Kun jämäosista kottu “Rata-Raleighini” levisi tuossa syksyllä alle*, päätin hankkia itselleni oikean kokoisen pyörän. Tuo 54x54 Raleigh oli juuri sopiva ja paluu luottokonversioihin, jotka ovat jotain 58x58 -kokoa, tuntui väärältä. Iloisesti noilla liian isoilla pyörillä oli ajellut kun ei paremmasta tiennyt, mutta paluu huonompaan ei toimi. Tarkoituksena oli hankkia perusluotettava pyörä kaikkiin vuodenaikoihin, joten päädyin lopulta Steamrolleriin. Ainoa mikä epäilytti oli Surlyn sivuillaan mainostama paino (“not the lightest frame around”) ja vähän pervo geometria.
Mutta: verrattuna noihin kertaperseillystä viemäriputkesta tehtyihin retkipyöriin, niin eihän tuo rolleri paina mitään. Osat on riivitty vähän mistä sattuu: stonga ja jarru kovan onnen Raleighsta, kammet tulivat kesäisen projektirungon mukana ja olivat menossa vaihtoon, kiekot foorumilta, ratas Onanoelta ja loput osat sitten paikallispyöräkaupoista. Niin juu, ohjainlaakerilla interkaupustelevat germaanit pyrkivät hyvittämään rungon hitaan lähettämisen aiheuttamaa pahaa mieltäni.
Hyvä tällä on polkea. Välitys on talvinen 46-21 ja on ollut juuri passeli. Jos lumi tuosta puuroutuu, niin sitten pudotetaan varmaan 44-21:een tms. Vieläkin vaikea hyväksyä sitä, että tuo on noin kevyt. (Kannattaa tottua painavaan, niin on helppo ilahtua.)
Osalista:
ohjainlaakeri: Ritchey (käpy Pro)
stonga: pätkitty Sakae RD -droppi (löydetty tai saatu jostain)
ohjainkannatin: Pelagosta
jarru: kahva joku Dura Ace -jämä, länget Universal (Lippajärven lääkäriltä)
satula: Concor (lojui nurkissa)
kammet: Andel, 144 bcd (tuli kesällä ostetun rungon mukana ja olivat menossa jo myyntiin)
keskiö: 111mm Sun Race
polkimet: MKS Sylvan Track (foorumilta)
ketju: galvanoitu Wipperman (urheiluaitan setä vakuutti ostamaan)
kiekot: Planet X:ltä vissiin (foorumilta)
renkaat: Schwalbe Winter
Ilmeisesti vinon emäputken takia ohjainlaakeria ei saanut oikein kunnolla kireälle ilman kinnausta, joten jätin sen vähän löysälle. Lopulta ylempi kuppi lähti itsekseen irti… Samaan aikaan keskiössä tapahtui jotain hirveää: toisella puolella kuppi oli hivuttautumassa ulos, toisella taas kammet ottivat chainstayhin. Ja kirsikkana tässä mäddässä tortussa oli se, että kammet tuppasivat löystymään ajossa.
No niin. Onpas tuo mun rolleri ollut alkujaan ruman näköinen. Ja täytyy myöntää, että talvella bullhorni ei ehkä ole se paras mahdollinen ohjain.
Nyt pyörä on nähnyt vähän enemmän ajoa niin talvella kuin myös retkellä ja kuskikin tietää vähän tarkemmin mitä haluaa. Ajelun lisäksi oli myös tuo satulatolppaepisodi, jonka aikana runko sai kokea varmaan vähän turhankin kovia, mutta hyvin näyttää kestävän.
Tässä pari valokuvaa matkan varrelta.
Talvi tulee. jee. - Tunnelin päässä kyllä näkyy valoa, eikä se ole edes juna.
Nykyinen kokoonpano. Droppi on kyllä se kaikista kivoin. Vielä ehkä maantiejarrut, niin saa ajettua hupuuilta. Etuhaarukun vaihdoin, koska sellainen lojui nurkissa ja tuntui hyvältä idealta silloin. Mitään käytännön eroa vanhaan ei ole. Paitsi, että otin pari avaruudetinta pois.
Lisäksi häkit vaihtuivat lukkoihin ja satula muinoin hankittuun Brooksiin, koska pitkillä matkoilla se tuntuu hyvält.
Noniin, edellisistä päivityksistä tähän lankaan on neljä vuotta. Ensi- ja nykyisen kasauksen välisiä kokoonpanoja olen tainnut postailla lähes jokaiseen muuhun lankaan kuin tähän, mutta uppailaanoa tätäkin. Aika kauas on tultu tämänkin pyörän ensikokoonpanosta, ja hyvä niin, koska hemmets sentään, että ensimmäisessä kasauksessa oli aika lailla kaikki runkoa lukuun ottamatta väärin. Otin uudet kuvat, koska perjantaina töissä toinen poljin putosi ulos kammesta, joten oli kampien vaihto ja yleinen huolto edessä. (Toinen poljin oli taas niin tiukassa, että en sanut avattua…)
Arki- ja työpyöräni. Suurin muutos alkuperäiseen on etuhaarukan mannisointi. Vaikea kuvitella enää ajavansa muulla kuin levyjarrullisella pyörällä. Napadynamo on kanssa parhaita keksintöjä ikinä ja erityisesti töissä olen tykännyt, kun ei lähetyksiä noutaessa ja viedessä tarvitse ruveta pelaamaan valojen kanssa. Eikä kiinteitä lamppuja pöllitä niin helpolla. (Suurella Sushi-polulla tämä on vissiin yleinen ongelma.) Myös etutarakka on ihana, ja töissä lähes välttämätön, lisä.
Kun korjaa nippareilla yhtä asiaa kerrallaan, niin kyllähän siitä helposti kylähulluvibat tulee. Aina välillä mietin, että pitäisikö asentaa ihan oikea lokari ja vetää noi valot siistimmin, mutta hyvin on noinkin toiminut. Ehkä huntin Sebusta tulee sitten se paraatipyörä.
Siitä on kohta pari vuotta kun myin tämän rungon eteenpäin, ja näin jälkikäteen ajatellen se oli hirveä virhe. Tuossa rungossa oli nimittäin kaikki oikein: DIY-levarikorvakkeet haarukassa, jumiin jäänyttä tolppaa hakatessa ja vääntäessä levennetty satulaputki, jossa asui jäämät ko. tolpasta ja sopivasti kulumaa ja kilometrejä. Rolleri, jonka kanssa matkustin Irlannissa ja retkeilin. Myyminen rupesi muutama kuukausi sitten vituttamaan niin paljon, että yritin ostaa rungon takaisin, mutta elää aktiivielämää jossain Tampereella, joten minkäs teet.
Mutta kun eli vaihtoi pienempään ja pisti omansa myyntiin, niin pakko oli ostaa. Osat otettu PAScamo-Sebusta ja varasebusta (jonka ajattelin myydä pian!), ja ovat pitkälti samat kuin alkuperäisessä rollerissa oli. Eli oli maalannut rungon uusiksi, joten päätin tarroittaa, jotta näyttäisi myös uudelta ja sieluttomalta. Tarkoitus olisi ajaa omastakin puolestani sielua tähän, vaikka Elin matkassa tämä on kyllä nähnyt hyvin kilsoja ja hommaa.
