Crescent "Malli Hellberg"

Ajattelinpa tehdä nyt sekä projekti-, että AMA-langan tosta mun edellisestä projektista, joka on jo lähes valmis. Tästä tulee pitkä tarina, mutta koettakaa kestää…

1930-luvulla yksi Suomessa myydyistä kilpapyörämerkeistä oli Crescent, jonka maahantuojana toimi vuodesta 1926 alkaen Raul Hellberg Oy. Firman perustaja Raul Hellberg oli Suomen tunnetuimpia kilpapyöräilijöitä, ja hän itse ajoi kilpaa Crescentillä. Niinpä esim. 1930-luvulla Crescentin täyskilpamalleja myytiin Suomessa nimellä “Malli Hellberg”. Tällainen on myös oma pyöräni vuodelta 1935, alkuperäiseltä mallinimeltään “Helracer 70”.

Omalta kohdaltani pyörän tarina alkaa vuonna 2005, jolloin lähes 60-vuotias työkaverini kertoi, että hänen isänsä vanha harjoituskilpapyörä on roikkunut hänen vajansa seinällä jo noin 40 vuotta. Kysyin, onko pyörä myytävänä, mutta ei kuulemma ollut. Seuraavat viisi vuotta kyselin tasaisesti, joko hän myy sen, mutta aina vastaus oli ei. Eläkeikä koitti hänelle, ja pyörä jäi ostamatta… Viime vuonna hän sitten soitti yllättäen ja sanoi, että pyörä ei ole vieläkään kaupan, mutta saan sen ilmaiseksi, jos vielä kiinnostaa. Niinpä omistin fillarin, jota en ollut ikinä edes nähnyt.

Noudin fillarin kotiin ja tuijottelin aikani miettien, mitä tuollaiselle kasalle kuuluisi tehdä. Pyörään oli rautalankavirityksillä ripustettu lokasuojat, jotka eivät oikein mahtuneet paikalleen. Seatstayt oli hakattu vasaralla lyttyyn, kun fillariin oli yritetty sovittaa tavarateline. Pyörät olivat kotoisin jostain mummiksesta ja niin leveät, että sekä seatstay että chainstay olivat kuluneet puhki. Väri oli pensselillä sutattu vihreä ja kaikki kiilto-osat olivat paksussa ruosteessa. Ulkonäkö oli niin kauhea, etten tullut edes ottaneeksi valokuvaa. Seuraava kuva on ensimmäinen ottamani, siinä alle on laitettu jotkut nurkista löytyneet 32-milliset renkaat, ja lokasuojat ja tarakka on jo poistettu.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu1.jpg

Aloin tutkia pyörää tarkemmin, lähinnä kiinnitin huomiota sen keveyteen verrattuna muihin 30-luvun fillareihin, joihin olin törmännyt. Otin yhteyttä Mr Veloon ja Ruotsiin Cykelhistoriska Föreningenin Crescent-tuntijaan ja aloimme selvitellä pyörän oikeaa mallia. Kävi ilmi, että kyseessä ei ole harjoituskilpuri, vaan ihan aito kilpapyörä, malli Helracer 70. Valmistenumeron perusteella ei voi määrittää tarkkaa ikää, koska arkistot ovat tuhoutuneet, mutta erittäin suurella varmuudella vuosimalli on 1935. Se oli ilmeisesti ensimmäinen vuosi, jolloin Helracereiden runkomateriaalina oli kevyt ja ohut, juuri kehitetty kromimolybdeeniteräs. Runkoputket olivat Ruotsissa valmistetut ja käsityönä pronssilla juotetut. Myös stemmi ja tanko olivat alunperin uutta ja ihmeellistä duralumiinia, stemmeillä tosin oli jonkinlainen taipumus mennä poikki ajossa…
Pyörä oli siis osoittautunut melkoisen harvinaiseksi malliksi, niinpä tein (työlääksi osoittautuneen) päätöksen entisöidä sen. Tässä muutamia kuvia lähtötilanteesta.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu2.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu3.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu4.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu5.jpg

Poistin maalit kuumailmapuhaltimella ja lasikuulapuhalsin rungon varovaisesti.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu6.jpg

Satulaputken alaosa oli ruostunut monesta kohdasta puhki, toinen chainstay oli murtunut lähes poikki, ylikokoisten renkaiden kuluttamat reiät eivät näyttäneet yhtään mukavammilta kuin aiemminkaan ja vasaroidut seatstayt näyttivät entistä pahemmilta. Olin myös pannut merkille, että Crescent ei vielä tuolloin käyttänyt kromia pyörissään, kaikki kiiltävä oli niklattua. Etuhaarukka oli alunperin ollut kokonaan niklattu ja sen jälkeen osittain maalattu, tuolloin se näytti lähinnä hirveältä.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu7.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu8.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu9.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu10.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu11.jpg

Vau, ollut kyllä upea pyörä silloin joskus. Vuosien varrella kustomoitu vasaralla käyttäjälleen sopivaksi. Osaavissa käsissä tosta voi odottaa upeaa jälleen.

Rungon päätin korjata TIG-hitsaamalla. Runkomateriaali oli vain 0,7 millin paksuista, eikä kukaan oikein tiennyt sen tarkkaa koostumusta. Useiden hitsareiden kanssa keskusteltuani päätin, että annetaan hiukan jälkilämpöä hitsauksen jälkeen. Ainakin vielä on kestänyt… Pari putkenpätkää meni vaihtoon, koska ne olivat liian huonossa kunnossa korjattavaksi. Jarrusillan ja seatstayt korjasin rakentamallani prässityökalulla. Lommot oikenivat ihmeen hyvin, jäljelle jäi vain pari todella pientä kolhua, jotka täytin tinalla. Takarungon joutui myös suoristamaan, koska alkuperäinen taka-akseli on ollut 110 mm ja paikalle oli väkisin väännetty 120-millinen napa. Ilmeisesti tuon teon takia toinen chainstay oli revennyt lähes poikki asti. Kromimoly ei tunnetusti jousta kovin paljoa…
Olin saanut monen päivän uurastuksen jälkeen irrotettua kaikki alkuperäiset kiilto-osat. Kunnostin ne ja lähetin Saksaan niklattavaksi. Saksaan siksi, että halusin niihin paksun kuparoinnin niklauksen alle, jolloin niistä tulee kosteudenkestäviä.
Kuvia korjatusta rungosta.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu12.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu13.jpg

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu14.jpg

Vanteiksi oli saatavana alunperin puiset tai alumiiniset. Päädyin puisiin ja tilasin Italiasta Carlo Brusatilta vannekehät. Ne on valmistettu joskus 1940-1970 -luvuilla ja Brusati viimeisteli ja lakkasi ne ja porasi reiät. Alkuperäiset tuubirenkaat olivat Clemént-merkkiset. Aikani internetissä surffailtuani totesin, että alkuperäisillä muoteilla tehdään edelleen renkaita, nyt Challenge nimellä. Tilasin 24-milliset Challenge Stradat, jotka tosin ovat 1940-luvun kokoa. Oikea koko olisi ollut Parigi-Roubaix-mallin 27 mm, mutta niitä ei sillä hetkellä ollut saatavana. Mahdollisesti vaihdan jossain vaiheessa nuo leveämmät alle…
Kuvassa vannekehät, renkaat ja maalausta odottava runko.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu15.jpg

Ebaysta löysin alkuperäisen tyyppiset FB (Fratelli Brivio) navat, jotka olivat tuotannossa 1935-1945. FB:hän valmisti myös alkuaikojen Campagnolo-navat ja merkkiä pidettiin tuohon aikaan yhtenä parhaista.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu17.jpg

Vanteet puolasin 3 ristiin ja kiristin Italiasta saamieni ohjeiden mukaisesti vähän alumiinivannetta löysemmiksi. Ajotuntuma on melko lailla erilainen kuin nykyvanteilla.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu18.jpg

Mr Velolta ostin alkuperäistyyppiset LAM-jarrut NOS-kuntoisina orkkislaatikossaan.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu19.jpg

Rungon maalasin ensiksi epoksipohjamaalilla.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu16.jpg

Sen jälkeen seurasi useita kerroksia hiomaväriä. Joka välissä hioin rungon.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu20.jpg

Alkuperäistä väriä löytyi keskiön sisäpuolelta. Sen mukaan sävytettiin maali ja maalasin rungon 2-k automaalilla.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu21.jpg

Takanapa on flip-flop -tyyppinen. Paikalla on alkuperäiset välitykset, 17 ja 18 hammasta.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu22.jpg

Koristekuviot maalasin itse esitteen ja internetin näyttämien mallien mukaan. Mustat kuviot reunustettuna kullalla. Etuhaarukka on ensin kokonaan niklattu ja sitten keskiosaltaan maalattu.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu23.jpg

Jarrupalat valmistin korkista. Ne olisivat voineet olla myös nahkaa, mutta korkki näyttää kivammalta. Kumisia paloja ei voi käyttää puuvanteiden kanssa, koska puu ei johda lämpöä pois paloista ja ne sulavat vanteen reunaan…

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu24.jpg

Alkuperäityyppisen pumpun sain Mr Velolta ja Crescent-tekstiä en onnistunut itse maalaamaan pyöreään putkeen, joten pyysin apuun pinstraippari Wizzzardia. Tekstistä tuli erinomainen.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu25.jpg

Ohjaustanko on noin vuodelta 1940 oleva Reynoldsin Maes, ja päätytulpat ovat Brooklyn Breweryn Local 2 olutpullojen korkeista tehdyt. Nauha on Tressostarin valkoista kangasnauhaa käsiteltynä kuudella kerroksella sellakkaa. Alumiinistemmit menivät jo uutena poikki, joten en etsinyt sellaista käsiini. Stemmiksi päätyi englantilainen, muhvitettu ratastemmi 1930-1940 -lukujen taitteesta.

http://www.saunalahti.fi/squire64/Yksivaihde/kressu26.jpg

AMA-langasta löytyvät valmiin pyörän kuvat: Crescent Helracer 70

Big up tälle! Tulee niin hienoa jälkeä. Mahtavaa, että fillaripuolelle rupee tulemaan tän sortin tekijöitä.

hiljaseks vetää

Voi morjens mikä projekti, hatunnosto, kantojen kopsautus ja kaikki nää. Hienoa työtä.

http://assets0.ordienetworks.com/images/GifGuide/clapping/citizen_cane.gif

Voi pojat!

huh, tulee paineita oman helracer 200:n entisöimiseen - tulen kyselemään neuvoja parin lommopaikan oikaisun suhteen vielä!

Tämä on kyllä hienointa mitä on vähään aikaan tullut vastaan, oli kyllä suu täynnä makeaa vettä kun livenä tutkaili tuota. Ten points!

Ehdotan Suomen Valkoisen Ruusun, Suomen Leijonan ja Vapaudenristin ritarikuntien suurristejä palveluksista isänmaalle.

Monttu auki. Ei taida paljoa tulla uni tämän jälkeen…

Näitä projekteja on kyllä mukavaa seurailla…

Aivan mahtava suoritus.

Siis mitä tästä voi sanoa… Aivan mieletön suoritus! Tuskin tuli projekti kovin halvaksi, mutta hyvä fiilis = priceless.

Erinomaisen hienoa työtä!

Ihan VITUN siisti peli.

Jees lisää näitä kulttuuritekoja , pliis. Haluaa nähdä tuon livenäkin , toivottavasti onnistuu joskus. Uniikki yksilö tuo todellakin.

Juha

omfg

hieno projekti!

Mahtava projekti, ja hienoa päästä vähän näkemään miten valmis pyörä syntyi. “Ennen” ja “jälkeen” otoksissa aika huikea ero.