Tarina alkaa marraskuusta 2016 ku tuli semmonen ajatus että jospa alkais polkemaan pyörällä töihin niin säästyis rahaa. Noin kuukauden verran pyöritin mielessäni suunnitelmaa että voisin ostaa sähköistyskitin johonkin noista polkupyöristä, mutta ajatus talvikeleillä autosta luopumisesta tuntu pitkittävän tätä ostoprosessia. Tuli joulu ja erinäisten sattumusten kautta en lähtenykään Keski-Suomeen Onnibussilla niinku yleensä vaan omalla autolla. Jyväskylän kohdalla Mazda 323 vm. -93 päätti että no more. Eka soitin hinauksen, sit soitin kaverille ja noin puolessa tunnissa hinausauton ja Jyväskylän välkkyvien valojen jälkeen olin kerrostalokämpässä, kädessä kahvikuppi ja viinapaukku pahimpaan mielipahaan. Päässä pyöri lähinnä että nyt tuo paskarottelo menee kyllä paaliin.
Joulu jatku pahalla mielellä auton kytkinvian korjaushintaa arvaillessa ja koko auton kannatavuusarviointia tehdessä. Lopun ajan vertailin eri sähköistyskittejä ja pian huomasin pettymyksekseni että lupaavimpien kittien myyjät ei toimita mitään ennen helmikuuta koska ovat lomalla ja levolla.
Palasin Turkuun Tapaninpäivänä ja funtsin että ei se voi olla kovin paha polkea mummiskalla 15 kilometriä Piikkiöön, enkä varmana mene bussilla ku kortti maksaa ja matka kestää. Ekana aamuna matka pyörän selässä kesti tunnin, varmaan ylikin mutta enpä kirjannu ylös, ja melkein parin vuoden liikkumattomuus tuntu pahalta jaloissa ja keuhkoissa. Autokorjaamo oli samana aamuna aukassu myös ovensa pyhien jälkeen ja puhelimen päässä kertoivat että 200 euroa maksaa kytkimen pääsylinterin vaihto. Ja vaikka semmosta summaa osas odottaa niin tuntu kyllä lähes kohtuuttomalta rahalta pistää kiinni.
Aamut vieri ja kehon tottuessa ajamiseen ajatus kypsy aika nopeesti sille että ei mitään sähköllä kulkevaa comfort-pyörää vaan rehellisesti kilometrejä hapoilla tappava hatemachine. Aika monta iltaa puntaroin vaihtoehtoja ja päädyin lopulta All-Cityn näkemykseen (katu)ratapyörästä. Joskus tammikuussa talutin sit FoxCompilta mummiskaa vasemmassa ja Big Blockia oikeassa kädessä.
Kauan kesti raapia ja hioa kasaan kaikki pienet hilut ja vielä saada ne pyörään kiinni, mutta olihan tuossa aikaaki kun en fiksillä uskaltanu edes lähteä yrittämään talviliukkaille. Maaliskuun puolessa välissä lumien sulettua sit uskalsin ekaa kertaa polkimille ja komeasti vahinkoskidasin toinen jalka polkimelta irti yli aamuhuurteisen suojatien L&T:n kuskin silmien alla ja onnistuin vielä ottamaan tiukan oikean oikeaan suuntaan kaatumatta. Läheltäpitipannut ja tilanne missä pyörä ei vaan oo hallussa jo ensimmäisen kilometrin aikana sai siinä vaiheessa koko homman tuntumaan typerältä virheeltä. Jatkuvasti tuntu ku olis kahella vasurilla tehny kaiken tai oppinu just kävelemään, mut alko se silti vähitellen menemään ohi.
Heti pyörän ostamisen jälkeen kyseltiin tietysti että kulkeeko tuo sitte nopeemmin ku se mummis tai maastopyörä. FoxCompin lattialla kymmenen metrin ajokokemuksen perusteella pohdin ensin varovasti mielessäni ja sitten rohkeesti ääneen että jos nyt työmatka kestää vähintäänkin 50 minuuttia niin kyllä se kesällä tuolla menee puoleen tuntiin.
Männä viikolla sit kellotin ekan puolen tunnin työmatkan ja tunsin pyörän jotenki omakseni. Arvostelkaa siis mun ajopeli:
FoxCompin kokoonpano poikkeaa jonkin verran valmistajan kompliitista ja dokumentointi kiinnostaa aina jälkikäteen niinni niin ni lista kaikista palikoista:
Runko Big Block 55 cm
Haarukka Big Block Track
Ohjainlaakeri Cane Creek 10 series
Stem Kalloy 100 6deg
Ohjaustanko Kalloy 183 mm drop
Jarrut Tektro R538
Kahvat Tektro RL720
Keskiö ei muista
Kammet All-City 612 Track 165 mm
Eturatas All-City 612 Track 46t
Takaratas All-City Standard 17t
Lukkorengas All-City Standard
Ketjut ”KMC Silver” vois kai olla 510HX mutta enpä tiiä
Navat All-City Standard
Kehät Alex DC19
Kumit Vittoria Zaffiro 700x28
Satulatolppa Kalloy 27,2
Satula All-City Gonzo
Polkimet Intersportin jotkut flavor of the month vuodelta 2010, ei tietoa mutta aika kivat
Häkit Muoviset Wellgo M-koossa, pätkästy pari senttiä pois pituudesta
Lokarit Pelago alumiini 700c / 36 mm
Purettu palasiks ja sotkettu Dinitrol ML:n kanssa ruostetta vastaan.
Ohjaustankona ollu kiinni valtaosan ajasta Biltsun Sport ja lukkogripit, mutta tällä hetkellä kiinni alkuperäinen droppi. Vaikuttaa aika deepiltä mutta pidetään kiinni ja kuulostellaan.
Jos joku miettii 323:n kohtaloa niin hain sen silloin pois ja vaihoin siitä eilen jo aikaa sitte napsumaan alkaneen vetonivelen. Remppa meni lopulta hyvin, mutta siinä toivottomuuden keskellä ku pultit ei taaskaan aukee, jotain on taas jo oikeestaan rikottu peruuttamattomasti, on nälkä ja ruosteiset romut ja työkalut taloyhtiön parkkiksella levällään, aattelin miten on siistiä etten mä edes oikeesti tarvii tätä laitetta. Työmatkojen kulkeminen sillä loppu silloin siihen jouluaattoon, ehkä joskus taas jatkuu, mistä sen tietää, mutta just nyt tää tuntuu fiksulta jutulta ja auto saa pysyä seisonnassa.
