jos oon oikein ymmärtänyt raportteja, niin tuo smog-ongelman pitäis olla vähentynytviimesen 10 vuoden aikana huomattavasti - ilmeisesti 2-tahtimopoista on siirrytty 4-tahtisiin, petrokemianteollisuutta on ajettu alas / pakotettu EU-normiston mukaiseen ilmastopolitiikkaan etc. – mutta sittenhän sen näkee, kun kelit lämpenee tästä =)
… jatkoraporttia:
2.4.2011 Athens Track Grand Prix 2011:
Jo aeimmin mainittu O.A.K.A. -keskuksen Olympiavelodromi oli näyttämönä huhtikuun toisena päivänä, kun ajettiin Athen Track Grand Prix 2011. Kilpailijoina junnuja ja kansallisten tiimien parhaimmistoa. Athens Fixed Gear järjesti porukkasiirtymän kisapaikalle ja tokihan sinne sekaan piti ängetä.
Kokoontuminen tapahtui nk. Park Navarinoussa (kaupunginosa-aktiivien ja kansalaisten haltuunsa ottama tyhjä tontti, johon kaavailtiin isoa parkkitaloa, vaan saatiinkin sitten puutarha/puisto). Aikamme hummailtuamme suuntasimme retkueemme kohti olympiakylää pitkin vilkasta Leoforos Kifissiasta.
Ateenan Olympiavelodromi on hieno. 250m katettu puuvelodromi, isot katsomot, korkea, hieno arkkitehtuuri, ja fillarit saattoi viedä sisään. Lisäksi myytiin kaljaa ja vettä ja ruokaa. Vessatkin olivat toimivat.
Paluumatkalla tykitettiin räädisti matelevien autojonojen välissä jo em. isoa tietä kaistaviivalla varmaan 300 auton ohi, vähän meinas hirvittää, mut ei se mitään. Hauskaa oli ja tuli samalla tutustuttua pariin uuteenkin naamaan.
Kuvalinkki: Redirecting...
Combo Ride 16.4.2011 Arahova-Delfoi-Galaxidi
Huomasin taannoin Facebookissa, että Combo-Ride järjestettäisiin su 17.4. kohteena Delfoin ympäröivät maisemat. Reittikartta lupas 2.2km laskua ja 1.1km nousua noin 60km matkalle, joten pakkohan se haaste oli ottaa vastaan. Tosin sunnuntain ajelu oli jo täynnä, joten mulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua edellispäivän ajeluun, tokihan lähdin. 30e osallistumismaksua vastaan sai kyydin itselle ja pyörälle Ateenasta lähtöpaikkaan ja takaisin, sekä jotain välipalaa ja opastuksen / vetäjät.
La-aamu valkeni Ateenassa pilvisenä ja koleana, ja säätiedotuksista ennalta katsomalla olikin käynyt selväksi, että myös Delfoissa olisi sateista, joten varustus tuli valittua sen mukaan. Pyörät lastattiin hienoon kaksikerros-traileriin, joka oli linjuribussin perässä - kaikkiaan tuohon kärriin saisi liinojen ja kourujen avulla n. 50 fillaria kyytiin. Mahtava keksintö, ainoa Kreikassa kuulemma. Tällä kertaa meitä oli reilut 20 ajajaa sekalaisella kalustolla (hybridejä, maantiepyöriä, maastureita). Itselläni oli käytössä 1x7 maantiepalapeli.
Bussimatka kesti lähtöpaikalle parisen tuntia, jonka aikana tuli rupateltua muutama sana järjestävän siiven kanssa. Kävi ilmi että Combo Ride on päätetty tänä vuonna siirtää aina alkavaksi jostain muualta kuin Ateenasta - lähinnä tämän kaupungin mahdottoman koon ja liikenteen takia - onhan se paljon miellyttävämpää lähteä suoraan maantielle, kuin tapella ensin liikennevaloissa tunti.
Lähtöpaikka oli pari kilometriä Arahovan talviurheilukeskuksen liepeillä sijaitsevan kylän ulkopuolella. Lämpötila oli n.+4’C, vettä vihmoi jo taivaalta ja tuuli oli melkoinen. Joten eikun kerrokset päälle ja baanalle. Parin shakedown-kilometrin jälkeen pidettiin lähtökahvipaussi mukavassa kahvilassa, jonka nurkassa rätisi idyllinen takkatuli.
Muutaman kilometrin ajamisen jälkeen vastaan tulikin Kreikan ympäriajon letka huoltoautoineen ja organisaatiobusseineen, ja pysähdyimme strategisesti ylämäkipaikalle kannustamaan ajokoiria. Näytti olevan kurjaa niilläkin.
Pian kuitenkin pääsimme taas liikkeelle ja ensimmäinen ajotunti menikin sitten suurinpiirtein ilman polkemista. Delfoin kylä oli jonkunlaisen mäentöppyrän päällä, jotta tuli se kankkukin irrotettua satulasta hetkeksi. (Delfoin oraakkelia ei näkynyt, turistibusseja kylläkin…)
Tässä vaiheessa piti tehdä Duranolle “paineita pois, päällyskumi kunnolla vanteelle, ja pumpataan ilmaa”-pitstop, kun reilun viidenkympin vauhdissa alkoi takaosassa tuntumaan epäilyttävää hakkaamista ja durano oli lipsahtanut pois vanteelta pieneltä matkalta. Oma moka, toivon niin.
Vähän ennen puolimatkaa alkoi salakavalan hivuttava parin prosentin nousulla varustettu pätkä, jota kestikin sitten n. 7km verran, ennenkuin pidimme hieman flätinpaikkaus/renkaanvaihtotaukoa - joka kaikkinensa venähti melkein tunnin mittaiseksi. Tauon jälkeen pääsimme sitten tutustumaan ensimmäiseen kunnon ylämäkiosuuteen, kun n. 7km matkalla tie nousi 129m:stä 505m korkeuteen. Tämän nyppylän jälkeen pidimme taas kahvipaussin Aghia Efthymian kylällä, jonka jälkeen noustiin vielä liki 700m korkeuteen asti.
Nousut sujuivat paremmin, kuin mitä etukäteen olin osannut arvella. Tasamaan taapertan potku riitti ainakin tuossa seurueessa ihan vetokoiran takakiekon seuraamiseen asti, ja välillä saimme odotella häntäporukkaa jopa 20min verran, että porukka olisi pysynyt mahd.hyvin kasassa. Maisemat olivat upeita, tiellä sai väistellä välillä lampaita ja vuohia, autoja oli aika vähän ja ne tuntuivat kykenevän tekemään riittävän väistöliikkeen. Hämmästyttävää muuten, miten sisäinen vesivaaka menee sekaisin tuollaisessa maastossa - jyrkemmän osuuden jälkeen katsoo tosi helposti, että “jahah, tasaista / alamäkeä!”, mutta oikeasti ylämäki jatkuukin vähän loivempana… =D
Tässä vaiheessa takana oli n. 45km ja jäljellä n. 15km - ja alkoi nk. loppulaskujen sarja. Koko päivän jatkunut sade ja tiestä noussut ryönä olivat tehneet tehvänsä ja ensimmäiseen serpentiini-shikaaniin tullessa huomasin, että jarrut eivät varsinaisesti vaikuta pyörän kulkuun mitenkään hidastavasti, joten kahvoista tulikin puristettua rystyset valkoisina. Silkalla kokekmuksella ja taidolla sain pidettyä Ciöccin tiellä tuon pätkän ajan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että tunne, kun kahvoista puristaa rystyset valkoisena ja vauhti on 25-30km/h, ei ole niitä suosikkitunteita.
Saavuin sitten maalipaikalle parin muun maantiepyörämiekkosen (nk. Cube-kaksoset) kanssa viimeisten joukossa ja pyörät heitettiin suoraan trailerrin ja ukot bussiin vaihtamaan kuivia kamppeita päälle - ja auton keula kohti Ateenaa.
Tuohon 65km matkaan meni pyörä mittarin mukaan ajoaikaa tasan 4h, ja kaikkiaan koko hommaan tuhlaantui seitsemisen tuntia kaikkine taukoineen, joten tahti ei ollut ihan hirvittävä.
Katsotaan mitä sitten seuraavaksi tulee keksittyä - tuo maantiepuoli on ehdottoman mahtavaa tuollaisissa maisemissa!
Kuvia: Redirecting...
Reitti: http://ridewithgps.com/routes/333761
Ateena-fiivistelyä:
^ tuttuja naamoja paljon, tolla Agilla on kiva kauppa ja se on mukava heppu kans.
ja taas ateenan poika:
Joka perjantai, fiksikeskarit… eiku…
“… että Ateenassa olisi noin 5 miljoonan ihmisen käytössä noin 2,2 miljoonaa autoa”
muistelen joskus muinoin kuulleeni että siellä olis ollut smogin takia säädettynä, että parillisina päivinä sai ajaa vain autot joiden rekkari päättyi parilliseen numeroon, ja parittomina parittomat rekkarit. Eli perheet hankki kaksi autoa kummillakin rekkareilla … Ja liikenteen rajoitusyrityksen takia, myös kimppataksia suosittiin, eli esim. liikenneruuhkassa, -valoissa tms joku voi vaan hyökkää mukaan kyytiin jos taksissa tilaa.
nuo rajoitukset on voimassa edelleen, toki siis niin, että tietty keskutan alue o kohteena - ei absoluuttisesti “ei-missään”. kyllä tuota liikennettä piisaa, kandee tulla kurkkaamaan jossei usko muuten.
taksejakin jaetaan kuvaamallasi tavalla, jos sen lennost ottaa. kandee olla varovainen, ettei istu jotain linnunluista mummelia murskaksi.
ilmanlaatu on kait about ok nykyään, ainakin omaan nokkaan ei tää eka kesä tuntunut mahdottomalta. kuuma kyllä tulee, jos yli +35 lämmöissä tonne mäkiin lähtee kikkailemaan, saa vaihtopaitaa olla mukana. =)
rokpete - 1:31, 14.9.2011 » Läähätti-häiläystä: http://dai.ly/rpQRso edit: klikatkaa nyt sit linkkiä, te laiskat hassuviikset.Mitä helvettiä, näinkö oikein? Joka kuskilla bullis, ja vielä muodikkaasti pistoasennossa. Kreikkalaiset on hassua sakkia.
E: Siis lähinnä tuo bulliksen asento hämää
^ tjuu, pitäs yön pimeydessä käydä laittaa ne oikeaan asentoon. en tiiä mistä tuo on tullut - pitäs varmaan kysyä - ehkä niillä ei oo varaa 6-koloavaimeen → jää stemmi löysälle.
Naamiaisällärit 2012
Kisaliekki kohdalleen:
Fast Friday 7.9.2012
Syyskauden ensimmäinen fiksiscenen kokoontumisajo järjestettiin männä perjantaina. Vuoden vanhaa perinnettä kunnioittaakseen väki oli valinnut reitiksi saman, kuin mikä ihan ensimmäisellä FF-kruisilla oli ollut reittinä vuosi sitten.
Kurvailin lähtöpaikalle leppeässä illassa, ja vähän itseasiassa jännittikin, kun en ollut päässyt kunnolla ajelemaan pariin kuukauteen - ja vanhastaan tiesin näiden kakaroiden olevan aika vikkeläkinttuisia.
Väkeä raahautui pikkuhiljaa mestoille ja tunnelma oli mukava - jälleentapaamisia ja halailua ja kuulumisten vaihtamista. Itsellekin tuli muutama sellainentyyppi esittäytymään face2face, joiden kanssa oli aiemmin interwebissä jotain paskoosia jauheskeltu.
Jossain vaiheessa sitten kuului perinteinen “pame!”, ja lähdön hetki koitti. Lähdimme reippaasti tykittelemään kohti pohjoista “Panepistimioun” (= Yliopisto) kohdilta. Vauhtia oli tietenkin ihan riittävästi, mutta porukassa hyvä meininki - muutamat liikennevalot saattoivat mennä vanhoilla vihreillä, mutta onneksi risteävällä liikenteellä riitti hermoja ja malttia odotella meidän n. 40 pyöräkunnan ryppään ohisitkuttelu.
Ensimmäinen pikku koontipaussi pidettiin jossain 8km kohdilla, ja matka jatkui jotakuinkin samantien, kun porukka oli saatu läjään. Reitin alkupää oli nousujohdanteinen, mutta se ei nuorisoa tuntunut hidastavan. Oma 45x18 -välitys oli maltillisimmasta päästä, ja siitä huolimatta minulla oli vaikeuksia pysyä pääjoukon mukana - todennäköisesti omat vähäiset lenkit viime aikoina - sekä se “20 vuotta ja 20 kiloa sitten” -homma vaikuttivat tähän.
Reitin puolivälin maissa oli hieno laskuosuus, jossa säkkipimeällä ja mutkittelevalla tiellä päästeltiin kohti pimeyttä. Olisi DX:n 900lumenin lampulle ollut ehkä tilausta…
Laskun jäkeen nousimme vielä reitin lakipisteeseen, n. 370m korkeuteen, josta sitten muusshasimme Kifisian kaupunginosaan parille palauttavalle oluelle, ennenkuin loppualamäki takaisin Ateenaan alkoi.
“Loppulaskussa” pysähdyin sitten vielä auttamaan kanssapyöräilijää hädässä, kun neidillä oli rengas puhki eikä vaihtorensseleitä mukana. Vaihto meni muuten nappiin, mutta autettava onnistui katkaisemaan venttiilin kärjen pumpun sisään ja matka tyssäsi seuraavaan montuun ilman paetessa renkaasta. Hän jatkoi matkaa taksilla.
Kotia pääsin hengissä ja terveenä, jaloissa tuntui tuo ylämäkien puskeminen (putkeltahan niitä joutui riuhtomaan) - mutta olipa kyllä mukavaa.
Kalustona jengillä on edelleen hyvin sekalaista settiä - on Dolania, Fujia, Nelsonia, Affinityä etc, sekä osalla porukasta oli rehelliset vaihteetkin sattuneet matkaan.
https://fbcdn-photos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc7/423600_4238363951371_691341029_n.jpg
https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/530001_4238382271829_1461961884_n.jpg
ja pakollinen mittadada: http://www.endomondo.com/workouts/sUIidSSHbJ8
VCA / Vicious Cycles Athens on avaamassa kahvilaa
https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/1013791_662562533758655_180999081_n.jpg
Ei nyt kyllä ihan tajunta räjähtänyt, ällärit oli suora tie ja perillä paidat pois. Ajosta sai viä vaikutelman, et kaikki ajais koko ajan ylämäkeen kiinnileikanneilla laakereilla, vaikkei näin kaiketi ollut. SORI PAHAT SANAT
juu, ei oo trq:n vertaamine.
edit: joo emmä tiä miks tosta oli noin suoranajovideo tehty. aattelin vaan linkittää, kun ei muutakaan tekemistä ollu.