Helsingissä kurvaillessa olin noin yleensä ihan tyytyväinen pyöräteihin. Ainakin sillä Kehä I:n ja Kehä III:n välillä olevalla alueella, missä tuli pääsääntösesti ajeltua. Välillä meinas rasittaa polkea sitä Kehä III:n laitaa vaikka se pyörätie ihan hyvä onkin, nii välillä tuli ylimääräsiä kummallisia koukeroita ja illalla töistä kotiin polkiessa vastatuulessa tihkusateessa se pieniki lenkki tuntuu liialta.
Sitten muutin Tampereelle, keskustaan. Osaako joku sanoa kuka suunnitteli sen pyörätiesysteemin Hämeenkadulle? Itkun vois päästää. Mitä nyt lähinnä tuota Kekkosentien laitaa on tullu poljettua nii se pyörätie on varsin laadukas mut siitä ku loikkaa pois ja keskustassa ajelee ni herrakiesus! Itsenäisyydenkadun vois myös mainita pyöräilijöille epäystävällisenä paikkana.
Mulla on asiat tässä suhteessa melkein niin hyvin kuin vain mahdollista. Fillarin saa parkkihalliin kaiteeseen kiinni, jolloin se ei ole täysin säiden armoilla. Suihku- ja kuivaustilat sekä pukukaappi löytyvät. Mun ainoat murinat työmatkan polkemisessa liittyvät keleihin.
Työmatkalla tulee poljettua aina semmoinen 30-60km lenkki ,riippuen säästä/vuodenajasta, töissä odottaa sauna lämpimänä, pyörän saa “talliin”, pyörä sekä hikiset kuteet tulee huollettua, sekä pientä tankkaausta työnohessa jotta jaksaa seuraavana aamuna taas lenkin heittää
Kesän 2007 poljin fixillä (42-17) 52km/suunta, kivasti meni täältä Hyvinkäältä Järvenpään tasalle, mutta Järvenpää-KehäIII väli olikin sitten vähän nihkeempää, kun on tottunut polkemaan täällä Keski-Uudenmaan “väljillä” teillä, jossa välillä saattaa polkea 50km lenkin, eikä tarvitse jarrutella autojen yms. takia juurikaan.
Isoimpien konttorirottatoimistojen hyviä puolia taitaa olla just se että on oikee pyörähalli ja pukuhuoneet. Ei tuu montaa pikkufirmaa mieleen jossa ois vastaavat.
Mutta aika monessa konttorissa varmaan noin pyöräparkkihallit on kesäkaudella täynnä viimestään klo 8:15 aamulla ja kuka nyt sellaseen aikaan ois konttorille ehtinyt? Onneksi nyt on talvi ja pyörähallissa tilaa enemmän kun tarpeeksi.
Mulla on matkaa reilusti alle 2 km. Pyörälenkkejä ei siis saa matkan yhteydessä tehtyä, mutta kompensoin sitä pysähtymällä kuivalla kaudella ehkä kerran viikossa työmatkalla jollekin sopivalle parkkipaikalle harjotteleen kikkailua.
mulla on myös mahdollisuus ajaa ja pysäköidä fillari suoraan sisään talon kellarikerroksen käytävälle jonne se toinenkin meidän työmatkapyöräilijä pysäköi ja suihkukin tuolta löytisi. mutta kun työmatka on alle 3km suuntaansa niin hukkaan menee.
mutta mun mielikuva ylipäätään on se, että vaikka tarjolla olis ihan ok pysäköinti ja muut fasiliteetit niin aika harva tuntuu käyttävän fillaria työmatkojen kulkemiseen. mun kokemus on lähinnä ns. toimistotöistä, sekä julkisella että yksityisellä puolella.
pakko kuitenkin antaa isot propsit äidilleni joka kesäisin polkee lähes päivittäin töihin noin 35-vuotta vanhalla ja super-raskaalla Raleigh Spritellä 15km suuntaansa.
itellä on tällä hetkellä noin 7km/suunta työmatkaa (kallio-pihlajisto).
kesäkelissä ei oikein mitään valittamista, pienellä passailulla saa jopa hien pysymään poissa puserosta.
talvisin kismittää lähinnä kevyenliikenteenväylien kunnossapito - tai sen puute.
töissä pääsee suihkuun/saunaan jos haluaa, vaatteille on kuivauskaappikin, fillarin saa parkkikellariin jos haluaa sen säiltä suojaan.
fillarilla on tullu mentyä oikeastaan aina kaikki koulu- ja työmatkat, helsingissäkin kahdeksas talvi menossa, jolloin pääasiallinen kulkuväline on pyörä.
eihän mulla ole edes hkl:n matkakorttia =D
Duunissa kannan fillarin surutta sisälle, eipä oo kukaan tullut kyseleen Peseytymäänkin pääsee, mutta jotenkin se tuntuu niin turhalta kun illalla on uudestaan hiessä. Mut mä olenkin dirty boy.
edit: niin ja mikä nyt oikeasti ottaa päästä on kevyenliikeenteen väylien kunnossapitämättömyys. Nuorempana Oulussa asuessani oli ilo pyöräillä kesät talvet joka paikkaan ilman että siitä koskaan tuli taistelua. Jotenkin välillä stadissa tuntuu ettei kunnossapitoa kiinnosta kevyenliikenteenväylien kunto lainkaan.
markkuj - 9:17, 27.1.2009 »
Mulla on matkaa reilusti alle 2 km. Pyörälenkkejä ei siis saa matkan yhteydessä tehtyä, mutta kompensoin sitä pysähtymällä kuivalla kaudella ehkä kerran viikossa työmatkalla jollekin sopivalle parkkipaikalle harjotteleen kikkailua.
Ei minullakaan tuon enempää matkaa ole nykyisin linnuntietä, polkijantie on vain hieman mutkaisempi...perheellisenä on nääs pakko ottaa se aika ,sieltä mistä sen helpoiten saa eli hiukan venytetyt duunimatkat :)
sama oli Joensuussa, homma toimi. Täällä kevyenliikenteenväylien ylläpito on jaettu eri virastojen kesken jotenkin arpomalla vissiin, ja kaikki luottaa siihen, että lumi sulaa kyllä pois “kohta”…
sama oli Joensuussa, homma toimi. Täällä kevyenliikenteenväylien ylläpito on jaettu eri virastojen kesken jotenkin arpomalla vissiin, ja kaikki luottaa siihen, että lumi sulaa kyllä pois “kohta”…
Ja kun pyörätiet on erotettu viivalla kevyenliikenteen väylästä, niin se on se kaikista kustannustehokkain paikka dumpata niin autotien kuin jalkakäytävänkin loskat. Mut tosiaan tuo "kyllä ne siitä sulaa" -mentaliteetti näkyy tuolla kaduilla todella selkeästi.
Itseä ärsyttää työpaikalla ja muutenkin kaupungilla kunnollisten pyörätelineiden puute. Ei riitä, että etukiekon saa jonnekin kaarien väliin, vaan runko pitäis saada lukittua suoraan U-lukolla. Sisäsäilytys ois tietysti rautaa, jotta vielä pääsis loskat sulamaan lokareistakin päivän aikana.
… ja kun nyt purnataan kerta, niin purnaan vielä risteysalueiden avaamisesta, taas joku aamu tuossa tuli pikainen, ennalta-arvaamaton ja -suunnittelematon jalkautuminen, kun risteyksen jälkeen olikin semmonen polvenkorkuinen sohjovalli, joka päätti ohjata eturenkaan jonnekin sivuun eikä suoraan eteenpäin.
vissiin risteykset ei kuulu kenellekään kokonaisuutena, jokainen vaan pyyhkäsee (jos jaksaa), sen oman siivun ja suunnan ja loput jää sit oottelee juhannusta.
Meinasin kehuskella päivittäisten työmatka- ja kouluajojen olevan päivästä riippuen 14 - 26 kilometriä, mutta enpä taida 29er:n viestin jälkeen kehdata…
Työpaikalla pääsee suihkuun ja fillarin kumia voi paikkailla rauhassa toimistolla sulkemisajan jälkeen tarpeen niin vaatiessa. Kävelymatkan päässä sijaitsee myös luotettava fillariliike, joten tämän suhteen ei ongelmia. Helsingissä kun ollaan, niin oman haasteensa liikkumiseen aiheuttaa muu liikenne ja talvisaikaan välillä huonossa kunnossa olevat kevyen liikenteen väylät.
Suurin murhe päivittäisessä fillaroinnissa on se, että joudun kaahaamaan töistä melko hätäisellä aikataululla luennoille. Pari kilometriä matkasta on joenvartta pitkin kulkevaa hiekkatietä, joka syksyisin on muodotonta mutaista polkua kiitos työmaa-ajoneuvojen aiheuttaman instant-eroosion. Enivei matkalla kastuu hiestä, sateesta, loskasta, yms. ja koululla ei suihkuun luonnollisestikaan pääse tai ehdi. Reitin vaihtaminen auttaa hieman, mutta silti tunnilla saa istua hikinauha märkänä. Mikä olisi suositeltavin ajovarustus tällaiseen ympärivuotiseen, säässä kuin säässä poljettavaan, ajoon? Siis lokasuojien lisäksi. Jotain tuulta pitävää, hengittävää, kosteutta ulos päästävää, nopeasti kuivuvaa varmaankin. Ja kohtuuhintaistakin saisi vielä olla.
Muuten minulla ei ole kuin fillaripoliittisia toiveita työnanatajan, ay-liittojen ja valtion suuntaan työkyvyn tukemisesta esim. työaikahuojennukset jos työmatkat hoidetaan lihasvoimin, työsuhdepyörät, hyötyliikuntaan käytettävien vehkeiden arvonlisäveron alennus yms. Mutta noita nyt en jää odottamaan hengitystä pidätellen.
villa! alle ja päälle ja ylle ja väliin. huuhdo illalla hiet pois ja laita venymättä kuivumaan. päälliskerroksen ei välttämättä tarvii olla mitenään supertiivistä koska kastut joka tapauksessa yltä ja päältä, lähinnä pitäis estää ettei sisään tuule tai valu kylmää vettä. itellä on päällä fjälliksen g-1000 housut ja m-65 -takki joka tuntuu riittävän poislukien ihan rankimmat sateet joita vastaan on sitten koko hoidon päällä sadeviitta (eikä kurahousuja).
setti on toki kokeiltu vuosien saatossa lokaripyöräilyyn. selkärantukansalla on varmaan omat ratkasunsa
todellakin, työmatkapyöräilyn hyötyliikunta-aspektia ei voi korostaa liikaa jos asiaa alkaa miettimään vähän laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa tässä maassa.
jussi - 11:32, 27.1.2009 »
todellakin, työmatkapyöräilyn hyötyliikunta-aspektia ei voi korostaa liikaa jos asiaa alkaa miettimään vähän laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa tässä maassa.
Asuin 2002 5kk Englannissa ja ajoin 7km koulumatkaa päivittäin BMX:llä. Ihan huomaamattomasti paino oli tippunut tuona aikana 10kg, mut Suomeen palattua tulikin sit takaisin 15kg, kun Rovaniemellä kaikki oli niin paljon lähempänä. Onneksi myös Ounasvaaran loistavat maastopolut.
Tämä vaan esimerkkitarinana siitä, miten tuommoinen sotkeminen on vaan tosiaan hauskaa ja tekee gutaa niin keholle kuin mielellekin. Nyt vajaa kilsa toimistolle ei tunnu missään ja lenkkiajokin on varsin minimaalista.
