Ajattelin tehdä tästä uuden virallisen Boston topicin kun entinen laukkuthreadi on vähän vaikea löytää ja täynnä kaikenlaista nöyhtää.
Reissuraportti Boston:
Vietettiin nimim. Ninan kanssa kaksi viikkoa Bostonista. Tehtiin myös pieni reissu New Yorkiin samalla. Tässä reissun opetukset:
http://farm3.staticflickr.com/2813/9468354314_c632ebe89d_c.jpg
Lentäminen fillarin kanssa
Lainasin naapurilta Thulen kovan pyörälaukun Jenkkeihin vietävää fillaria varten. Laukku mahtuu juuri ja juuri ison farmarivolvon takakonttiin. Pyörä pysyi muuten ehjänä, mutta laukku-n00bina en tajunnut akselin pään tulevan vaahtomuovien läpi ja naarmuttavan rungon maalia. Tuloksena uus tarra rungossa.
Nina ilmoitti Finnairille etukäteen Fillarilaukusta, mutta sitä ei voinut verkossa maksaa sillä Finnairin koneiden lisäksi lensimme British Airwaysilla. Oulun lentokentällä virkailija ei tiennyt oliko pyörää ilmoitettu meno- tai tulomatkalle eikä voinut ottaa siitä maksua sillä ”kuittitulostinta ei ole asennettu”. Hän neuvoi suorittamaan maksun transit-tiskillä Helsingissä siitä huolimatta, että protestoin vaihtoajan olevan lyhyt. ”Se onnistuu tosi nopeasti”. Helsinkiin tultiin tietenkin vähän myöhässä ja kaiken lisäksi koneesta oli bussikuljetus. Pysähdyttiin ekalla transit tiskillä jossain puolivälissä lentokenttää ja siellä täti totesi, että ei se niin nopeasti käy, juoskaa ainakin lähempänä lähtöporttia olevalle tiskille. No juostiin ja siellä oli kaksi tomeraa tätiä, jotka sanoivat, että teidän koneenne ehtii lähteä jos me aletaan tekemään maksua, että häipykääs siitä. Juostiin sitten koneeseen ja Heathrowssa odotellessani onnistuin maksamaan pyörän kuljetuksen British Airwaysin palvelustiskillä. Siihen meni viisi minuuttia ja hinta, 40 puntaa, oli Finnairilta odottamaani edullisempi.
Pyörälaukku ei silti tullut muiden matkatavaroiden mukana Bostoniin saakka. Heathrown virkailija kyllä sanoi, että kaikki matkatavarat ovat siellä, mutta jonkin kai kusi. Näin jälkeenpäin tietenkin vituttaa se kaikki stressaaminen ja hätäily palvelusta, jota ei kuitenkaan saatu. Lähdettiin sitten keskiviikkoaamuna heti New Yorkiin ja viivyttiin siellä Perjantaihin. Perjantainakaan lentoyhtiön tracking-sivu ei kertonut mitään uutta pyörälaukun tilasta. Aloin painella kaikkia mahdollisia nappeja - vittuilin asiasta twitterissä Finnairille ja Finnairin laatukampanjalle, jonka jälkeen sain viestin, että laukku on viimein matkalla Bostoniin. Lauantai aamuna laukku tuotiin kämpille ja näin kolme päivää myöhässä saatiin pyörä ajoon. Tästä voi jokainen laskeskella varmuuskertoimia jos olette menossa pyöräilemään ulkomaille ja otatte oman fillarin mukaan.
Pyörän osto Jenkeistä:
Katselin etukäteen meille toisen pyörän Amerikan nettikaupoista. Löysin ihan hyvän Leaderin 721:n City Groundsilta ja tilasin sen etukäteen veljen osoitteeseen. Palvelu oli ok, toimitus melkein nopeampi kuin Finnairilla. Pyörästä piti uusia penkki ja stemmi, jotta sillä pystyi ajamaan, kammetkin olisi kannattanut vaihtaa. Selvästi koskaan ei pitäisi ostaa valmista pyörää, jonka merkki on Leader. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ostaa vaikka Superb Sprint tai Geekhouse ja luukuttaa se sitten Suomessa.
Boston pyöräilykaupunkina:
http://farm3.staticflickr.com/2812/9467836032_8870b441b4_c.jpg
Boston on mahtava paikka pyöräillä. Samassa kaupungissa voi fillaroida jokivarsien rosoisia polkuja tai paahtaa pilvenpiirtäjien katveessa autojen peruutuspeilejä väistellen. Pyöräilyyn on selvästi panostettu ja kaikkien isojen teiden varsilla kulkee pyöräkaistoja tai kaistoihin on merkitty mitkä on varattu myös pyöräilijöiden käyttöön. Varsinaisia pyöräteitä ei juurikaan ole vaan pyöräilijän paikka on autojen seassa. Onhan siinä omat vaaransa, mutta omien kokemusten perusteella autoilijat antoivat todella hyvin tietä ja ottivat pyöräilijät huomioon. Toki se tarkoittaa, että itsekin täytyy käännellä päätä ja antaa näkyvät käsimerkit. Pyöräkaistan viereen pysäköityjen autojen ovia tuli kyylättyä haukkana. Toisaalta, kertaakaan ei joutunut sohimaan pyöräkaistalla pomppivien jalankulkijoiden välistä tai taluttamaan koska tiellä oli liikaa muuta sakkia. Ajamisen sujuvuus Helsingin keskustan pyöräkaistoihin verrattuna… kirjaimellisesti toiselta mantereelta! Punaisia päin ajaminen vaikutti olevan pyöräilijöiden keskuudessa aika tavallista. Mitään New York luikertelua liikkuvan autovirran läpi en nähnyt, mutta eihän kukaan seiso punaisissa valoissa jos autoja ei kerta kaikkiaan tule.
Oli siellä myös huonokuntoisia teitä ja soraa sekä lasinsiruja tien pientareella. Yhtään flättiä ei kuitenkaan tullut kellekään meistä neljästä pyöräilijästä koko kymmenen päivän aikana kun Bostonissa suhattiin eikä kellään ollut edes gatorskinejä alla.
Bostonissa on myös samanlainen pyöränvuokrauspalvelu kuin New Yorkin Citibike. Ei onneksi jouduttu testaamaan Bostonissa, mutta Nykin kokemusten perusteella se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin julkiset mikäli tahtoo nähdä kaupunkia.
Pyöräliikkeet:
Käytiin aika monessa pyöräliikkeessä Bostonissa.
Superb
http://farm8.staticflickr.com/7377/9465061959_e2975b5e8f_c.jpg
Ehdoton fiksihipsterimesta, täällä pysähtyy Chromen kiertuebussit. Liike ei ole mikään iso ja alkutuntumaltaan palvelu on ainakin yhtä viipyilevää ja kaoottista kuin kaupungin muissakin liikkeissä. Tarpeeksi kauan kun malttaa nojailla tiskiin tai lepäillä sohvalla niin palvelu kyllä saavuttaa sinutkin ja sitten se on ihan ok. Kaikki työntekijät eivät vielä olleet yhtä päteviä, mutta kaikki yrittivät kovasti. Kaikki perus fiksihipsteripalikat löytyy hyllystä ja liikkeen bravuuri ovat tietenkin omat Superb rungot. Alumiinisesta Sprintistä (Cannondale-kopsu) oli just tullut liikkeeseen pinkki-musta versio, jollaisen Nina tahtoi, mutta minä en antanut ostaa. Lisäksi Superbilla oli omaa nättiä muhvijuotettua teräsrunkoa, kromatuilla muhveilla ja lääh lääh. Rungot eivät tietenkään olleet mitään halpoja, mutta jonkun Cinelli-stemmin ja etutarakan ostimme edullisesti. Kun myyjä kuuli, että olemme Suomesta käymässä, toivotti hän tervetulleeksi hengaamaan liikkeessä milloin vaan, sillä heillä on aina tosi tylsää. Ovessa on Oulu Fixed tarra.
Cambridge bicycle
Tämä on lienee Cambridgen opiskelijayhteisön välittömässä läheisyydessä sillä liike oli todella kiireinen. Liiketila oli iso ja puolet siitä oli omistettu kokonaisille pyörille, mutta en edes jaksanut tarkastaa mitä merkkejä oli myynnissä. Valot, lukot, yms. varusteet oli asetettu hyvin esille, komponentit eivät niinkään. Ostin kartioavaimet sillä yhdestä meidän pyöristä navat olivat alkaneet itsestään säätymään. Myyjällä ei ollut mitään hajua kartioavainten käytöstä (yritti myydä kahta samankokoista avainta), mutta lopulta huollon puolelta tuli ihan näppärä kaveri joka määritti tarvittavien avainten koon (olisin itsekin jos mauseri). Täältä jäi sellainen olo, että kysyntää on niin paljon, ettei asiantuntevia kavereita ole enää tarpeeksi tarjolla.
Ferris Wheel Bikes
Oli aika pikkanen pyöräkauppa kantakaupungin ulkopuolella. Ostin ladattavat USB-ledivalot, täällä ne oli halvimmat. Nina kysy onko kaikissa Bostonin pyöräkaupoissa joku tyttö töissä. Kaikissa nimittäin on joku tatuoitu tyttö töissä, varmaan joku muotijuttu. Ystävällinen palvelu, mutta tämäkin liike oli kovin kiireinen. Hyvin palikkaa, mitä nyt seinätilaa oli tarjolla, katto(!) oli täynnä pyöriä.
Landry’s
Valehtelin kun kirjoitin, että kaikissa Bostonin pyöräkaupoissa on tatuoitu tyttö töissä, en usko, että täällä tytöllä oli tatskoja. Puhdasverinen Specialized diileri, iso liike keskustan tuntumassa ja paljon varsinkin kokonaisia pyöriä. Palikkaa ei juurikaan ole esillä ja kun itse etsin Spessun Rominia niin sain todeta, että koot alkaa 150 ja ylöspäin. Eikä muuten ollut ainoa liike, jossa saimme todeta tämän. Amerikkalaisilla on kyllä ihan käsittämättömät läskiperseet sillä miestenkin satuloista on vain leveimpiä kokoja hyllyssä. Yritin kuitenkin tingata jotain esittelytoupea, mutta tinkivara on nolla, vaikka tarjosin tarroja. Olisin saanut satulan halvemmalla Suomesta!
Pack Bay
Tää oli sellanen pikkanen kellariliike, jonka taloyhtiön aidassa kiellettiin pyörien lukitseminen. Tuli ristiriitainen olo. Liike oli hiukan sokkelomainen. Kuvailisin kohderyhmää pyöräileviksi kaupunkilaisiksi, ei mitään mieleen painunutta siis esillä. Nina osti pyöräilyhanskat, tosin päivää liian myöhään.
Wheelworks
Tämä liike oli vähän syrjässä jossain Watertownin suunnalla. Yllätys oli suuri kun liike osoittautui valtavaksi. Landrysin myyjä oli sanonut, että Wheelworksilla on kapeampiakin satuloita hyllyssä. Valikoima ei vieläkään päätä huimannut, mutta ostin kohtuulliseen hintaan (edullinen suomihinta) topatun Toupen. Sain jopa hiukan tingittyä hinnasta. Hyllyssä oli siistiä teräsrunkoa maantiesta cyclocrossiin ja tietenkin Spessun uutta sähköpyörää, jollaisella olisi voinut huristella liikkeen pyöräluiskaa ulos 5900 dollarilla. Vaikutelma jäi liikkeestä, jolla on kaikkea varastossa.
Urban tours
Hassu liiketila oli jaettu kolmeen osaan, oli myymälä kahdessa tilassa ja sen lisäksi pyörävuokraamo erillään. Urban Adventours järjestää nimensä mukaisesti pyöräretkiä Bostonissa ja vuokraa ihan kunnollisia kaupunkipyöriä. Myymälän valikoimassa oli erikoisuuten retro-ajopaitoja, sekä muutama Boston-pyöräilylippis. Palvelu oli asiallista, en tiedä johtuiko kellonajasta vai mistä, mutta liike oli ainoita jossa oli tarpeeksi henkilökuntaa asiakasmäärään nähden.
Poolot:
http://farm8.staticflickr.com/7297/9307436405_9e42db769f.jpg
http://farm6.staticflickr.com/5345/9240444020_c2cd07011c_c.jpg
Bostonissa voi käydä pelaan pooloa keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Maanantaina on lisäksi pro-ilta. Se ei tarkoita, että pelaamassa olisi erityisen lahjakkaat pelaajat vaan, että pelaamassa ovat innokkaimmat. Bostonissa ei myydä alkoholia muualla kuin viinakaupoissa, joten sellainen kannattaa etsiä ennen pooloja. Lähin on muutaman sadan metrin päässä ruokakaupan yhteydessä osoitteessa 370 Western Avenue. Tärkeitä asioita.
Pelaajat ovat rennon letkeitä veikkoja, jokainen pelaa vapaarattaalla ja pienillä välityksillä. Kaikki vähän kavahtivat kun ilmoitin pelaavani fiksillä. Eihän siitä muussiväleillä tullutkaan mitään, mutta fiksipoolot ovat täällä siis mustaa magiaa. Mailat ovat vielä pääasiassa itse tehtyjä, mutta paine vaihtaa Fixcraftiin tai vaikka Magiciin on kaikilla korkea. Aika monella on maskillinen kypärä enkä ihmettele yhtään sillä mailapeli on toisinaan korkealentoista. Paras kypärä on kuulemma hurling-peliin tarkoitettu, kypäriä ei siis pidetä kaatumisen vaan lyöntien pelossa.
Allstonin kenttä on katulätkään tarkoitettu ja hyvänkokoinen pooloon. Laidat ovat korkeat, mutta laadullisesti kenttä häviää hieman kotimaiselle kiekkokaukalollemme. Kulmat on tehty suorasta levystä kaarevien sijaan ja laidan yläreuna on tikkuavaa lankkua. Kentän pohja on asfalttia ja siinä on hyvä pito. Kentän päihin, laidan sisäpuolelle on tosin jyrsitty noin kymmenen senttiä leveät urat sateen varalta, joihin pallo aina tarttuu.
Pallo liikkuu aika vauhdikkaasti kotipeleihin verrattuna, kavereilla pysyy pallo tosi hyvin mailassa ja mitä ihmeellisempiä trikkejä näkyy kentällä. Pelit on pitkiä, 20 minuuttia on ihan tavallinen kesto ja se alkaa tuntua helteessä. Sain lainaan paikallisen kaverin Hija de la Conejaa ja voin raportoida onnistuneeni hattutempussa yhdessä pelissä. Ihan mahdotonta tässä urheiluikonien ja horpan ihmemaassa ei siis pooloissa pärjääminen ole - tarvitset vain markkinoiden parhaan poolopyörän vapaarattaalla ja Paulin jarruilla.
http://farm3.staticflickr.com/2812/9237656959_c94ef73517_c.jpg
Tiedät, että kaveri pelaa täysiä kun polvi on tämän näkönen. Samalla pelaajalla oli myös tanko päässyt pyörähtään pelissä haaroihin, josta seurauksena revennyt kives yms.
Muita paikkoja:
Harpoon Brewery
http://farm4.staticflickr.com/3697/9467853580_ac368ec1c4.jpg
http://farm4.staticflickr.com/3728/9465075041_e3d3fe560c.jpg
Harpoon panee Bostonin parhaat IPAt. Panimolla on edullisia kiertokäyntejä, joihin kuuluu muutama lasi olutta. Me ei puolenpäivän aikaan enää mahduttu kiertokäynnille, joten otettiin panimon baarista vaan maistiaisia kolme settiä ja istuskeltiin ryypiskelemässä toista tuntia. Panimobaarissa leivotaan myös aivan sairaan hyviä pretseleitä, kannattaa kokeilla sekä suolanen, että makea.
