Aloitin maaliskuussa koronakaranteenin sillä, että purin arkipyöräni osiin, teippasin reiät umpeen ja kaadoin rungon täyteen ruosteenpoistoainetta. Tectyloinnin jälkeisen paikkamaalauksen aikana tajusin että meillähän on käsillä juhlavuosi, joten se jos mikä antaa aihetta muistella yhteistä matkaa.
Oli vuosi 2010 ja huoltovapaat fiksipyörät alkoi kiinnostella. Kaikenlaista tuli katseltua ja aluksi erityiskiitokset nimim. tyalle ettet koskaan vastannut tiedusteluuni siitä Gitanesta. Väärä pyörä ja varmasti väärän kokonenkin. Sen sijaan foorumilla ensifiksiksi toistui yksi suositus: Steamroller. Höyryjyrä. Huh, olin myyty.
Tuolloin ei ollut tietotaitoa vielä kertynyt, joten kompliitti piti saada. Käytettyjä ei osunut kohdalle, joten jostain syystä sain tuolloin selville Sellon pyörän tuovan maahan Surlyä. Tapiolan tuntityöt mahdollisti opiskelijan marssin ovesta sisään toteamaan “Tilatkaa mulle viiskolmonen musta rolleri, rahaa on.” Pari viikkoa siinä taisi mennä, kun pyörää sai mennä noutamaan. “Ohjainlaakerissa on vähän klappia, niin kuin kuuluukin” olivat sanat, jotka toivottivat minut ovesta ulos kohti fiksiunelmaa.
Valitettavasti arkistoista ei löytynyt yhtään kuvia orkkiskokoonpanosta. Eipä siinä stockihommassa toki mitään kummallista ollut. Droppitanko ja tyhmät kahvat, niin mentiin aika kauan. Ja itse asiassa takajarrukin oli aika pitkään paikallaan, eipä se siinä haitannut kun enemmän kiinnosti ajella zeniä tavoitellen eikä niinkään räädistellen. Spedulipat, bullhorn-vaihe, paskat pikalokarit, kaikkea sitä. Enemmän näitä tuli koettua yksin, foorumilla katteltiin enemmän myyntilankoja. Stecon jyhkeä etutartsi tuli hankittua, jolloin viimeistään tajusin että se klappi ohjainlaakerissa oli vähän liikaa. Kun kokosi laakerin oikein niin se klappikin katosi. Jännä.
Alkoihan ne tapahtumatkin toki kiinnostaa ja näistä nostona vaikkapa ensimmäinen YV-leiri, joka tuolloin toki kulki nimellä Touring-leiri. Pyöräretkeilystä ei ollut kokemuksia, joten kamat kasaan steco-tartsille ja menoksi. Kotarin puuhapussi sentään oli tullut hankituksi tällaisia tilaisuuksia varten. Matka alkoi myöhässä ja kauan siinä menikin, mutta perille päästessä huomasinkin olleeni ainoa fiksikuski paikalla. Takajarru ja vapari oli varuilta mukana ja niitä olisi kannattanut käyttääkin: tuolta reissulta jäi muistona myös kivuliaat rasitusvammat molempiin polviin. Oppipahan olemaan repimättä pitkien flunssakausien jälkeen. Välinepuolella ohjaamo oli taattua oppirahamateriaalia, joka vaihtuikin heti ton reissun jälkeen ramimiehen kahvoihin ja kompaktiin droppiin.
Toinen muistoissani pysyvä miniseikkailu on Nukarin nakki, jossa en sitten ollutkaan enää ainoa rollerikuski. Mukava talvinen pyrähdys ja kova meno, mutta niin vaan tuli taas satanen vedettyä, tällä kertaa vieläpä ilman kauheita kiputiloja. Fixed gear talvipyöräily best.
Arkipyöräilyssä oltiin jo siirrytty riser-elämäntapaan. Racebladet vaihtui kokopitkiin lokareihin ja Stecon mötkön tilalle nimin. Pelagon lötkö. Nimim. stenun kanssa meni kaupat hassusti, kun ensin ostin eri pyörään suoran Masterpiecen, joka uhkasi sittenkin jäädä itseltä käyttämättä, joten kuin tilauksesta tovia myöhemmin sama nimimerkki vaihtoi suoran mutkaksi. Kyllä kelpasi keventelyosa! Dynamokiekko vielä eteen ja siinähän se oli tähän asti pitkäikäisin kokoonpano.
Pelagon tartsi mahdollisti laukkujen käytön, mikä taas paransi retkielämänlaatua. Retkiä oli, mutta aina liian vähän. Lähisienireissulla rolleri toimi oikein kivasti.
Tuleepa mieleen myös yksi vaikeuksista tappioon johtanut matka: yksi yö siuntiolaisessa metsässä nimim. sanin ja nimim. happo-orgiat kanssa. Reissuhan lähti siitä, että jälkimmäinen alkoi kasata samana päivänä ahmaansa osista. Ei siinä kiire ollut, mutta olin vaihtanut stemmin ennen lähtöä ja päätin vähän kiristellä vielä pultteja. Pakkaudumme pyörinemme happo-orgioiden eteiseen ja lähdön hetkellä kiristän käpyni rikki. Kävyn keskiosa pyörii pultin mukana, ajatukset luovuttamisen ympärillä. Alkaa karmiva näytelmä kellaripajalla, jossa happo-orgiat ohjaa, sani poraa ja minä pelkään. Eihän se niin suunnitellun nätisti mennyt, mutta rikkonainen käpy painui uuden tieltä ja päästiin hyvää tovia myöhemmin ensimmäiselle etapille eli päärautatieaseman heseen. Kohta sitä oltiin jo luonnonhelmassa ja ilta oli mitä mukavin. Seuraavana päivänä meidät yllätti vesisade ja minut yllätti varautumattomuus. Antaessani puhelintani nimim. happo-orgioiden sadetakin taskuun, siihen napsahti pari pisaraa äärimmäisellä tarkkuudella kuulokkeeseen, jolloin puhelin pimenee ja vesivahinko on totta. Tässä vaiheessa kiristin henkisen käpyni rikki.
Eipä ollut kokoonpanossa muuta valittamista, kuin että tuo isompi tartsi levittäytyi laukkujen päälle retkillä. Böijjailusta tai muusta en huomannut kärsiväni, vaikka tavaraa oli usein vähän liikaakin matkassa. Sitä varten tuli tuo tarakkalaukkukin tehtyä.
Tarkkasilmäiset huomaavatkin, että laukkupostauksen loppuun on kirjoitettu pieni itseään toteuttava ennustus. Niinhän siinä kävi että keväällä 2019 nimim. Snjjj ilmoitti luopuvansa Clydesdalestaan. Vannon että harkitsin asiaa tunteja. Oikean päätöksen jälkeen pikaisesti pyörä kasaan: luvattuna vitsinä nimim. sanilta lainassa ollut limp dick stemmiksi, Funnin G Wide paikalleen ja pyörässä oli hyvä saksalaisen touringturistin fitti. Eikun kohti Porvoota!
Ei ne normikantamukset niin radikaalisti paremmalta tuntunut, mutta sitten kun sitä rojua oli kymmeniä kiloja niin huomasi uuden keulan edut. Sähäkästihän se saattaa lähteä alta, kuten opin sinä yhtenä talvisenä päivänä joka Helsingissä koettiin, mutta tottumiskysymyksiähän nämä. Nastarengasta en päässyt vielä testaamaan. Olin fätin ostaessani haalinut myös siihen jättimäisen ass saverin ja viistoputkilokarin, mutta nopeasti kävi selväksi että nämä ovat vain tiellä maastossa. Nostelin ne pölyttyneinä varaston lattialta ja parilla nippusiteellä ne saivat uuden elämän etulokarina.
Nykykuosi alkoi rakentua lopulta pienistä osista. Dynamo oli tähän saatava, joten metsästin siihen huvin vuoksi pyörän kahdesta keventelyosasta toisen eli SP SL-9:n. Kiekon valmistuttua luottokumppanini markan büchel antautui. Ostoilmoitus foorumilla tärppäsi, jolloin pääsin vaihtamaan rikkinäisen lampun toimivaan nimim. jiiman kanssa. Kun vielä vaihtoa suorittaessa nimim. Aemilius tarjoili Velobialla suklaata, niin tässä on käsillä ehdottomasti paras vedätykseni jälleenmyyntihinnoissa. Talvea varten ostin uuden lokarin taakse, ajattelin että tuollaisessa kulmallisessa olisi vähän enemmän tilaa loskalle. Kokemukset eivät vielä kerro pitääkö tämä paikkaansa. Vanhat chromoplasticsit möin nimim. pieni merenneitolle ja oikeastaan motivaatio koko tekstin laatimiselle on se, ettei hän ole maksanut pyytämääni viittä euroa. Nimim. azure oli virheellisesti ostanut itselleen Herrmansin takavalon, jonka koin sopivan kulmallisen thomsonin ja kulmallisen lokarin seuraksi kummalliseen pyörääni. Ja niin, siinä Porvooseen lähtökiireessä en ehkä huomioinut alakoolin sopivuutta, joten Sellon pyörän osuudesta huolimatta taitaa olla niin, että loppujen lopuksi paskoin itse viiksitompan orkkisohjainlaakerin. Uusi olikin kulmikkaampi.
Useimmathan näistä kompliiteista päätyy siihen, että jäljellä on runko ja tolpan clamppi. Niin melkein tälläkin kertaa, mutta kun nuo Andelin kammet toimittaa virkaansa ansiokkaasti vuodesta toiseen niin mitäpä niitä vaihtamaan.
Loppuun vielä pientä ompeluasiaa: rungon tapaan laukku tuli käytyä läpi perinpohjaisesti. Tein alun perin liian pienet taskut, joita sulkevat velcrot väsähtivät. Isommat taskut tilalle ja magneetilla kiinni, vähän pientä koristesaumaa joka nurkkaan ja tämäkin laukku on aina vaan parempi. Uudessa etuvalossa oli harmillisesti virtakytkin kyljessä, joten laukkua kiinnittäessä fidlockin soljet saattoivat painaa valon kiinni. Nimim. Pelago oli jo aiemmin huomannut minun käyttäneen fidlockin pultteja eräässäkin kiinnityksessä, joten hän kaverinsa Restrapin kanssa kopioi idean randolaukkuunsa. Päätin varastaa idean takaisin, sillä clydesdalessahan reikiä riittää. Ompelukoneen hiljennyttyä en enää keksinyt parannettavaa arjen kulkemiseen.
Näin vaan mennään.
Runko: Surly Steamroller 53cm 2010
Keula: Crust Bikes Clydesdale
Ohjainlaakeri: Cane Creek Forty
Kiekot: SP SL-9/Alexrims DM22/Championit, Surly Ultra New/DT Swiss R460/Compit
Voimansiirto: Andel / Surly 47T, Surly 19t, skeneketju
Renkaat: GKSK 32mm, Schwalbe Big Apple 2.1”
Tanko: Easton EC90
Stemmi: 3T Arx Team 110
Kello: Crane
Satulatolppa ja clamppi: Thomson Masterpiece Setback, Surly
Satula: SDG Galaxy Ti
Jarru: Shimano SLX
Polkimet: Shimano M520
Omamori: Meiji-jingulta
Valot: Joku Herrmans / Herrmans H-trace mini
Pulloteline: Widefoot
Pinnaheijastimet: on
Tässä voi olla jonkun mielestä niin monta asiaa väärin, mutta otsikko ei oo yks niistä.
