Maantierungon koko ja ajoasento

Pyöräily
1

Laitan tämän tänne jos sattuisi kiinnostamaan jotakuta muutakin kuin vain minua…

Suomi24 Keskustelu Urheilu ja kuntoilu Pyöräily

Maantierungon koko ja ajoasento

roope 9.10.2003 11:54

Keskustelupalstoilla esitetään usein kysymys: “Kun olen xyz cm:n pituinen, niin mikä on minulle oikea rungon korkeus?”. Seuraavassa eräs laskennallinen mallinnus vaakasuoralla yläputkella varustetun miesten maantiekilpapyörän mitoiksi ja ohjeita ajoasennon säätämiseksi.

Rungon korkeuden ilmoittamiseksi ei ole vakiintunutta tapaa, vaan valmistajat ilmoittavat korkeuden eri tavoilla mitattuna. Jotkut ilmoittavat korkeuden keskiöakselista vaakaputken keskilinjaan, toiset vaakaputken yläpintaan tai viiston satulaputken yläpäähän.[1] Esitteessä ilmoitetun korkeuden mittaustapa kannattaa aina selvittää myyjältä.

  • Rungon korkeus (h)
    h = 0,314*L
    L = ajajan pituus

tai tarkemmalla menetelmällä
h = 0,665*Sj
Sj = jalan sisämitta

Sj voidaan mitata seisten ilman kenkiä lattialla seinää vasten, jalat jalkaterän mitan verran erillään ja nostamalla kovakantista n. 3…4 cm (~satulan kärjen leveys) paksuista seinää vasten nojaavaa pystyssä olevaa kirjaa (90° kulma) ylöspäin, kunnes kirja painaa haaroja. Jalan sisämitta mitataan kirjan yläreunasta lattiaan.

Tässä esitetyllä laskentamallilla rungon korkeus mitataan keskiöakselin keskeltä satulaputken yläpäähän. Mitta keskiöstä yläputken keskilinjaan on n.1,5…2 cm pienempi. Runkoa valittaessa sovelletaan laskettuun mittaan ±1 cm toleranssia. Kilpapyöräilijä valitsee valmistajan tuotannosta laskennallisen tai lähinnä pienemmän ja kuntoilija laskennallisen tai lähinnä suuremman runkokoon.
Rungon pituus on sidottu korkeuteen ja vaihtelee hieman eri valmistajilla. Vaakaputken pituus keskeltä keskelle on yleensä h ±1…2 cm.
Pitkien henkilöiden on syytä valita laskennallista matalampi runko ja kompensoida pienemmät mitat pidemmällä satulan kannatusputkella ja pidemmällä ohjainkannattimella.
(Maastopyörään on valittava n. 10 cm matalampi runko kuin yllä olevalla laskentamallilla saadaan.)

  • Rungon geometria
    Vakaan ajon kannalta tärkeitä mittoja ovat ohjauslaakerin kulma vaakatasoon ja etujättö. (etujättö = ohjauslaakerin keskilinjan jatketun kohdan ja etupyörän maakosketuskohdan ero ajoradassa. Ohjauslaakerin keskilinja osoittaa etupyörän maakosketuskohdan etupuolelle.) Etujättö voidaan mitata tai laskea [3] ja sen suuruus riippuu ohjauskulmasta, haarukan muodosta ja eturenkaan koosta.
    Kuntopyöräilijän on syytä varoa jyrkkää yli 73°:n ohjauskulmaa ja pientä etujättöä. Tällainen pyörä on turhan herkkä ohjausliikkeille ja tuntuu epämiellyttävän kiikkerältä ajaa pienellä nopeudella. Jyrkkäkeulainen runko vaatii ajajalta erityistä pyörän hallintataitoa ja on tarkoitettu ajajajoukossa puikkelehtiville “kiritykeille” maantieajon yhteislähtökilpailuihin. Kuntoilijalle ja aloittelevalle kilpapyöräilijälle sopiva arvo ohjauskulmalle on 71°…<73° ja etujättö 70…55 mm. Etujätön kasvaessa muuttuu ajo vakaammaksi (ilman käsiä ajaminen helpottuu), mutta yli 70 mm arvoilla tuntuma ohjaukseen alkaa muuttua turhan hitaaksi ja raskaaksi.

Keskiölaakerin korkeusasema vaikuttaa kokonaispainopisteen paikkaan. Maantiepyörässä matalalla oleva painopiste on eduksi ja 1 cm:n madallus keskiölaakerin korkeudessa saa aikaan tunnistettavan muutoksen. Keskiön alentamista rajoittaa vaara kaarreajossa polkimien osumisesta katuun tai ajoradan epätasaisuuksiin, sekä kevyiden runkojen alhainen vääntöjäykkyys ja alhainen horisontaalinen taivutusjäykkyys. Maantiekilpapyörässä keskiö tulisi olla 70…80 mm etu- takanapalinjan alapuolella.(UCI Rules-General observations: 1.3.014 The distance between the lower bracket spindle and the ground (DA) shall be between 24 cm minimum and 30 cm maximum. Kyllä pelivaraa sääntöpuolella löytyy.)

Jotta ajokengät ei hiljaa ajettaessa ja samalla käännyttäessä törmää eturenkaaseen ja aiheuta kuntopyöräilijälle vaaratilannetta, niin varsinkin “isokenkäisten” on syytä kiinnittää huomiota etunavan ja keskiön väliseen etäisyyteen. Jos rungossa mitta on alle 590 mm, niin kannattaa käydä ostovaiheessa syventävä keskustelu myyjän kanssa aiheesta; - miksi näin on ja miten ajaessa tulee menetellä.

  • Satulan korkeus (s)
    s = 0,88*Sj
    Sj = jalan sisämitta ja mitataan kuten edellä on kuvattu.
    Satulan korkeus mitataan keskiöakselista pystyputken suunnassa satulan yläpintaan.
    Kaavan mukainen korkeusmitta perustuu 170 mm mittaisiin kampiin ja poikkeavilla kampimitoilla s-mittaa on muutettava vastaavasti. Esim. 175 mm kammilla -5 mm. Polkimien malli, ajokengät ja klossit voivat lisäksi vaatia varustekohtaista hienoviritystä.

Toinen satulakorkeuden määrittelytapa on istua satulassa pystysuorana, molemmat jalat alaspäin ojennettuina ja poljin satulaputken suuntaisena ala-asennossa. Korkeus on oikein, kun ajokengät jalassa ojennetun jalan kantapää, ilman että takamuksia tarvitsee kiertää, juuri tavoittaa polkimen.

Satula kannattaa asentaa mieluummin 1cm liian alas kuin liian ylös. Aloittelevalle pyöräilijälle voi olla eduksi pitää satula aluksi liian alhaalla ja vähitellen totuttelun jälkeen nostaa se tehokkaan polkemisen edellyttämälle korkeudelle.

  • Kampien pituus (k)
    k = 0,1*ajajan pituus
    Yleiskampi on pituudeltaan 170 mm ja sillä tulee toimeen suurin osa pyöräilijöistä. Jos ajajan pituus kuitenkin on alle 165 cm tai yli 180 cm on syytä valita muu kuin 170 mm:n kampimitta.

  • Polkimet
    Tehokkaan ajon kannalta jalkaterän paikka polkimella on oikea, kun päkiä asettuu poljinakselin päälle.
    Lukkopolkimet ja poljinmalliin sopivat klossit ja ajokengät on suositeltavin ratkaisu. Kuntopyöräilijälle perinteinen varvaskoukkusysteemi kiristysremmeillä on myös käyttökelpoinen valinta. Jotta jalan nopea irrottaminen polkimelta varvaskoukuilla onnistuu, niin ajokenkien yläpinnan tulee olla sileä, eikä pohja saa olla voimakkaasti kuvioitu.

Lukkopolkimia käytettäessä kengän pohjaan ruuveilla kiinnitettävän klossin paikkaa voidaan hieman säätää (n.10…13mm) vastaamaan omaa ajotottumusta. Kuntopyöräilijän, jonka kampien pyöritysnopeus on suhteellisen pieni ja joka haluaa panostaa ylämäissä voiman tuottamiseen kammille, on syytä sovittaa päkiän paikka poljinakselin etupuolelle (= lukkopolkimilla klossit kohti kantapäätä säätöalueen reunaan). Kilpapyöräilijät, jotka ajavat nopeatempoisia tasamaakisoja ja pyrkivät suureen pyöritysnopeuteen, voivat siirtää klosseja siten, että päkiä asettuu hieman poljinakselin takapuolelle [2].

  • Ohjaustangon korkeus
    Kuntopyöräilijällä ohjaustangon vaakaputki voi olla satulan korkeudella. Kilpapyöräilijät valitsevat tehokkaamman ja aerodynaamisemman asennon laskemalla ohjaustankoa …5…20 cm satulaa alemmas. Jos ohjaustanko on paljon satulaa alempana, joudutaan satulan kärkeä painamaan vaakasuorasta alaspäin.

  • Ajoasento
    …säädetään satulan paikalla ja ohjainkannattimen pituudella.
    Perussäätönä satula asennetaan vesivaakaa apuna käyttäen vaakasuoraan siten, että satulan kärki on 0,1*h (h=rungon laskennallinen korkeus) taaksepäin luotilinjasta keskiöakseliin.
    Istutaan satulassa ajoasennossa, kengät polkimiin kiinnitettyinä, kammet vaakasuorassa. Luotilanka etummaisen jalan polvilumpion päältä tulee osoittaa keskelle polkimen akselia, tai enintään n.15 mm akselilinjan etupuolelle. Satulaa siirretään vaakasuunnassa siten, että ehto toteutuu.

Ohjaustangon etäisyys satulan kärjestä on sopiva, kun kyynärpää satulan kärkeen asetettuna ja käsivarsi sormet ojennettuina ulottuu n.3 cm päähän ohjaustangon vaakaputkesta.
Tarkastusmielessä ajetaan pyörällä istumalla satulassa ja pitämällä kiinni ohjaustangon alaosan mutkasta kyynärvarret n.45° koukistettuina. Etäisyys on oikea, kun polvi juuri tavoittaa kyynärpään. Ajettaessa alaotteella voimaa käyttäen, takamukset eivät saa liukua kohti satulan kärkeä.
Kilpapyöräilijät valitsevat usein aerodynaamisen ajoasennon saavuttamiseksi pidemmän ohjainkannattimen siten, että mitta sormenpäistä ohjaustankoon on 10…15 cm. Kuntopyöräilijä haluaa mukavuussyistä pystymmän ajoasennon ja silloin sopiva mitta on, kun sormenpäät tavoittavat ohjaustangon.

Kilpapyörä on nimensä mukaisesti suunniteltu toimimaan optimaalisesti kun sitä ajetaan siten ja sellaisessa asennossa kuin parhaat kilpapyöräilijät ajavat. Varoituksena sanottakoon, että kilpapyörän lyhyen ohjainkannattimen (alle 100 mm) ja pystyhkön ajoasennon kanssa tulee olla varovainen. Ei lyhennetä ohjainkannatinta, vaan mieluummin siirretään satulaa eteenpäin. Miksi? No siksi, että kokonaispainon jakautuma etu- ja takapyörän välillä menee helposti poskelleen, eli syntyy rakenne, jossa etupyörä kuormittuu liian vähän. Oikea jakautuma on: kokonaismassasta (ajaja + pyörä) 40…45% etupyörälle. Liian pieni etupään kuormitus huonontaa ajettavuutta ja voi edesauttaa alamäessä kovassa vauhdissa tapahtuvan etupyörän lepattamisen - värähtelyn (7…10 Hz) - esiintymistä. Ensimmäisellä kerralla värähtelyn esiintyminen saattaa olla järkyttävä kokemus [4] ja tilanne voi päätyä vakavaan onnettomuuteen.
Jos etupyörä alkaa lepattaa, niin kulun vakauttamiseksi on polvet painettava kiinni rungon yläputkeen, yläkroppa taivutettava eteen alas ja pitämällä rennolla käsiotteella kiinni ohjaustangosta siirrettävä itseään polkimiin tukien eteenpäin kohti etupyörää. Eli, kokonaispainopisteen paikkaa muutetaan alas- ja eteenpäin ja saadaan näin lisää kuormitusta etupyörälle. Samalla “sidotaan” kuskin kroppa (kädet rentoina) polvista pyörän runkoon. Etupään kuormituksen lisäämiseksi ja kulun rauhoittamiseksi pelkkä satulasta polkimille nouseminen voi olla riittävä toimenpide. Missään tapauksessa ei pidä nousta istumaan pystyasennossa, sillä se pahentaa tilannetta. Kun värähtely on saatu vaimenemaan, tulee nopeutta välittömästi alentaa varovasti jarruttamalla.
Jokaisen pyöräilijän tulee olla tietoinen värähtelyilmiön olemassaolosta ja mahdollisuudesta joutua se joskus kokemaan. Tietoisesti oikein toimien pystytään värähtelevä pyörä yleensä hallitsemaan - siirtämään resonanssikohtaa suuremmalle nopeudelle. Värähtelyilmiö liittyy kaikkiin kaksipyöräisiin kulkuneuvoihin niiden rakenteen ominaisuutena.

Painon jakautuman omassa ajokissaan voi helpolla tarkistaa asettamalla henkilövaaka etupyörän alle sekä vastaava korotus takapyörän alle ja istumalla satulassa ajoasennossa itseään kevyesti seinään, tai oviaukossa ovenpieleen, tukien. Oikea painon jakautuminen - 40…45% etupyörälle - on tärkeäpää kuin usein esitetty ajoasento-ohje: alaotteella silmät, ohjaustanko ja etuakseli tulee olla samalla linjalla.

Tämä tarina on kirjoittajan näkemys yleisohjeeksi ja perustuu omiin kokemuksiin, valmistajien suosituksiin sekä eri lähteistä kerättyihin tietoihin. Jokainen tietysti pyrkii valitsemaan ajokkiinsa omia tottumuksiaan parhaiten vastaavan ajoasennon, sellaisen, jolla ajo tuntuu tehokkaalta ja nautittavan mukavalta. Kun sopivat asetukset on löydetty, kannattaa ne dokumentoida ja tallentaa, jotta myöhemmin uuteen ajokkiin saadaan sopiva asento syntymään kivuttomasti.
Tärkeämpää kuin pyörän väri, ulkonäkö ja muotioikkujen mukaisuus, on ajettavuus ja sopivuus käyttäjän tarpeisiin.

Viitteitä:
[1]
Runkokoon valinta
http://www.wrenchscience.com/WS1/Secure/Fitting/Height.asp
[2]
Daniel Müller: Trainingsplanung im Radsport
http://www.msporting.com/planung/
kohta “10.18 Die Einstellung der Schuhplatten” ja “10.19 Die Auswirkungen der Schuhplatteneinstellung”
[3]
Radhaus Freiburg: OnLine ohjelma etujätön (= der Nachlauf saks., = trail engl.) laskemiseksi pyörän geometriasta
http://213.30.255.60:5003/tech/nachlauf.htm
[4]
“SPEED WOBBLE ON A BICYCLE (THIS IS SHOCK AND AWE)”
http://www.pro-am.com.au/speed_wobble_on_a_bicycle.htm

Että sellasta…

2

Moni uskoo Competitive Cyclistin laskuriin runkokokoasioissa. Se laskee aika nätisti kohtuullisen kokohaarukan, josta voi alaa etsiä sitä itselle sopivaa.

Tuosta satulan paikan käyttämisestä ohjaamon koon säätämiseen olen eri mieltä. Jos puhutaan nimenomaan maantieajamisesta, ja maantiepyörään tarvitsee runsaasti alle 100 mm stemmin (ja ajajalla on pituutta 165 cm tai yli), pitää vaihtaa runko eikä siirtää satulaa. Optimaalinen polkuasento ja satulassaistumispaikka etsitään joko jollain vakiintuneella menetelmällä (polvi polkimen akselin päällä tms) tai fiilis- tai kokemuspohjalta, ja penkkiin ei sen jälkeen kosketa kuin tarkoituksenmukaisilla ruumiinosilla.

3

Ai että ennemmin siirretään satulaa kun lyhennetään stemmiä? Toihan on ihan täyttä hevonpaskaa, kuten suuri osa kaikesta muustakin koko jutussa…

Taas nähtiin että Suomi24:stä ei kannata ottaa mitään neuvoja vastaan.

Toinen ääni Competitive Cyclistin laskurille, sen tulokset vastaavat hyvin sitä, mikä on itselleni hioutunut kohdalleen vuosien ja tuhansien kilometrien aikana…

4

Hieno asenne cog, sopisi kylläkin paremmin sinne Suoli24:een kuin tänne.:slight_smile:
Onhan tuossa enimmäkseen asiaa ja hyviä lähtökohtia. Viimeinen kappale varsinkin.

Minkä takia stemmin pitää olla pitkä?

5
jarkko - 10:08, 24.7.2010 » Moni uskoo [Competitive Cyclistin laskuriin](http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO) runkokokoasioissa. Se laskee aika nätisti kohtuullisen kokohaarukan, josta voi alaa etsiä sitä itselle sopivaa. Tuosta satulan paikan käyttämisestä ohjaamon koon säätämiseen olen eri mieltä. Jos puhutaan nimenomaan maantieajamisesta, ja maantiepyörään tarvitsee runsaasti alle 100 mm stemmin (ja ajajalla on pituutta 165 cm tai yli), pitää vaihtaa runko eikä siirtää satulaa. Optimaalinen polkuasento ja satulassaistumispaikka etsitään joko jollain vakiintuneella menetelmällä (polvi polkimen akselin päällä tms) tai fiilis- tai kokemuspohjalta, ja penkkiin ei sen jälkeen kosketa kuin tarkoituksenmukaisilla ruumiinosilla.
Olen CC:n laskurin avulla yrittänyt sovittaa omaa runkoani itselleni sopivaksi, mutta sopivia säätöjä ei oikein tunnu löytyvän.

Seuraavaksi käy läpi saman äksiisin näiden ‘vanhan kansan’ kirjallisten ohjeiden avulla josko niistä olisi apua.

6

Suurin osa tosta kuulosti ihan suht pätevältä, paitsi toi ohjaamon koon säätö satulan paikkaa säätämällä. Yllättävää kyllä, tolla maailman yksinkertaisimmalla ohjeella 0,314*pituus=runkokoko tulee itselleni juuri tasan se runkokoko jonka olen havainnut itselleni oikeaksi. Eli kaava pätee tällaisille keskimittaisille kivasti, mutta lyhyille, pitkille, lyhytjalkaisille ja pitkäjalkaisille tuskin ihan niin hyvin.

7

Osaako joku 170 cm henkilö sanoa mikä/mitkä seuraavista mitoista on tavallista lyhyempi, koska CC tarjoaa alle 50 cm vaakaputkea vaikka kokonaispituutta on kohtalaisesti:

Inseam: 76
Trunk: 58
Forearm: 30
Arm: 54
Thigh: 56
Lower Leg: 50
Sternal Notch: 141
Total Body Height: 170

Pienin Pompino nyt ajossa ja toe-overlap ja hätäinen ohjaus (liika ketteryys) ongelma. Pienin Cross Check:kään ei ole tarpeeksi lyhyt. Onko ratkaisu 26" renkaat ja maastorunko? Pitäis olla vaakadrop-outit ja lokasuoja/tavaratelineystävällinen.

edit. On-onen ja Surlyn tarjonnasta ei alle 52 cm vaakaputkea löytynyt edes maastopyöräpuolella. On se nyt kumma.

8

Erittäin mukavasti yhteen koottuna olevaa asiaa. Muistutan aina, että jokaisen kuitenkin täytyy itse suorittaa seuraavaa:

a) ajatella asioita myös itse

b) käyttää lähdekritiikkiä. = kuka sanoo, mitä sanoo ja nimenomaan, miksi sanoo.
Tämä pätee erityisesti mainostajia, kauppiaita ja myös valmistajia vastaan.

c) ylittää mikä tahansa ohje, oli se kenen tahansa antama, jos oma järki tai kokemus osoittaa ohjeen vääräksi.

Tuosta rungon koosta muistuttaisin, että varsinaisen korkeuden muutaman sentin heiton voi korjata niillä kannattimilla, ja se rungon pituus on sitä korkeutta paljon merkittävämpi suure. Asian tekee ikäväksi se, että esim. Nishikissä on 63 senttiä korkeassa (c-c) rungossa vaakaputken pituus 57,5 senttiä ja Crescentin joissakin malleissa on 61 senttiä korkeassa rungossa vaakaputken pituus 62 senttiä. Tästä voi jokainen heti tajuta, ettei ole mieltä puhua siitä koosta sen rungon korkeutena, vaan pitäisi nimenomaan puhua rungon pituudesta. On jotenkin aivan tyypillistä, että tämäkin asia on sotkettu. Nyt puhutaan vain ja ainoastaan siitä korkeudesta, vaikka valmistajakohtaiset erot pituudessa tekevät tämän aivan järjettömäksi. Siksi minä aina suosittelen sitä competitive cycling sivuston laskuria, sillä asiaan tulee edes vähän enemmän tolkkua kuin noilla aivan liian yksinkertaistetuilla pelkillä korkeuskaavoilla.

Painopisteestä ollaan montaa mieltä, painon vetäminen taaksepäin tekee pyörästä herkemmän oloisen ja jotkut pitävät myös siitä. En ole omiani ajanut vaa’an päälle tuolla kuistilla, hommahan on henkilövaa’alla hyvin helppo toteuttaa. Yhteispainoksihan tulee ajajan + pyörän paino, ja noiden kahden akselin painon suhteesta sitten tuo painopiste.

Minulla jopa 2,7 kiloinen (siis pelkkä runko) millin paksuinen Tangen hitensile teräsrunko alkaa vähän väristä mutkitellessa, jos nousen putkelle, ja se rauhoittuu heti kun lasken takamukseni taas jykevästi penkkiin kiinni. Siksipä en ajakaan oikeastaan koskaan putkelta. Paino on kuitenkin jo laskenut alle 120 kilon. Tuo paksurunkoinen Crescent on muuten niitä harvoja runkoja, jotka eivät luikertele normaalisti yhtään minun allani. Penkissä istuessa se kestää vaikka minkälaisen vauhdin ja kuinka hurjan alamäen tahansa. Kerrassaan sopiva kapistus isolle miehelle. Pyörän etuhaarukkakin painaa 900 grammaa, ja joka gramma tekee siitä vain yhä jäykemmän ja tukevamman.

Tuota pyörää on haukuttu “kuolleeksi ja elottomaksi”, mutta näitä asioitahan ei pidä kyseltävän neuvolassa punnittavilta… (= kaikki alle satakiloiset) Tähän nyt reilusti hymiöitä, ja muistutus siitä omasta lähdekritiikistä ja siitä, että kaikkinainen kalustoon liittyvä arviointi pitää aina tehdä ihan itse ja huolella kaikkea mahdollista arvioiden ja ihan omista lähtökohdista. Ei niitä arvioita siis mistään lehdistä pidä lukea. Lehden testikuljettaja kun voi olla vaikka alle 60 kiloa painava.

===

Jos jalat ovat aivan erikoisen lyhyet, niin en näkisi kauheana syntinä kompensoida sitä hiukan satulan asennolla. Tekeväthän esim. triathlonistit aivan samaa, kun siirtävät satulaa eteenpäin ja kiertävät koko ajo-asento pakettiaan poikittaisen akselin suhteen eteenpäin. Tietenkin se “polvi-poljinakseli etuasennossa luotiviiva alaspäin” on jokin optimi tilanne, mutta ei se nyt sitä hyötysuhdetta ihan kaivoon heitä, jos satula on hiukan liian edessä tai takana aivan siihen absoluuttisesti parhaaseen paikkaan nähden. Kielto koskee nähdäkseni sitä tilannetta, ettei tuolla tempulla rukata muuten vääränkokoista runkoa sopimaan ajajalle, mutta jos oma kroppa poikkeaa normaalista, niin mikään keskimääräinen sääntö ei enää muutenkaan päde, vaan asiassa on yksin ja omien kokeilujen kautta se oikea kohta vain itse haettava.

Originaalin viestin kirjoittaja on tehnyt ison työn, kun on jo nuo edellä olevat asiat itselleen googlannut ja selvittänyt. Onnittelut tästä suorituksesta. Jos jalat ovat lyhyet, niin suhteessa selkä on silloin pitempi, ja ohjaamo käy äkkiä lyhyeksi. Stemmiä ei voi rajatta pidentää, sen maksimi pituus on jossain 14 sentin tietämillä. Pitkä stemmi vie ohjausta sellaiseen potentiaalikuopan tapaiseen olotilaan, tarvitaan suuri voima kääntää tankoa alkutilanteessa ja ohjaustuntumasta tulee jotenkin jähmeä.

Tuossa on muuten ihan oikeasti iso ammattipyöräilijä:

…ja hänellä on hiilikuiturunkoisessa pyörässään (erikoisesti häntä varten vahvistettu malli) noin 17 senttinen stemmi, joka sekin on hänelle varta vasten tehty. On siis mahdollista ajaa tuollaisellakin, vaikka se ei tietenkään paranna sitä ohjaustuntumaa. Valmistaja ei voi kuitenkaan yhden miehen takia tehdä uutta isompaa muottia kuiturungolle, ja häntäkin varten (94 kiloa) siihen on siis laitettu lisämattoa. = Ajetaan me muut tukkijätkät vaan ihan rauhassa näillä vanhoilla teräsrunkoisilla, eikä märehditä muutamaa ylimäärästä grammaa kun niitä on vyötäröllä ihan muutenkin jo tarpeeksi. Olisi jotenkin tyhmää sairastaa muutamaa sataa grammaa rungossa, kun jokaisella yli satakiloisella on sitä ylipainoa jo heti alkuun se noin 10 000 - 30 000 grammaa. Ja kaikki grammat, niin pyörän kuin kuljettajan, ovat se kokonaismassa, mitä viedään eteenpäin.

Jos siis jalat ovat lyhyet, ja selkä on pitkä, niin stemmin voi ensin pidentää tuohon 14 senttiin suoraan kun sellaisia saa valmiina ostettua, ja täytyy valita pitkä ja matala runko. Pieni satulan rukkaus taaksepäin ja laskeminen alaspäin ei ole ihan kauhea synti lyhytjalkaiselle ja erikoisen pitkäselkäiselle, kunhan kadenssi ei laske alaspäin eikä yhtään sorru junttaamiseen liian suurella vaihteella.

Näin siis minun mielestäni. (originaalin viestin kirjoittajan pituus on 189 senttiä ja jalkojen pituus 84, minä olen 190 ja jalkojen pituus on minulla 89 senttiä. Me molemmat olemme siis suhteessa aika lyhytjalkaisia, kun minun käsittääkseni 89 senttisillä jaloilla varustettu on keskimäärin noin 184 senttinen. Minulle riittää kuitenkin pitkä stemmi, 59,5 senttiä pitkässä ja 61 senttiä korkeassa rungossa noin 13 senttinen stemmi on minulle sopiva.)

Edittiä edelleen ja siis oikeastaan puuttuvaksi johdannoksi koko tähän keskusteluun: Alkuperäiselle kirjoittajalle vaakaputken ja stemmin yhteispituudeksi competitiven laskuri siis antoi noin 73 senttiä, ja sitä mittaa on lyhytjalkaiselle ja siis alle 60 senttiä korkealla rungolla melko hankala saavuttaa. Pyörien mukana tulleella originaali stemmillä, joka on yleensä noin 100 millinen, tuo temppu ei onnistu koskaan, koska 63 senttiä pitkiä pyöriä ei ole teollisesti tehtyinä. Mutta 59+14 on mahdollinen yhdistelmä, ja tuossa pituusluokassa on mahdollista löytää vielä kohtuullisen matala esim. 59 runko.

Ja jos ei pieni satulan rukkaus auta, niin sitten menee runko vaihtoon. Silloin kannattaa taas ottaa tuo competitive cyclingin laskuri käyttöön, ja yrittää löytää sen avulla ne säädöt aivan prikulleen. Useimmille nuo ovat kuitenkin ihan täysin hyvin toimivat mitat.

Crescenteistä:
61 senttinen 92316, pituus 59,5
61 senttinen 92309, pituus 62,0 (tämä on retkipyörä)
59 senttinen 92309, pituus 59,0 (tämä on retkipyörä)

Vanhemmat Crescentit 70-luvun lopulla olivat lyhyehköjä, ja mitoitus muuttui 80-luvun alussa ja vielä kerran se käsittääkseni teki sitä 80-luvun lopussa. Emäputken kulma ainakin muuttui. Noitakin on siis sangen erimittaisia olemassa, ja suhteellisen pitkiä ovat vasta nämä loppupään mallit. Omani ovat vuodelta 1991. Noiden retkimallien 92309 mitat ovat 80-luvun lopun malleista vuodelta 1988 ja 1989. Se on suhteessa pisin pyörä (62) mitä on tullut vastaan 61 senttiä korkealla rungolla. 92309 on sangen urheilullinen, ja vaikka suurin eloisuus puuttuu verrattuna oikeaan kilpapyörään, niin se on sangen hyvä vaihtoehto maantiepyöräksi, jos tarvitsee pitkää ja matalaa runkoa.

Muita erikoisen pitkiä olivat Motobecane ja Peugeotin jotkin mallit, noista voi löytyä matalia (58-59) ja kuitenkin yli 60 senttiä pitkiä runkoja. Muita valmistajia ei nyt tule äkikseltään mieleen. No, ikivanhat Helkamat, mutta ne eivät taida olla nyt hankintalistalla… Edelleen: Italialaiset ovat kaikki järkiään keskipitkiä, mutta ChainThugin minulle myymä vanha Bianchi Rekord 748 on 61 senttisenä myös noin 59,3 senttiä pitkä. Osa italialaisista on jopa sangen lyhyitäkin. Ja tosiaankin, Nishiki 63 senttiä korkeana on 57,5 senttiä pitkä, ja minusta aivan erikoisen lyhyt.

Ja lopuksi… jos ajokokemusta on vähän, niin oikeaoppinen asento on aina alkuun tottumattomille lihaksille raskas ja ankea. Kropasta väsyy semmoisia lihaksia, mitä ei ole edes tiennyt omistavansakaan, ja hommaan täytyy vain totutella pikkuhiljaa. Säädä asento kerran täsmälleen kohdilleen ja pakota vain ajan kanssa kroppa sitten tottumaan siihen. Se tottuu kyllä. Ja puolituntia aina kerrallaan on ihan riittävä määrä alkuun. Ja muutenkin: puolituntia on aina parempi kuin ei mitään.

Tuure

-.-

9

Miltä seuraavanlaiset pyörärungon strategiset mitat kuulostavat suhteutettuna 170cm pitkän ajajan kehoon?

Seat Tube: 50cm (Center to Center)
Top Tube: 54cm (Center to Center)

Kiitos.

10

Tuohon en ikävä kyllä osaa sanoa mitään, mutta kävin itse eilen iltasella läpi seuraavan tarkistuslistan:

Oma pituus: 189 cm
TT: 59,5 cm
ST: 62,0 cm

  • varpaat ylettävät maahan = OK

  • kantapää ylettää polkimeen
    (poljin alhaalla satulaputken suuntaisesti) = OK

  • luotilinja polvesta polkimen akseliin
    (poljin vaaka-asennossa) = OK

  • luotilinja satulan kärjestä alas keskiöön
    n. 6 cm keskiön takana = OK

  • kyynärpää satulan kärjessä ja suoran
    käsivarren sormet n. 3 cm tangosta = OK

  • tangon korkeus reilusti alle satulan kärjen = OK

  • satula lievästi etualakenossa = OK

  • n. 40% painosta etupyörällä = OK

Voin kertoa, että aamulla oli erittäin mukava viilettää töihin, asento oli lähes täydellisyyttä hipova.

Harmi, kun SportsTrackeri sekosi etten päässyt dokumentoimaan jälkipolville.

11

Itse olen pitänyt Peter Whiten artikkelia pyörän sovittamisesta parhaana:

http://www.peterwhitecycles.com/fitting.htm

Omin päin asioitten säätelemiseen on paljon parempia tuollaiset kvalitatiiviset ohjeet kuin tiukka numerotykitys. Toki CC:n laskuri antaa hyviä lähtökohtia myös.

12

Sangen mielenkiintoista.

Täytyypäs pyhänä perehtyä oikein perusteellisesti.

13
astro - 19:53, 28.7.2010 » Osaako joku 170 cm henkilö sanoa mikä/mitkä seuraavista mitoista on tavallista lyhyempi, koska CC tarjoaa alle 50 cm vaakaputkea vaikka kokonaispituutta on kohtalaisesti: Inseam: 76 Trunk: 58 Forearm: 30 Arm: 54 Thigh: 56 Lower Leg: 50 Sternal Notch: 141 Total Body Height: 170 Pienin Pompino nyt ajossa ja toe-overlap ja hätäinen ohjaus (liika ketteryys) ongelma. Pienin Cross Check:kään ei ole tarpeeksi lyhyt. Onko ratkaisu 26" renkaat ja maastorunko? Pitäis olla vaakadrop-outit ja lokasuoja/tavaratelineystävällinen. edit. On-onen ja Surlyn tarjonnasta ei alle 52 cm vaakaputkea löytynyt edes maastopyöräpuolella. On se nyt kumma.
...Juolahti vaan mieleen, että oma meno muuttui jotenkin joustavammaksi, kun tarkistin tuon painojaon etu- ja takapyörän välillä.

Joko pelkkää placeboilmiötä tai sitten nämä hifi-rungot reagoivat tosi herkästi painojakaumaan. Onko muilla empiiristä lisätietoa aiheesta?

14

Koska kuljettaja painaa 10x sen pyörän paino, niin tottapa sentin tai kahden muutos suuntaansa tukipisteissä muuttaa rajusti myös sitä koko paketin painonjakaumaa. Kyllä pyörä reagoi siihen painopisteen muutokseen heti, koska se on sen mallinen esine, ja varsinkin ohjaukseltaan herkkä kilpapyörä tekee niin.

Huomasin omissani käyttäytymisen muutoksen, kun sain pitkät stemmit vakiostemmien paikalle (100->125->ja vielä on tekemättä ->130 tai 135, molempia jälkimmäisiä on nyt varastossa.), ja ajoasento parani mitä nyt käy enemmän käsille, ja putkelta ajaessa + mutkitellessa siksakkia huomasin pyörän vähän myös värisevän. Värinää en ollut aiemmin niin huomioinut, mutta olen vasta nyt saanut itselleni kunnolliset ajokengät ja lukkopolkimet, ja pyörää on tullut oikein ajamalla ajettua ja sen rajoja tavallaan kokeiltua. Aikaisemmin siinä vain istua törötti satulan päällä, nyt ajaminen on huomattavasti aktiivisempaa. Edelleen: Värinää ei kuitenkaan esiinny, jos istun kunnolla satulassa. Ilmeisesti keskiön seutu voisi olla vähän jäykempi. Saatan yrittää kokeilla jäykistää sitä aluetta, ja jos kokeilu onnistuu, niin sitten se pitää toteuttaa kunnolla ja pysyvästi. Homma täytyy yhdistää siihen uudelleen maalaukseen.

En ole omissa pyörissäni sitä painopistettä erikseen mitannut, kun asennon olen vasta nyt niukin naukin saanut joku aika sitten niihin riittävän pitkäksi vetämällä nykyisen satulan aivan taakse ja pistämällä kiinni uuden 12,5 sentin stemmin. - Ja vieläkin muuten näkyy alaotteelta ajaessa etuakseli tangon etupuolelta. Pitkä asento alkaa vähän muistuttamaan Merckxin “century” ajogeometriaa, jossa painopiste on vedetty vähän enemmän taakse ja ohjauksen kulmaa hiukan loivennettu. Etupyörä tietenkin tuosta kevenee, ja pyörä muuttuu herkemmän oloiseksi, mutta kai tuossa se varsinainen tarkoitus oli saada asento pitemmäksi ja matalammaksi ja samalla enemmän eteen jäävät kädet aukaisevat rintakehää paremmin kainaloiden alta. Merckx oli itse pitkä, noin 190 senttinen, ja kai se hengitys tuntui kulkevan hänellä vähän paremmin noin. Matalamman asennon tuoma ilmanvastuksen pienentyminen oli varmasti myös plussaa. Tavalliselle kuolevaiselle eli minulle asento on selvästi raskaampi käsille ja hartioille, mutta suhtaudun asiaan niin, että rasituksen on tarkoituskin levitä kropassa muuallekin, kuin pelkkiin jalkoihin. Minä en aja työmatkaa, enkä kaupungissa, vaan lyhyttä aggressiivista lenkkiä tyyliin kaupunkiin ja takaisin (=30 kilometriä), ja jos tuntuu ettei oikein kulje niin sitten se jää tuotakin lyhyemmäksi eli noin 20 km. Olen tietoinen, että peruskunnon kohottaminen vaatisi pitempää lenkkiä ja juuri täsmällisellä syketasolla.

(siis tyyliin: 220-ikä = maksimisyke ja tuosta kertoimella 0,7 olisi se sangen sopiva. Alarajana kerroin 0,6 ja ylärajana 0,8)

Ei vain vielä jaksa / viitsi / takamus ja kädet ovat erimieltä asiasta. = Homma ei siis ole minullakaan ihan täysin hanskassa, koska sitä ihminen on vähän surkea ja epätäydellinen olento, ja sykemittaristakin on taas paristot lopussa…

No se.

Ihan uteliaisuudesta reiskaw: Siirsitkö ajoasentoa eteenpäin vaiko taaksepäin? Ja tuliko etupyörälle sitten painoa tuo 40-45 % kokonaispainosta?

Oletko kerennyt saada jo sen ohjaamon 73 senttiä pitkäksi? Siitä se minusta nyt kannattaisi kuitenkin aloittaa. Painoa enemmän käsien varaan ja vähän vähemmän siihen satulaan, niin vältyt mahdolliselta eturauhasen alueen ärtymiseltä. Pelkään itse tuota kuin ruttoa, kun olen ymmärtänyt melko monelta vanhenevalta mieheltä juuri tuon asian lopettaneen sen pyöräilyn. Näin siis ihan aikuisten oikeasti.

Tuolla on muuten juttua triathlon pyörien ajoasennosta, ja lisätieto kaikesta on aina hyväksi.

http://www.slowtwitch.com/mainheadings/techctr/bikefit.html#Anchor-47857

Ja jossain englannissa on myynnissä satula, jossa on kärkeä pudotettu hiukan alaspäin. Satulassa on voimakkaat kyhmyt juuri lantion istuinkyhmyjen kohdalla, ja ainakin ne, joilla on ollut välilihan alueen ärtymystä, ovat käsittääkseni saaneet tuollaisesta helpotusta.

Editti: piti ihan alkaa etsiä itsekin tuota:

http://quickrelease.tv/?p=562

Ja noista eri vaihtoehdoista tarkoitin tuota " Rido " nimistä. Itse vähän oudoksun noita kärjettömiä malleja. Ja ei, ei ole noista mistään mitään kokemusta. Tuossa on tuo Rido:

Tuo on alkanut vähän kiinnostamaan. Jokin 35 puntaa on kuitenkin vielä ihan asiallinen hinta kokeilusta.

Tuure

-.-

Sujuvasti taas aiheesta näemmä toiseen… tuo oikea ajoasento on semmoinen kaikki riippuu kaikesta sotku, ja tuo satulakin on osa sitä. Minä tykkään juuri tuosta tiukasta “numero tykityksestä” , kun siitä saa ihan konkreettisen pohjan ja sitten sen jälkeen lähtee hitaasti muokkaamaan sitä asentoa, kunhan on ensin itse piiskannut itsensä siihen kuntoon, että pystyy ja pysyy myös siinä täysin kirjanoppineessa ajoasennossa. Ihmisluonnetta edes vähän tuntien väitän, että iso osa ihmisistä rukkaa ajoasennon päin hemmettiä ihan vain siksi, että oma lihaskunto on niin surkea, ettei sitä oikeaa asentoa edes pystytä pitämään. Tuo on minusta silloin se vähän väärä lähetysmistapa asiaan. Jos ja kun oikeasti useimmille ei ole vielä muodostunut sitä sisäsyntyistä tunnetta täysin oikeasta ajoasennosta, niin nimenomaan juuri se luotettavien ja hyväksi havaittujen (esim: http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO) laskureiden antama senttien ja millien tarkkuus on se hyvä pohja, johon voi ja kannattaa totuttaa itsensä ja vasta sitten tuosta voi edelleen muokata asentoa kenties vielä ankarammaksi tai johonkin haluamaansa suuntaan. Mutta vasta sitten, kun se suunta on ensin kirkastunut itselle täysin selväksi.

Laita asento niin tarkasti kohdilleen kuin osaat ja pystyt, ja jätä se asento sitten siihen. Sitten on vuorossa se oma osuus, eli se kropan totuttaminen sen koneen osaksi.

15

Heh, Tuure…

Tota, pitäis speksata maantiekongeli frendille, joka on 186cm pitkä karju. Ilmoitti jäseniensä olevan sopusuhtaiset. Mikäs runkokoko tuollaiselle menee? ST 58-60cm c-t-c ja vähän lyhkäisempi TT? Ajoasento saisi olla mieluusti snadisti pysty.

16

Noinhan se voisi olla kuten arvioit. Lisäksi huolellisuutta stemmin, tangon, kahvojen ja tolppasetbackin kanssa.

17

57 tt voisi olla hyvä lähtökohta hupullisen maantiehytin kanssa. itse olen sentin pidempi ja toimivin maantiemäinen huppuasento saavutetaan 575-millisellä vaakaputkella, satasen stemin kanssa.

18

Kiitos.

19

Itselläni mitat melkein sentilleen samat, ainoastaan kädet hieman pidemmät. CC tarjoaa sinnikkäästi 54-56cm:n väliltä vaakaputkea, mutta käytännössä 51-53cm on itselleni paljon miellyttävämpi vaakaputken mitta. Kyllähän näissäkin mennään aika pitkälle henkilökohtaisiin mieltymyksiin, ja myös se fillarin käyttötarkoitus ratkaisee.

Hieman kiinnostaisi vaihtaa Dolan johonkin monikäyttöisempään runkoon (lue krossirunko), mutta riittävän lyhyitä runkoja hieman haasteellinen löytää.

20

^ psst Fillaritori.com