Erään Sherpan tarina

Kirjoitin blogiini pyörästäni, kuten kaikki vakavastiotettavat pyöräilynharrastajat. Kirjoitin myös Silk road mountain raceen valmistautumisesta ja kamppeista jotain, mutta ei siitä sen enempää kun kuviahan kaikki vain tulee katsomaan. Joten:



Koin tarvitsevani maastopyörän. Maastovaelluspyörän. Ketterän ja kyvykkään sellaisen. Iso osa ajotunneista tulee hyvien kelien aikaan päivittäisistä parin tunnin lähipolkulenkeistä ja tän oli syytä olla ensisijaisesti hyvä maastopyörä, eikä leveerenkainen kömpelö retkipyörä. Toisaalta on ihan keskeistä, että tää toimii hyvin retkeillessä ja siellä SRMR:ssä ynnä muussa vastaavassa. Ketterä jäykkäperä, iso runkolaukku, riittävästi tarpeellista rensseliä mutta ei mitään ylimääräistä kilkutinta.

Sattumalta löytyikin käytettynä, tai ainakin rungoltaan käyttämätöntä vastaavana, Stanton Sherpa, toisen sukupolven mallia. Tässä koossa satulaputki on mulle pitkähkö, mutta näen sen plussana, isomman runkolaukun vuoksi. Reach on tässä jotain 440, eli vastaava kuin nykyisen sukupolven kokoa pienemmässä. Eli just hyvä. Satulaputken kulma loiva, mutta sehän toimii kun ajo ei oo pelkkää agressiivista mäkeä.





Oon tehnyt tällä nyt sitten kaikennäköstä pikkuretkeä kotikulmilla etelässä, pari muutaman päivän retkeä Itä-Suomessa ja sitten tuolla Kirgisiassa. Toimii mainiosti ja kisakin meni hyvin, top kymppiin pienellä kirillä. Ei toi silleen vikkelän tuntunen kyl soratiellä ole kuin vaikka Sibbo mutta oikein kiva kuitenkin ja tällä toki retkeilen lähinnä poluilla. Eikä tuola vuorillakaan paljo kovin sileetä pintaa ollut.


Kaikki kesti hyvin tuon, mutta sittemmin on lahonnut vanne ja vaihtaja ja jarrut piti nyt ilmata, mutta ihan odotettua kulumaa siis vaan käyttöönsä nähden. Samoja osia kuin ostaessa tossa on enää keula, jarrut ja takanapa. 11-vauhtinen XT tuntuu kyl vaihtavan aika sujuvasti väsyneeseen GX:ään verrattuna.

Niin ja kävin mä tällä Espanjassakin.



Tässä vielä kuva jostain tammikuulta.

Satulaputki on tosiaan sen verran pitkä tossa mulle, että kovin pitkää hissitolppaa ei mahdu. Nyt on 80mm, pisimmillään menis 120. Paitsi jos silpasis tuon vaakaputken yli useemman sentin jatkuvan osan turhan pituuden pois, tuuman verran kun ottais jäis vielä hyvin tilaa pannalle ja menis 140mm. Vaikka toisaalta ajamiani polkuja vetää ihan sujuvasti perinteiselläkin tolpalla, mutta ohan se liikkumatilan tuoma ketteryys hauskaa.

31 Likes

En oo varma kummasta tykkään enemmän, Samulin retkistä ja rigeistä vai tästä

Varmaan aika tasapeli

4 Likes

Tää on kyl kivan olonen maasto- ja retkipyörä.

-Handlebar harness: DIY, kind of like a Pronghorn, has an old tent pole as structure. The drybag is bout 10-13l.

Tää kiinnostaa. Vai onko näistä juteltu jossain laukkulangassa?

Ei oo tainnut olla puhetta aiemmin. Rakenne on tosiaan periaatteessa vastaava kuin Revelate designsin Pronghorn. Ton harmaan remmin alle on ommeltu piiloon vanhan teltan joku kuitukeppi rakenteeksi. On varsin tukeva piukasti pakatun tonkokosen pussin kanssa ja helppo irrottaa telttaan mukaan. Pari vuotta ollut käytössä tässä ja Sibbossa.

2 Likes

Okei! Näyttää hyvältä! Pitää itsekin ehkä koittaa askarrella jotain tollasta.

Uteliaisuudesta kysyn, hajosiko kehä siitä kohdasta mikä oli jo aiemmin saanut osumaa, vai muualta?

Hienoja reissuja kyllä!

1 Like

Ei ollut se kohta.

Tulinpa kirjoittaneeksi kertomuksen tosta viime vuoden Silkkitiestä Silk Road Mountain Race 2021 – samuli

10 Likes

Hieno matkakertomus.
Kiitos jakamisesta ja vielä kerran onnittelut huikeasta suorituksesta!

1 Like



7 Likes


Mulla on nyt tämmönen teema pyörissä että sahaan niiden putkia lyhemmäksi. Stavasta emäputkea ja tästä satulaputkea, että mahtuu pidempi hissi. Mistähän rollerista ottais.

6 Likes

molemmat

1 Like

On aika tiukka setti


Kuten jo aiemmin virkin, laitoin tähän Sherpaan tosiaan hauen keulaksensa, jänkäkoiran haarukaksi. On hyvä, jykevä, mutta pehmee. Mahtuu noi 2.6" reilummin kuin vanhaan Sidiin.
Ortliebin hissitolpan kanssa toimiva satulalaukku on melko tuore hankinta ja toimii muuten hyvin, mutta yks solki siitä halkes tuolla rytkytellessä.

Tossa on semmonen runko tai katto sisällä, jota vasten kamat puristuu niin, että häntä ei heilu tai pyrstö roiku. Pientä kopinaa kyllä kuuluu tuosta leukasysteemistä jolla tarttuu satulan kiskoihin, tämä on ilmeisesti näissä ominaisuutena.

Kovin hyvä pyörä on tämä, vie uskomattomiin paikkoihin sellaista kyytiä, että panee virnistelemään. Vaikka voishan tossa olla vielä vaikkapa ne pultit viistoputken alla telinettä varten ja jarrujen vaihtamista oon miettinyt, mutta luotettavasti on toiminut ja satulassa on kotoisa ja ketterä olo.

Wolftoothin pehmeet vaahtomuovitupet on kämmenille hellemmät kuin Ergonin maastotupet, ei tullut silleen helläksi kämmentyvet kuin Kirgisiassa vaikka maasto oli täälläkin röykkyistä. Mutta toisaalta oli tavallaa ihan kiva kun ne Ergonit tuki ranteen asentoa sillä evällään. Pidän nää vaahtomuovit jatkossakin.

5 Likes