Olmo Grand Prix, vm. 1983/-84?

Aina välillä kaupunkikeräilijää lykästää. Urheiluaitasta piti mennä hakemaan uusia kartioita kiinni korkanneeseen takanapaan ja jotta tulisi tehtyä jotain muutakin kuin pyörien rassaamista kauniina lauantaina, niin päätin uskaltautua Hietalahteen, tuonne itselleni täysin vieraaseen osaan pääkaupunkiamme (tai hitostako tiedän mikä teidän pääkaupunkinne on!) vähän valokuvailemaan. Enpä ehtinyt kaivaa edes kameraa repusta kun näin hylätyn Peugeotin mixten ratakuilussa. Eli mixte kantoon ja oma pyörä talutukseen ja metroon. Hyvin alkanut päivä muuttui sitten taas väsäämiseksi kun lapsellisen innon huumassa rupesin ottamaan mixteä atomeiksi.

Tässä vaiheessa voi tietenkin kysyä, että mitä tekemistä hylätyllä Peugeotin mixtellä on Olmon GP:n kanssa. Ei paljoakaan, mutta juuri kun olin saanut mixten osiin - ja hävitettyäni muutaman ohjainlaakerin kuulan (miten niin tuolla on avokuulia?!!) - soitti tuttava, joka kertoi tuovansa aiemmin puheena olleen Olmon. Kyseessä siis pyöräharrastaja ja perhetuttu, joka oli kuullut, että italialainen teräs kiinnostaa ja pääsi mielellään eroon romuvarastossaan seisovasta maantiepyörästä. Yllätys oli melkoinen kun sanoi, että tuo kiekkoja päälle. Siinä sitten seisoin kädet paskasina osiinsa puretun mixten äärellä Olmon GP -runko kädessäni kolmen tuubikiekon ympäröimänä. Taloyhtiön pihalla pyöräilevät lapset ihmettelivät. Ja ihmettelin oikeastaan itsekin. Kämäpyöräihminen sai ikäisensä huippupyörän.

Kyseessä vuonna 1983 tai 1984 Velosportista hankittu Olmo. Ilmeisesti edellinen omistaja oli saanut puoleen hintaan, kun oli - kääntäjä kun on - kirjoittanut Velosportille maahantuontikirjeitä. (Näin käsitin; tarina vaatii vielä varmistamista ja asiallista dokumentointia. Edellisellä omistajalla oli parempaa tekemistä kuin jäädä esitelmöimään pihalleni Olmon hankintahistoriasta.)

http://farm2.static.flickr.com/1206/5108228884_033a65101e.jpg" width=“333” height=“500” alt="olmoGP003

Päällisin puolin pyörä on varsin hyvässä kunnossa, mitä nyt vähän ruostepisteitä ja etuhaarakassa isompia maalilohkeamia. Tuo Italian jalkapalloilujoukkueen paidan sininen on kuitenkin siitä kiitollinen väri, että paikkamaalauksen luulisi onnistuvan helposti. Osasarja on kuulemma ihan peruskamaa. (Tosin parasta mitä itselläni on ikuna pyörässä ollut kiinni.) Jarrut Universalin(?), kammet Ofmegan, mutka ja stonga 3ttt:n ja vaihteet sekä polkimet Campagnoloa.

Suurimmat puutteet ovat poikki mennyt takavaihtaja ja liian kireä ohjainlaakeri, jossa on melkoinen pykälä. Löysäämällä tietenkin paranee ja toiveeni on, etteivät kupit ole kraatereilla. Takavaihtajan tila on toki vähän harmillinen juttu, en vielä tiedä saako korjattua. Asiaa selvitetään rautaisen ammattitaidon puutteella. Kiekot olivat hyvässä kunnossa, Mavicin kehät ja navoista vain yksi kertoi kirjallisesti olevansa Suntourin valmistama, muut vaikenivat kuin elottomat esineet, joita ovat.

Purkuprojekti jäi myös koska noiden Ofmegan kampien pultit vaikuttivat 15-millisiltä! Voiko olla? Olin ehtinyt tuudittautua siihen ihanaan varmuuteen, että tässä arvaamattomassa maailmassa polkupyörän kammet sentään ovat AINA 14-millisillä pulteilla kiinni. Ongelmana on Bilteman halvin räikkäsarja, jonka isomamt hylsyt ovat ulkohalkaisijaltaan 21-millisiä, kun taas kampien reikä on 20 milliä. Bilteman yksittäispakatut hylsyt ovat onneksi noita kapeampia ja tuollainen 14-millinen minullakin on kampien varalta. Mutta ei 15-millistä… TS:ää siteraatakseni näin käy kun vain halvin on kyllin hyvää. Projekti etenee kunnolla siis vasta kun saan tuon kapeamman hylsyn hommattua.

Parempaa kuvaa paremmalla valolla ja suunnittelulla. Lopuksi kuitenkin vielä vähän fiilistelyä. Pyörän mukana nimittäin tuli myös edellisen omistajan hankkimia Wantok-sanomalehtiä*, jotka ovat samanikäisiä kuin pyörä ja uusi omistaja. Lueskelin noita lehtiä ja siellähän oli erikoisreportaasi fudiksen vuoden 1982 MM-kisoista, jotka teemaan sopivasti Italia - tuo jalkapallojoukkueista paras - voitti!

Vielä on pakko jatkaa:

Ihanaa! Vielä 28 vuotta sitten viiksissä ei ollut mitään ironista, eikä hipstereistä luojan kiitos tiedetty vielä mitään. Oli vain voiton huumaa!

edit:
Tarkemmasta mallista minulla ei ole aavistustakaan ja kaikki tieto Olmosta, erityisesti vanhat esitteet ynnä muut kiinnostavat, joten vinkkejä saa antaa. Tuubeilla en ole myöskään ikinä ajanut, joten kysymyksiä noiden suhteen tullee lisää.


  • Uuden-Guinean pidginiksi ilmestyvä uusiguinealainen sanomalehti. Wantok tarkoittaa sukulaista, samankielistä tai samaan kansaan kuuluvaa henkilöä. Wan tok, eli one talk.

Hyvä projekti tulossa selvästikin, sulla on Columbuksen laatuterästä guru-Giusepin sepittämänä kultaisella kasarilla. Mielestäni tuolloin tehtiin parhaita cromorunkoja ikuna … :slight_smile:

Onnea purkuun, liota osia ruosteenesto/muunto - tms. öljyllä riitttävän pitkään niin
homma helpottuu.

JT

Kiitos. Tästä olen aika innoissani itsekin.

Putket eivät taida olla Columbusta, vaan Falckia:
Falck / Tubi trafilati / di precisione / intero-esterno

Eli ilmeisesti Falck-nimisen lafkan putkea. Vaikka italiaa nyt jossain määrin puhunkin, niin tuo “trafilare” oli minulle tuntematon sana. Veikkaukseni on, että voisi tarkoittaa sisältä ja ulkoa ohennettua putkea. (Ainoat järkeenkäyvät käännökset sanalle “trafilare” ovat englannin “to draw” (tai “hot-draw”), jotka metallin yhteydessä tarkoittavat - kai? - juurikin tuota ohentamista. Joku aihetta paremmin tunteva (Tuure?) voi ehkä kertoa ohennetaanko teräsputkea sisältä ja ulkoa ja onko käännösehdotuksellani tässä suhteessa mitään todellisuuspohjaa.

Etsiskelin googlella vähän lisää tietoa tuosta Falckista ja [i]Italian Cycling Journal[/i] (siis jonkun jäbän blogi) kutsuu sitä “siksi toiseksi italialaiseksi teräkseksi” erotuksena Columbuksesta. Falck on ilmeisesti 1970-luvulla ollut Italian suurin teräksenvalmistaja, mutta sitten 90-luvulla mennyt alaspäin muun terästeollisuuden mukana. Tämä tieto nettisivuiltaan.

Onko muilla tullut vastaan?

edit:
Niin, tässä siis Gruppo Falckin kotisivut, joilta tuo Italian Kyckling jorinal oli tietonsa hakenut. Tekevät nykyään sähköä, joten teräsputkensa ovat kaikua menneisyydestä.

Tästä tuli vähän aiheen vierestä mieleeni, että joskus voisi selvittää mistä päin maailmaa fillari tulee (kuka kokosi, mistä raaka-aineet jne.). Ei sillä, ei moisessa arvoketjujen jäljittämisessä mitään uutta ole, mutta itseäni kiinnostaisi. Yhden ammoisen opiskeluprojektin yhteydessä rupesin itse asiassa selvittämään talvirenkaideni alkuperää. Nokian gummit ja tehdas Suomessa, mutta joku Nokian alihankkija muistaakseni. Niin pitkälle pääsin, että kuulin kumin tulevan - ehkä - Kalimantanilta (Indonesian Borneolta) tai Brasiliasta. En edes lähtenyt selvittämään mistä nastojen metalli on peräisin. Mutta jos joskus on tylsää, niin tuolla saa kyllä aikansa kulumaan.

^ Muualla myynnissä -langassa on hyvin äskettäin keskusteltu aiheesta ja todettu ikään kuin loppukaneettina "ettei Falckkia löydä hipsteriraamatusta".

tutam - 9:24, 24.10.2010 » Purkuprojekti jäi myös koska noiden Ofmegan kampien pultit vaikuttivat 15-millisiltä! Voiko olla?
Kyl vaan. Italialaisissa kai ihan tavallistakin. Bahcolla on sellainen kiva kalu, jossa on toisessa päässä 14- ja toisessa 15-millinen ohutseinäinen hylsy. Maksaa kyllä vissiin joku parikymppiä.
NKOTB - 9:32, 24.10.2010 »
tutam - 9:24, 24.10.2010 » Purkuprojekti jäi myös koska noiden Ofmegan kampien pultit vaikuttivat 15-millisiltä! Voiko olla?
Kyl vaan. Italialaisissa kai ihan tavallistakin. Bahcolla on sellainen kiva kalu, jossa on toisessa päässä 14- ja toisessa 15-millinen ohutseinäinen hylsy. Maksaa kyllä vissiin joku parikymppiä.
Samanlainen 14/15 avain löytyy myös Clas Ohlsonilta muistaakseni alle kympillä. Ei toki Bahco, mutta ihan pätevä avain.

Kuukauden verran joka aamu mietin et otanko tön pösön mukaan. Se nojas eka siihen aitaan mut torstain aikana joku oli siirtäny sen sinne kuiluun. Pitkään säily ilman et sitä rikottiin tai vietiin. Taitaa olla ihan ajokuntonen? Lukkokin tallella avainten kanssa.

jussi: täytyypä käydä tarkastamassa mitä tuo lanka kertoo. ei ole ollut ostoaikeita, niin enpä ole seurannut tuotakaan.

NKOTB/Arttu: kiitti vinkeistä!

mikko.k: Hitto, toivottavasti en vienyt jonkun projektia. Ihan ok kunnossa oli, joskin kehät olivat ihan hajalla, mikä vaikutti päätökseeni siitä, että tuo lienee vapaata riistaa, eikä kenenkään silmäterä. Etukiekon jätin sinne kuiluun, kun oli hajalla, eikä huvittanut kotiin kantaa.

Mulla on ihan tarpeeks noita projekteja menossa että ei toi mua ainakaan haittaa. Hyvä et meni jonkun kotiin ja päätyy ehkä vielä takas tielle. Muuten ois viimestään aura-autot sen murjonu lunastuskuntoon.

tutam - 9:56, 24.10.2010 » (Ainoat järkeenkäyvät käännökset sanalle "trafilare" ovat englannin "to draw" (tai "hot-draw"), jotka metallin yhteydessä tarkoittavat - kai? - juurikin tuota ohentamista.
Ohennettu putki on "Butted".

“Drawn” sitten taas…no, minä en tiedä oikeaa suomennosta, olisiko “mitallistettu” tai jotain ihan muuta, mutta tässä Wikipedian artikkeli asiasta:

Ja onnittelut hienon Olmon johdosta! Upea pyörä!

^Crsimo, kiitos korjauksesta!

Mutta: Progetto Olmo jatkuu hitaasti ja epävarmasti.

Osiensa puolesta tämä on ollut riemunkirjava kokonaisuus Campagnoloa (vaihteet+polkimet, Micheä (keskiö), Ofmegaa (kammet), Olmo (ohjainlaakeri) ja Universalia (jarrut). Satulatolpassa on joku merkintä, vielä en ole selvittänyt mitä sillä on yritetty kertoa. Kiekot puolestaan ovat nimetontä napaa ja Mavicin kehiä. Pohdin tässä juuri, että pitäisikö entisöidä ja säilyttää tämä osain kirjo vai ruveta rakentamaan jotain idealisoitua menneisyyttä, jossa kielletään todellisuuden moninaisuus, kuten aivan liian usein historiankirjoituksessa yleensäkin, ja vaihtaa tilalle Campan Gran Sportia?

Jotain tympeää tällaisessa tasapäistämisyrityksessä tietty on. Toisaalta taas ainakin kammet voisi vaihtaa Campaan, kun nuo Ofmegat eivät mikään ilo silmälle ole. (Ja sehän on toki kampien tärkein ominaisuus.)

Joka tapauksessa, avasin ohjainlaakerin, jossa oli melkoinen pykälä, eikä näky ollut miteenkään erityisen kaunis. Huonossa kunnossa on. Kraateria on tullut kuppiin. Vielä ajattelin yrittää josko tuosta tulisi kelvollinen rasvalla ja sopivalla herkistelyllä, mutta pahoin pelkään, että vaihtoon menee.

Toinen iloinen yllätys oli ohjainlaakerin kierteissä. Tavan mukaisesti ohjainlaakerissa oli hampaallinen prikka, mutta tuon hampaan ura oli viilattu kahteen kertaan - ja ihan päin helvettiä - kierteisiin. Prikan kaivaminen ulos vaati kohtuullista vääntelyä ruuvarilla. Sellaisenaan tuon uudelleenasentaminen vaikuttaa helvetiltä; kokeilin huvikseni ja tuntuu, että prikka pitäisi hakata vasaralla takaisin. Ehkä on hiottava tuota uraa vähän syvemmäksi?

Tässä kuitenkin kuvaa itse rungosta:

Valitettavasti ‘Beppen’ nimmari on kärsinyt aikain saatossa. Vastaavasti myös pystyputken tarran on pumpunpidike (irroitettu) vetänyt jengoille. Vaan mikäs siinä, eihän tätä tarroilla ole tarkoitus ajaa.

Tällä kertaa projekti tyssäsi keskiöön. CRC-556-kylvystä ja haka-avaimella vääntelystä huolimatta keskiön lukkorengas ei aukea. Harmissani käännyin autoritatiivisen ohjekirjani (Skott, Staffan & Carl-Edvard Gavenius (1979). Pyöräilijän kirja. Soveltaen suom. Jukka Tuominen. Helsinki: Otava (ruots. alkuetos 1978)*.) puoleen tarkistaakseni, että väännän varmasti oikeaan suuntaan. No väänsinhän minä. Ainoa näkyvä tulos on yhden lukkorenkaan kulman pyöristyminen, kun haka-avain lipsui. Ehkä tämä vain pitää suosiolla avata campagnolon haka-avaimella? Nakuttelu ruuvarilla ja vasaralla eivät tuottaneet toivottua tulosta. Myös keskiö kuulostaa siltä, että tykkäisi rasvailusta.

Vaihtajat ovat tosiaankin Campan Nuovo Gran Sport -sarjaa. Annettaessa minulle luvattiin, että takavaihtaja on joskus aikanaan hajonnut muutossa, mutta tarkemmin asiaan perehdyttyäni vaikuttaa siltä, että siitä oli vain - varmaankin kyllä kolistellessa - pudonnut hammasrattaita pitelevä osa irti. Puhdistin paskasta ja koko vaihtajan ja kokosin uudelleen. Vaikuttaa toimivan. Siispä vielä lopuksi Italian vuoden 1982 maailmanmestaruutta hehkuttavaa vaihtajafiilistelyä!

http://farm5.static.flickr.com/4131/5174618008_de341dc4cd.jpg


  • Kaikessa poskettomuudessan Skottia&Gaveniusta on ilo lukea noin kaunokirjallisessakin mielessä. Tiedä häntä mikä on ollut Tuomisen osuus tekstin lennokuuteen.

No niin, aika kaivaa vanha projekti vaseliinista, jonne jäi olosuhteiden pakosta odottelemaan. Ilmeisesti pyörä on sittenkin vuosimallia 1982 ja tarkoitus olisi päästä juhlistamaan ajaen sen (ja mun!) 30-vuotissyntymäpäiviä, eikä 40-vuotispäiviä, kuten tällä etenemisvauhdilla voisi olettaa.

Ohjainlaakeri on jo todettu elämää nähneeksi, mutta mieluusti tuon pitäisin koska on Olmon oma, enkä ole vielä vastaavaa löytänyt. Toki sarjaan sopisi myös Campan GS-sarjan käpy, mutta elättelen toiveita siitä, että sopivalla herkistelyllä ja ravauksella vanha olisi vielä ajakuntoinen.

Ongelmia aiheutti keskiö, jonka kupit olivat jumissa. “Yleishaka-avaimella” ei lukkorengas liikahtanutkaan, mitä nyt vain pyöristi lovia. TS:ltä onneksi löytyi sopiva Parktool, jolla lähti auki, kun sopivasti avitti vasaralla.


Vasempaan kuppiin ei ollut sopivaa avainta, mutta CRC-kylpy ja lempityökaluni, eli ruuvari ja vasara auttoivat.


Kolmenkymmenen vuoden ikäiset vaseliinit!

Suureksi yllätyksekseni kuppi ja akseli olivat kuitenkin varsin hyvässä kunnossa. Akselissa pientä kulumaa, kupissa ei juurikaan. Sen sijaan itse keskiömuhvi olikin melkoisessa ruosteessa. Jo muinaiset roomalaiset viemäröivät kaupunkinsa, mutta Olmon tehtaat ei Gran Prix -mallejaan…

Haitarin väri antaa vähän osviittaa siitä minkälaisessa kunnossa muhvi oli. Kun vasemman kupin sai irti ja vähän hammasharjalla putsasi tuota muhvia, niin ruostehilettä varisi ulos kiitettäviä määriä. Tämä tietty pisti miettimään, että miten on vetopuolen kupin laita. Uitin CRC:ssä ja yritin varovasti jakoavaimella avata. Tuloksetta. Mainittavasti paremmin ei onnistunut vasaralla ja jakoavaimellakaan. Kyytia sai lähinnä kupin pinnoite.

Viikkoa myöhemmin ruiskuttelin lisää CRC:tä, menin taloyhtiön verstaalle, tarkoituksenani kiinnittää kuppi puristimeen ja vääntää runkoa vipuna käyttäen. Taloyhtiön pöytään pultattu puristin oli hakattu sen verran pyöreäksi, että oli pakko käyttää omaa. Panin tueksi pöydän ja puristimen väliin peltilevyn palasia, jotta puristin ei hajottaisi pöytää ja kääntyisi pyörän mukana, mutta turhaan. Kuppi on niin jumalattoman tiukassa, että väänsi puristimen irti pöydästä. Joten ruuvipenkkiin: kuppi kiinni metallipaloihin, vääntö niin tiukalle kuin vain pöytä antoi, ja rungosta kääntämään. Lopputulos oli, että pöytä pyöri, pöytälevy irtosi jaloista ja kuppi kiinni yhtä tiiviisti kuin aiemminkin.

Vähän pelottaa, että keskiön kierteet voivat vaatia rotsausta, sen verran on vauriota tullut aikojen saatossa. Jos kierteet ovat kunnossa, eikä tuo vetopuolen kuppi lähde, ajattelin kuitenkin koota keskiön uudestaan, koska laakerit ovat kunnossa, jotta saisi tämän ajakuntoon.

Ameriikoista löytyi myös Campan Nuovo GS -kammet (samaa sarjaa kuin filon mukana tulleet vaihteet ja polkimet), jotka tosin odottelevat tullissa… Edellinen omistaja sanoi takavaihtajan katkenneen, mutta kun purin osiinsa ja tutkailin räjäytyskuvia netistä, ei mitään tuntunut puuttuvan tai hajonneen. Kokoon en tuota ensiyrittämällä saanut, mutta sitten kävi ilmi, että kyse on esijännitteestä, ja että vaihtaja pitää lukita asentoonsa sivussa olevalla sokalla/nupilla. Tuntuisi toimivan.

Näin tältä erää. Paikkamaalaus on varmaan seuraava askel, sen verran on ruostetta ja lohkeamaa.

Niin, ja sen reiän voisi keskiön pohjaan porata.

PS. Campan jarruja ja kahvoja saa tarjota, jos nurkissa roikkuu. Muuten mennään mukana tulleilla Universaleilla.

tutam - 12:14, 24.10.2010 » Kiitos. Tästä olen aika innoissani itsekin. Putket eivät taida olla Columbusta, vaan Falckia: [i]Falck / Tubi trafilati / di precisione / intero-esterno[/i] Eli ilmeisesti Falck-nimisen lafkan putkea. Vaikka italiaa nyt jossain määrin puhunkin, niin tuo "trafilare" oli minulle tuntematon sana. Veikkaukseni on, että [i]voisi[/i] tarkoittaa sisältä ja ulkoa ohennettua putkea. (Ainoat järkeenkäyvät käännökset sanalle "trafilare" ovat englannin "to draw" (tai "hot-draw"), jotka metallin yhteydessä tarkoittavat - kai? - juurikin tuota ohentamista. Joku aihetta paremmin tunteva (Tuure?) voi ehkä kertoa ohennetaanko teräsputkea sisältä ja ulkoa ja onko käännösehdotuksellani tässä suhteessa mitään todellisuuspohjaa. Etsiskelin googlella vähän lisää tietoa tuosta Falckista ja [i][Italian Cycling Journal[/i]](http://italiancyclingjournal.blogspot.com/2007/12/falck-steel-other-italian-steel.html) (siis jonkun jäbän blogi) kutsuu sitä "siksi toiseksi italialaiseksi teräkseksi" erotuksena Columbuksesta. Falck on ilmeisesti 1970-luvulla ollut Italian suurin teräksenvalmistaja, mutta sitten 90-luvulla mennyt alaspäin muun terästeollisuuden mukana. Tämä tieto nettisivuiltaan. Onko muilla tullut vastaan? [i]edit[/i]: Niin, tässä siis [Gruppo Falck](http://www.falck.it/eng/chisiamo_storia.shtml)in kotisivut, joilta tuo Italian Kyckling jorinal oli tietonsa hakenut. Tekevät nykyään sähköä, joten teräsputkensa ovat kaikua menneisyydestä. Tästä tuli vähän aiheen vierestä mieleeni, että joskus voisi selvittää mistä päin maailmaa fillari tulee (kuka kokosi, mistä raaka-aineet jne.). Ei sillä, ei moisessa arvoketjujen jäljittämisessä mitään uutta ole, mutta itseäni kiinnostaisi. Yhden ammoisen opiskeluprojektin yhteydessä rupesin itse asiassa selvittämään talvirenkaideni alkuperää. Nokian gummit ja tehdas Suomessa, mutta joku Nokian alihankkija muistaakseni. Niin pitkälle pääsin, että kuulin kumin tulevan - ehkä - Kalimantanilta (Indonesian Borneolta) tai Brasiliasta. En edes lähtenyt selvittämään mistä nastojen metalli on peräisin. Mutta jos joskus on tylsää, niin tuolla saa kyllä aikansa kulumaan.
Tuore kysymys,eh "trafilare"? "to draw" "hot-draw" kai voisi olla suomeksi vedetty ja kuumavedetty, joku metallimies puhui tuolaisista vedetystä putkista tässä taanoin.