Ei hitto, Jussin äiti on kyllä kingi. Tai queeni.
itellä on tällä hetkellä noin 7km/suunta työmatkaa (kallio-pihlajisto).
kesäkelissä ei oikein mitään valittamista, pienellä passailulla saa jopa hien pysymään poissa puserosta.
talvisin kismittää lähinnä kevyenliikenteenväylien kunnossapito - tai sen puute.
töissä pääsee suihkuun/saunaan jos haluaa, vaatteille on kuivauskaappikin, fillarin saa parkkikellariin jos haluaa sen säiltä suojaan.
fillarilla on tullu mentyä oikeastaan aina kaikki koulu- ja työmatkat, helsingissäkin kahdeksas talvi menossa, jolloin pääasiallinen kulkuväline on pyörä.
eihän mulla ole edes hkl:n matkakorttia =D
Mä saan duunissa fillarin sisälle ja meillä on suihkut ja pukkarit käytössä.
Duunissa kannan fillarin surutta sisälle, eipä oo kukaan tullut kyseleen 
Peseytymäänkin pääsee, mutta jotenkin se tuntuu niin turhalta kun illalla on uudestaan hiessä. Mut mä olenkin dirty boy.
edit: niin ja mikä nyt oikeasti ottaa päästä on kevyenliikeenteen väylien kunnossapitämättömyys. Nuorempana Oulussa asuessani oli ilo pyöräillä kesät talvet joka paikkaan ilman että siitä koskaan tuli taistelua. Jotenkin välillä stadissa tuntuu ettei kunnossapitoa kiinnosta kevyenliikenteenväylien kunto lainkaan.
markkuj - 9:17, 27.1.2009 » Mulla on matkaa reilusti alle 2 km. Pyörälenkkejä ei siis saa matkan yhteydessä tehtyä, mutta kompensoin sitä pysähtymällä kuivalla kaudella ehkä kerran viikossa työmatkalla jollekin sopivalle parkkipaikalle harjotteleen kikkailua.Ei minullakaan tuon enempää matkaa ole nykyisin linnuntietä, polkijantie on vain hieman mutkaisempi...perheellisenä on nääs pakko ottaa se aika ,sieltä mistä sen helpoiten saa eli hiukan venytetyt duunimatkat :)
sama oli Joensuussa, homma toimi. Täällä kevyenliikenteenväylien ylläpito on jaettu eri virastojen kesken jotenkin arpomalla vissiin, ja kaikki luottaa siihen, että lumi sulaa kyllä pois “kohta”…
rokpete - 10:04, 27.1.2009 »Ja kun pyörätiet on erotettu viivalla kevyenliikenteen väylästä, niin se on se kaikista kustannustehokkain paikka dumpata niin autotien kuin jalkakäytävänkin loskat. Mut tosiaan tuo "kyllä ne siitä sulaa" -mentaliteetti näkyy tuolla kaduilla todella selkeästi.sama oli Joensuussa, homma toimi. Täällä kevyenliikenteenväylien ylläpito on jaettu eri virastojen kesken jotenkin arpomalla vissiin, ja kaikki luottaa siihen, että lumi sulaa kyllä pois “kohta”…
Itseä ärsyttää työpaikalla ja muutenkin kaupungilla kunnollisten pyörätelineiden puute. Ei riitä, että etukiekon saa jonnekin kaarien väliin, vaan runko pitäis saada lukittua suoraan U-lukolla. Sisäsäilytys ois tietysti rautaa, jotta vielä pääsis loskat sulamaan lokareistakin päivän aikana.
… ja kun nyt purnataan kerta, niin purnaan vielä risteysalueiden avaamisesta, taas joku aamu tuossa tuli pikainen, ennalta-arvaamaton ja -suunnittelematon jalkautuminen, kun risteyksen jälkeen olikin semmonen polvenkorkuinen sohjovalli, joka päätti ohjata eturenkaan jonnekin sivuun eikä suoraan eteenpäin.
vissiin risteykset ei kuulu kenellekään kokonaisuutena, jokainen vaan pyyhkäsee (jos jaksaa), sen oman siivun ja suunnan ja loput jää sit oottelee juhannusta.
Meinasin kehuskella päivittäisten työmatka- ja kouluajojen olevan päivästä riippuen 14 - 26 kilometriä, mutta enpä taida 29er:n viestin jälkeen kehdata…
Työpaikalla pääsee suihkuun ja fillarin kumia voi paikkailla rauhassa toimistolla sulkemisajan jälkeen tarpeen niin vaatiessa. Kävelymatkan päässä sijaitsee myös luotettava fillariliike, joten tämän suhteen ei ongelmia. Helsingissä kun ollaan, niin oman haasteensa liikkumiseen aiheuttaa muu liikenne ja talvisaikaan välillä huonossa kunnossa olevat kevyen liikenteen väylät.
Suurin murhe päivittäisessä fillaroinnissa on se, että joudun kaahaamaan töistä melko hätäisellä aikataululla luennoille. Pari kilometriä matkasta on joenvartta pitkin kulkevaa hiekkatietä, joka syksyisin on muodotonta mutaista polkua kiitos työmaa-ajoneuvojen aiheuttaman instant-eroosion. Enivei matkalla kastuu hiestä, sateesta, loskasta, yms. ja koululla ei suihkuun luonnollisestikaan pääse tai ehdi. Reitin vaihtaminen auttaa hieman, mutta silti tunnilla saa istua hikinauha märkänä. Mikä olisi suositeltavin ajovarustus tällaiseen ympärivuotiseen, säässä kuin säässä poljettavaan, ajoon? Siis lokasuojien lisäksi. Jotain tuulta pitävää, hengittävää, kosteutta ulos päästävää, nopeasti kuivuvaa varmaankin. Ja kohtuuhintaistakin saisi vielä olla.
Muuten minulla ei ole kuin fillaripoliittisia toiveita työnanatajan, ay-liittojen ja valtion suuntaan työkyvyn tukemisesta esim. työaikahuojennukset jos työmatkat hoidetaan lihasvoimin, työsuhdepyörät, hyötyliikuntaan käytettävien vehkeiden arvonlisäveron alennus yms. Mutta noita nyt en jää odottamaan hengitystä pidätellen.
villa! alle ja päälle ja ylle ja väliin. huuhdo illalla hiet pois ja laita venymättä kuivumaan. päälliskerroksen ei välttämättä tarvii olla mitenään supertiivistä koska kastut joka tapauksessa yltä ja päältä, lähinnä pitäis estää ettei sisään tuule tai valu kylmää vettä. itellä on päällä fjälliksen g-1000 housut ja m-65 -takki joka tuntuu riittävän poislukien ihan rankimmat sateet joita vastaan on sitten koko hoidon päällä sadeviitta (eikä kurahousuja).
setti on toki kokeiltu vuosien saatossa lokaripyöräilyyn. selkärantukansalla on varmaan omat ratkasunsa
kalvovaatteet oli mun makuun turhankin tiiviitä.
todellakin, työmatkapyöräilyn hyötyliikunta-aspektia ei voi korostaa liikaa jos asiaa alkaa miettimään vähän laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa tässä maassa.
jussi - 11:32, 27.1.2009 » todellakin, työmatkapyöräilyn hyötyliikunta-aspektia ei voi korostaa liikaa jos asiaa alkaa miettimään vähän laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa tässä maassa.Asuin 2002 5kk Englannissa ja ajoin 7km koulumatkaa päivittäin BMX:llä. Ihan huomaamattomasti paino oli tippunut tuona aikana 10kg, mut Suomeen palattua tulikin sit takaisin 15kg, kun Rovaniemellä kaikki oli niin paljon lähempänä. Onneksi myös Ounasvaaran loistavat maastopolut.
Tämä vaan esimerkkitarinana siitä, miten tuommoinen sotkeminen on vaan tosiaan hauskaa ja tekee gutaa niin keholle kuin mielellekin. Nyt vajaa kilsa toimistolle ei tunnu missään ja lenkkiajokin on varsin minimaalista.
Mites muuten kun polkupyörä menee työmatkavälineenä verovähennyksiin, mutta siinä oli joku paskahomma että vaan joka toinen vuosi tms. Muistaako joku?
pieni lisäys aiempaan vaatekommenttiin, tekniset kerrastot sun muut keinomateriaalit toimii myös suht ongelmitta, oikeestaan tärkein vaatetusasia on välttää puuvillaa mahollisimman pitkälle paitsi sitten ehkä ihan uloimmassa kerroksessa.
työmatkapyöräily on kansanterveydellisten hyötyjen lisäks sangen päräyttävä tapa alottaa aamu endorfiiniadrenaliinipöllyssä maailmaa voittavin fiiliksin <3 ihan subjektiivisella tasolla siis lämpimästi suositeltava asia kiertää sen verran että pääsee urheilusykkeille asti.)
mulla taas ei lokaripyöräilystä ole juurikaan kokemusta… mutta softshell-rotsit ja kuorihousut toimii. Pehmee kuoritakki (toki mallista riippuen) pitää tuulen, hengittää joten kuten, pitää lämpimänä, joustaa sopivasti, on kevyehkö eikä kastu läpi. Ja se vähä mitä pinnasta kastuu kuivuu äkkiä kehosta haihtuvan lämmön ja ilmavirran vaikutuksesta. Kuorihousut taas menee farkkujen päälle eli ei tartte raahata vaihtobyysii toimistolle. + pakkautuvat pieneen joten niitä on helppo kuljettaa mukana/jemmata pöytälaatikossa odottamassa sadekeliä.
Kalvolliset takit ei todellakaan sovellu hikiliikuntaan muuten kuin oikeella sateella.
jalkaan sealskinit/kengänpäälliset/hedelmäosaston muovipussit.
nippu vaihtoT-paitoja toimistolla on myös hyvä ratkaisu.
villa materiaalina on hemmetin hyvä (lämmin kosteanakin, ei haise jne) mutta siitä valmistetut vaatteet on aika harvoin mun mieleen.
Mä ajan talvikelit kuoriasussa ja vaihtelevan mittaisissa teknisissä kerrastoissa. Koska joka tapauksessa kastuu sisältä ja/tai ulkoa, valitsen mieluummin sen sisältäpäin kastumisen. Itse aiheutettu hiki on lämmintä ja palelu ei pääse iskemään ennen pysähtymistä. Vesisade taas, no, talvella se on penteleen kylmää.
Kuoriasun kanssa olen huomannut, että jekku on siinä, että osaa pistää riittävän vähän vaatetta sen alle. +5 C asteessa takin alle vain lyhythihainen paita ja ei mitään lahkeellisia kerrastoja. Nollassa vähän lämmikettä reisille ja takin alle pidempää hihaa. -5 C jälkeen pidempää kerrastonlahjetta ja kympin nurkilla tekninen yläosa vaihtuu merinovillaiseen.
Kuorihousut taas menee farkkujen päälle eli ei tartte raahata vaihtobyysii toimistolle.Eiks tollee tuu ihan älytön hiki?
Ei ole tullut hiki. Jotenkin noi myös hengittää…Kuorihousuissa on ainakin mulla se hyvä puoli että ne suojaa vähän farkkuja. Mulla järjestäen farkut hajoaa takaa mutta noi kuorihousut on kestänyt ok jo 4 vuotta.
Itseä ärsyttää työpaikalla ja muutenkin kaupungilla kunnollisten pyörätelineiden puute. Ei riitä, että etukiekon saa jonnekin kaarien väliin, vaan runko pitäis saada lukittua suoraan U-lukolla. Sisäsäilytys ois tietysti rautaa, jotta vielä pääsis loskat sulamaan lokareistakin päivän aikana.Itse olen viimevuosina Tampereen keskusta-alueella esim. pankeissa tms. laitoksissa vieraillessa toistuvasti huomauttanut pyöräparkin puuttumisesta. Tai jos asia on hoidettu hyvin(esim. verovirasto), olen siitä kiittänyt virkailijaa asioinnin yhteydessä. Ja vaikka esim. vakutuusyhtiöt on hanakoita soittelemaan vakuutusturvan tarkastusneuvotteluihin, niin oon sanonu etten tuu, kun teillä ei oo pyörälle lukituspaikkaa. Lähinnä kai sillä oon keränny kylähullubonareita, mutta ehkä siitä jotain hyötyä joskus on :).
^aikoinaan paskamaisen pomon kanssa tapellessa piti turvautua tuohon. Miehen mielestä en olisi saanut kantaa fillaria toimistoon toimiston kalusteiden rikkoutumisen pelolla. Olin itse vähän toista mieltä, kun ei siellä oikein mitään hajoaa vain vaikeasti puhdistettavaa pintaa ollut. Homma oli sellainen, ettei lafkan pyörähallissa ollut mitään järkevää kiinnityspistettä, ja halliin käytännössä pääsi kuka hyvänsä. Ajoportti pysyi auki pari minsaa, ja joku vitun sankari jätti pyöräkellarin oven aina auki.
Pistin aiheesta viestiä isännöitsijälle ja firman tilojen vuokralafkalle, jotka molemmat pistivät mulle kirjallisen luvan kanniskella pyörä toimistoon. Sillä se pomo hiljeni hetkeksi, mutta vähän myöhemmin se keksi jotain uutta. Näitä riittää.