Jotkut voivat tunnistaa mekanismin jossa johonkin asiaan perehtyminen auttaa ymmärtämään siinä esiintyviä ilmiöitä. Viittaan tässä pyöräilyyn ja siihen mitä pyöräilyharrastuksessa pidetään jos ei nyt kauniina niin ainakin hyvän näköisenä, siistinä ja oikeana.
Kun olen nyt ymmärtänyt miksi ammattilais- ja kilpapyöräilijät pukeutuvat ajaessaan niinkuin pukeutuvat, alan pikku hiljaa hyväksyä sukkahousuihin pukeutumisen ja voi olla että ajan kanssa alan pitää sitä normaalina ja oikeana tapana pukeutua pyöräilyä varten. Vähitellen, silmän turtuessa ja estetiikan tajun sumentuessa saatan alkaa pitää sitä jopa kauniina. Silloin lienee lähellä se päivä kun itsekin pukeudun sukkahousuihin.
Onneksi, itseni tuntien, olen siihen mennessä jo innostunut kuudesta muusta lajista tai harrastuksesta ja pyörä pölyttyy autotallissa.
Hyvä triidi. Näitä hommia monesti pohditaan tyttiksen kanssa joka harrastaa ratsastusta ja hevosia noin yleensä. Hänen on monesti vaikea löytää joistain ihailemistani polkupyöristä kauneutta, kun taas itse en osaa monesti löytää näitä piirteitä hevosista. Loppujen lopuksi kyseessä aika samat jutut, tiettyjen rungon/ruhon mittasuhteet, kyseisen “alakulttuurin” arvostamat piirteet jotka ei välttämättä asiaan vihkiytymättömälle ole selvillä jne.
Estetiikan käsitykset urheilussa ja etenkin pyöräilyssä kiinnostaa. IMHO muotipyöräily on jossain määrin esteettinen kokemus, joka peilaa yhteisössä yleisesti arvostettuja ja hyväksyttyjä roolikuvia ja käyttäytymismalleja, mutta onko tässä mitään uutta nii ei.