Puoliperseisyys on suurta syntiä.
Aamen. Ja ei tässä nyt itsekään aivan synnitön olla, mutta on tullut kovin syvästi huomattua tuon asian todenperäisyys. Ja jatkan vielä, että kun se keskiö on auki, niin samaan syssyyn Tectylin tai Dinitrolin sitä kotelosuoja-ainetta, jossa on kirjaimet " ML " sinne runkoputkiin, ja samalla kaikkien osien väliin alumiinitahnaa. Silloin ne eivät enää jumi toisiinsa kiinni, ja jatkossa se aukaiseminen on vain lähinnä miellyttävää auki ruuvailemista kevyillä käsityökaluilla, eikä mitään hampaat irvessä jatkovarren kanssa auki repimistä kevyen “hienosäätölekan” kanssa. Se alumiinitahna kuuluu konepajamiehen varusteisiin, vaikka sen käyttö on vähän ikävää sottaamista. Lisäksi se ei ole vaarallista pyörän kokoluokan laakereille, josko sitä ei pidä mitenkään kuitenkaan voiteluaineeksi tulkita. Mutta sen ikävän ionimuotoisen aineensiirtymän ja sitä kautta osien toisiinsa hitsautumisen se estää. Ja minä laitan sitä nelikantti kampien allekin. Kiristän oikeaan tiukkuuteen (40-44 Nm) ja ensimmäisen ajokerran jälkeen käytän ruuvia vähän auki ja kierrän sen liikkeestä uudestaan samaan momenttiin. Näin pinnan laatu ei vaikuta siihen. Lepokitka voi rääsiytyneillä osilla olla vaikka kaksinkertainen verrattuna liikekitkaan. Oikea momentti on siis aina mitattu suoraan liikkeestä, ei koskaan levosta. Ja tuo oikea momentti, noin 40 Nm, on oikeasti aika pieni voima. Yllättävän pieni. Eihän se ruuvi niitä voimia kanna, vaan se pitää vain sen kammen siinä kantikkaan akselin päällä. Se momenttiavain kannattaa ostaa. Edellisen kerran kun kävin Lidlissä, siellä oli momenttiavain myynnissä 20 eurolla, siis ihan pari päivää sitten. Se kevyempien voimien sirompi momenttiavain on sitten kalliimpi, ja sekin vain täytyy joskus raaskia ostaa. (luokkaa 50-80 euroa ehkä nykyään ?)
Sitä Tectyliä tai Dinitrolia saa suihkeena esim. Motonetista. Suihke on kätevää käyttää. - Ja varoituksen sana… se viistoputki on yleensä yhteydessä emäputkeen reiällä. Minä nokkela niilona pistin pyörän huoltotelineeseen, ja kääntelin sitä siinä. Ja tulihan se kotelosuoja-aine sitten ulos siitä etulaakerin juuresta ja valui vielä jarrun akselillekin… onneksi jääkaapista löytyi olutta, ja oli aurinkoinen ilta… Tulipa pestyä ja rasvattua se etulaakerikin. Takakolmion alaputkissa on reiät haarukanpäiden lähellä. Niihin voi laittaa palat maalarinteippiä sen suihkuttamisen ajaksi. Uuteen tai uudenveroiseen pyörään kannattaa laittaa sinkkispraytä ensin pohjalle.
Kunnollisen haka-avaimen löysin muistaakseni 14 eurolla IKH:lta. Niitäkin on eri kokoisia, ja fauberin lukko on halkaisijaltaan pienempi, ehkä noin 30 mm, ja noin 35-36 millisen keskiön päälle tuleva lukkorengas on luokkaa 40 mm. Uudet patruunat käyttävät sitten merkkikohtaisia sisäpuolisia avaushylsyjä. Sen “kunnollisen” voi arvioida siitä, että koko avaimen nokka tulee olla koneistettu jyrsimellä. Se ei saa olla prässätty tai levystä meistetty tyyliin halvat työkalut. Näissä sen nokan nurkat ovat aina jotenkin vähän pyöreät, ja avain nulkeaa helposti pilaten sen kolon. Avaimen pään pitää olla muottiin taottu ja sen jälkeen vielä koneistettu. Kyllä sen siitä avaimen päästä näkee, kun sitä katselee.
Fauberissa niitä lukituskoloja on erilaisia, ja osa lukkorenkaista on upoksissa niin ettei niihin edes pääse kuin sivusta tuurnan kanssa käsiksi. Siihenkin hommaan sitten hyvä ehjäpäinen tuurna ja noin kilon painoinen vasara. Se raskas vasara siksi, että voima menee aina johonkin. Jos vasara ei riitä aukaisemaan sitä lukkorengasta, se tuurna alkaa saada selkäänsä siinä välissä. Hyvä tapa on pitää pyörä pystyssä ja laittaa sopiva pönkkä polkimen alle maata vasten. Ko. lankunpätkä on hyvä pitää sitten nurkissa pyörimässä jatkossakin. Jos on fiksu, siihen kirjoittaa vielä tussilla sen, mihin hommaan se lankunpätkä on tarkoitettu. Näin sitä kapulaa ei käytä ja uhraa muuhun käyttöön.
Biltemassa on myynnissä karkaistu hiiliteräs moska. Sillä tulee juuri se kaivattu napakka lyönti, ja karkaistu pinta antaa tuurnalle hyvän impulssin. Tuurnaksi mieluummin saksalainen tai ranskalainen oikea kromi-vanadiini tuurna. Moska maksanee noin 8 euroa ja yksittäinen tuurna saman verran. Halvat tuurnat tyssäytyvät käytössä, kalliista ja kovasta se voima menee kunnolla ja puhtaasti lävitse.
Ja muuten yllätyt ihan siitä, kuinka saastainen paikka se keskiö voikaan olla.
Oma skitsous alkaa olla sillä tasolla, että aion pyytää vaimolta joululahjaksi vielä jossain vaiheessa ultraäänipesurin. Semmoisen noin 5 litran altaalla olevan. Sellaisen käypä hinta on noin 300 euroa. Se alkaa maksaa itseään sillä, että vanhemmassa huushollissa joka ainoa moottorisaha, raivaussaha, ruohonleikkuri, öljypolttimen suutin, auton egr-venttiili, mikä vain, kaipaa oikeastaan huolloksi vain ja ainoastaan sitä ikuista pesua ja puhdistamista. Maailma koostuu toimivista koneista, ja paskasta mikä sitä toimintaa yrittää estää. Siinäpä se lyhyesti.
Toivottavasti se keskiö aukeaa sovinnolla.
Tuure
-.-
kunto on vaan ihan paska, kai siitä on sitte suunta vaa ylöspäin. Ja vikana, skiddaus wtf. Ei meinaa lähtee millään, vaikeeta