AMA: Norosthairs eli setämiehen go to anywhere -pyörä

https://live.staticflickr.com/1933/45546597681_0021cc6f46_h.jpg

Koska korona ja tylsää, mutta itseasiassa tähän olen ehtinyt ajamaan sielua jo sen verran, että olis tän aman voinut jossain välissä tehdä ilmankin koronaa.

Tarina sai siis alkunsa keväällä 2016, kun huomasin renkaita vaihtaessani, että rakkaasta Gunnar Crosshairsistani oli molemmat chainstayt ruostuneet puhki. Slaagista hetken toivuttuani ja jonkun viikon erilaisia optioita pähkittyäni, päädyin teettämään tilalle uuden noin vastaavan rungon, mutta sellaisen, joka kestäisi “lopun ikää” ja muutamin pienin muokkauksin geometriaan. Barcelonasta löytyi tekijä ja täältä yksivaihteelta sattumalta toinenkin samaan aikaan samasta paikasta rosterirunkoa kysellyt kaveri. Kimppatilauksena saatiin jo valmiiksi kilpailukykyisestä hinnasta puristettua vielä vähän ja rungot luvattiin toimittaa Suomeen yhtä matkaa ja yksillä toimituskuluilla. Mitäpä sitten enää pitempään pohtimaan eli käsiraha sisään ja speksaamaan.

Koska Cyclo Bicycles ei toimi “avaimet käteen” -periaattella, vaan geometria, putkivalinnat ja päätökset rungon yksityiskohdista ovat melko pitkälti tilaajan vastuulla, rungon kaikkien yksityiskohtien miettiminen vei yllättävän paljon aikaa ja energiaa, mutta oli samalla opettavaista ja mielenkiintoista. Cyclon Bernat kyllä opasti auliisti ja asiantuntemuksella, joten mihinkään täysin älyvapaisiin ratkaisuhuihin päätymisestä ei ollut riskiä. Muutenkin yhteydenpito ja asiakaspalvelun laatu oli erinomaista ja koko tilausprosessista jäi hyvä maku.

Tässä vaiheessa pyörä näytti tältä:

Cyclo Bicycles ei valmistanut myymiään runkojaan itse, vaan teetti teräsrunkonsa jollain Italialaisella pajalla. Siitä, mistä nämä firman kaksi ensimmäistä rosterirunkoa oikeasti tuli, ei mun mielestä ole ihan 100-prosenttista varmuutta - mahdollisesti Italiasta, mahdollisesti jostain kauempaa. Sinällään sillä ei ole väliä, koska lopputulos oli kaikin puolin juuri sellainen kuin piti ja työn jäljessä ei ole mitään, mitä voisi moittia. Ainoastaan runkojen valmistuminen vei vähän alunpitäen luvattua enemmän aikaa, mikä nyt oli ehkä odotettavissakin. Lopulta rungot kuitenkin saatiin Suomeen omalta kannaltani juuri sopivasti ennen 2016 Hel CX -kauden alkua.

Osat oli olemassa ja noin suunnilleen samat kuin olin purkanut ruostuneesta Gunnarista irti. Pyörän kasaamisessa ei ollut siis mitään ihmeellistä. Osat kiinni ja ajoon. Satula ja ohjaustanko ovat edelleen samoilla paikoilla, mihin ne tuolloin laitoin eli ajoasennon suhteen geometria osui nappiin. Muutenkin pyörästä tuli käyttäytymiseltään juuri sellainen kuin olin toivonut. Muutokset Crosshairsiin nähden olivat pieniä, 0,5 astetta loivemmat kulmat, 5 mm pitempi vaakaputki ja 3 mm suurempi bb-droppi (jos nyt joku vertaa Crosshairsin geometriaan, sitä on muutettu 5 mm matalammaksi siiten oman runkoni valmistumisvuoden).

Jarrut vaihtu Gunnarissa olleista TRP:n 8.4:sta Paulin MiniMotoiksi. Sekin muutos lähinnä tyylisyistä. Mitään vikaa TRP:ssä ei ollut. Jarrujen tai oikeastaan rungon speksaamiseen liittyy sellainen ykityiskohta, että cantitapit halusin sijoitettavaksi niin alas kuin vain mahdollista, jolloin jarrupalat tulee länkiin niiden säätövaran yläreunaan. Tämä sen vuoksi, että näin sain Mini-V-jarrujen akilleen kantapään eli pienen mutaclearancen niin suureksi kuin mahdollista. Tämä pienen tehohäviön kustannuksella, mutta koska Mini-V-jarruissa on aina ollut jarrutehoa enemmän kuin tarpeeksi, ei se ole haitannut. Jos cantit, niin homma kannattaisi tehdä päin vastoin.

Mitään varsinaisia muutoksia en ole pyörään sen jälkeen tehnyt. Kun olin ajanut Gunnarista perityn kymppivoimansiirron suunnilleen loppuun, päivitin sen 11-pykäläiseen. Satula vaihtui jossain välissä Arionesta Antarekseen ja satulatolppa viime kesän Fiskarsin gravelkisan jälkeen alumiinisesta kuituiseen, koska mukavahkosta rungosta huolimatta oli selkä siellä vähän kovilla. Kiekkoja olen kasaillut tai ostellut sitä mukaa, kun on ollut tarpeita, viimeismmät talvella yksivaihteen torilta maantiekiekoiksi.

Pyörä valmiina nykykuosissaan:

https://live.staticflickr.com/65535/48918569208_e6e4557cc2_k.jpg

Runko: Cyclo Grava, KVA MS3
Keula: Columbus SL
Ohjainlaakeri: Chris King
Voimansiirto: Campagnolo Centaur/Potenza 11 spd, CX11-kuitukammet, Stronglightin rattaat 36/46 ja pakka 12-32
Ykköskiekot: Chris King R45/ DT Sprint 28/32/ Hed Belgium Plus/ Donnelly MXP Tubeless 33x700c
Retkikiekot: Campa Record/ DT Revo 32/32/ WTB CrissCross/ Compass Steilacoom 38x700c
Maantiekiekot: Dt 240s/ DT Revo 28/24/ DT R460/ Challenge Strada Bianca Open Tubulular 36x700c + lateksisisurit
Putket: Zipp Service Course SL/ Zipp SL Speed
Satula: Fizik Antares R1
Polkimet: Shimano XTR
Jarrut: Paul MiniMoto

Jossain vaiheessa oli hetki, kun haikailin 1x:n perään, mutta se hetki meni ohi ja nykyisellään olen äärityytyväinen tohon just noin. Aluksi ajelin lihaisampien renkaiden kanssa. Oli Nanoa ja Donnellyn X’Plor MSO:ta yms. Vuosien myötä MXP:stä on tullut mun luottorenkaat niin krossiin kuin graveliinkin. Ne on melko reippaasti ylikokoiset, n. 36 mm Belgium Plussilla, mutta mahtuvat Hel CX -sääntöihin, koska kylkiteksti ratkaisee. Graveltouhuissa ne rullaa käytännössä yhtä hyvin kuin gg-spesifimmätkin renkaat, on mukavat, pitävät ja tykkään niiden tuntumasta.

Tällä on tullut siis ajettua Hel CX:ää, VPCX:ää, gravel-lenkkiä, luottokortti-bikepackingiä, Kepu-mettäpolkuja, työmatkaa ja nyt tänä kevään myös ihan puhdasta maantielenkkiä. Krossitouhuissa matalahko keskiö vähän haittaa, mutta ei se mun vauhteihin vaikuta, joten todellisuudessa sillä ei ole väliä. Gravelilla toi on täydellinen ja yllättävän kiva sliksit alla asfaltillakin. Nykymaailmassa vannejarrut herättää aina sekä keskustelua että kuumenevia tunteita. Niiden suhteen ainoastaan kaikkein mutaisimmat krossikisat on niitä hetkiä, jolloin olisin ehkä kaivannut jotain muuta. Mini-V:t tahtoo olla melkoiset mutaräpylät varsinkin, jos on heinikkoa mukana ja ne kerää kilon tavaraa mukaansa. Jarrujen tehon suhteen ei ole ollut mutisemista silloinkaan. Noin muuten mulle vannejarruissa on enemmän hyviä kuin huonoja puolia, joten se jarrukeskustelusta mun osalta.

Retkimoodi:

Mulla on tähän olemassa myös kevennyspäissäni viime syksynä ostamani Whisky No.7 CX -kuituhaarukka, mutta ton teräisen kanssa ajaminen on niin paljon kivempaa, että en ole sitä juurikaan käyttänyt. Krossikisat mielessä kuituisen hommasin, mutta viime syksyn krossit ajoinkin yksivaihteisella, joten kisakokemusta Whiskyn kanssa ei vielä mulla ole. Jos jotain kiinnostaa, niin pyörä painaa ajokunnossa 8,8 kg kuitukeulalla ja krossitubeleksilla, renkaat reilulla kädellä litkutettuina. Teräskeulalla vastaavasti 9,2 kg. Maantiekiekoilla oletettavasti jonkin verran vähemmän, mutta en ole punninnut.

Numerolapun kera:

https://live.staticflickr.com/1893/44862784861_89171b4721_k.jpg

Kyllä tosta keeperi tuli. En ole keksinyt vielä pyörää, jonka huolisin Norosthairsin tilalle. Niin ja toivottavasti vaihteet ei herätä pahennusta!

3 Likes

Ei ne herättäny. Upea fillarj.

Ainoa pahennusta herättävä asia tässä on se, ettei se ole mun tallissa. Hemmetin hieno pyörä hemmetti.

No se näyttää ihan teikäläisen pyörältä, eikai tuosta voi muuta sanoa.

Tykkään.

Pidän todella paljon. Vaikka nautin omasta Croix de Ferestä, niin täytyy myöntää, että aidosti vaakatasossa oleva vaakaputki tekee fillarista 666% paremman näköisen, jos ei muuta.

Todella hieno kasaus ja näyttää kyllä just passelilta kaikissa moodeissaan. Jos itse olisin hankkimassa, niin pitäisi varmaan viedä murhakontille mannisoitavaksi, mutta ymmärrän, ettei ole kaikille elinehto toi levari.

balanssissa, niin kuin söörin kaikki pyörät! :beer

(mut vähän pitää edes periaatteesta tuhahtaa singlespeed grand old mänille vaihteista yksivaihde.netissä :slight_smile: )

Rosteri best.

Ja muutenkin 5/5.

Campat kurapaskassa, lämmittää aina <3

Upea pyörä kaikin puolin, ja mukavan kattava AMA.

Oon tätä monasti ihaillut ja ihailen taas.

Uomo - 12:35, 3.4.2020 » Oon tätä monasti ihaillut ja ihailen taas.
Sama

Kiitos kommenteista kaikille ja Jani S:lle aiheellisesta kurinpalautuksesta. Lisää vaihdeamoja ei multa tarvitse pelätä, koska en omista muita vaihdepyöriä =)

Tylsä ama kun ei oo mitään moitittavaa! Pienestä avaruudetinpinostakaan voi sanoo mitään koska se lienee vaateriin hitsatun vaakputken väistämätön sivutuote.

Fiilis/myllytys-suhde erittäin hyvällä tolalla tässä

Aivan helvetin hieno pyörä!

Kaunista.

kyttyra - 8:47, 4.4.2020 » Tylsä ama kun ei oo mitään moitittavaa! Pienestä avaruudetinpinostakaan voi sanoo mitään koska se lienee vaateriin hitsatun vaakputken väistämätön sivutuote.
Tänks. Vaakaputki ei muuten ole ihan vaateriin speksattu, vaan se slouppaa jonkun asteen verran. Sopii mielestäni tän tyyppiseen pyörään paremmin kuin vaateriputki. Avaruudettimetkin vähän niin kuin kuuluu asiaan tämmösessä setämiespyörässä, mutta se pino ei varsinaisesti ole sivutuote, vaan harkittu juttu. Kun ajoasento on speksattu maastoisampaan ajoon noin, niin tangon saa tiputettua pari senttiä alemmas maantieajeluita varten. En kyllä ole vielä jaksanut tehdä sitä, mutta joka kerta maantielenkillä muistan, miksi olisi kannattanut :)

Fuuuck! Eipä kestänyt sitten rosterikaan yhtä pitkään kuin setämiehen rakkaus… Kun ajaa paljon ja kaikkialla niin pitää varmaan hyväksyä, että runkojakin menee, mutta jotenkin musta nyt tuntuu, että näitä menee vähän turhan tiuhaan. Oonkohan taikauskoinen, jos mietin, että olis pitänyt jättää ama tekemättä.

ei juma