JT: Itse pidän kyllä esim. 80-luvun Olmon, Colnagon ym. paremman ( = kalliimman pään )
pään malliston maantiepyöriä ihan oikeina kilpapyörinä SM-, kunto, yms. kansallisen tason ajoissa.
Ja niin kyllä pidän minäkin. Ehdottomasti. Pois minusta sellainen, että edes ajattelisin jotain muuta.
Rokpete: kai se on gios nakattava paalattavaks, ei kai tommosta slx-runkoa voi 85kg poika ajaa?
Jaa-a… 190 senttinen Mario Cipollini painoi 78 kiloa… jos olet edes hiukkaakaan lyhyempi, niin ihan sen Gioksen tähden ehkä pitäisi rutistaa se kymmenen kiloa pois ? 8-P
(Tässä sanomisessa on nyt tosiaan kieli poskessa, kun itsellä on vielä 118, alaspäin kuitenkin menossa koko ajan.)
===
Harjoituskilpuri on minusta aina hyvä pyörä, mittasuhteiltaanhan sekin on “oikea”, ja kestää siis omistajallaan sitä jatkuvaa ajamista. Kerrassaan järkipeli. Minulle - huom. minulle - sellainen kapistus on tuo rungoltaan 2,7 kiloinen ja haarukaltaan 900 grammainen 92316 “herrcykel” ja minun “kilpapyöräni” on tuo huomattavasti kevyempi 92318 “träningsracer”. Rungoltaan tuota jälkimmäistä enää 150 grammaa kevyemmät Merckx Corsa Extrat maksavat näemmä käytettyinäkin sen 3000 euroa, tai semmoisia summia niistä ainakin pyydetään. Ehh… taidanpa jättää väliin.
Kaikissa noissa em. pyörissä on kuitenkin sama geometria, ja samaltahan ne siis silloin myös tuntuvat ajossa. (no 61 senttistä Merckxiä en ole sattuneesta syystä ajanut.) Hyvää kevyttä kiekkoa alle vanhaankin peliin, ja modernisoi vain niitä vaihteita ihan haluamallaan tavalla.
Hyvä ja jäykkyydeltään (huom. se on se varsinainen “juttu” siinä, eikä se suurin mahdollinen vetolujuus) … ja mitoiltaan omistajalleen sopiva runko on aina arvokas omistajalleen, ja siihen kannattaa kyllä ripustaa vaikka aivan uudetkin osat. Uusia tuollaisia runkoja ei oikein tehdä enää, ja ne vanhat hyvät rungot kannattaa kyllä aina panna talteen ja säästää. Pöljin mahdollinen juttu on taluttaa ne räystään alle ruostumaan piloille.
Osasarjoja saa 400-600 sataan, ja ne + vanha pyörä satasen hintaluokassa + lujasti vaivaa, niin saa todella hienon pyörän. Hyvässä lykyssä kahvat + siirtäjät + uusi takanapa saattavat riittää täyteen modernisointiin. - Tuosta on kyllä lyhyt matka ihan täyteenkin uuteen osasarjaan. Silleen oudosti ne irralliset osat ovat hinnoiteltu. Vanhassa pyörässä yleensä se pienempi etulätkä on sökö. Yksi ratkaisu vanhaan pyörään sopiviksi uusiksi kammiksi on minusta esim. tuossa:
http://www.chainreactioncycles.com/Models.aspx?ModelID=40621
-Kestävät teräsrattaat vieläpä. Ja hinta on varmasti sangen sopiva. Oletan (huom. oletan) tuon olevan 113 / 43,5 (siis 41 ja 46 mm) etäisyys suhteella.
===
Niistä muutamasta sadasta grammasta tai jopa kilon tai edes kahden erosta ei kannattaisi minusta edes kauheasti keskustella. Vanhasta pyörästä voi tehdä mukavasti palapelin, ja vaihtaa siihen aina parempaa osaa, kun sopivaa tulee vastaa. Vanhaa voi muokata, ja siihen viitsii vaihtaa osia niin että se oikeasti sopii käyttäjälleen, toisin kuin johonkin uuteen, mihin valmistaja on pistänyt sävy sävyyn niin satulan kuin renkaatkin. Kynnys vaihtaa itselle sopivammat osat silloin siihen uuteen pyörään on jo aika korkealla.
Minulla ovat kaikki omat pyörät “herrainpyöriä” tai “harjoituskilpapyöriä”, ja hyvin noillakin pääsee. Mikään niistä ei ole edes alle 10 kiloinen, ja uusimmatkin ovat vuodelta 1991. Träningsracer 92318 painaa 1300 grammaa enemmän kokonaisuudessaan, kuin tuo edellä mainittu Merckx Corsa Extra. Sen eron kanssa voi kyllä elää. Tai minä ainakin voin. Minä en siis puhu “oikeista kilpapyöristä” mitenkään syvällä rintaäänellä. Enhän minä edes omista ainuttakaan. Minulla vain ikä tuo sitä perspektiiviä noihin vanhoihin kilpavehkeisiin, kun niitä jo '70 luvulta saakka aloin tajuavana subjektina himoitsemaan. (Olen syntynyt 1963) …Pelkästään jo isolaippainen “kilpa napa” oli tuolloin se todella kova juttu. - Nyt noitakin on roskalavoilla.
Ehdottomasti on niin, että aikakautensa parhaimpia pyöriä voi ja pitää pitää aitoina kilpapyörinä. Minä ihan oikeasti ajattelen näin. Halusin korostaa sitä, että on myös aivan ehdottomasti ja oikeasti olemassa se vähän tukevampi luokka pyöriä, joita pitää (ylpeästi) nimittää “harjoituskilpureiksi” ja nimenomaan ajatella ne pyörät sellaisella tavalla, että ymmärtää niiden olevan kilpapyörän mitoilla olevia pyöriä, jotka ovat mitoitettu kestämään se vuosittainen 30 000 ajokilometrin määrä. Jopa monta vuotta peräkkäin. Näillä pyörillä ei kuitenkaan kannata aivan tosissaan kilpailla, koska silloin on jo lähtötilanteessa antanut edun sille vastustajalle. Tosi kilpailija - kilpailija joka kilpailee voittaakseen - ei koskaan tee niin.
Minä en aina osaa ilmaista itseäni oikein selvästi. Kiireellä kirjoittaa muiden asioiden lomassa ja laiskana ei aina edes lue sitä, mitä on tullut suoltaneeksi. Oikeat pahoitteluni tästä asiasta. Minusta kuitenkin jako “kilpapyörä” - “harjoituskilpapyörä” on aivan selvä asia. Ja minä ajattelen, että jos näkee sen vaivan, että oikeasti esim. tänä päivänä menee ja kilpailee, niin ainakaan minä en menisi sinne lähtöviivalle kovin paljoa painavammalla pyörällä, kuin nykyisin on se sallittava minimi 6,8 kiloa. Minusta silloin jo jokin 8 kiloa lähentelevä pyörä on “harjoituskilpapyörä”. Luultavasti aika hyväkin sellainen, jos se vain omistajalleen aivan täydellisesti sopii. Se “harjoituskilpapyörä” nimityskin on muuten todella haastava, se tarkoittaa sitä, että se nimitys pitää ansaita sillä ehdottomalla kestävyydellä, lujuudella ja luotettavuudella. Harjoituskilpapyörä ei ole mikään synonyymi huonolle tai halvalle kilpapyörälle. Oikeasti se tarkoittaa huomattavasti vahvempaa ja tukevampaa pyörää, jonka mitoitus on täsmälleen sama, kuin siinä aidossa kilpapyörässä.
Tuure
-.-
Ehkäpä 2000 -luvun pyörien kanssa on käynyt niin, että ne kaikki ovat jo kestäviä ja luotettavia. Silloin on sitten näin. Mutta vanhoissa pyörissä tuo jako päti, ja se pätee yhä tänäkin päivänä samalla lailla kuin se päti 20-30 vuotta sitten, kun nyt edelleen niistä vanhoista pyöristä välillä aina puhutaan.
Ja kun aivan uusista pyöristä puhutaan… kyllä minä vähän nihkeästi ainakin itse puhuisin oikeasta kilpapyörästä, jos se paino nyt kovin paljoa on suurempi (jokainen päättää tästä erosta itse) … kuin on se nykyinen sallittu minimipaino.
Onko nimityksessä urheilupyörä tai harjoituskilpapyörä ihan oikeasti jotain erityistä vikaa ? Ainakin tuo nimitys “harjoituskilpapyörä” on minun silmissäni ansaittava aivan helvetinmoisella kestävyydellä ja luotettavuudella.
