Miksi nykynuoriso ei osaa /halua tinkiä- lyhytkurssi

Se on moro
Aika jännä juttu, että tämä kaupankäynnin “smalltalk”-perinne, joka oli/on aika voimakkaana ainakin Savossa, tuntuu kuolevan sukupuuttoon. Johtuisiko esim. siitä,
että olemme tottuneet ostamaan napin painalluksena netistä kamaa - ilman sosiaalista kontaktia myyjään. Näin keski-ikäisenä fillaristina opin jo pienenä tätä jutustelua isältäni maalla paikallisessa sekatavarakaupassa, ja itse asiassa kaytän sitä lähes kaikkialla missä mahdollista.

Jos treeni kiinnostaa niin kannattaa selvittää esim. fillariliikkeessä onko myyjä myös se omistaja =yrittäjä ( riskinottaja )? Tällöin homma onnistuu helpoimmin:
aloituskommentti voi olla rento " mikäs on sun /tiukka/kiree hinta ? " tai vastaava.
Jos dialogi ei bargain-mielessä etene niin maksa pyydetty hinta. Kumpikaan ei tällöinkaan menetä mitään.
Yleensä fillari - yms. pk-sektorin liikkeissä saa yleensä 5- 10 % pois kysymällä, ja tutuista kaupoista enemmänkin.

JT

Velosportin hinnoista kannattaa ainakin tinkiä, aina tippuu hintalapun summa kun vaan tajuaa kysyä…

Ihan mielenkiintoinen aihe, itse tulee tosin harjoteltua tinkimistä suhteellisen harvoin, ts. silloin kun on ulkomailla. Kyllähän se menee mutta silti jotenkin koen sen todella rasittavaksi. Jos itse satun myymään jotain niin ottaa kyllä kupoliin jos on jotain jo edullisesti myymässä ja joku tulee kysymään että lähteekö pari euroa halvemmalla. Myös suomalaisissa kivijalkakaupoissa vituttaa se että jotta sieltä saisi mitään ostettua järkihintaan niin joutuu tinkamaan, muutenhan hinnat on aika taivaissa. Just tän takia nettikaupoista tilaaminen on niin paljon iisimpää.

Tinkiminen onnistuu, jos liikkeessä myyjänä omistaja, joka voi päättää millä hinnalla myydään. Näin olen ainakin itse asian järkeillyt, enkä siten edes yritä tinkiä paikassa, jossa työntekijä myymässä.

Mutta kyllä tinkiminen meiltä nuorilta(? en tiedä olenko enää?) onnistuu! Joskus pari vuotta sitten kun jaksoin vielä seurata mitä sarjakuvamaailmassa tapahtuu, niin kyselin kyllä aina divarin myyjiltä tuleeko kasalle jotain pakettihintaa ja aika usein sellainen saatiin sovittua.

Pyöräliikkeissä en ole tinkinyt, mutta tutussa paikassa olen kyllä saanut sellaisia alennuksia, ettei ole ollut tarvettakaan. Ja hyvää markkinointiahan tuo on, sillä vaikka kyseinen puoti (Dee-Sport Maunulassa) ei ole enää lähin kivijalkapuotini, niin kyllä mieluusti rullailen täältä idästä sinne jonkun mutterin perässä. Ihan vaan reilun meiningin vuoksi.

Kuten sanoit niin tinkiminenhän vaatii jo enemmän sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollisesti myös jonkun pidemmän suhteen myyjään (yleensä kai ns. kanta-asiakkuus riittää; itse en syvempiä suhteita tunnusta!), joita ei välttämättä isoissa liikkeissä muodostettua?

Erittäin tärkeä aihe! Tinkiminen todellakin on katoavaa kansanperinnettä eikä sitä opi muuten, kuin ahkerasti harjoittelemalla. Älkää ottako vaimoa tms. mukaan kaupoille. Se kun pitää aina kaupasta ulos tullessa niin hirveän ripitykse tyyliin: “sun kanssas ei sitten kehtaa liikkua kylillä yhtään kun saa hävetä silmät päästään kun oot koko ajan tinkimässä!!!”
Avautukaa: mikä on oudoin paikka, jossa olette tinkineet? Alko/verotoimisto tai mikä oli kohde?
Pitäisi ehkä tehdä YV-opintoretki Istanbulin katettuun basaariin ja siellä käydä sellainen tinkimisen pikakurssi, tosin siellä itse asiassa kaupankäynti on rauhallista: juodaan omenateetä, tingitään vähän, juodaan toinen kupponen ja tingitään taas vähän lisää… Näin ainakin mattokaupoilla…
:slight_smile:

Nykyisin olemme tottuneet ostamaan esimerkiksi tietokoneita ja muuta elektroniikkakamaa sillä tavalla, että firmalla on sekä nettikauppa että fyysinen myymälä. Tinkiminen edellyttää tinkimisvaraa, joka edellyttää “reaalihintaa” korkeampaa lähtöhintaa. Tinkiminen menee aika triviaaliksi, jos asiakas voi huomauttaa, että asia X maksaa Y euroa teidän omassa verkkokaupassa, en maksa Y1.2 euroa. Jos verkkokaupassakin on hinta Y1.2, asiakas kieroaa kun maassa on kaikki kallista ja tilaa Saksasta.

Onko fillareiden kanssa asia jotenkin erilailla?

Kyllä mä ainakin kyläsaaren pyörämestassa aika ongelmitta puhun hintaa vielä naurettavammaksi, joskin joskus on tehnyt mieli tuntea varakkuutta ja olen sitten heittänyt suht pienestä läjästä “lähtiskö viidellätoistalla” vaikka myyjä on sanomassa jotain pienempää hintaa. Pikkurahojahan noi mutta tuntuu se kun käy useesti ostoksilla.

Ja koen hyvinkin olevani tätä rappeutunutta nykynuorisoa

tulee maksettua pyydetty hinta ehkä 1/10 kerrasta. nettikaupoissa tinkaaminenkin onnistuu, useimmiten postikuluista, mutta suuremmat säästöt tulee valmiiksi hyvien diilien löytämisestä.

mitä tulee omistaja versus apuri -asiaan niin toi on ainakin stadin tsygäliikkeissä just toisinpäin… hyvä jos jotkut omistajat tietävät mitä myyvät tai mistä edes puhut.
yleisestikin tinkiminen vaatii pelisilmää eli ajoitusta ja tilannetajua saada se 10% veke hinnasta. paskin tapa taas rikkoa jäätä on heittää jotain kommenttia saksan nettihinnoista, pahimmillaan tulet heitetyksi ulos liikkeestä. keskittäkää ostoksia ja älkää tingatko liikaa, mutta usein.
mukatarpeetonta tavaraa on myös helpompi tinkiä messiin kuin rahaa.

Lämmöllä muistelen sitä, kun vaihdoin kerran kierreleuan pikkusälään (satulatolpan kiristinpultin alle kiinnittyvä keskivedon kuoristoppari ainakin) eräässä vanhan kotikaupunkini paikallisessa. Sieltä sai muutenkin aina hyviä diilejä ja koko puoti oli varsinainen rottien aarreaitta kaikkine vanhoine osineen.

nykypäivän nuoriso saa vanhemmiltaan liikaa viikkorahaa.

Viimeks kun kävin osia ostamassa ei kehdannu enää tinkiä, kun akselin sain ilmaseks (kaupan päälle koko kiekon) ja vapaarattaan loppujen lopuks muutaman euron halvemmalla, kun ei ollut vaihtorahoja. Tamperelais liike siis kyseessä.

Ketjun aloittaja on kyllä kova tinkijä :slight_smile: 25% tuli annettua alennusta, kun vain pyysi :slight_smile:

Tinkimistä on paras kyllä harrastaa pienillä paikkakunnilla. Siellä voi hinnat pudota yllättävän alas, kun ei ole korkeaa kauppapaikan vuokraa. Eräässä Sekatavarakaupan teräshallissa Keski-Suomalaisessa kylässä on edelleen Mercier viiksitangolla, Ukrainan ihme, yms. vaihdossa otettua tavaraa. Lähtee kokemuksella 40-50 euroa kappale, kun tinkii kovasti. Lähtöhinnat naurettavia. Tuossa kaupassa on parasta, että vaihdossa voi tarjota vaikka mitä.

Yksi parhaista paikosta harjoitella tinkimistä ovat rautakaupat (ei esim. Kodin Terra). Pelkästään kysymällä lähtee 10-20 % ja isomman erän ostaja voi sitten tinkiä rajummin. Katteet kohdallaan.

Itse tingin yleensä puolihuolimattomalla “minkähänlaisen paketin näistä sais väännettyä” -fraasilla, jos on useampia artikkeleita tiskillä. Aika usein tulee kuitenkin törmättyä siihen, että tämä “sorvaus” tuottaa summia, kuten 155e tai 87e, jolloin tulee automaattisesti ehdotettua sataaviittäkymmpiä ja kaheksaakymppiä. Yleensä homma toimii lopulta - ja tuo asiakkaan kauppaan jatkossakin.

“nykynuoriso” on ihan yhtä hyvä termi kuin “hipsterit”. Ja yleistäminen vie maaliin. aina.

aloitusviestissä ei oikein kerrottu, että minkäikäistä nuoremmista kukaan ei osaa ikinä tinkiä yhtään, mutta tottahan tuo on, että kivijalkakaupassa asioidessa tinkiminen on teknisesti helpompaa kuin nettisaitilla.

Ostaessa läjän tavaraa saa usein “vahingossa” tingittyä. Eli pyöristetään alaspäin. Näin omat kokemukset kivijalkakaupoista. Sit taas jos ostaa yhden palikan niin joutuu kyllä useimmiten kysymään. Esim. “mikä ois opiskelijahinta?” tjsp.

Ja kyllä ne myyjätkin varmaan tajuu et jos antaa vähän alennusta niin asiakkaat palaa. Kivijalkakaupoissa on varmaankin jo mietitty pieni tinkimisvara mikä annetaan kaikille et asiakas saa sen “reilu mesta” fiiliksen ja palaa ostoksille.

Nykyään kun tieto on helposti netissä saatavilla voi valita asioiko halvimmassa liikkeessä vai siitä josta saa tsägällä parhaat alennukset tinkimällä. Itse olen sen verran laiska, että ostan mieluummin kohtuulliseen hintaan netistä kuin lähden leikkimään.

Mä olen taas sen verran laiska, että haen perussälän (ts. sen mitä lähikaupasta saan) lähikaupasta pyydettyyn hintaan koska pääsen hypistelemään tuotetta ja takuuasioiden kanssa ongelmat on aika paljon vähäisempiä.

Tällä on kaksi puolta: Ensinnäkin mulla säilyy mahdollisuus lähikaupasta ostamiseen ja toiseksi pysyvillä asiakkailla on yleensä taipumus vähän pienempiin hintoihin pyytämättä.

Liikkeissä tulee harvemmin tingittyä juuri tämän “kanta-asiakkuuden” takia: jos näyttäytyy ekaa kertaa jossain kaupassa, niin en edes odota alennuksia. Esim. pariin levykauppaan on tullut “ansaittua” tällainen automaattinen 1-2 euron alennus per LP, kun on vuosien saatossa asioinut ko. lafkoissa tasaisella tahdilla ja jutellut mukavia myyjien kanssa. Olen myös huomannut, että välillä kauppiaan on vaikea pudottaa hintaa, mutta tarjoaa kaupanpäällisinä jotain pientä, kuten promoja tai suojamuoveja. Fillarikaupoista en sitten tiedä kertoa paremmin saako tällaisia kaupanpäällisiä iisisti.

Yksityiseltä, kuten täältä myyntipalstalta ostaessa tulee tingittyä useimmiten, jos ilmoituksessa on hinnan tilalla hintapyyntö. Helpompi se on ehdottaa uutta hintaa yksityishenkilölle käytetystä tavarasta kuin uudesta kamasta tulosvastuulliselle liikkeelle, sanoisin.

Niin ja tämäkin foorumin myyntipalstalla syntyvä tinkiminenkin on aika epäsosiaalista eli helppoa. Samoin sähköpostin välityksellä tapahtuva (esim rahtikustannuksien) tinkiminen.