Erään Sherpan tarina


Kuten jo aiemmin virkin, laitoin tähän Sherpaan tosiaan hauen keulaksensa, jänkäkoiran haarukaksi. On hyvä, jykevä, mutta pehmee. Mahtuu noi 2.6" reilummin kuin vanhaan Sidiin.
Ortliebin hissitolpan kanssa toimiva satulalaukku on melko tuore hankinta ja toimii muuten hyvin, mutta yks solki siitä halkes tuolla rytkytellessä.

Tossa on semmonen runko tai katto sisällä, jota vasten kamat puristuu niin, että häntä ei heilu tai pyrstö roiku. Pientä kopinaa kyllä kuuluu tuosta leukasysteemistä jolla tarttuu satulan kiskoihin, tämä on ilmeisesti näissä ominaisuutena.

Kovin hyvä pyörä on tämä, vie uskomattomiin paikkoihin sellaista kyytiä, että panee virnistelemään. Vaikka voishan tossa olla vielä vaikkapa ne pultit viistoputken alla telinettä varten ja jarrujen vaihtamista oon miettinyt, mutta luotettavasti on toiminut ja satulassa on kotoisa ja ketterä olo.

Wolftoothin pehmeet vaahtomuovitupet on kämmenille hellemmät kuin Ergonin maastotupet, ei tullut silleen helläksi kämmentyvet kuin Kirgisiassa vaikka maasto oli täälläkin röykkyistä. Mutta toisaalta oli tavallaa ihan kiva kun ne Ergonit tuki ranteen asentoa sillä evällään. Pidän nää vaahtomuovit jatkossakin.

6 Likes