Nyt on sekundääristä voimansiirtoa kulutettu jo reilun sadan kilometrin verran joten pikku skriivailu lienee paikallaan. Skippaa suosiolla pari ekaa kappaletta jos haluat lukea tandem-polkupyöristä.
Viestiteltyäni hiukan radschupserin kanssa eBayssä laitoin tilauksen ineen päivämäärällä 4.4 ja sain tietää että värikin pitäis vielä valita, vaihtoehtoina koko RAL värikartta. Päädyttiin mintunvihreeseen. Maksun kanssa oli hieman ongelmia koska myyjä ei halunnut päivittää postituskuluja tilaukseen eBayn omassa maksujärjestelmässä vaan kyseli rahaa “profiilista löytyvälle tilille”. Ei löytynyt sitä tiliä niin en tiiä oliko ees paypal- vai ihanvaan pankkitili, mutten tietenkään suostunut. Painoin uudestaan request totalia ja 8.4 pääsin makselemaan koko summan eBayn kautta eli 1599 pyörä ja 180 postitus. Epäilen haparoivaa otetta tietotekniikkaan.
Iltapäivällä 11.4 tuo kyseli vielä urgentisti puhelinnumeroa kuljetusfirmalle annettavaksi joten oletan että paketti lähti samana iltana tahi seuraavana aamuna. Mitään seurantanumeroa en missään vaiheessa saanut eikä tullut edes viestiä että pyörä olisi lähetetty. 18.4 laitoin myyjälle viestiä jotta voisiko laittaa seurantanumeron sit kun on saanut lähetettyä ja vastaus oli “Joo, on se pyörä jo lähetetty”. En toki tiedä miten paljon tässä oli kielimuuria mukana kun väänsin kaiken kommunikaation google translatella englannista saksaksi ja takaspäin, sillä itsehän osaan just sen verran saksaa että pystyy tervehtimään ja kyselemään nahkahousujen sisällöstä.
Toissapäivänä elikkäs 21.4 tulikin sit aamusta kivasti puhelua sellaselta jäbältä joka hoitaa tai ei hoida Postnord Logisticsin asiakaspalvelua. Sovittiin että koittavat toimittaa saman päivän aikana ja että pirauttavat etukäteen. Homma skulas yllättävän smoothisti kun ottaa huomioon mitä paskaa kyseisestä kuljetusfirmasta kuulee puhuttavan ja siinä vähän ennen kahta kanneltiin yhdessä kuriirin kanssa paketti kolmanteen kerrokseen. Se oli teipattu kasaan kahesta yksittäisen pyörän pahvilaatikosta, vei about 210 * 85 * 20 cm tilaa ja piti sisällään suojamuovien sun muun pakkausmateriaalin lisäks tälläsen:
Ja tietty esim tälläset. En katsonut asialliseksi testata noiden mukavuutta itse.
Palattuani akuuteilta menoilta käytin ainakin kuus tuntia fiilaten ja höyläten. Navat tuntu vähän turhan karheilta joten päätin kattoa mitä ovat syöneet sisäänsä. Hyvin oli rasvaa mutta laitoin lisää ja herkistelin, nuo kun ovat jonkun tuntemattoman valmistajan irtokuulanavat. Toisen renkaan käytin vanteelta ihan vaan todetakseni että eihän se tietenkään oo taittuvakylkinen, saas nähä mitä teen kun tubeless alkaa houkuttelemaan.
Siirsin Sebusta nuo Tubuksen tarakat eli Novan ja Logon tähän, ihan eivät heittämällä menneet mutta sain sit kummiskin jollain tavalla tyydyttävän installaation aikaseks. Nova ottaisi “ylemmässä” asennossa kiinni levarikorvakkeeseen ja tuon Logon säädettävissä varsissa ei vaan millään riitä pituus ainakaan tähän pienimpään runkokokoon. Taitaa sekin itseasiassa ottaa vähän kiinni levarin pultteihin jusn tiillä toivotuilla kulmilla vaikka venyttelin tuota jo sen minkä uskalsin. Biltsulokareita koitin myös laittaa mutta ainakaan lyhennetyillä aisoilla ei oo toivoakaan saada niitä mahtumaan näin muhkujen renkaiden kanssa.
Vaihteet ei tainnu olla ihan säädöissään enkä etuvaihtajaa saanut vielä toimimaan kunnolla, mutta takasen sain. Huomasin samalla ettei se sit ollutkaan XT vaikka ilmotuksessa niin luki. Deorea kummiski, kuten etuvaihtaja ja triggeritkin.
Asentelin loput osat kuten pitääkin, mukaanlukien tuon jousitetun stokerin tolpan josta oltiin myyjän kanssa sovittu että se korvattais jäykällä. Ehin toki lueskella aiheesta enemmän pyörän ollessa kuljetuksessa ja tulin toisiin aatoksiin joten ehkä ihan hyvä ettei korvattu.
Lastasin jäljellä olevan omaisuuteni kyytiin, annoin kiikkerääkin kiikkerämmän testiajon niille kännisille jäbille jotka auttoivat kantamaan laitoksen alaovelle ja läksin yksinäni yötä myöten polkemaan Kehä1 about päästä päähän. Kuten arvata saattaa, tunnin nopeusennätystä ei vielä rikottu, mutta ei se nyt hirveesti raskaammalta tuntunut kun normaali pyörä neljällä laukulla. Perille saavuttuani otin kuvan.
Olin Porvoon matkaa varten tilannut parempikuntoisemman stokerin, joka sit lauantai-iltana saapuikin. Asennettiin sille satula ja säädeltiin ajoasentoja hetki, mutta keksin ruveta kikkailemaan ja säätää kampiin noin 90 asteen vaihe-eron kuskien välille. Isot pojat netissä kerto että moinen vaatii harjottelua ja hyvää yhteistyötä, mutten oo oikeestaan koskaan tykännyt siitä miten matalassa päässä yltää jalat pohjaan. Kyseisellä tempulla halusin siis saavuttaa hieman tasaisemman kyydin ja ehkä vähän hitaammin kuluvan voimansiirron (isot pojat myös kerto saaneensa takarattaan revittyä sileäksi ylämäessä molempien kuskien painaessa voimalla menemään). Funtsittiin etukäteen miten kammet tulee asettaa ennen kaarteita maksimaalisen kliiränssin saavuttamiseksi ja hyvinhän sen sit muisti ajaessa.
Tehtiin kahestaan noin kolmen kilsan testilenkki. Vauhtiin kun pääsi ei kiikkeryydestä ollut tietoakaan, mutta kapun perspektiivistä harvinaisen tahmealta koko testilenkin ajan. Ehdin jo pelätä ettei pyörä sit Porvoon retkellä kulkis yhtään mihinkään ja hyytyis pienimpiinkin mäkiin. Hyvin nukutun yön jälkeen lähettiin sit kuitenkin lumisadetta ja muotipoliiseja uhmaten ajamaan eikä tarvinnu katua.
Ylämäissä toki hyytyi toisinaan ihan huolella ja kuskien rasitustason tasaaminen tuntui vaativan reilusti verbaalista kommunikaatiota, mutta puhumalla päästiin tietysti jonkinlaiseen ymmärrykseen eikä kummallakaan ollut jatkuvasti sellanen tunne että kyysäisi vapaamatkustajaa. Kampien vaihe-ero toki tuli huomioida välityssuhteita arpoessa. Tuolla setupilla kumpikin kuski polkee ikäänkuin omalla vuorollaan vaikka kuinka olisi pyöritystekniikka hiottuna, joten vaihteen tulee olla about sama kuin normaalilla pyörällä johon on pakattu kyytiin toinen ihminen ja salee vielä polkupyöräkin. Hiotusta pyöritystekniikasta on toki myös hyötyä, hyvin huomas pienimmätkin “töksähtelyt” liikeradoissa. Mutta hauskaa oli ja joku ystävällinen kanssapyöräilijä suostu nappaamaan tälläsen fiilistelykuvan.
Komponenteista:
Runko ja keula on ilmoituksen mukaan 7005 alumiinia eli periaatteessa voinee myöhemmin hitsauttaa jotain jos tulee ideoita. Ruoto on suora 1 1/8" mutten oo ihan varma saisko tohon emäputkeen kuitenkin tapered keulan asennettua, pitänee ottaa mittoja joskus kun kupit on irti.
Renkaat on 622-55 Big Applet. Koitettiin neljällä baarilla, Kapu 57 kg, stoker 62 kg ja tuntui aika optimaaliselta.
Vanteet on leveähköt ja outoa merkkiä Hammer ja 36h/pääty. En usko että mun tarvii himoita suurempia pinnamääriä koska tuskin omilla ajoilla saavutetaan koskaan yli 170 kg kokonaismassaa.
Navat tosiaan joku nimetön kiinabrändi 135/100 mm QR.
Vaihteisto 3x9 deore, takapakka 11-32, edessä olevia piikkejä en oo tarkkaan laskenu mutta arvioisin sen olevan joku 26/36/46 setti.
Kammet on yllättäen jotain nelimänttiä, tuskin hetkeen vaihtuu koska ulkosilla kupeilla olevat tandemkammet tuntuu maksavan hunajaa. Oletettavasti tuon vaan sekundäärisen voimansiirron tuohon oikealle puolelle niin ei tarvii mietiä kummalta puolelta pyörää tulee kuvata.
Jarrusetti on shimanon BR-M395 180 mm SM-RT56-M levyillä. Saapuivat hyvin ilmattuina ja kyllähän nuo jotenkin pyörän pysäyttää, mutta oletettavasti ensimmäinen upgrade tähän pyörään on Maguran MT7 203 mm levyillä.
Vähän petyin kun juomapullotelineille olikin myyntikuvasta poiketen vain kolme paikkaa, mutta oletettavasti sitä neljättä ei tähän runkokokoon saa fiksusti mahdutettua. Painoa luvattiin ilmoituksessa “vain” 19 kg eikä tuo nyt nostellessa tunnu sen raskaammalta.
Jos joku nyt tästä vakuuttuneena päättää tehdä fiksuakin fiksumpia investointeja niin tässä kyseisen myyjän tällä hetkellä listatut tuotteet eBayssä ja tässä saman myyjän oma verkkokauppa. Postikulut kannattanee tietenkin varmistaa ennen tilausta ja kuten todettua, kommunikaatio toimii ainoastaan saksaksi. Oma malli on tuo MTB 29" jota ei jostain syystä näy myyjän omilla sivuilla, ainakaan ihan samoilla osilla ja hinnalla.