Tarina alkaa maaliskuussa 2021. Tuohon aikaan olin joitain kuukausia aiemmin myyny rollerini kun ei jotenkin ikinä saanu siitä pyörästä sellasta versiota joka ois tuntunu ja näyttäny sellaselta että ois huvittanu ajaa, ja sillon aattelinkin et ehkä fiksuttelut oli tältä osalta tässä.
Ei kauaa mennyt ennen kun alko taas tuntumaan että oispa fiksipyörä, joku siisti konversio. Samoihin aikoihin ilmestyi käyttäjän @da3bal toimesta rossin infinity foorumille myyntiin, parhaassa pääsiäisvärissä ja vielä oikein sopivaan hintaan. Hirveen pitkään en jaksanut mietiskellä, kuten en päätöksiäni elämässäni hirveästi muutenkaan, joten aikalailla samantien laitoin viestiä. Tarkalleen 19.3.2021 kävin pyörän hakemassa ja poljin kotiin sulavan lumen ja hiekoitussepelin ympäröimänä.
Eka matka kotia <3
Ja kevät ja kesä menikin pyörän kanssa kevättä rinnassa! Ajelin tällä sinne tänne milloin jarruilla ja jarrutta, milloin mitäkin rullaulautaa tai muuta roinaa etukorissa tai tartsilla kuskaten. Olin jotenkin virkistävästi päässy eroon sellasesta ankeesta asenteesta, jossa omaa pyörää ei tuu ajettua kun se ei näytä yhtä siistiltä ku joku mielikuva pään sisällä. Toki edelleen koen et pyörien fiilisteleminen on tärkeetä itelle, mut ehkä se spektri asioita mitä fiilistelee on laajentunu aika roimasti, enkä oikein enää jaksa, ainakaan enimmäkseen, välittää pyöräily-yhteisön hyväksymistä visuaalisista normeista, ihan kun en oikein enää jaksa välittää mall grabaako joku vai ei.
Yksi pyörän kesäisistä iteraatioista
Pian kuitenkin alkoi ilmestymään ryppyjä rakkauteen. Perä ei näyttänyt tarpeeksi tiukalta, joten ajaa ei huvittanut. Olinko taas vajonnut samaan kuoppaan josta juuri aiemmin paasasin päässeeni kapuamaan ulos? Mahdollisesti.
En kuitenkaan antanut oman turhamaisuuteni haitata, vaan pistin einolle viestiä, samalla kun Fedjan entisen rossinin kuvat pyörivät mielessä kuumemaisena deliriumina. Tämän minä haluan. Kysyin einolta onnistuisko perän lyhentäminen ja droppien kääntäminen. Kuleemma onnistuu. Rinnassani läikähti. Vihdoin saisin täydellisen fiksipyörän.
Elokuun alussa kiikutin rungon itse sepälle.
Noin kuukauden päivät meni, kun eino laittoi viestiä että runko olisi valmis. Operaatiossa oli orkkiskeula ottanu vahingossa vähän hittiä, mutta korvaukseksi saisin somecin kromisen maantiekeulan. Hell yeah, onhan se hitosti siistimpi kuin toi orkkis. Tavattiin einon kanssa pajalla, jossa eino asenteli keulan (kiitos!) ja neuvo meikää kun strugglailin chainstayden krimppaamisessa (kiitos! x2).
Tämän jälkeen ajelin hirveässä kasauskiimassa säätämölle, jossa loput pyörään tulevista roinista majaili. Aloitin pensselöimällä pintaan kunnon onks kaikki kunnossa -tierin hammerite paintjobin. Lopputulos ei enimmäkseen haittaa, mut oishan ton viistoputken voinu maalata esim. vastaavalla sävyllä. No, katotaan jaksaako tota korjata, vai vedänkö vaan tarraa päälle. Tässä vaiheessa kello oli jo paljon, joten painuin nukkumaan‚ osittain antaakseni vasaralakan kuivua, osittain ettei kävisi mitään vahinkoja väsyneenä. Little did I know.
Seuraavana päivänä aloitin pistämään pyörää takaisin kasaan, aloittaen tietysti keskiöstä. En tiedä mikä mulla bugas aivoissa, mutta päätin jostain syystä kiertää ensiksi ei-vedonpuolen kupin pohjaan, jonka jälkeen runttasin vedonpuolen kupin patruunoineen sisään. Tämä johti siihen, että onnistuin runnomaan ei-vedonpuolen kupin ulos keskiöstä patruunan avulla, sillä pitäähän voimaa käyttää, ettei italokeskiö aukea. Kokeilin uudestaan laittaa ei-vedonpuolen kuppia kiinni, ja lopussa kierteet pyörähti tyhjää. Yhä uudelleen ja uudelleen. Tässä vaiheessa olin vakuuttunut että olin paskonut keskiömuhvin kierteet, ja pidin parin kuukauden motivaatiotauon.
Keskiöongelmista huolimatta pistin pyörän kasaan, että pääsis edes ihailemaan miltä toi näyttää. Vitu hyvä vaikka ite sanonkin.
Lokakuun lopulla laitoin einolle viestiä, että onnistuisko keskiömuhviin lisämateriaalin breissaaminen, jotta saisi uudet kierteet rotsattua. Eino ehdotti, että kokeillaan eka rotsata kierteet pajalla. Rotsi meni smuutisti sisään, ja kierteet näyttivät olevan ulkoisesti ihan kunnossa. Tämän tohinan keskellä tajuttiin kurkata itse keskiötä, ja siitähän ne ei-vedonpuolen kierteet olikin paskana, eikä muhvista. Tämä tuli hienoisena helpotuksena, ja lähdin aikalailla samantien kiitämään TöPyyn hakemaan uutta keskiötä. Hyllystä löytyi vielä italo UN-55, vaikka tosin 115mm eikä kampien speksin mukainen 110mm. No, pari milliä sinne tänne.
Siitä meninkin suoraan säätämölle ottamaan toisen erän keskiön kanssa. Tällä kertaa tein asiat jopa oikeassa järjestyksessä, ja kuinka ollakaan: keskiö kiristyi paikalleen. Ei-vedonpuolella on noin millin rako, mut mitäs moisista. Loctitea tonne tohotin kuitenkin sen verran, että toi taitaa olla käytännössä integroitu rungon kanssa, mutta jos onnistun ajamaan UN-55 paskaksi niin ehkä siinä vaiheessa voi lopettaa pyöräilyn muutenkin.
Great success!!
Ei kuitenkaan onnistumisia ilman vastoinkäymisiä. Halusin jostain syystä vaihtaa ton täysin toimivan ofmegan ohjainlaakerin konelaakeroituun tangeen, joka mulla nurkissa pyöri. Emäputki oli väärään suuntaan tapered, ärsyttävä pikkuvika, muttei mitään mistä ei pienellä shimmaamisella selviä. Seuraavaksi rupesinkin sahaamaan somecin keulaa, ja vedin sen tuttuun tapaan ihan päin helvettiä ja liian lyhyeksi. Jokainen epäonnistumisen kivi piti kyllä tämän pyörän kanssa kääntää, eikä voi kuin itseään syyttää. On ne pyörät kivoja.
No, positive vibes only (ei oikeesti). Säätämön nurkista löyty joskus aikoinaan velosaloonista hommattu LUNGI steel fork nimensä mukaisella colorwaylla. Tämän keulan kanssa saha pysyi sitten jo paremmin käsissä, ja sain koko laakerin keuloineen kasaan.
Loppukamojen kanssa ei sit oikein voikaan mennä pieleen, tai varmasti voi, mut tällä kertaa ei menty. Ihan eka buildi rungon modailujen jälkeen näyttikin tältä:
Ensimmäisinä havaintona oli keskiön armoton narina, mutta en oo sen sen kummemmin antanut haitata. Siinähän nitisee. Tai sit se on tää keskiön yläpuolelta löytyvä mysteeridentti:
En oo varma oliko toi tossa ostaessani, vai oonko jotenkin onnistunu ton tonne toheloimaan, mutta tostahan toi ratkennee jos on ratketakseen. Noi alhaalla näkyvät halkeamat on mun alustavien tutkimusten mukaan onneksi vaan haljennutta maalia, mutta pitää vielä tarkemmin katsoa kun jaksan ton ajaa säätämölle ja irrottaa kammen. Kattellaan.
Tosta on kuitenkin hieman buildi elänyt, kuten niillä on tapana. Ohjainkannatin pidentyny. Tanko ja satula vaihtunu, mut ne mulla vaihtuu muutenkin koko ajan. Yks mitä haluisin oikeesti vaihtaa on noi kiekot, mut tällä hetkellä on taloudellisesti aika tiukkaa. Joku open pro etukiekko mulla pyörii nurkissa, mut jos on tarjota edukasta boksitakakiekkoa, hit me up. Mielessä on käynyt myös kehien kannuttaminen mustaksi, mutta katotaan nyt.
Loppuun vielä kuva nykyisestä buildista (vittu mä oon paska kuvaamaan pyöriä :D):
rossin infinity x supernoise.mfg x olarin jackson pollock
LUNGI steel fork
tange falcon
shogun zero 120mm
säätämö old stock tanko
ergotec 2 26,4mm
specialized phenom 155mm
un-55 115mm ita
kiekot ja kammet pala suomalaista pyöräilyhistoriaa eli le prince. vissiin andelin kammet ja alexrims g6000 leissattuna formulan napoihin
rare kapee sugino zen 44t
izumi 410 np
surly 17t + dura-ace njs
schwalbe marathon + schwalbe winter
Rehellisesti sanottuna tällä on ihan vitun perseestä ajaa talvella, mutta kunhan lumet sulaa, niin rakkauden fiksikesä koittaa minulle jälleen, uskon siihen 100%. Siihen asti haluaisin toivottaa kaikille kireitä ketjuja ja mukavia kilsoja :—)!
