Pitkä historia, pitkä tarina:
Specs:
Runko: Peugeot PC10 ehkä -82
Tanko: Nitto noodle 42cm
Stemmi: Velosolo
Kammet: Jotain dyykattua (tai jostain kaverin parts binistä ilmestynttä) Shimanoa… ehkä.
Keskiö: Kuten yllä
Navat: Maillard 700 28h maantiepyörän navat jostain kasarin alusta
Vanteet: DT440 muistaakseni…
Pinnat: DT race (vai mikä se 1,8mm ohennettu ny olikaan)
Renkaat: Compass 35mm
Etujarru: Joku Sram joka ei todellakaan ole tarkoitettu tämmöiseen runkoon!
Takajarru: Joku Shimano joka ei tod… jne.
Lokarit: Gilles & Berthound jotka ei… jne.
Satula: Brooks B17 narrow
Etutarakka: Joku Nitto jonka sai kiinni etuhaarukkaan jossa ei oo kiinitysreikiä.
Takalaukun kannatin: Carradice
Etulaukku: Gilles & Berthoud (=paras laukku ikinä!)
Takalaukku: Carradice
Kaikilla hyvillä pyörillä on tarina, niin tälläkin:
Isäni osti tämän pyörän minulle ehkä -93 tai jotai… Tämä oli ensimmäinen oikea maantiepyöräni. Hiukan liian iso se oli silloin ja iso se oli vielä vuonna 2021. Tuo runkomallin “C” tarkoittaa “Computer”, eli tässä oli alun perin stemmiin asennettu elektroninen mittari joka mittasi nopeuden, matkan ja keskinopeuden. Eli ilmeisesti keskinopeuden vaatima jakolasku oikeutti laitteen kutsumisen tietokoneeksi. Muutenhan runko on sitten ihan perus Carbolite 103 -putkea, eli ei plaanaa! Ajelin aikanaan kaikki nuoruuteni työ-, treeni- ja riiuureissut tällä pyörällä, kunnes hylkäsin sen erään muuton yhteydessä Tampereen petsamossa sijaitsevan pienkerrostalon kellariin. Melkein kymmenkunta vuotta myöhemmin kävelin koirani, ja tuoreen tyttöystäväni kanssa Petsamossa ja yllätyksekseni näin tutun oloisen fillarin pyörätelineessä! Otin pyörän mukaan ja päätin heti ryhtyä toimeen. Purin pyörän osiin ja heti ei kyllä tapahtunut mitään! Runko makasi useamman vuoden toimistossani kirjoituspöytäni alla, niin että löin siihe nilkkani kerran päivässä. Välissä yhtiökumppanini lainasi sitä ja ajoi yhden kesän työmatkat juuri tällä rungolla. Vihdoin vuonna 2016 ryhdistäydyin, tilasin osat ja kasasin pyörän! Melkoinen savotta oli. Jouduin hieman juottelemaan etuhaarukkaan lisää kamaa jotta saisin renkaan, lokarin ja jarrun mahtumaan etuhaarukkaan. Takanapa on Maillard 700 kierteellinen maantiepyörän napa, sorvasin sinne uudet avaruudettimet niin että sain vapaarattaalle täydellisen ketjulinjan. Tällä tavalla takakiekon pinnauksesta tuli melken symmetrinen, auttaa hitosti kun on vaan 28 pinnaa. Projekti valmistui melkoisen puristuksen jälkeen juhannusaattona 2016 klo 1.30. Siitä lähdin sitten muutaman tunnin unien jälkeen juhannusta viettämään, hemmetin tyytyväisenä! Tästä eteenpäin pyörä toimi pääasiallisena kulkineenani näihin päiviin asti. Pyörästä tuli loistava matkapyörä, vaikka olikin minulle aina vähän iso. Runko on myös todella kova ja raskas, hyvät renkaat auttoivat paljon. Laukkuratkaisu oli loistava! Tällä pyörällä ajoin ja koin paljon. Tällä pyörällä ajoin ylioppilaskirjoituksiin, ensimmäiseen työpaikkaani ja tällä pyörällä ajoin myös Forssaan rakastumaan nykyiseen puolisooni. Petsamo, Pispala, Armonkallio ja lopulta Torkkelinmäki. Kirjoittelen tätä menneessä aikamuodossa sillä tämä varastettiin juuri kotipihastamme, toivottavasti uusi omistaja osaa arvostaa kulkinetta, sillä on väkevä sielu!
Lopuksi vielä toiseksi ainoa kuva joka fillarista on:
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
-Seppo