Fiksikulttuurin kasvu ja kehitys

Tiedän, että olen tämän kanssa vuosia myöhässä, mutta tämän harrastuksemme suosiokäyrän nousu ei näytä minkäälaisia hiipumisen merkkejä. Pyöriä näkyy tolkuttomasti kaduilla ympäri maailmaa ja lisää tulee huisia vauhtia – lähes täysii. Suomen mittakaavassa jotain kertoo tietysti tämän foorumimme aktiivisuus ja käyttäjämäärät, mutta oikeastaan tähän postaukseen inspiraation antoi tänä viikonloppuna San Franciscossa käytävä Red Bull Ride & Style, joka voi olla merkittävä virstanpylväs, kun tulevaisuudessa katsellaan fiksihommien historiikkia ojennukseen. Tietenkään esim liiallisen suosion takia peruttuja Monster Trackeja ja vastaavia unohtamatta.

Juttelin tuossa tyypin kans, joka oli kiertänyt Lissabonin, Pariisin, Thaimaan, Japanin jne FGFS-kisoja tässä edelliset viikot. Hän äimisteli sitä väen paljoutta ja vetämisen tasoa, mitä varsinkin aasiassa esitetään. Pienestä kavereiden kanssa puuhastelusta on siis kasvamassa iso ja globaali juttu.

Tuo FGFS eriytyvänä alalajina on mielenkiintoinen kaikkine 26" vs. 700c -pihveineen, “miks ei sit BMX” -kommentteineen ja “Save the Track Bike” -kampanjoineen. Tämä nyt oli ehkä jo liioittelua, mut pisti miettimään sekin.

Toisaalta näissä “ennen ug, nyt mainstream” -hommissa tulee vastareaktioita kasvulle ja yleistymiselle, kuten ehkä tuossa Hamlet-videossa ja täälläkin foorumilla ylipäätään aika ajoin. Niin se vaan menee.

Et semmosta. Olikohan mulla joku pointtikin?

on kolme tapaa pyöräillä.

urheilu
pelleily
A->B

poolossa yhdistyy kaikki parhaiten.

^mä luulin, että se sääntö on kaks kolmesta. Hö.

Poolohan on maailmalla jo täysin oma juttunsa eikä kovin moni enää fiksillä sitä pelaakaan. Alkuperä nykymuodossaan toki phixxyskenessä. FGFS-porukkakin tuntuu olevan jo oma porukkansa ja skenensä isossa maailmassa. Eli voidaankin kysyä mitä jää jäljelle “skenestä”? Mäshäys, veloilu, ällärit ja kaljanjuonti. Hauskojahan nuokin mutta itse olen aina nauttinut “skenen” monimuotoisuudesta ja siitä että kaikkea voi ja saa tehdä ja se on ok.

Ehkä toi pirstaloituminen on isompien maiden (enemmän harrastajia, riittävästi muodostaakseen oman alakulttuurinsa) juttu, Suomessa (tai ainakin Helsingissä) on “skenessä” samoja naamoja joihin on törmännyt jo vuosituhannen vaihteessa muissa pyöräilyjutuissa. Toki uusia harrastajia tulee kuin sieniä sateella ja skene kasvaa mutta itse toivoisin sitä että leikittäisiin kaikki yhdessä niin kuin ennenkin. Se on jotenkin paljon aidompaa (as in siistimpää mutta ironisin sanavalinnoin).

Mainstream on tavallaan tervetullut. Edelleen maailmalla tuhansia reilun 100.000 asukkaan kaupunkeja joissa fiksiosien saatavuus onnetonta. Oishan se fiksin kanssa matkustelu kivempaa kun Mainstream olisi varmistanut varaosien saannin.

Ug:sta: Ug harrastuksissa yhdistyy usein kaksi asiaa: Ihmisten ‘uugeus’ ja itse harrastuksen ‘uugeus’. Uusi siisti ug-harrastus kerää aina ug-jengiäkin lähelleen. Hc ug-tyyppi on ug forever. Silloin jopa harrastukset voi vaihtua jos ne mainstreamistyy liikaa. Vain punkinfinland pysyy. Itse harrastuksen on vaikeampi pysyä ug:na forever. Toisaalta myös ihmiset muuttuu ja ug-hemmot mainstreamistyy melkein yhtä usein kun harrastukset. Parhaimmillaan harrastus mainstreamistyy luontevasti samaa tahtia sen aloittaneiden ihmisten kanssa. Fiksedin kanssa saattaa monessa kaupungissa käydä juuri noin onnellisesti.

Toi tonin mainitsema vastareaktio ja ‘back to the underground’ on myös kiinnostava ilmiö sekä harrastus- että yksilötasolla. Itse nautinkin suuresti tämän lajin kehityksen ja näiden ilmiöiden seuraamisesta. Kiitos kaikki natural born ug -hemmot ja mainstreamaajat!

konkeli - 9:47, 30.4.2011 » ^mä luulin, että se sääntö on kaks kolmesta. Hö.
Nauroin, koska tää on totta.
tnts - 0:00, 30.4.2011 » [Tämä](http://www.thefootdown.co.uk/2011/04/28/does-fixed-gear-freestyle-suck/) nyt oli ehkä jo liioittelua, mut pisti miettimään sekin.
En mä tiedä mitä tuosta pitäisi miettiä. Ekasta kappaleesta kävi jo ilmi, että kirjoittaja on taas yksi umpimielinen skeittari, joka ei edes osaa kirjoittaa viihdyttävästi. Heille maailmassa on kahdenlaisia asioita: dorkia ja skeittaus... Noita tyyppejä on nolla.netti täynnä.

Fixailu tulee ja menee, mutta pyöräily pysyy.
JT

JIITEE - 10:36, 30.4.2011 » Fixailu tulee ja menee, mutta pyöräily pysyy. JT
+1
asb - 10:09, 30.4.2011 » maailmassa on kahdenlaisia asioita: dorkia ja skeittaus...
Ja mikä pahinta skeittauskin on pilattu jo ajat sitten.

Mutta entäs missä on “sinkulakulttuuri”?

mulla oli useita pointteja vertailusta (fs-)fiksit vs. longboardit, mut en saanut niitä jäsenneltyä kuitenkaan selkeäksi listaksi, niin jätin postaamatta. mut molemmissa on nähtävissä mielestäni paljon samaa:

  • ovat hybridilajeja (ratapyörät+bmx / skeittaus+surffaus)
  • ug → mainstream harrastajamäärissä ja kalustotuotannossa/-saatavuudessa.
  • asb+markkuj :slight_smile:
  • molemmat soveltuu niin lenkkeilyyn, temppuiluun kuin työmatkoihinkin.

meikä fiilistelee eniten vanhojen ratafillareiden kasaamisesta ja ajamisesta. Se, että se on muotia vain edesauttaa tätä kulttuuria ja yleensäkkin lisää pyöräilyä. Eihän se paha voi olla?

Se taas, että poistuuko *fiksillä ajo muodista (hahaha) on varmaa. Jäljelle jää fabu-amatööri-ratafiilistelijä-hunter-gatherer:it

ratapyörä > salute!

*inhoan koko helevetan sanaa.

Hyvä aihe tnts:ltä, vaikka kaikkien sen herättämien ajatusten kiteyttäminen tähän on hyvin vaikeaa.

Alkuun tulee mieleen että FGFS:n tai BMX:n vertaiu, erinnäisistä extreme/ug-statuksistaan huolimatta, esimerkiksi skeittaukseen tai bleidaukseen on mielestäni hieman ontuvaa. Tämä johtuen siitä, että polkupyörän historia, kulttuuri ja käyttömahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat kuin esim. rullalaudan. Jos fiksi-alakulttuuria pitäisi väkisin verrata johonkin, niin näkisin enemmän yhtäläisyyksiä esim. auton tuunauksessa tjms. kulttuurissa.

Sitten tuosta uugeudesta. Se ennakkoluuloisuus ja oletus että jotain lajia harrastettaisiin sen statuksen tai uugeuden takia, tai se että lajia tahraaviin ominaisuuksiin kuuluu sen nimekkäiden harrastajien muut harrastukset, kertoo enemmänkin The Foot Down -kirjoittajan omasta katkeruudesta tai pinnallisista syistä harrastaa mitä nyt harrastikaan. Jos valitsee jonkun asian tekemisen vain sen tuntemattomuuden tai muodikkuuden takia, niin silloin ollaan mielestäni jo kaukana aitoudesta. Omasta mielestä ns. ug-henkilö ei todellakaan välitä oman harrastamisensa yleisyydestä, vaan tekee juttuaan puhtaasti mielenkiinnosta ja rakkaudesta asiaa kohtaan. Ja tämä on kai hyvä lähtökohta lähteä tekemään mitä tahansa ja kenelle tahansa. Tämä menee kuitenkin jo hieman ohi aiheen.

Sitten kohtaan FGFS vs. BMX. Jokainen on varmaan kuullut fiksivideoita katsellessaan miten joku sanoo että BMX:llä toi olis paljon isompaa jne. On totta että monet FGFS-temput muistuttavat BMX-temppuja ja en lähde tuomitsemaan ketään kuka niitä tekee. Mielestäni fiksi-temput ovat vielä vaiheessa, jossa luonnollisimmat vaikutteet tulevat olemassa olevista lajeista (vrt. surffaus → skeittaus). Uskon kuitenkin että ne yksilölliset ominaisuudet, mitä fikseissä esiintyy, tulee sanelemaan millaisia temppuja kehitys tuo tullessaan. BMX-temput toimivat tässä varmasti hyvänä lähtökohtana ja inspiraationa löytää lopulta niitä FGFS-spesifejä temppuja.

Kulttuurin kuvaaja kätilönä: karttaa piirtäessään tulee synnyttäneeksi erilaisia ja toisistaan erillisiä kokonaisuuksia.

Mielenkiintoista keskustelua.

Paitsi että se nostaa hinnat kattoon. Mutta tulevana (ja jo henkisellä tasolla nykyisenä) “fabu-amatööri-ratafiilistelijä-hunter-gatherer:ina” niin onhan se tietty kiva että on muitakin jotka harrastavat samaa asiaa.

Tosta FGFS-jutusta en voi paljon sanoa kun en itse sitä harrasta, mutta eikö pointtina ole että se on hauskaa. Ei kai mikään harrastus ole järkevä tai verrattavissa toiseen? Ajan ja rahan tuhlaamistahan ne kaikki on, kun molempia löytyy meiltä liikaa.

tnts - 11:08, 30.4.2011 » mulla oli useita pointteja vertailusta (fs-)fiksit vs. longboardit, mut en saanut niitä jäsenneltyä kuitenkaan selkeäksi listaksi, niin jätin postaamatta. mut molemmissa on nähtävissä mielestäni paljon samaa:
- molemmilla temppuilu on teennäistä ja kömpelöä erikoisuudentavoittelua ;)

Ensin meni yksilöllisyys ja nyt suosio on jo syönyt yhteisöllisyyden. Oulussakin on jo mun mielestä kaksi kaartia, yksivaihteelaiset tutut ja loput.

^ …ja niiden ei-tuttujen mielestä sinä kuulut puolestaan heidän kannaltaan niihin “loppuihin”…

Entisestä avantgardistien alakulttuurista sikiää ajan mittaan uusia alakulttuureja, joista sitten muodostuu omat yhteisönsä ja niille omat koodinsa; sitä kautta esim. ratapyöräharrastajille saattaa kehittyä ihan oma versionsa “Täysii!!”-huudosta. Ei kai ne kaikki karavaanaritkaan välttämättä toisiaan moikkaa eli esim. matkailuautokuskin käsi saattaa heilahtaa ainoastaan toisen samanlaisen kohdatessaan - muutenhan joutuisi koko ajan huitomaan ollessaan tien päällä… Vaikka on se tosin aika paljon hankalampaa erottaa vauhdista minkälainen takadroppi vastaantulijalla on ja laskeeko vaakaputki ja jos laskee niin mihin suuntaan.

Piti raapustaa jonkinlainen yhteenveto omasta katsannostani, mutta en osannut nyt oikein jäsennellä.

Jos tämä saa ihmiset pyöräilemään ja edes jollain lailla oikein (pois sieltä jalkakäytäviltä!), niin kaikki on mielestäni hyvin.

Polkupyörä tulee aina olemaan, vaikka HIP-ilmiöt sen ympärillä vaihtuvatkin (niinkuin taannoinen maastosinkula-hype).

KP kiteytti Concelin kanssa hyvin:
urheilu, pelleily, A->B,
valitse kaksi.