Vuonna 1925 Marcel Bruneliere perusti maatalouskoneyhtiön, Machecouliin, Ranskaan. Sivubisneksenä tämä armoitettu patongin purija päätti alkaa valmistaa tehtaassaan myös nippeleitä ja muita kikkuloita polkupyöriin. Eipä aikaakaan, kun jo seuraavana vuonna avattiin polkupyörien kokoonpanotehdas, vanhaan hevostalliin Rue des Redouxiin. Tehtaan tuotantovolyymi oli peräti kahdesta kolmeen MarBru -merkkistä polkupyörää päivässä.
40-luvulla Bruneliere aloitti myös runkotuotannon ja vuonna 1952 yhtiö vaihtoi nimensä Cycles Gitaneksi. Klassikko oli syntynyt…
Myös Ranskan yhtenä merkittävimpänä moottoripyörävalmistajana tunnettu Cycles Gitane saavutti mainetta, kun Jacques Anquetil polki TdF-voittoon Gitanella vuonna 1957. (Jaska muuten voitti ensimmäisenä maailmassa Tourin neljästi ja heti seuraavana vuonna 1964 vielä viidennen kerran. Vasta 1985 saman tallin mies, Hinault rikkoi tämän ennätyksen)
Menestystarina oli alkanut ja lisää patonkia kera brien ja rypälejuoman oli luvassa.
Jaska Anquetil (vas.) vääntää Reiska Poulidorista ohi tourilla -64:
Myöhemmin yhtiönimensä Micmo S.A.:ksi vaihtanut Cycles Gitane, oli vuoteen 1972 mennessä jo Ranskan suurin polkupyörien viejä ja tästä voidaan pitkälti kiittää valtavaa pyöräbuumia Yhdysvalloissa. Amerikaanot halusivat cruiser-Schwinniensä tilalle jotain nopeampaa ja eurooppalaisempaa. Myyntilukuja tietysti nosti se, että Gitanen mallisto oli todella laaja, taittojopoista lastenpyöriin ja entrylevel-harjoituskilpureista aina täysreynols531allcamparecord Olympic -malliin.
Plicyclette:
Olymppia 1978:
Menestyksen myötä Gitane-brändi alkoi kiinnostaa sponsoreita ja 1974 Renault osti 30% yhtiöstä ja ihan kohta, vuonna 1976 loputkin. Tästä alkoi Gitanen toinen kultainen aikakausi, kun Rellu alkoi toden teolla satsata tiimeihin.
Pätää työnnettiin luonnollisesti tuotekehitykseen ja HiFi-juttuihin:
Renault-Elf-Gitane -talliin kuuluikin sellaisia vesseleitä kuin Bernard “Mäyrä” Hinault, Laurent ”le professeur” Fignon, ”petit” Charly Mottet ja ensimmäisenä yhdysvaltalaisena Euroopassa toden teolla menestynyt Greg ”LeMondster” LeMond . Niin ja tietysti veljekset -Madiot. Eikä sovi unohtaa Elsy Jacobsia, joka voitti ensimmäisen naisten maantiepyöräilyn maailmanmestaruuden vuonna 1958 ja piti hallussaan tunnin ennätystä vuodesta 1958 vuoteen 1972.
Mäyrä kellottaa tulessa:
Professorilla on saalis jyvällä:
http://farm2.static.flickr.com/1113/5103787923_197a4f4841_z.jpg
Marc Madiot taisi oikaista Paris-Roubaixissa -85: (voitto tuli)
http://farm2.static.flickr.com/1399/5103787973_e65b61023c_z.jpg
(Madiot muuten menestyi myös cyclocrossissa 80-luvulla varsin kiitettävästi.)
Rellun jengi joukkueaika-ajoissa:
http://farm5.static.flickr.com/4085/5104380834_d74f9c9434_z.jpg
Jokainen maantiepyöräilystä kiinnostunut varmasti tietää mitä tällä porukalla saatiin aikaan, ja jos ei tiedä, niin kannattaa vilkaista tätä listaa:
* Tour de France General Classification: 1978, 1979, 1981, 1982, 1983, 1984
* Giro d'Italia General Classification: 1979, 1980
(Jotkut katkerat kielet myös vannovat Francesco Moserin vieneen Fignonilta Giro-voiton erittäin kyseenalaisin keinoin vuonna -84)
* Vuelta a España General Classification: 1978, 1983
* World road race championship: 1980, 1983
* France: Road Race Championship 1978, 1979, 1980, 1984
* France: Cyclo Cross Championships 1982, 1983, 1984, 1985
* Luxembourg: Road Race Championship 1978, 1979, 1980
* Liège–Bastogne–Liège: 1980
* Paris–Roubaix: 1981, 1985
* Amstel Gold Race: 1981
* Giro di Lombardia: 1979
* GP des Nations: 1978, 1979, 1982, 1985
* Critérium du Dauphiné Libéré General Classification: 1979, 1981, 1983
* Tour de l'Avenir: 1982, 1984
Kilpailumenestystä tuli, mutta massia ei, eikä pyöräbuumin hiipuminen ja Ranskan syvä lama auttanut asiaa. Pelättiin jopa että ranskalainen pyöränvalmistus loppuu kokonaan. Samojen talousvaikeuksien kanssa painiskeli nimittäin myös sellaiset suuret valmistajat, kuin Peugeot ja Motobecane.
Gitane keskittikin kaiken valmistuksen yhteen tehtaaseen Machecouliin ja kysynnän puutteessa tuotantoa vähennettiin rajusti. Renault ja ELF lopettivat sponsoroinnin ja talli katosi historiaan. 80-luvun lopun Gitaneita onkin vaikea löytää, edes Yhdysvalloista, joka oli koko kultakauden ajan suurin vientimaa.
http://farm2.static.flickr.com/1405/5104498998_ff60acb417_z.jpg
Lamasta kuitenkin selvittiin ja vuonna 1992 Gitane, Peugeot ja B.H. Cycles yhdistivät voimansa. Syntyi Cycleurope, josta luonnollisesti tuli Euroopan suurin polkupyörävalmistaja. Gitanen ainokainen Machecoulin tehdas alkoi valmistaa pyöriä Peugeot nimellä Gitanen sijasta. Valmistettiinpa siellä myös Raleighia Ranskan markkinoille.
2000 Cycleuropelle kävi kuten monelle merkille autobisneksessäkin uudella vuosituhannella. Ruotsalainen suuryritys osti sen ja pian joukkoon liittyi myös Bianchi. Kuuluupa Cycleuropeen tätä nykyä myös Crescent, Legnaco ja Puch. Gitane valmistaa edelleen alumiinisia ja teräksisiä pyöriä Ranskan Machecoulissa alkuperäisellä tehtaalla, sekä vanhalla Pösön tehtaalla Romilly Sur Seinessä, mutta vain euroopan markkinoille. Hiilikuitumenijät tehdään Aasiassa.
Palataanpa kuitenkin vielä hetkeksi vuoteen 1982. Aikaan jolloin miehet oli rautaa ja pyörät vimpan päälle hienoa terässeosta.
http://farm2.static.flickr.com/1325/5166802220_11f54be006_z.jpg
http://farm5.static.flickr.com/4147/5166201941_6fc9d39382_z.jpg
Kiitokset: Sanna, W1N, Subdog, Fillarji, Visa, yu-ha, Jussi, NKOTB, Mankkis, Velo-Motion, GitaneUSA (Chas, Jay, Scott), Ajopyörä/Joope, Next Bike, Atomi ja tietty kaikki projektilankaa seuranneet, jotka on ollut hengessä mukana.
edit. Huomautus yllä mainitusta “Moserin voitonryöstöstä” Girossa 1984.
-84 Giroon kuului 22 “stagea”. Selkeässä johdossa ollut Laurent Fignon kuitenkin hävisi viimeisellä etapilla.Monet maantiepyöräilyä seuranneet tahot, niin kuin useat toimittajat ja alan ammattilaiset, kertovat tarinaa, kuinka voitto suorastaan varastettiin Fignonilta.
-
Yksi, (ratkaiseva?), vuoristo-osuus peruttiin, koska Fignonin tiedettin olevan huomattavasti Moseria vahvempi “kiipijä”. Syy perumiselle oli huono sää, vaikka paikalla olleet vakuuttivat ettei sään puolesta estettä kilpailulle ollut. (?)
-
Valokuvaushelikopterteiden kerrotaan lentäneen aina (sääntöjen mukaisesti) Fignonin vierellä ja vastaavasti aina Moserin takana.
