Jiihaaa, tää on nyt mun! Kylläpä ihminen voikin olla uudesta fillarista onnellinen. Pari vuotta olen yrittänyt metsästää vuosia hyvin palvelleelle Konille isopyöräistä seuraajaa. Mieluisaa, sopivaa tai järkevän hintaista ei vain ole sattunut kohdille.
Viime kesän Tahko tuli ajettua Saksasta löytyneellä On Onen 29er-titskusinkulalla, mutta sen geometriassa oli pari asiaa, jonka takia se ei tuntunut omalta. Tahko kuitenkin kulki sillä sen verran mukavasti, että ajatus 29eristä jäi kaivelemaan. Päätin pitää On Onen mukana tulleet kiekot, vaikka runko lähti syksyllä kiertoon.
Joulun alla vihdoin tuli Britti-ebayssä myyntiin 29er RockHound-runko, joka tosin oli vaihteellinen. Se jäi kuin jäikin sen verran edulliseksi, että uskalsin huutaa sen sillä ajatuksella, että vaihdatan Kongalla dropit. Kongan kanssa olin neuvotellut jo syksyllä droppiprojektista toiseen runkoon liittyen, joten se oli ikäänkuin sovittu valmiiksi.
Runko on muutaman vuoden vanha. Siinä on puolisentoista senttiä nyky-Gunnareita lyhyempi emäputki, mikä sopi omiin tarpeisiini loistavasti. Takahaarukka piteni puoli senttiä droppien vaihdon yhteydessä, kun putkien taivuttelussa tuli uskalluksen raja vastaan. Toisaalta alkuperäiseen versioon ei mahtunut 2,35 Rallirane taakse, mutta nyt mahtuu.
Kun runko oli palautunut onnistuneelta Mikkelinmatkalta, kiikutin sen suoraan Decoväriin, jossa sotkivat rungon värin mukaan sävyt mulle kannuihin (pohja + candy + lakka). Vähän etukäteen pelotti, että mitähän paikkamaalauksesta tulee, mutta se oli turhaa. Luonnossa näkee kyllä, että haarukan loppupään väri ei ole ihan identtinen. Vähän vähempi candyä olisi riittänyt, mutta mulle kelpaa hyvin noin.
Mulla on ollut kisapyöränä, silloin harvoin kun olen innostunut “tosissani” kisaa ajamaan (ne ketkä allekirjoittaneen tuntee, tietää että se “tosissani” ei ole kovin tosissaan), Gunnarin vaihteellinen etujoustokakskutonen, mutta kun jälkikasvu nykyään pitää huolen tosissaan kisaamisesta, niin päätin vaihdemaasturista luopua ja purin siitä kammet, jarrut ja osan putkiosista. Samalla jouduin syömään sanani nelikantista ja Middleburneista, mutta Gunnarin 73-millisen keskiön kanssa se ei olisi ollut järkevä yhdistelmä.
Lämpeen yleensä uusille fillareille vähän hitaasti, mutta nyt kävi toisin. Koko paketti natsasi välittömästi eikä ole aikoihin ollut lumipoluilla niin kivaa kuin viime viikonloppuna! Bonuksena tuossa on pari maalikolhua ja yksi pieni dentti speksattuna valmiiksi, joten ei harmita niin pahasti ensimmäisen kuperkeikan jälkeen.
Handcrafted in Waterford - modified in Mikkeli:
https://farm9.staticflickr.com/8539/8750250148_1d5c1df860_b.jpg
Runko: Gunnar (Rock)Hound, koko “17,5-tuumaa”, mikä tarkoittaa ST 415 mm ja TT 600 mm.
Haarukka: Salsa CroMoto Grande
Kiekot: Hope Pro2 SS, DT-Revolution, DT X470
Renkaat: Racing Ralph 2,35" + Stanin tubelessetti
Kammet/ratas: Truvativ Stylo OCT Silver Mirror/ Blackspire Mono Veloce 32t
Keskiö: GXP
Takaratas: Surly 18t
Polkimet: Ritchey Pro
Ohjainlaakeri: FSA OrbitX
Mutka: Race Face Turbine
Stonga: Ritchey WCS Carbon Trail
Jarrut: Hope X2 160/160 mm
Tolppa: Controltech Team Issue
Sitsi: SLR
Pulloteline: King Cage SS
Tasan 9,5 kg kaikkinensa. Runko 1,95 kg alkuperäisillä dropeilla. Paragonit lisäsivät noin 150 g.
