Aika iso homma taitaa olla edessä. Ajattelin nyt ihan ensiksi yrittää saattaa pyörän toimintakuntoon eli uudet ketjut ja tuubirenkaat olis tarkoitus hankkia. Jos osoittautuu sopivan kokoiseksi (61cm vs. 182cm) niin pitää harkita maalauttamista.
Sopivan kokoiseksi se ei kyllä osoittaudu jos vaakaputki 61cm, jollain tosi lyhyellä stemmillä ehkä. Konversio vai kunnostus riippuu siitä mistä itse enemmän tykkäät… Itse kunnostaisin.
Toi mitta oli keskiöstä poikkipuuhun. Jostain lueskelin, että se olis paras tapa mitata näitä vanhoja runkoja. Lyhyt stemmi löytyy jo ja ajattelin myös siirtää penkkiä eteenpäin sen mitä saa. Oon aika oranki (pitkä selkä, pitkät kädet), mut pitää kattoa saanko tästä itselleni kesäpelin.
Osaisko joku kertoa tosta takakiekosta? Luulin venäläiseksi, mutta jossain foorumilla oli kuva vastaavasta ja teksti, että italialainen. Voipi toki olla kopio.
Venäläisissä tuubeissa luki 600*24. Minkähän kokoiset tuubit tohon kävis?
Laitapa vähän yksityiskohtaisempia kuvia takakiekosta. Tarrat näkyvät aika kehnosti.
Kiekkojen koosta ja tuosta venäläisestä kokoluokituksesta joku varmaan osaa sanoa vähän paremmin, mutta itselläni on yksi 61-senttinen runko, jossa 622-milliset kiekot näyttävät huomattavasti isommilta.
Vaakaputki kannattaa mitata siinä mielessä, että tietää paljonko pitää venyä eteenpäin. Penkkiä ei kannata siirtää liikaa eteenpäin sillä se vaikuttaa polkemiseen. Hyvä standardi on polvilumpio polkimen akselin yläpuolella kun kampi on vaakatasossa. Stemmejä saa myös alle 8cm jos pitää päästä lyhyemmäksi… Eiköhän siitä saa kelpo pelin. Itse olen 182-3 ja 55-56 vaakaputki sopii parhaiten(vaikka 54 ja 57 käy myös).
Jeps,
Kiitos vinkeistä. Pitää mittailla lisää. Vanteen läpimitta oli joku ~63,5cm, mut näyttää ne pirun pieniltä munkin silmissä. Voi olla, että yhdistelmä tuubit länässä ja korkea runko aiheuttaa illuusion.
Homma on edennyt viikossa sen verran, että olen kertaalleen käytännössä purkanut koko vehkeen ja rassannut läpi hiekat joka paikasta. Kävin ostaan tuubit ja nyt kerään rohkeutta liimailuun. Ensin pitäisi kuitenkin saada vanhat liimat irti vanteista. Pakko oli kuitenkin jo käydä ottaa ensimmäiset polkaisut pihassa ja ihan hyvältä se tuntui. 59 senttiä toi poikkiputki ja kun laitoin 5 senttiä lyhyemmän stemmin hyvin sillä ajaa vaikkei ihan täydellinen mulle olekaan.
Putsasin vanteet tärpätillä ja karhulapulla liimasta. Muuten hyvä, mut sitä valui myös jarrutuspinnoille. Liimailin sit kumit ja kävin vetää ekan lyhyen lenkin. Hyvältä tuntuu koko, mut jarrut huutaa kuin palosireeni. Pitää vissiin varovasti yrittää poistaa liimajäänteet. Eka pitempi reissu olis tiedossa ens viikonloppuna. Siihen mennessä pitäs vielä säätää etu- ja takavaihtaja ja hankkia tuubikumi myös varalle. Tällasessa retropyörässä vähän kuumottaa kiekkojen ja jarruvaijerien kestävyys. Ilmeisesti kiekoista voi pinnan nipat hapettua ja jarruvaijerikin voi kuulemma napsahtaa katki. Toivottavasti ei kuitenkaan Vihdin alamäissä.
Vanteita näkemättä sanoisin että jarrupalat voisi olla tuon äänen syy. Vaihda jotkut uudet maantiejarrupalat tilalle. Ne on parempaa kumia ja niissä voi etuosaa säätää vähän vannetta lähemmäs kuulanivelen ansiosta.
[b]merkki: Bianchi
malli: Rekord 748
vuosimalli: 1977
rungon sarjanumero: D07350
rungon putki: Columbus Zeta
etukiekko: super champion competition route vanne galli navalla
takakiekko: wolber super champion aspin-vanteella ja orkkis gipiemme napa
kammet: Bianchi gipiemme dual sprint
stemmi: HL (originaali oli 3TTT, mutta nyt vaihdettu pitkänä)
takavaihtaja: Campagnolo nuovo gran sport
jarrut: universal mod77
renkaat: Schwalbe Milano Tubular[/b]
Oot varmaan ihan oikeassa. Noi jarrupalat on nimittäin parhaat päivänsä nähnyt jo 15 vuotta sitten. Kivikova kumi (johon vuoltu puukolla X?) ei välttämättä ole se tehokkain jarrutuspinta. Pitää vissiin hankkia varatuubin hankintareissulla myös uudet jarrupalat.
Sain eilen säädettyä vaihteet. Saas nähdä osaanko käyttää noita retrovaihteita. Tavallaan aika metkan oloiset, mutta oudot kun on tottunut napsutteluun. Kuumottaa myös kurkottelu ja käsi pois kahvoilta kovassa vauhdissa.
Jatkosuunnitelmista sen verran, että jos maantiellä osoittautuu itselle sopivaksi rungoksi ajatus oli muuntaa fillari loppukesäksi sinkulakonversioksi ja talvella sitten maalauttaa. BMX-vapaaratas ja sopiva ketju jo löytyy, mutta pitää miettiä mitä eturattaan kanssa teen.
Tänään ekan kerran duuniin ja hyvältähän se tuntui. Penkkiä vois kyllä nostaa. Viiletin jonkun succis maastopyöräilijän ohi kruisien. Kivaa jatkui siihen asti kunnes takatuubi lähti pari sataa metriä ennen määränpäätä irti. Tuubi pysyi vanteella, mutta rupes kuulumaan sellasta vemputusääntä ja sitten vielä bump-bump kun venttiilin kohta lähti irti. Ei mitään paniikki, mutta taluttelin lyhyen loppumatkan ja pääsin hengissä perille asti. Ens kerralla sitten reilusti enempi liimaa. Himmailin tällä kertaa sen kanssa kun oli varoteltu läträämästä liikaa. Oppia ikä kaikki. Uudet Contin tuubitkin on hankittu vararenkaiksi, mutta niissäpä onkin sellaset uuden malliset urat, joten saa nähdä saako liimailtua olleskaan noille vanhoille vanteille. Putsasin kokeeksi eturenkaan jarrupinnat liimoista ja vinkuna hävis eli jarrupalat menee vielä hetken aikaa.
Tänään oli uusi tuubi ja liimat alla takana ja duunimatka sujui ripeästi kuin lentäen. Ainoa probleema oli takavaihtajan omatoimisuus. Ilmeisesti pitää kiristää kitkavivun nuppia sen verran, ettei vaihteet hypi isommalle omia aikojaan. Tarkoitus olisi huomenna testata nostaa satulaa. Luonnollisesti satula siirtyy taaksepäin ja sitä myöten geometria muuttuu ja stemmin pituutta pitää arvioida uudestaan.
Ensimmäinen pitempi retki takana. Kuten arvata saattaa homma ei mennyt ensikertalaiselta ihan putkeen. Tavoitteena oli polkea 120km suuntaansa mökkeilemään ja takaisin. Menomatka kitkuteltiin vesisateessa rauhalliseen tahtiin. Perillä penkkiä pari senttiä eteenpäin säätämällä sain omasta mielestä todella hyvän ajoasennon toiselle päivällä. Kotimatka lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle letkassa vuorovedoin ajaen, mutta sitten rupesi molemmista renkaista tuubien liimat irtoilemaan venttiilien kohdalta. Näin parhaaksi jättää leikin kesken ennenkuin pahempia havereita sattuu. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että etukäteen olisi hyvä ottaa muutama testipäivä lisää, mutta aikataulut oli lyöty lukkoon ajat sitten. Jatkossa pitää yrittää ottaa tuubiliima-alkemia haltuun, koska olihan se herkkua kun alamäissä sai rullailla muista ohi. Kitkavipujen ystävää minusta ei tule, koska mäkisessä maastossa on yhtä helvettiä olla jatkuvasti vääntelemässä kahta namiskaa edes takaisin. Vähän anteeksiantavampi takapakko olisi toki voinut helpottaa tilannetta.
Konversio ei ole hirveästi edennyt, mutta sain nyt sentään taas liimailtua tuubit vanteille. Tällä kertaa odottelin 20min liiman kuivumista ennen vanteelle laittoa ja korjasin venttiilinkin suoraan. Saapi nähdä miten kestää tällä kertaa. Etupäässä kuuluu natinaa putkella ajaessa ja veikkaan, että pinnoja pitäisi kiristää etukiekosta. Saiskohan sen tehtyä vaikka on tuubi vanteella?
Fiksin rakennukseen olen sen verran panostanut, että kiivaasti speksaillut jo osia. Tulossa mahdollisesti:
Michen tai Suzuen ProMax fix-fix flip-flop napa[/li][li] valkoinen Aero kehä (velocity tai weinmann)[/li][li] Musta klassinen italialainen satula
Kieltämättä vähän törkeetä pistää korkeat trendivanteet vanhaan tsygään, joten pitää katella vielä vaihtoehtoja.
Kiitos vinkeistä. Viikonloppuna oli kesän toinen pitempi reissu (Tour de Somerniemi). Tarkoitus oli ajella Bianchilla 160km, mutta kohtalo astui peliin. Parin kilsan jälkeen paukkui takaa tuubi ja lyhyen tilanneanalyysin perusteella päädyttiin ratkaisuun vaihtaa kaverin tsygä alle. Eihän siitä muuta seurannut kuin, että nyt on pakko myöntää itselleen, että hiukka lyhyempi runko kuitenkin sopisi paremmin tälle ruumiin rakenteelle. Yhteensä kesän aikana tuli hieman yli 300km kuitenkin tällä tahkottua, joten ikävä tästä projektista on luopua.
Auton pitää näköjään mahtua autotalliin tänä talvena, joten laitetaan tämä tälleen hiljaiseen myyntiin tänne. Pyyntö 250€, keväällä menee sitten huuto.nettiin.