkaisulla niin ohjausta voi jossain vaiheessa suoristaa vauhdin saamiseksi.

Riskinä pyörimisen jarruttamisessa ohjaamista tiukentamalla on tietty se, että pyörä kääntyykin sopivasta 89,9 asteesta vähemmän sopivaan 90,1 asteeseen jolloin tulee vahingossa yhdistettyä eturengasskidaus siihen takaperoiseen. Sen eturengasskidin myötä homma helposti päätyy asvalttiin.

Tangon kääntelyn voi jättää väliin sitten kun yllättäen lähteekin menemään tasasen kovalla vauhdilla sellaisessa takaperoisten flowtilassa jota vain zen ohjaa. Siinä zenin ohjaamassa flowtilassa takaperin pyörittäessä käännetään yllättävän voimakkaasti. Se autuas flowtila loppuu joskus ja silloin on taas aloitettava tangon vatkaaminen tasapainon ja vauhdin hallitsemiseksi.

Niin kauan kun selviää vaan muutamasta ympyrästä, niin on turha haaveilla katseen kohdistamisesta muualle kuin ohjaustankoon ja eturenkaaseen. Sitten taas kun selviää reilusti yli 5 ympyrästä niin vastaavasti on turha haaveilla katseen pitämisestä vain ohjaustangossa ja eturenkaassa jossei halua tyhjentää vatsalaukkuaan. Eli 3 ympyrän kohdalla on syytä alkaa opetella katseen siirtämistä välillä horisonttiin pään selkeyttämiseksi.

Voiskohan noi biopace-rattaat auttaa tuon yläkuolokohdan kanssa?

jep, oli vitsi.

Taaksepäin polkemisessa miulla ainakin auttoi sen “vaikean kohdan” yli pieni alkuvauhti. Ajaa ensin eturenkaan pieneen ylämäkeen ja lähtee siitä sitten taaksepäin niin aivo oppii sen uuden liikeradan, sen jälkeen peruuttelu onnistuu myös tasaisella. Ja sitä vauhtia ei todellakaan tarvinnut paljoa. Ympyröitä en tosin osaa vieläkään ajaa, peruuttelen vaan satunnaisiin suuntiin.

markkuj - 11:02, 15.9.2009 » Niin kauan kun selviää vaan muutamasta ympyrästä, niin on turha haaveilla katseen kohdistamisesta muualle kuin ohjaustankoon ja eturenkaaseen. Sitten taas kun selviää reilusti yli 5 ympyrästä niin vastaavasti on turha haaveilla katseen pitämisestä vain ohjaustangossa ja eturenkaassa jossei halua tyhjentää vatsalaukkuaan. Eli 3 ympyrän kohdalla on syytä alkaa opetella katseen siirtämistä välillä horisonttiin pään selkeyttämiseksi.
Mä taas neuvoisin että tässä touhussa (ihan niinkuin rullilla, ilman käsiä ajamisessa, keulimisessa tai missä tahansa edes hitusen tasapainoa vaativissa jutuissa) nimeenomaan pitäisi katseen siellä horisontissa tai ainakin hieman eturenkaan yläpuolella.

…olen tosin aika paska keulimaan enkä ole ikinä jaksanut treenata takaperoisia yli kolmea kierrosta joten ehkä olen itse tehnyt väärin juuri siinä kohdassa.

se katse kiinteään pisteeseen 5m päähän

isoratas - 11:30, 15.9.2009 » se katse kiinteään pisteeseen 5m päähän
http://www.azillionthings.com/lookytouchy/orly_owl.jpg

pyöritetään sitä palloa alla, ei pyörää. advanced shittii.

isoratas - 13:38, 15.9.2009 » pyöritetään sitä palloa alla, ei pyörää. advanced shittii.
Se pyörii sittenkin!!!

Trikkiohjeista tuli mieleen, että nuorten miesten sisäsiittoisten skeitti- ja lumilehtien temppuohjeet on kyllä Maailman Turhin Juttu. Niistä ei koskaan ole mitään apua sellaisella joka ei temppua jo osaa, eikä mitään uutta niille jotka jo osaa. Niiden kaava aina on aina sama. Vaihtaa vaan tempun nimen tekstin sekaan ja sama ohje kelpaa mihin vaan temppuun.

Tässä malliksi niiden tyyliin kirjoitettuna kaikille ohje Bunnyhop 540:sta valinnaisella eturengaskräbillä:


Valitse sopivan kokoinen hyndä. Älä valitse liian pientä äläkä liian isoa.

Ota sopivat vauhdit niin että ponnistuskohta osuu hyndälle sopivasti. Sopiva vauhti on tärkeetä, vauhtia ei saa olla liikaa eikä liian paljoa. Mieti sitä ponnistusta ja pyöritystä jo ennen ponnistushetkeä. Ponnistuksen lähestyessä ala vähän valmistautua pyörittämiseen.

Sitten nostat ensin eturengasta ja sitten ponnistat. Ponnista voimakkaasti, mutta varo ponnistamasta liikaa. Ala samalla ylävartalosta alkaen pyörittää. Kun olet pyörinyt täyden kierroksen, niin ala katsoa takaa laskeutumiskohtaa. Laskeutumisen jälkeen kruisaillaan hetki takaperin ja sitten käännytään oikein päin. Pyörimisen aikana voi ottaa fiiliksen mukaan kädellä kräbin vaikka eturenkaasta, mutta kräbi on syytä irrottaa ajoissa ennen laskeutumista.


Kerran luin vaimolle tullutta naisten lautailulehteä (Cooler Magazine). Siinä oli ohje johonkin suksitemppuun ja luettuani sen hämmästyin kun siinä oli oikeesti järkeviä vinkkejä niille jotka ei temppua osaa. Olin aikasemmin treenannut samaa temppua huonolla menestyksellä ja lukenut lukuisien huippuvetäjien kirjoittamia ohjeita ilman mitään tulosta. Naisten ohjeiden jälkeen temppu alkoi mennä putkeen.

Kun siis kirjoitat tänne ohjeita niin kuvittele meidät kaikki neideiksi niin saadaan järkevämpiä ohjeita!

“kuvittele”

Havaintoja tämän illan takaperois ympyrä harjoituksista.

  1. Katse ylös! Tasapainon pitäminen on huomattavasti helpompaa kun katse on suunnattu kauemmaksi.
  2. Ensimmäisen polkaisun merkitys. Varovainen lähtö on yleensä tuhoon tuomittu. Reilummalla polkaisulla pääsee pidemmälle. Kun trackstandistä alkaa polkea taakse niin perseen vieminen kohti satulaa samanaikaisesti auttoi.
  3. Toi ekin mainitsema pumppaaminen auttaa oikeasti. Balanssi löytyy helpommin pumppaamalla ja polkemisrytmiä muuttelemalla.
  4. Lähtö mielummin loivalla renkaan käännöllä jota sitten jyrkennetään pikkuhiljaa. Näin tasapaino ei kaadu niin helposti sisäänpäin. Tasapainon kaatuessa ulospäin käännöksen jyrkentäminen auttaa.
  5. Rytmin löytäminen.

Siinäpä ne reilun parin tunnin havainnot. Ympyrät parani nollasta parhaimmillaan pariin kokonaiseen. Ja pari yksittäistä onnistuin pysäyttämään ilman maakosketusta.

Protip, tänään kokeiltu: quicksilver hop ei välttämättä kannata loskassa.

pahamaineinen polkimien asennon säätö

Miten trackstand olis helpoin oppia, kannattaako aluksi ottaa tukea jostain ja yrittää pysyä pystyssä ja ottaa sitten tuesta kiinni jos meinaa lähteä tasapaino, vai suoraan vaan vaikka pannuttamaan ja sitä kautta opettelemaan? Ja kannattaako tasapainoa hakea etupyörällä vai kammilla?

tanko kannattaa ehkä pitää semmoisessa 45° kulmassa ja tasapainoitella sit neljänneskierroksen eteen/taakse kampikäännöillä.
just tänään oltiin treenailemassa, niin joutui miettimään teoriassa tuommoisia toimintoja, jotka lähtee normaalisti selkärangasta. Silti esim bunnyhopin ajoittaminen pitää vielä itselle selkiyttää ja saada sinne tasolle, et lähtee miettimättä.

Alkuun trackstandi on helpointa tehdä loivaan ylämäkeen. Eturengas siis ylämäkeä kohti, niin silloin sun tarvitsee käyttää kampia vain eteenpäin, ja taaksepäin tuleminen onnistuu mäen voimalla. Helpottaa oppimista huomattavasti.
Eturengas siis tosiaan noin 45° kulmaan, ja sit vaan tasapainoilemaan.
Noin opit paljon helpommin sen perus tasapainoilun, ja sen jälkeen voit alkaa murehtimaan sitä taaksepäin omin voimin pyörän siirtämistä.

Kysymyksees että kummalla tasapaino haetaan, etupyörällä vai kammilla. Vastaus on että molemmilla.
Käännetyllä eturenkaalla saadaan tilanne, että liikkumalla eteen/taaksepäin korjataan painoa sivusuunnassa. Käytännössähän trackstandissa ei koskaan yritetä olla tasapainossa täysin paikallaan, vaan pyörää liikutetaan kokoajan eteen/taakse. Taitojen kasvaessa se liikkeen määrä vain pienenee. Yksi virhe joillain onkin, että yrittävät turhaan olla täysin paikallaan.

Ai niin, ja unohda ne tuet. Ei niillä mitään tee. Jätät vaan jalat pois remmeistä, ni ei siitä mihinkään kaadu.
Niin ja seisten sitten opettelemaan. Ja etenkin fiksillä, on helpointa alkaa opettelemaan ihan vaan paikallaan olleen, jos sulla on jarru pyörässä, niin kammet vaakasuoraan ja parempi jalka eteen, jarru pohjaan rengas hieman vinoon ja siitä toinen jalka polkimelle. Rengasta käännetään vastakkaiseen suuntaan, kuin kumpi jalka on edessä. Hyvä asento opetella on pitää paino aika paljon eturenkaalla, ja käsivarret melkein suorina, ja hartiat myös tangon suuntaisesti… Katse kannattaa pitää hieman eteenpäin maahan, ei suoraa alaspäin.

Ja ainakin mun mielestä kandee olla vasen jalka edessä ja eturengas käännettynä vasemmalle. Jos oikea jalka edessä niin sit rengaskin oikealle. Variaatioita voi harjoittaa, mutta todnäk yksi vaihtoehto on se “itselle helpoin”.