d64 - 20:20, 3.7.2013 »
Mitenkäs tämä kipulääkityksen käyttö matkaa ajaessa? En ole mikään lääkekielteinen ihminen mutta olen huomannut hiljattain että joillekin enemmän tai vähemmän luonnollisesti pyöräilymatkaan kuuluu tulehduslääkekuuri. Olen itse heittänyt monenlaisia päivämatkoja tavaroiden kanssa, joskus myös kakkosella alkavia, ja kyllähän siinä kivulla on osansa, mutta ensireaktio näihin juttuihin on mulla sellainen, että jos minkään olematta kropassa sinänsä rikki täytyy ottaa lääkkeitä jotta viitsisi jatkaa polkemista, niin olisiko pitänyt treenata pohjalle vähän enemmän.
Tietysti kaikki tekee mitä huvittaa, ketään en voi tuomita, mulle ei ole vaan koskaan tullut mieleen ottaa matkalla jalkojen jumitukseen tai perseen hellyyteen tabletteja, niin nämä jutut vähän yllättää.
Tämä mietitytti myös itseäni viime reissulla. Missä määrin suoritusta parantavien tuotteiden käyttö on ok, miten paljon sitä tehdään ja missä menee omat limitit? Alhaalla näkyvässä kuvassa oma kolmen päivän lääkelaukkuni sekä nautitut määrät:
Lisäksi nautittiin kahvia, olutta, tupakkaa, virvoitusjuomia ja Snickersejä.
Scho-ka-kolat ja Hart Sportit nyt on tuossa listassa enemmän huumoria, mutta kipugeeli ja ibuprofeiini sai miettimään. Syy noiden käytölle oli se, että ne poisti ensimmäisen mäkipäivän ja runttauksen tuoman kivun ja kolotuksen polvista ja mahdollisti mukavamman polkemisen.
Työkseen kilpapyöräilevä ystävä totesi joskus ennen ensimmäistä omaa pidempää retkeä, että särkylääke on muroa pyöräilijöille. Voi olla, enkä lajin historian tuntien epäilis paljoa muitakaan valmisteita. En myöskään ihmettelisi, mikäli tältä foorumilta löytyy miun kaltaisten keskitien harrastajien lisäksi vannoutuneita X-miehiä sekä runsaamman suoritusparantavuuden puolesta puhujia.
Olen varsinkin talvella ottanut ennen ajamista joskus Duactin helpottamaan vuotavaa nenää. Lääke on tarkoitettu allergisen nuhan hoitoon, mutta toimii ihan hyvin myös polkupyöränuhaan. Nenän vuotaminen kaikkina kolmena kylmänä vuodenaikana on oikeastaan se häiritsevin ongelma ollut muutenkin. Duact muuten sisältää kiellettyä dopingainetta pseudoefedriiniä, joka on jonkinsorttinen piriste.
Itse käytän Burana 1g suht usen koska tämä auttaa tulehdukseen. Tulee kiskottua ennen nukkumanmenoa pyöräilylenkin tai juoksulenkin jälkeen. Ongelmakohdat polvet & lonkka.
Ibuprofeeni tekee tyhmyyksiä vatsalle etenkin yhdistettynä rasitukseen. Ja munuaisille yhdistettynä nestehukkaan. Ja vammoille, kun ei osaa lopettaa ajoissa.
Jännetupintulehduksesta kärsivä kaveri otti Tahkolla buranaöverit → todella paha olo.
Ikinä en ole ennen ajoa tai ajaessa ottanut, vaikka joskus on tullut ajettua pitkäänkin.
Ajon jälkeen voisin kuvitella että nöösien tukalaa oloa burana helpottaa, mutta vaaransa siinäkin: Ei ikinä opi erottamaan vaaratonta ja vaarallista rasituskipua. Siis tuntemaan ja tottelemaan kehoaan. Siitähän tässä on kyse.
Kofeiini (kahvista, mustasta teestä, kofeiinigeeleistä) sen sijaan on tutkitusti melko tehokas ja vaaraton ja sallittu suorituskyvyn parantaja, mutta lähinnä lyhyillä matkoilla.
Muuten kantani douppaukseen on sama kuin muillakin tuntemillani lisenssikuskeilla. Helvetin typerää, ja Suomessa kun kyseessä on harrastelu, vieläkin typerämpää, jos mahdollista.
Duactit yms. tietysti minulta pannassa, vaikka kukaan ei koskaan meitä ynnämuita testaakaan. Mieluummin niistelen hankeen ja pyyhin hanskaan kuin käytän jotain helvetin pseudoefedriiniä vuotavaan nenään. Pikkupoikana joutui ottamaan sitä heinänuhaan ennen kuin kunnon lääkkeitä oli olemassa. Duactista alkaa kädet täristä ja väsyttää.
Intissä, ennen Cooperin testiä vetäsin 2000mg Ibuprofeenia jotta en penikkakipujen takia joutuisi pakollisille iltalenkeille. Rajana oli 2600m, ilman douppaamista olisin tuskin hölkännyt yli 600m. Juoksin 2400m jonka jälkeen vaihdoin rentoon kävelyyn, kun aikaa oli puoli minuuttia jäljellä, spurttasin 2800 metristä tasan 3000 metriin. Ei tuntunu missään…
Sen jälkeen olen syönyt lääkkeitä vain lääkärin määräyksestä…
Aiemmilta retkiltä olen todennut että tunnelmallinen keppanan lipittely ja säpiskän röyhyttely, jos ehkä mukavaa puuhastelua kumpainenkin, eivät auta mitään. Ja afterskihommista sen verran että kunnon päihtymystila tai krapula = asking for it.
Keskushermoston stimulantit, ml. kofeiini, eivät auta mitään. Särkylääkkeet vievät ehkä säryn ja juilinnat pois, mutta sama juttu kuin noiden CNSien kanssa - eli mitä niitä syömään kun sitten on vaan enemmän paskana myöhemmin.
Edellämainittujen kohdalla se mikä normaalisti riittää, on ajaessa viimeistään puolessa välissä päivän suoritusta liian vähän.
Vissy & vesi, snickersit tmv, säännöllinen, kevyt ruokailu ja persrasvat (sekä bepanthene että säämiskävoiteet) pentagram of riding.
Also jos ei ole siunattu Peter Steelen ulkosynnyttimellä, karvojen varovainen trimmailu auttaa siihen etteivät jää esarin ja katkaravun väliin, jolloinka myöskään pyöritystyyli ja ajoasento ei salakavalasti muutu sellaiseksi että raajoja ja niiden yhtymäkohtia alkaa kolottaa eri tavalla kuin yleensä.
Ei ole esiintynyt mitään kovempia kipuja pyörälenkeillä, joten ei ole tarvinnut buranaa koskaan tankata. En tosin ole koskaan yli neljän tunnin rykää vetänyt putkeen. Maratonille kiskasin nelisatasen buranan kun selässä oli pientä kipua ja se natsas. Sokeri ja kofeiini pärisee parhaiten.
en sano etteikö kannata särkkäreitäkin olla matkalla mukana, sillä ainahan sitä voi joku ikävä kipu yllättää ja silloin voi olla parempi tukahduttaa se juilinta vaikka sieltä missä se on ettei tule muu paikka kipeäksi kun sitä särkyä varoo.
minusta sitä vain olis järkevää välttää mahdollisimman pitkään, eikä tod syödä jos ei oo pakko.
Jos muuten buranalla haluaa tulehdusta hoitaa, niin anti-inflammatorinen annos on luokkaa 2,5g/vrk, grammankaan kerta-annos ei taida toimia kuin kipua lievittävänä. Ja on tosiaan vatsalle kohtalaista myrkkyä.
Pyörämatkailua lääkkeiden voimalla? Eissaatana miten urpoa, saatana.
Koitan kyllä muutenkin välttää turhia kemikaaleja.
Eräs vanhempi puolituttu voimanostaja treenasi kuulemma aikanaan kipulääkkeiden ja kortisonin voimalla. Ei välttämättä fiksuinta kehittymisenkään kannalta, mutta saipa treenata kovaa, ja pärjäs kai tuo kisoissakin. Kunnes siltä repesi joku lihas kokonaan luusta irti, oli kuulemma haurastunut niin noiden lääkkeiden vaikutuksesta. Kortisoni tosiaan menee jo vähän tän aiheen ohi, mutta siitä tollasia tarinoita on enemmänkin.
Saattahan se kofeiini joillakin piristää mutta riittävä määrä hiilareita ja roheiinia piisannee päivän parin reissulle? Pelkkä sokeri ei pitkälle auta joten snickersejä parempi vaikkakin paskemman makuinen vaihtoehto olisi kunnolliset proteiinipatukat. Näissä kaloreita siis +300kcal. Ja riittävästi nestettä. Recovery-juomiakin kannattaa ottaa. Helppoja kaloreita ja nestettä in one amazing product!
jooseppi - 13:26, 4.7.2013 »
Pelkkä sokeri ei pitkälle auta joten snickersejä parempi vaikkakin paskemman makuinen vaihtoehto olisi kunnolliset proteiinipatukat.
Eikös keho nimenomaan huuda sokeria kovilla pyörälenkeillä eikä protskua?
Keho huutaa sokuria juu mutta sokerimehujen sijasta vaikka maltoa sitten pulloon. Ja itse tykkään vetää enemmä protskua kuin hiilaria. Toki jo reippaan sadan kilsan päiväreissulla hiilari + protsku nopeuttaa lihasten palautumista. Karkkipatukoista verensokeri pomppaa hetkeksi ylös mutta vaikutus on todellakin lyhkäinen.
Joo mä kelasin jostain syystä perförmaans tyyppistä ajoa. Frendi veti maltovettä Pirkan Pyöräilyssä ja hyvin se kuulemma toimi. Omat sokerinlähteet oli pääasiassa joku Dexalin patukka, banaani, laiha urheilujuoma, rusinoita yms. Valion Makea Mansikka -rahka pärisi Porvoossa niin perkeleesti et kotimatka hujahti hetkessä.
Sami veti Tku-Rauma-reisun aikana kolme sokerimunkkia ja perillä puolen litran Viljasen. Hetken keikku kunnes verensokerit romahti ja nukku sen jälkeen nurmikolla, rahtipyörän laatikossa ja Vanhan Rauman baarin nurkassa 8h. Mut ei kai tää mikään ravitsemuskeskustelu ollu? Lisää douppausvinkkejä kiitos!
Kaikki aineet pois ! ! ! Lukuunottamatta allergialääkettä, jos on oikeasti heinänuha. Tupakka pois kokonaan. Alkoholia ei tippaakaan ajon aikana ja isompia määriä vain, jos seuraavana päivänä ei ole tarkoitus ajaa.
Kohtuullinen kunto ja oikea ajotapa kaiken on a ja o.
Minulla on hyvä henkilökohtainen esimerkki oikeasta ajotavasta. Itse en ole koskaan ollut hyväkuntoinen, mutta olin hyväkuntoisen kaverin kanssa saapunut Prahasta Krakovaan ja tuli kiire Varsovaan suurlähetystöön ennen viikonloppua, koska kaverilta oli pöllitty passi. (Jos tykkäätte temporaaliharjoittelusta ajakaa Krakova-Varsova-väli.) Ensimmäisenä päivänä ylös alas ylös alas 30-50 kilometriä kerrallaan. Sitten huolella suoritettu lepo ja taas liikkeelle. Yhteensä 150 km mäkistä maastoa. Seuraavana aamuna matka jatkui. Pääsin 50 km ja sitten kaaduin nurmikolle oksentamaan. En tuntenut mitään kipuja enkä edes väsymystä. Niin tasaisesti olin rasittanut itseäni. Lopulta vain elimistö meni totaalisesti sekaisin. No - kaveri kävi ostamassa teltan päälleni ja toi myös pari olutta pahimpaan energiavajeeseen ja jatkoi iloisesti Varsovaan.
Olen näillä sivuilla saanut sellaisen kuvan, että Kare_Eskola on tosi kova ajamaan ja tietää mistä puhuu. Uskokaa häntä!
(Reilut kymmenen puheenvuoroa taaksepäin.)
Jos olette heikkoja ruipleoita (kuten minä nuorena, nyt olen heikko läski) niin älkää yrittäkö liikaa, vaan ajelkaa sopivasti ja tehkää sitä missä olette hyviä. Rakentelu ja kylillä kruisailu on myös kivaa.