Thänks. Alkuperäisellä keulalla toi oli aika kaamee ajettava. Reilu rake ja melko loiva keulakulma. Eikä se “semi-big” haarukkakaan mistään jäykimmästä päästä ollut. Toisaalta se antoi vähän pehmeämmän kyydin, mutta pyörä meni kuin käärme ja kädet väsyi suorassa pitämiseen.
Pitemmän aikaa oon jo haaveillu pienempirakeisesta keulasta ja yhestä vanhasta Kuwaharasta sellanen olikin jo ehdokkaana pitkän aikaa, mutta ongelmaksi muodostui vaivaiset 5mm liian lyhyt ruotoputki.
Lopulta sain ratkaistua asian sillä, että asensin n. millin matalamman alemman laakerikoolin toiseen keulaan, jätin yläpäästä lukitusrikan pois ja sen sijaan pistin mutterien väliin hieman rasvaa ja ylemmän mutterin ruuvasin reiluhkon kierrelukitemäärän saattelemana paikalleen.
Yllätyin, kuinka nätisti tuon sai kiristettyä ilman hampaiden kiristelyä, niinkuin noiden kierteellisten halpatuotteiden kanssa yleensä käy. Sen kun sääti välyksen kartiomutterilla ja lukitusmutteri tiukalle. Rasva kitkapintojen välissä esti käytännössä kokonaan kartiomutterin pyörimisen kiristäessä. Voihan se toki teoriassa kiristyä ajossa, jos kartiomutteri jostain syystä alkaa “löystymään”, mutta aika näyttää.
Stemmi oli myös alunperin hiukan pitkä (100mm) itselleni, eikä asiaa yhtään helpottanut pitempi (115mm) adapterin kanssa asennettu Zanzi Stem. Noh, sitten tuuppasin tuohon jonkun Cinellin 80 mm maantiestemmin tölkkishimmityksen kanssa, koska tangon klamppi oli 26 mm. Böijasi aika lailla, mut pituus oli aika jees. Sitten löysin lievän sojostemmin mitassa 75 mm, joka oli muuten ok mutta meni jo liian lyhyeksi.
Viimein sain tuon keulan asennettua ja siinä sitten samassa yhden romuläjän mukana tullutta, pintaruosteista 90 mm stemmiä zuumailin. Hinkasin sitä aikani (vesihiomapaperi + extra fine teräsvilla) ja annoin vähän mustaa maalikynää “top capille”. Tuli ihan näppärän näköinen, vaikka tuo rosterilookki vähän riitelee harmaanpuhuvien osien kanssa.
Mutta kuitenkin ajo-ominaisuudet ovat nyt hoidettu kuntoon ja pyörä menee kuten pitääkin. Takavaihtajan vaijeri+kuoret ehkä täytyisi uusia/putsata tai sitten tuo SR Suntourin Powerflo -rataspakka vaan on vähän kökkö.
https://img.aijaa.com/b/00241/14815480.jpg
Eilen kävin Oulusta hakemassa kolmella kympillä Crescent Powerbike MM-X1:n, joka nimensä mukaan on Suntourin X-1 -voimansiirrolla. Kaikki osat on Sakae/Suntouria. MT Twist Shifterit tuo oman mausteensa, nimittäin etuvaihtajaa käytetään “väärinpäin”, pyöräyttämällä eteenpäin menee isompi vaihde silmään edessä. Runko on jotain Taiwanissa hitsattua perus cromoa, mutta profiloidut ylä- ja viistoputket on aika nätin näköset ja maali on kans ehtaa ysäriä. Tämä lienee vuodelta 1993 ja siihen nähden todella hienossa kunnossa. Joku oli tuusannut tarroja täyteen mut ne lähti vittuilematta. Etuvaihtimen runko oli ratkennut ja sitä tuskin saa enää korjattua, mutta pikakorjauksena epäonnistuneiden liimausyritysten jälkeen pistin isokantaisen pitemmän ruuvin ja sen alle akselimutterin aluslevyksi. Vaati julmetusti kiristämistä, mutta siinähän tuo pysyi suht koht.
https://img.aijaa.com/b/00738/14815481.jpg
Viikonloppuna kasailin vähän vahingossa Fausto Coppin uudestaan. Italokeskiötä tuo huutaisi uutta, mutta meneehän se noinkin. Raskas mutta mukava. Tuli samalla testattua noita pyöräpajan laatikoiden ja hyllyjen miljoonalaatikoista löydetyistä osista kasattuja ja huollettuja Altus CT-90 -briftereitä ja täytyy todeta että on se tuokin yksi tapa vaihtaa vaihdetta. Etusormella siis painetaan vipua takaisinpäin ja mitään vapautussalpaa ei ole, tarkoittaen sitä että vaihde vaihtuu heti. Kuvittelin toimintaa raskaammaksi noita hypistellessäni irtaallaan, mutta paljastuivat jopa ihan mukaviksi, varsinkin tuon “instant release” -toiminnon vuoksi. Tuo design toki vie mennessään mahdollisuuden painaa peukalolla useampaa pykälää joka on aika iso miinus, mut perus “tourinkia” ajellessa ei haittaa, eikä tolla sotanorsulla pahemmin kikkailla.
Kammissa on Sakaen monitahoisen soikeat rattaat jotka aina tauon jälkeen tuntuvat todella oudoilta kun “kuollut” kohta “hyppää yli”, koska oon asentanu nuo sellaseen asentoon että korkein kohta pitäis olla aikalailla “power stroken” kohdalla. Mutta nopeasti niihin tottuu. Ja 28 ratas tuntuu kyllä kokoistaan pienemmältä ajaessa polulla.