tuolta saat kaiken tarvitsemasi.
Joskus ajan tällä. Lokarit ja pakkari mahtuvat, 35mm kumit lokareilla ja isommatkin ilman.
Ja aiheeseen liittyen meille köyhemmille juottajille, jotka eivät yhden tai kahden projektin takia halua ostaa tai vuokrata happi-asetyleenivehkeitä itselleen, on maailmalla kehitetty vähän fiksumpia vehkeitä millä tavallisesta nestekaasusta saa oikeasti tehoja irti.
Toimivaksi tiedetty ja toiminnaltaan hyväksi hiottu kaupallinen tuote minusta aika kohtuullisella reilun satasen (125-150$) hinnalla:
http://www.hybridburners.com/index.html
Ja itse tehty puuhapete malli:
http://www.backyardmetalcasting.com/oliverburner1.html
Alkaa muuten näyttää vanhalta polkupyörän runkoputken palaselta tämä takapihamalli…
Idea on siis polttaa pitemmässä suorassa putkessa tai virtaukseltaan parannetussa venturiputkessa tuota nestekaasua. Putken pitää olla sen verran pitkä, että kaasu palaa putken sisällä nostaen palolämpötilaa kunnolla ylöspäin. Hommassa auttaa ilman määrän sopiva rajoittaminen, kaikki ilma mikä ei osallistu palotapahtumaan oikeastaan vain jäähdyttää tuota palamisprosessia.
Nämä polttimet kun on kehitetty, niin ei missään tapauksessa kannata alkaa virittelemään mitään nestekaasu-paineilma virityksiä. Nestekaasun paineen alaisella virtauksella on mahdollista siis syntyvän alipaineen avulla imea palotapahtumaan riittävä ja oikea määrä ilmaa, että jopa ahjohitsauksen lämpötilat täyttyvät. (Ahjohitsaus on siis metodi, jolla kaksi eri terästä taotaan yhteen niin korkeassa lämpötilassa, että ne palat myös oikeasti tarttuvat toisiinsa kiinni. Metodia tarvitaan esim. damastiterien valmistamisessa)
Lisäys: http://www.jhbladesmith.com/en/tutorials/techniques/forge-welding.html
Noilla pitäisi päästä vaikka yli 1500 asteen lämpötiloihin. On jotenkin hyvin tyypillistä, että nuokin pitää Suomessa alkaa hankkimaan jostain maailman ääristä saakka. Ne jotka elättävät itsensä myymällä tämän alan tavaraa, eivät tietenkään ole koskaan moisista laitteista kuulleetkaan.
Tuure
-.-
Urbaani legenda kertoo, että se ruotsalainen tyyppi, joka ensimmäisenä kehitti sen happi -asetyleeni kahvan ja ko. menetelmän, räjäytti ko. kahvan prototyypin naamalleen ja näkö taisi kärsiä vähäistä suuremmassa määrin. Ainakin niistä omatekoisista paineilma - nestekaasu virityksistä pitäisi ehdottomasti pidättäytyä. Tämmöinen passiivinen poltin on huomattavasti järkevämpi vaihtoehto. Se autotalli varustuksen pitäisi aina olla seuraavan kuvan mukainen, eli korkeapaine venttiilin jälkeen aina se letkunrikko venttiili, joka pysäyttää kaasuntulon jos vahingossa esim. polttaa sen letkun poikki. Nuo kaksi em. laitetta voivat joissakin uusimmissa säätimissä olla myös yhteen rakennettuja nykyään. Tuossa siis kaaviokuva asiallisesta laitteistosta:
http://www.finnflame.fi/uploads/File/Tulityoohje.pdf
Ja raskaamman sarjan puuhaajille sitten oikea ohje siitä, miten tuollainen kunnollinen poltin tehdään itse:
http://dge.digitalbucket.net/view/d7b5f6037c32256d/provburner.pdf
Kaasun suuttimena voi käyttää miggi langan suuttimia, ne ovat juuri sopivan kokoisia. Tuommoisia alle millin reikiä kun voi olla hankalaa porata. Ajattelin nyt laittaa näitä näkyviin, kun liittyvät kuitenkin löyhästi aiheeseen. Onhan sillä nyt merkitystä, mitä mikin aina maksaa.
Tuolta voi myös kohdasta “metallityöt” löytää lisää tietoa kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä:
http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php
-.-
…mmmMMMM!
Putkien päiden hiontaan tai niiden kylkien rei’ittämiseen sopivat hakusanat:
tubemiter (on osx ohjelma, mutta tästä löytyy myös exe versio)
winmiter
pipe template
snip awardspace
Nuo ohjelmat siis tuottavat tulosteena paperi sabluunan, joka kietaistaan putken päälle, teipataan tai liimataan kiinni ja putken suu jyrsitään käsivaralta vaikka 15 euron halpahallin penkkihiomakoneella muotoonsa. Tai kulmahiomakoneella jossa on vähintään 2 millin levyinen laikka. (kapeammat ovat katkaisuun tarkoitettuja).
Milliselle teräkselle miggi (ja tiggi) on tietenkin paras, mutta omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että nykyaikaisella invertterillä pystyy hyvin helpostikin ohuella 1,6 -2,0 mm:n puikolla hitsaamaan noin millin paksuista putkea. Sopivalla vedolla ei edes toiselta puolelta pysty sitä sauman kohtaa näkemään. Tietty siihen milliseen seinämään reikä tulee, jos samassa paikassa liian pitkään sitä valokaarta pitää. - Sitä hitsaamisen opettelua ei siis pidä välttämättä aloittaa siitä runkoprojektista. Ja jos aloittaa, niin niillä “vesijohtoputkisilla” rotta versioilla ensin.
Hitsaaminen on silleen mukavaa luomu hommaa, että sitä ainetta saa aina lisättyä lisää siihen kohteeseen. Jos tulee kovin röpöä tai huokoista, niin hioo kulmahiomakoneella kohdan sileäksi ja hitsaa vain uudestaan. KUKAAN ei osaa syntymätaitonaan hitsata. Kaikki ovat sen taidon joutuneet opettelemaan. Aivan kaikki. Ja kaikilla on siis takanaan työnjälkeä, joka myöhemmin pistää puistelemaan päätään.
Motonetista saa 64 eurolla itsetummuvan hitsauskypärän, ja se on aivan ehdoton kapistus. Niitäkin on sitten siellä samalla hinnalla kahta mallia, ja se toinen “Patron” merkkinen on minusta parempi. (tietenkään juuri se malli ei näy niiden webbi sivustossa)
Pannaan nyt vielä näitä “huoneentauluja” tähän näkösälle… 
http://www.esab.fi/fi/fi/support/upload/Hitsausvirhetaulu.pdf
Tuure
-.-
se minulle ei vielä ole valjennut miten ne ‘holkit’ vain onko ne lugit liitetään niden putkiliitosten päälle.
accro - 16:37, 24.8.2010 » Joskus ajan tällä. Lokarit ja pakkari mahtuvat, 35mm kumit lokareilla ja isommatkin ilman. [millä ohjelmalla olet tehnyt tuon kuvan?
reiskaw - 16:40, 24.8.2010 » se minulle ei vielä ole valjennut miten ne 'holkit' vain onko ne lugit liitetään niden putkiliitosten päälle.Putkien päät työnnetään muhvin (lug) sisään. Liitoksen muodostavat siis muhvi, jonka sisään tuleva putki on juotettu messingillä tai hopealla kiinni. Internetistä löytyy paljon työvaihekuvia, joista selviää rakenne melko selkeästi.
Google & YouTube:
frame building video
brazing hints and tips
Minusta myös yksi elegantti tapa olisi ensin (editti:sähköllä) hitsata runko, siistiä saumat hiomalla ja laittaa sitten paikoilleen ns. puolimuhvi. Se voisi olla joko keskeltä halkaistu muhvi tai pituus suunnassa vajaa muhvi, jonka voisi vetää toista putkea pitkin sauman päälle ja juottaa sitten paikoilleen. Vähän vanhaa sanontaa mukaellen… “Vaikka olenkin paranoidi, se ei tarkoita sitä, etteikö runkoni voisi kuitenkin hajota…” - Ja ennen hitsaamista minä laittaisin vielä sinne sauman allekin sen pienen vahvikerenkaan. Varma on aina varmaa.
Messingillä juotettaessa juotoslankaa on hyvä käyttää kevyesti liekissä, ja sitten kuumana käyttää sitä booraksi jauheessa. Jauho tarttuu kuumaan lankaan kuin sokeri märkään pintaan, ja juotokseen lisätään vain sellaista lankaa, jossa on jauhetta päällä. Hommasta tarvitsee tajuta vain yksi asia: Alustan ja siis niiden putkien pitää olla niin kuumat, että se lanka sulaa suoraan kohteeseen ilman sitä kaasua. Näin se juotosmetalli leviää heti kapillaarivoimilla ja adheesiolla joka paikkaan. Kaasu siis siirretään syrjään juuri kun se lanka tulee siihen juotos kohdalle. Alusta ei ole riittävän kuuma, jos lanka ei alustan lämmöstä sula, ja tuloksena on vain ns. kylmä juotos. Lanka voi tietenkin olla kevyesti siinä liekin lähellä tavallaan esilämmitetyssä tilassa. Mutta se viimeinen energia, se mikä tekee sen faasimuutoksen sille langalle kiinteästä nesteeksi, sen on tultava siitä juotettavasta pinnasta. ← messingillä juottamisen perusidea oli tuossa.
Jos juottaa (hitsaa) terästä teräksellä, niin hommaan tarvitsee sen happi-asetyleeni liekin. Ja tosiasiallinen syy on se, että liekin kuuma kohta on hyvin terävä ja pieni alaltaan. Kohteen täytyy sulaa nesteeksi hyvin pieneltä alalta, ja tähän hyvin pieneen “lammikkoon” sitten työnnetään sitä samaa materiaalia olevaa lankaa. Näin se lanka liettyy siihen pieneen sulaan kohtaan. Kun hyvillä laseilla katsoo läheltä sitä oikeaa kohtaa, niin aivan selvästi huomaa erilaisesta kiillosta sen kohdan, mikä on oikeasti sulana ja mikä ei ole sitä. Sula kohta tavallaan pyöristyy, koska se nesteytyy, ja epäpuhtaudet ovat pienenä kelluvana lauttana siinä nesteen päällä. Siksi tähän jälkimmäiseen hommaan siis tarvitsee hyvin tarkkarajaisen ja tiukan hyvin koossa pysyvän liekin. Pahin mahdollinen virhe on kylmälle eli sulamattomalle pinnalle työntää vain sitä lankaa liian aikaisin, ja sulattaa liekissä sitä pelkkää lankaa. Jos alusta ei ole sula, niin se juotos ei tartu. (samalla aineella tehtäessä kyseessä ei siis ole juottaminen, vaan hitsaaminen.) ((jälki editti: nykyaikana tämä samalla aineella juottaminen yleensä jo tehdään siis tigillä))
Mutta messingin kanssa juotettaessa hyvä motto on siis se, että kuuma kohde sisältää niin riittävästi lämpöä, että se riittää ohuen langan sulattamiseen heti siihen kohteeseen, mihin se juotoslanka juotosaineen siivittämänä leviää heti ihan itsekseen. Ja aina niin, että siinä työnnettävässä langassa on ensin sitä jauhetta päällä.
Joissakin noissa brazing hints videoissa söhrättiin näemmä kuivalla juotosaineettomalla langalla… ja tökittiin sitä lankaa suoraan liekkiin. Ei siis niin. Kaikki ne alkavatkin tehdä nettiin opetusvideoita… tässä taas tullaan siihen lähdekritiikkiin: Kuka tahansa voi julkaista netissä aivan mitä tahansa, ja siitä todellisesta osaamisen tasosta ei kukaan tiedä ei niin yhtään mitään. - Toki, ettehän Tekään minua mitenkään tunne. Niinpä.
Hitsaaminen ja juottaminen opetellaan mieluummin netin sijasta oikeista kirjoista, ja jotenkin tuntuu siltä, että mitä vanhemmasta kirjasta on kyse, sitä paremmat ne ohjeet ovat. Ikivanhat “Tekniikan Käsikirjat” ovat todellisia helmiä autotalli puuhaajalle, koska niiden teknologia on nykyään aivan kenen tahansa saatavilla.
Tuure
-.-
Omalla oudolla tavallaan kaasulla on kaikkein helpointa hitsata ja juottaa. Vain nuo muutamat perusperiaatteet täytyy ymmärtää. Kaasun huntu on pitkä ja armelias kädelle, toisin kuin muutaman millin toleranssilla toimiva sähkön valokaari. Ja siinäkin kun se puikko vielä lyhenee, niin kättä täytyy osata vielä samanaikaisesti laskea lähemmäksi. Tuohon verrattuna kaasulla on to-del-la helppoa niin hitsata kuin juottaakin.
Oikoluin tuon edellisen taas jäljestäpäin… sanotaanpa jokunen sana siitä liekistä. Kun kahvasta on saatu tulemaan ulos niin asetyleeniä kuin happeakin, niin suuttimen nokassa palaa liekki. Kun jompaa kumpaa komponenttia säätää, liekissä näkyy vaihteleva huntu. Kun säätää enemmän ja tavallaan tasapinopisteen toiselle puolelle, niin hunnun muoto ja malli muuttuvat. Se oikea kohta on se, kun se ylimääräinen huntu siirtyy sen nollakohdan ylitse. Siinä pisteessä hapen ja asetyleenin suhde keskenään on oikea, ja asetyleeni kuluttaa kaiken hapen. Liekissä on puhdas, terävä ja kirkas sydän, piikki, ja kuumin kohta on sen piikin kärjessä. - Tarkasti ottaen juuri sen kärjen edessä. Piikki ei siis vastaa siihen kappaleeseen, vaan se lähestyy sitä millin kahden päähän. Jos se huntu on väärällään, niin liekki on vielä lisäksi joko hapettava tai pelkistävä. Se voi olla joskus haluttu tehokeino kikkailtaessa, mutta pääsääntöisesti noin ei pidä tehdä. Liika asetyleeni nokeaa ja savuttaa, mutta samalla se myös hiukan hiilettää pintaa. Hiiletetty pinta karkenee kovemmaksi karkaisussa. Liika happi taas polttaa rautaa, ensin vähähiilisemmäksi, mutta lopuksi se syö myös rautaa itseään. Eli kahvan säätö on kuin tarkentaisi vanhaa kameraa. Kun rasterissa on ylä- ja alapuoli päällekkäin, niin etäisyys on oikein säädetty. Sama asia koskee sitä liekkiäkin.
Ja pitää ihan erikseen mainita: KAIKKI kaasuvehkeet suunnitellaan niin, että kun hanan kierre kevyesti koskettaa pohjaa, niin hana on ehdottomasti ja absoluuttisesti täysin kiinni. Kierteitä pitää kohdella kuin mikrometri ruuvia, niihin ei saa kohdistaa yhtään voimaa. Kun se kierre koskettaa pohjaa, se on kiinni. Piste. Kaikkinainen - edes vähäinenkään - lisäkiristäminen tuosta aiheuttaa vain hienoon pehmeään messinkikierteeseen vaurioita, ja lähinnä pilaa sitä kallista hanaa. On aivan satuttavaa käpälöidä toisten jäljiltä kalliita vehkeitä, kun hanat on aina nösvitty liian tiukkaan, kun edellinen käyttäjä ei ole ymmärtänyt hanan toiminnasta ei edes niitä alkeitakaan.
Älä siis kiristä kaasuvehkeiden hanoja. Ne eivät toimi samoin kuin vanhat vesihanat. Toimintaa voi verrata enemmänkin yksivipu hanaan. Eihän sitäkään väkisten tungeta siitä reunarajastaan ylitse ja väännetä sitä kahvaa muka enemmän kiinni. Ilmeisesti sen kaasuhanan kierre jotenkin hämää, ja näin mieleen syntyy ajatus vanhanaikaisesta vuotavasta yksittäisestä vesihanasta. Kaasu on kuitenkin jo pitkään lakannut virtaamasta, kun kierre vasta lähestyy sitä loppuaan. Ellei näin ole, hana on jo ehditty rikkoa. Silloin se ei pidä enää koskaan, ja se pitää vaihtaa uuteen.
Tuure
-.-
Tuure,
“Hitsatako/juottaako itse vai ei, kas siinä kysymys!”, kuten joku tanskalainen haamun poika taisi pohtia…
-
saako muhvilla peitettyä kämäisen juotoksen vai onko muhvi niin tiukka, että joutos pitää hioa tasaiseksi ennen muhvin asentamista?
-
Toisaalta, jos juotos on kämäinen on tietenkin riski, että liitos ei ole pitävä ja koko runko hajoaa ajaessa alta…
-
Kyllä se muhvi pitäisi kokonaisena saada siihen liitoksen päälle. Minun järjen mukaan, jos muhvin halkaisee, ei se ole enää riittävän iso liitoksen päälle kun puuttuu halkaisun verran materiaalia ja eikös se liitoksen lujuuskin kärsi jos muhvi on jo ‘valmiiksi’ hajalla.
-
kumpi ompi parempi:
puikkohitsaus vai kaasu-/kovajuotos vai ovatko ne keskenään vaihtokelpoisia menetelmiä ollenkaan?
Kaasujuotos/hitsausvehkeitä voi olla vaikea saada, pitää olla pullot ja kaikki ja tuntuisi, että joku pieni hitsausmuuntaja olisi hyvä. Niitäkin vain tuntuu olevan miljoonia… vedellä täytettyjä ja mitä kaikkea… -
Olen katsellut tuollaisia Kempin pieniä koneita:
.JPG)
Olisiko siitä mihinkään? En tiedä, mikä on pienin puikkopaksuus.
-
Toisaalta messinki-/hopeajuotos kuulostaa jotenkin aidommalta ja kokemuspohjana sentään koulun veistotunnit joskus viime vuosituhannen puolelta…
-
Kaasuvehkeillä lienee toisaalta enemmän turvallisuusriskejä kotioloissa kuin tuollaisella pikkumuuntajalla?
-
Varsinaiseen kaasu(teräs)hitsaukseen en taida ryhtyä.
-
Täytyy kuitenkin perehtyä tuollaiseen http://www.hybridburners.com/index.html -tyyppiseen tohoon, jos se mielestäsi on riittävä runkojen juottamiseen.
-
Noita puuhapete-malleja en kyllä kuitenkaan taida uskaltaa lähteä väsäilemään… Palaa koko mökki vielä… voisi vaimo suuttua!!
Jotenkin kuitenkin himottaa ryhtyä tällaiseen rakennusprojektiin.
Palatakseni Hamlettiin, varmempi vaihtoehto taitaa kuitenkin olla jututtaa yhtä tuttua metallimiestä, josko saisi hänet ylipuhuttua hitsaamaan minulle runko kasaan. Pitäisivät ainakin nuo liitokset ja olisi ajaessa vähän turvallisempi olo…
Pitää olla aika hyvää kaveria hitsarin kanssa, että saa rungon hitsautettua. Tai ainakin musta tuntuu siltä. Kyllähän noita putkia hitsailee toisiinsa kiinni, mutta kun polkupyörän rungon tulisi olla vielä suorakin. Ilman kunnollista jigiä putkien asetteluun kohdilleen ja suoruuden tarkisteluun saa kulumaan melkein enemmän aikaa kuin itse hitsaamiseen.
Yksi mahdollisuus on käydä jututtamassa kyläsaaren uusix-verstaiden metallipajan hemmoja. Ovat hitsanneet joillekin runkoja ja korjanneet itse yrittäneiden jälkiä. Yksi mahdollisuus on mallata osat paikoilleen itse, pistää parilla knöllillä putket paikoilleen ja viedä verstaalle saumojen tekoa varten.
Mitään en lupaa, mutta tällaisen kuvan olen heidän palveluistaan saanut.
^^ …niinpä ja nää olikin sitten halpoja vehkeitä!!!
http://www.henryjames.com/equip.html
http://www.henryjames.com/jpegfolder/a100b.jpg
vaikuttaa varsinaiselta kidutuspenkiltä…
Tuo uusix-verstasidea on selvittämisen arvoinen, on sinne muutakin asia.
Jospa uusixin sedät tekisivät itselleen tuollaisen ‘köyhän miehen’ jigin tämän ameriikanpojan DIY-ohjeen mukaan:
http://www.instructables.com/image/FDSYQW1FCA43HSE/Pieceing-together-the-front-triangle.jpg
reiskaw - 9:18, 25.8.2010 »Bikecad, ohjelma johon linkkasit ensimmäisessä viestissäsi.accro - 16:37, 24.8.2010 » Joskus ajan tällä. Lokarit ja pakkari mahtuvat, 35mm kumit lokareilla ja isommatkin ilman. [millä ohjelmalla olet tehnyt tuon kuvan?
Kappas!! Pieni on maailma…
Tuota tuota… sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä, etten ole itse yhtään pyörän runkoa alusta saakka tehnyt… enkä minä ammatikseen ole koskaan hitsannut. Minä olen amatööri… tiedättehän… “amare” , se asian “rakastaja”.
Muuntaja on sähköhitsauksessa vähän eilispäivää. Invertteri tasasuuntaa sähkön, se on kevyt, säädöiltään ylivertainen ja siinä on piirejä, jotka pyrkivat vakauttamaan sen valokaaren. Se syö kaikenlaisia puikkoja niiden päällysteestä ja materiaalista riippumatta, ja sillä voi hitsata myös sekä ruostumatonta terästä että myös alumiinia. (kyllä, tasavirta koneella voi sopivalla puikolla kokeilla myös alumiinia. Se, että onnistuuko siinä hommassa, on sitten tekijästä kiinni. Ko. puikkoja on kyllä suolaiseen hintaan saatavilla.)
Yksittäisen autotalli puuhastelijan ykkösvaihtoehto on kuitenkin ensin se miggi. Siksi että eniten on kuitenkin hommia kotitaloudessa sille ohuen pellin hitsaamiselle, ja kuinka ollakkaan, myös polkupyörän runkoputki on tällaista ohutta materiaalia. Samoin autoissakin melkein joka ainoa kohta ja etenkin ne kohdat, mitkä ruostuvat. Jopa ydintäytelangalla saa aikaiseksi sangen pätevää saumaa, ja sauman ruma pintahan aina hiotaan sileäksi. Se ei ole ollenkaan niin huono kapistus, kuin jotkut muka “ammattilaiset” väittävät. Miggi kannattaa kuitenkin ostaa kaasu valmiudella, että sen voi siihen myöhemmin lisätä. Koti miggi käyttää tyypillisesti valovirtaa, sekin on fiksu juttu koska sitä ainakin on saatavilla liki kaikkialta, ja sen lankavalikoima on milliselle kohteelle hyvin sopiva 0.6 mm - 1.2 mm. Ohuelle langalle sen valovirran 16 amppeerin sulake ja noin 3500W tehontuottokyky on ihan riittävä. Pitää vain pitää huoli siitä, ettei kurista sitä migin koneistoa liian pitkällä ja ohuella valoroikalla. 2.5 mmˆ2 johtimilla se roikka siitä maadoitetusta 16 amppeerin sulakkeen takana olevasta töpselistä on hyvä valinta. Eikä mielellään yli 10 metrin jatkoroikkaa. Nämä edellä mainitut pienet rajoitukset ovat useiden hitsaajien tekemiä havaintoja tosielämästä, ja ne kannattaa uskoa.
Jokin Keskon myymä Telwin on hyvä kapistus, valmistaja on iso ja siihen saa myös varaosia tarvittaessa. Maahantuojia on useita. Pieni Telwin on kotikäyttöön tehty laite, eikä se pärjää ammattipajojen 10-20 x kalliimmille vehkeille, mutta ei sen pidäkään. Niiden kalliiden vehkeiden perään huutelijat ovat perseaukisia hölmöjä, joilla noin pääsääntöisesti ei ole itsellään sitä miggiä. Asia on juuri noin yksinkertainen: mikä tahansa miggi on parempi asia, kuin ei miggiä ollenkaan. Jokainen niistä on kuitenkin suunniteltu toimimaan, ja tuottamaan valokaaren, ja ehjinä ollessaan ne kaikki siinä hommassa onnistuvat. Kaikilla niillä hitsaa ja oppii hitsaamaan, ja kun homman osaa, niin se väline ei ole koskaan este. Se joka osaa maalata näköisiä tauluja, tekee sen homman vaikka minkälaisella pensselillä. Jos taas ei osaa maalata, niin se vika ei ole varsin siinä pensselissä. Tajuatte metaforan ? Kaikilla vehkeillä onnistuu kyllä niin maalaaminen kuin hitsaaminen.
Migit ovat vielä valitettavan isoja, koska invertteri tekniikka ei ole vielä tullut niihin. Se tulee kyllä. Sitä ei kuitenkaan pidä jäädä odottamaan, asia voi olla pitkässä kuusessa ja työkalu hankitaan, kun sille on tarvetta. Ja halu tehdä itse se pyöränrunko on olemassa oleva tarve. Sitä ei kannata lykätä. Minulla on keskikoinen Telwin migginä, se maksoi aikoinaan noin 300 euroa. Nykyisin se on ehkä noin 500 euron kone. Tarjouksesta tuollaisen voi saada huomattavasti halvemmallakin. Jo tuossa hintaluokassa siinä on käsikahvan sisällä luistava muoviputki, ja se syö niin ydintäytelangan kuin että siihen voi myös laittaa alumiinilangankin. Ydintäytelanka on hoitanut ulkona hitsatessa asiansa hyvin, ja kohdehan on aina puhdistettava kuitenkin ennen maalaamista. Se roiskunut suoja-aine on roiskuessaan hoitanut sen suojaamis hommansa, ja syntynyt sauma on teknisesti ollut kelvollista. Sillä tekee, ja jos se toinen vaihtoehto on olla ilman ja pelata taskubiljardia ja haaveilla, niin tämä edellinen vaihtoehto on parempi. Tokihan se taskubiljardi voi tietenkin tuntua mukavalta sekin. (= käsi taskussa toimettomana sormeilla omia muniaan on siis tuota taskubiljardin pelaamista.) Kun yhden ainoan kerran hitsasin holkkuuntuneisiin auton tukivarsiin pultin kannan ulkopuolelle halpahallin prikat ja uusien tukivarsien ostamista ei tarvinutkaan tehdä, laite maksoi jo itsensä takaisin. Kaikki muu kötöstely on jo ollut puhdasta voittoa sitten sen jälkeen. Koska mikä se toinen vaihtoehto on ? Olla ilman ja ihmetellä maailmanmenoa. Siinähän se elämä sitten kuluukin.
Niin että ei muuta kuin suoraan pölyyn ja tuiskeeseen, ja sen migin ostoon. Siitä se lähtee. Homman voi ottaa harrasteena ja antaa itselleen luvan aivan lapsenomaisesti innostua siitä. Hitsaaminen ja noin yleensäkin käsillä tekeminen on MUKAVAA.
Jos esim. Telwiniin päätyy, niin siihen saa kätevästi joltain IKH:lta sellaisia kotikäyttäjille tehtyjä sarjoja, joissa on kittinä rosterilankaa ja toisessa kitissä on alumiinilankaa. Kaasu on kertakäyttöpulloissa pientä tarvetta varten. Asiaan kuuluu se, että paikallinen ammattimaisen liikkeen myyjä kehui myyneensä yli 20 vuotta ko. laitteita ja ei ollut koskaan edes kuullutkaan moisista. Poistuin lompakko visusti kiinni takavasemmalle ja toivotin mielessäni hyvää jatkoa liiketoiminnalle. = Oman harrastuneisuuden varassa sitä sitten seilaa. Tietoa on kuitenkin paljon saatavilla, ja kun käyttää sitä lähdekritiikkiä, niin kyllä sen asiallisen tiedon erottaa hölmöistä jutuista. Kun vuodet vierivät, niin oma tietotaito lisääntyy, kun vielä ymmärtää asennoitua niin, että sen pitääkin lisääntyä. Siinäpä se on pähkinänkuoressa. Kuten sanoin, kukaan ei osaa hitsata syntymälahjanaan. Se homma on pakko opetella, ja kaikki jotka sen osaavat, ovat sen opetelleet. Ja koska ammattihitsareissakin on sangen tyhmiä tapauksia, niin sehän vain todistaa, ettei se ole edes vaikeaa… 
Tuure
-.-
Se oikea hyväksi havaittu hankinta järjestys on siis miggi ja alkuun ilman suojakaasua, kunhan sen voi hankkia myöhemmin.
Kunnollinen toho muutamalla vaihdettavalla päällä. Varustuksena tuo tulityövarustus sillä letkunrikko venttiilillä. Säädin on siis korkeapainesäädin siihen kaasupulloon, ei sellainen 30 mbar grilli hommiin tarkoitettu, sellaisella ei toho pala kunnolla. - Tuohon kaasulla hitsaamiseen ja juottamiseen minä törmäsin nuoruudessani, ja tapani mukaan opettelin sitten senkin asian kunnolla. Siksi minä siitä olen rohjennut neuvoskella. Aikanaan kun noilla on puuhannut, niin himo kasvaa (se tekee aivan varmasti niin) ja minulla itselläni on nyt sitten myös se invertteri, ja tuota tohoakin pitäisi virittää, että siitä saisi irti kuumemman liekin. Happi-asetyleenivehkeet kun maksavat rahaa. Olen Tuukkaselta ostanut runkoon tulevia jarrutappeja, ja jossain vaiheessa minä kokeilen tuollasta cyclocrossarin modaamista jostain vanhasta isosta retkirungosta. Olen vanhaa koulukuntaa… uskon että on hyvä aloittaa perusteista ja tehdä alkuun vähän pienempiä hommia. Sen hitsaamisen voisi aloittaa vanhojen runkojen ankarasta modaamisesta ja uudelleen muovaamisesta, mieluummin kuin että kerrasta syvään veteen ja alkaa tehdä alusta saakka koko runkoa. Mutta kyllähän niinkin voi tehdä, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on kuitenkin, että tekee sen aloitteen ja mahdollistaa itselleen nämä asiat hankkimalla ensin nämä tarvittavat vehkeet. Siitä se lähtee.
Tässä on nyt se muna-kana juttu… Olisi siis tavallaan ensin hyväksi, että himoitsisit sitä miggiä, ja sen jälkeen siitä vehkeestä ihastuneena voiman tuntoa pullollaan päättäisit ottaa kohteeksi ja projektiksi sen pyörän rungon. - Sitten kun osaat käsitellä sitä hitsauskonetta.
Jos tavoite on vain ja ainostaan saada se runko mittojen mukaan, niin voi olla todella kivinen tie alkaa tekemään sitä itse. Minä kerron salaisuuden: Itse tekemällä ei koskaan varsinaisesti säästä tämmöisissä projekteissa yhtään mitään. Homma karkaa aina käsistä ja hinta nousee. Itse tekemällä saa lähinnä sitä, mitä juuri itse haluaa. ( ja sarkastiset sanovat, että mitä sattuu lopputulokseksi tulemaan.)
Raaka-aineet ovat kalliita, ja vähittäismyynnissä niillä on monta välikättä. Jos tavoitteena on saada sopiva runko, sen saa halvemmalla kun vain etsii sopivan. Jos taas tavoitteena on tehdä metallista omilla käsillään mitä mielii, niin sitten pitää ensin rakastaa sitä metallin käsittelyä ja niitä työkaluja. Niistä pitää olla liki maanisen kiinnostunut. Innostunut. Se lopputulos (se runko) seuraa sitten automaattisesti siitä.
Tämä nyt saattoi olla vähän huonosti muotoiltu ajatus… lue se hyvällä ja suopeudella, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Tuure
-.-
…meissä jokaisessa asuu pieni puuseppä tai metallimies, täytyy vain valita kumpi.
Se on varma, että itse tekemällä ei tule halpaa varsinki jos pitää aloittaa hitsauskoneen ostolla mutta uuden oppiminen ja jonkun asian hallitseminen on mielenkiintoista.
Jos valmista haluaa, sitä saa kaupasta.
Sananen niistä migin pulloista, kun sattumoisin jorisin Marlonille näistä juuri hiljattain:
Migissäkin on nyt kaasuna sammutinkaasu, ja pulloina vanhat kunnostetut teollisuussammuttimet. Ne maksoivat kaasun nousuputki poistettuna (sammuttimessa on venttiilin alla sellainen pystyputki, koska hiilidioksidi pitää saada kohteeseen nestemäisenä eli pullon pohjalta. Muuten pullo on normaali kaasupullo.) … uudella messinkikauluksella, hiekkapuhallettuna ja maalattuna ja täytettynä 150 euroa / kappale. 10 vuoden välein 50 euron katsastus tekee noin 50 senttiä kuussa kustannuksiksi. Kahdesta pullosta kulut siis yhteensä yksi euro kuussa. 12 euroa vuodessa. Täytön saa aina odottaessa ja se maksaa 20 euroa. 6 kiloa hiilidioksidia on 3000 litraa, 10 litran minuutti virtauksella tuo on 300 minuuttia ja siis yhteensä 5 tuntia. Agan tarjous vastaavasta palvelusta on aivan järjetön vuosivuokra, ja käsittämättömän monimutkainen pullon täytättäminen liikkeessä, josta ei saa edes vaihtopulloa. Pullo siis lähtee täytettäväksi liikkeen ja matkahuollon toimesta johonkin muualle ja sen ajan täytyy olla ilman sitä kaasua. - Sanoisivat vain suoraan, etteivät halua enää yksityisasiakkaita vaivoikseen.
Tuollaisen sammutinpullon ostoaika on NYT, koska jotkin uudet pelastusohjeet suosittelevat, että sammutin ei saisi painaa yli 20 kiloa. Siksi teollisuus kierrättää vanhoja rautarunkoisia ikikestäviä pullojaan nyt uusiin kuitupulloihin, ja sammutinhuolloille näitä kiertyy vaihdossa. Tämä pullo on minusta se taloudellisin tapa ratkaista kotihitsaajan kaasun tarve. Lisäksi puhdas hiilidioksidi sopii paremmin likaiselle pellille (lue: auton ruosteiset pellit) ja se liettää sauman syvemmälle kohdeaineeseen. Kaasu toimii siis aktiivisesti ja se hitsauskone ja metodi on silloin siis Mag eikä Mig. Koska pullo on teknisesti sammutin (jonka sisältöä vain käytetään luovasti), ja hiilidioksidi sammuttimia tarvitaan, niin aina tulee olemaan lähistöllä paikka, jossa sammuttimen saa täytettyä. Ja sille yrittäjälle raha kelpaa aivan aina, hänen elinkeinonsa on aina myydä se uusi sisältö siihen sammuttimeen. Silleen tuollainen sammutinpullo on erittäin hyvä ostos kaasupulloksi.
Pullojen kunnostaja (Lohjan Sammutinhuolto) antoi jopa mukaan sovitemutterin, jolla pullon nokkaan sai ihan normaalin kaksitauluisen kaasumittarin. Senkin mittarin kun ostaa sopivasta paikasta, se maksaa noin 40 euroa. On kuitenkin kätevää, että siinä pullossa on se virtausmittari, josta kulutuksen voi säätää noin 8-12 litraan minuutissa.
Mutta: Ei näitä nyt kaikkia tarvitse heti ostaa. Sitähän saa halvauksen noista hinnoista, ja kaikki jää sitten ostamatta. Paja rakennetaan pala palalta ja askel askeleelta. Eihän noita hankintoja muuten kenenkään takamus kestä.
Ensin siis sinne talliin köyhän miehen jyrsimeksi sellainen iso pylväsporakone, ja sille pariksi siihen tasolle sellainen ruuvipenkki, minkä yläsosa siirtyy kahteen suuntaa. Se on köyhän miehen jyrsin. Edellinen projekti oli, kun jyrsin kameran jalustan pikakiinnityslevyyn uuden epäkeskeisen reiän niin reunaan, että ruuvinkannalle piti tehdä hiukan lisää tilaa levyn laidassa olevaan paksunnokseen. Nyt digikameran pohjassa on jalustaan sopiva kynsilevy niin, ettei se ole paristo(akku)luukun edessä. Pieni ihminen ei voi käsittää, kuinka paljon jyrsittävää sitä oikeastaan kotona onkaan. Tuolla laitteella voi siis valmistaa uusia osia melkein mihin vain muuhun laitteeseen, kunhan on kekseliäs. Umpi teräkseen se ei oikein pure, mutta alumiini on sille helppo kohde. Käyttää pienihalkaisijaisia sylinteriteriä, eikä hoppuile, niin kyllä se jaksaa. Tälle kun hankkii pariksi sen migin, niin kummasti on jo kättä pidempää omiin projekteihinsa. Omien työkalujen ja muiden kötöstysten valmistamisen taivas aivan repeää auki. Se, mistä on sen jälkeen pula, on vain aika. Kaikenlaista voi hitsaamalla kasata ja jyrsimällä siistiä ihan kaupalliselle tasolle saakka.
Tuure