https://i.imgur.com/W0KIRwF.png
nalle wheelroos - 15:15, 19.4.2020 » Eilen ajelin reilun satasen Helsingin rantaviivaa. Nyt piirtelin kotona Milermeterissä vielä tarkemman ja vähän loogisemman reitin, ja joku 200-250km lenkki tulis riippuen siitä jaksaako ajaa kaikki pussinpohjateitä edestakasin.Ootteko ikinä ajatelleet minkä verran Helsigillä on rantaviivaa? Mä oon. Eilen oli niin nätti päivä ja sopivat tuuliolosuhteet, joten tuumasta toimeen. Jalat vähän epäilytti koska tän vuoden pisin lenkki oli ollut toi kolme päivää sitten ajettu satakymppi, mutta tää on siitä(kin) kiva lenkki, että on helppo dropata kesken jos siltä tuntuu, kun liikutaan kuitenkin pääsääntöisesti sivistyksen parissa. Jalat kesti suht hyvin paitsi ihan lopussa ei enää mitään kauhean räjähtävää irronnut. Ajoin aika rauhassa joka tapauksessa, statsit 231km ja 14h20min kokonaisaika, josta ajoaika 13h09min.
Reitti on aika kiva vaikka itse sanonkin, on KLV:tä, gravelia, ulkoilureittejä, biitsihiekkaa, asvalttipikkuteitä ja omista valinnoistani johtuen oli yks ratsastusreitti ja Vuosaaren huipun pystysuora rinnekin talutettavaksi. Onneksi ei tullut negis Öhlins edellä syliin. Tota Vuosaaren huippua lukuunottamatta ei mitään tappomäkiä mutta muutama tiukahko nousu kuitenkin. Vähän tota voisi vielä välittömän ranta-ajamisen näkökulmasta parantaa, mutta väitän ettei paljoa, Tammisalossa pikku lapsus ja Vanhankaupunginselän kiertäminen meni vähän noin kun olin jättänyt sen loppuun, eikä noita kaikkia ulkoilureittejä oltukaan valaistu. Idässä eli uus-Helsingissä ei olla ollenkaan ajateltu tämmöistä poikittaisliikennettä, eli siellä meno vähän tommosta irtoteiden hakemista, ja usein nekin tiet vaan loppuu johonkin porttiin. Aurinkolahdesta itään oli mulle aika tuntematonta aluetta, sen ajaisin jotenkin toisin. Välttelin parhaan taitoni mukaan pyöräily kielletty -reittejä, mutta en oo ihan varma noista kaikista ulkoilupoluista. Ajamiini maantie-breveteihin verrattuna tää ei jotenkin tunnu niin pitkältä, kun ollaan urbaanihkossa ympäristössä pitkälti, ja toisaalta reitti on helppo henkisesti lokeroida suoritettaviin osiin. Toki lopussa iski vähän väsymys, enkä kaikki haarautuvia hiekkateitä jaksanut käydä hakemassa.
Tämmöselle helsinkiläistyneelle espoolaiselle reitille mahtui montakin uutta ja hienoa tuttavuutta kuten esim. Tullisaari ja Kallahti. Varmasti vielä hienompia sitten kun varsinainen kesä ja kaikki vihreenä. Ihmetytti myös, että onko Suomessa oikeesti näin paljon rikkaita ihmisiä, koska oli lukaalia jos jonkinlaista tossa matkan varrella ja lisää vaan rakenneltiin. Esim. Karhusaaressa oli pari aivan levotonta linnaa.
Pari vastoinkäymistäkin mahtui reissuun, melkein heti alussa vedin jotkut todella ihmeelliset jalkautumispannut Kalastajatorpan kupeessa josta joku tommonen nyrkinkokoinen ruhje mahassa, mutta ei onneksi pahemmin haitannut ajamista. Itärajalta palatessa tippui sit vielä ketjut. Alla siis yksvaihteinen 44:16 single speed, mutta aika monenlaisella kalustolla pärjännee hyvin, ite taluttelin muutamaan otteeseen.
Suosittelen kauniina ja vähätuulisena päivänä!