Tuolla toisaalla esittelin pyörää, jossa on itse juoteltu runko, ja pyydettiin yksityiskohtaisempaa rakenteluraporttia, joten saamanne pitää…
Tästä tuli vähän pitkä 
mutta ei tätä voi oikein tätä lyhyemmin läpikäydä. Kysyä saa jos haluaa, ja neuvoa, mutta täytyy muistaa että tämä oli minun ensimmäiseni, ja oppiminen ei ole oikeastaan edes alkanut.
Mutta asiaan; jos loikataan suunnittelusta suoraan tekemiseen.
Osien ja putkien saavuttua ne kannattaa tarkistaa oikeiden kulmien ja mittojen osalta; tosin muhveja voi kuulemma vääntää kylmiltään asteen pari eri kulmiin, mutta parempi, helpompi on kun ne olisivat heti oikein. Minulla oli ceewayltä tullut keskiömuhvi väärällä viistoputken kulmalla, joten se meni vaihtoon. Muhveihin on merkitty kulmat.
Tässä vaiheessa on hyvä hioa putkia ja keskiömuhvin takaosan tiukempia koloja, mutta muuten hiominen on melkein helpompaa valmiissa rungossa.
Kaikki muhvien reiät hiotaan niin että putket menevät nahkeasti sisään, tai tässä vaiheessa saa olla tiukatkin sovitteet.
Rälläköin ja hioin viisto- ja satulaputken alapäät keskiön sisäpuolen muotoon; se on helppoa, kun vaan työntää putkenpään läpi ja piirtää oikean muodon muhvin sisäpuolelta tussilla.
Sen jälkeen katkaisin satulaputken yläpään oikeaan mittaan. Tämä ei aina ole välttämätöntä: jos satulaputken voi työntää satulamuhvin läpi niin katkaisun voi jättää juottamisen jälkeen. Mulla oli muhvissa kaulus, siten ettei putki mahtunut läpi, ja siispä sen joutui katkaisemaan.
Seuraavaksi leikataan vaakaputken takapään oikeaan muotoon tubemiterin kaavion avulla. Putkiin kannattaa vetää keskiviiva jotta on helpompi asetella molempien päiden jiirikaaviot samaan linjaan. Viiva on helppo vetää terässuorakulmalla; putki laitetaan suoralle pöydälle ja pidetään lujasti paikallaan ja vedetään suorakulmaa putkea vasten siten että toinen sivu suorakulmasta lepää vasten pöytää, toinen vasten putkea. Putken hiottuun pintaan jää selvästi erottuva viiva joka lähtee viimeistelyhionnassa helposti pois.
Nyt mitataan viisto- ja vaakaputken tarkat mitat sisäpuolelle piirustuksesta, teipataan jiirikaaviot paikalleen, tarkistetaan ihan ajatuksen kanssa kaavioiden asento, että ne varmasti ovat oikein päin, ja leikataan jiirit.
Jiirit leikkasin ensin pikkurälläkällä millisellä katkaisulaikalla ja hioin ne samalla laitteella niin lähelle kuin uskalsin, ja dremelillä ja hiomarullalla loput. Kaavio kannattaa pitää koko ajan paikallaan, niin putki ei lipsahda liian lyhyeksi. Liitoksen täytyy olla tarkka, ja näkyvää rakoa ei saisi jäädä, koska kun liitosta juotetaan, hopea etenee kapillaarisesti muhvin ja putken välissä, ja pienikin rako saattaa pysäyttää se etenemisen. Liitos voi silti onnistua, koska hopeaa voidaan “juoksuttaa” useammalta suunnalta, mutta todennäköisyys pienenee.
Kun kaikki jiirit on sovitettu, kasataan runko piirustuksen päälle ja tarkastetaan että kaikki on niinkuin pitääkin. Itse piirsin rungon ääriviivat vanerille johon pulttasin keskiön kiinni omalle paikalleen, ja ruuvasin sopivan kokoiset puupalikat kannattelemaan putkia suorassa niin että rungon saattoi koota sen päälle. Vaneri näkyy tässä kuvassa.
Tässä vaiheessa tehdään takajarruvaijerille läpivienti vaakaputken sisällä.
Vaijeri kulkee 7mm:n messinkiputken sisällä. Reiät putkelle tehdään ensin 7mm:n poralla ja sitten pyöreällä moottorisahaviilalla viistoon niin jotta putki taittuu sisälle. Nämä juotetaan kaikista ekana.
Sitten itse asiaan eli juottamiseen. Ensin satulaputken alapää keskiöön. Putken muhviin menevä pää täytyy hioa puhtaaksi, samoin muhvin holkki sisäpuolelta. Putki ihan käsin hiomanauhalla, muhvi dremelin hiomarullalla kevyesti mutta joka kohdasta. Sovituksen pitäisi olla lievästi nafti. Välystä saa olla mielellään ei ollenkaan mutta ei liitos saa olla liian tiukkakaan. Pieni, juuri ja juuri havaittava rako muhvin ja putken välissä ei haittaa.
Tämä putsaushionta kannattaa tehdä juuri ennen juottamista, ja levittää juoksute saman tien kaikille juotettaville pinnoille suojaamaan. Sitten vaan putkenpää muhviin oikeaan asentoonsa.
Käytin ohjureina kahta 30millistä alumiinisoiroa jotka puristin keskiön molemmille puolille, ja putki niiden väliin sekä yläpäähän sopivat palikat putken ja soirojen väliin. Näin putki asettuu suoraan kulmaan keskiön suhteen. Yläpää puristetaan myös tukevasti. Palikat voivat olla puuta koska ne ei sieltä asti lämpene.
Juoksutetta (joka muuten on jauheesta sekoitettu veteen, pöydällä läpimäksi seisseen oivariinin viskositeettiin) levitellään reippaasti liitokseen, muhviin ja putkeen liitoksen lähelle. Sitä ei voi kuulemma laittaa liikaa.
Seuraavaksi pilli käteen ja liekkinä käytin asetyleenivoittoista, hiljaista liekkiä. Siis happea ja asetyleeniä niin vähän kuin mahdollista mutta kuitenkin niin että muodostuu n. 150mm pitkä huntu ja n. 20mm pitkä valkea liekki. Liekki on käytännössä äänetön. Pillinä käytin enimmäkseen 150 litraista, mutta toisen haarukan juotin 75 litraisella ja tykästyin siihen. Hopealle riittää vähempikin ja pieni liekki antaa aikaa aloittelijalle, mutta valkea liekin kärjellä saa tarvittaessa nopeasti lämpöä jos on tarvis.
Tästä on varmasti monenlaista käytäntöä, ja netissä esim. Mr.Nagasawa juottelee ihan eri meiningillä; pauhaavalla isolla liekillä ja punahehkuisilla putkilla, mutta hänellä lienee tuota kokemusta vähän erilailla… Itse koin pienen, hiljaisen liekin mukavaksi käyttää ja onnistuihan tuo silläkin.
Juotettaessa liekin hunnulla ensin lämmitetään koko liitos huolella niin kuumaksi että juoksute alkaa sulamaan ja muuttuu lasimaiseksi, läpinäkyväksi nesteeksi. Metalli saa punertua hiukan, mutta hehkuvan punaista on syytä välttää, juoksute palaa eikä toimi enää.
Valuvaa juoksutetta voi levitellä siinä lämmitellessä takaisin muhvien reunoihin juotuslangan päällä. Lämmitys kohdistetaan muhvin paksuimpiin, ja kauimpana reunoista oleviin kohtiin. Putkia ei tarvitse lämmitellä erikseen, eikä muhvien teräviä koristepiikkejä, vaan olennaista on että syvimmällä olevat liitoksen osat lämpiävät varmasti tarpeeksi että hopea juoksee sinne ensin. Reunat ja muhvien ulkonevat osat seuraavat siinä mukana ihan itsekseen eikä yleensä ollut juuri tarvetta lisätä hopeaa erikseen niihin, vaan liekillä lämmittämällä hopeaa saattoi kuljettaa niihin helposti.
Kannattaa harjoitella hopean syöttämistä ennen varsinaisia juotoksia, että osaa syöttä sitä tarpeeksi, mutta ei mielellään liikaa koska se hankaloittaa viimeistelyä. Se on hankalaa eikä suju vielä minulta hyvin.
Sulan hopean täytyy kurkkia jokapuolelta pitkin muhvin saumoja. Jos hopeaa lurahtaa reilusti liikaa, voi sitä poistaa sulattamalla ylimääräisen ja pyyhkäisemällä teräsvillalla kevyesti sitä pois. Jos hopeaa leviää putkien päälle ei se ole vaarallista, vaan se lähtee helposti hiomalla pois.
Seuraava liitos on emäputken ja viistoputken liitos, joka täytyy vain saada oikeaan kulmaan ja niin että kaikki ylimääräinen putki jää alapuolelle.Huomioi että putkea jää nyt juotettavan putken ylipuolelle myös tarpeellinen määrä! Kannattaa huomioida viistoputken keskiviiva, ja asemoida muhvi siihen nähden oikein.
Sen jälkeen runko paketoidaan kuvan tavoin samojen alumiinisoirojen avulla, ja kuvasta poiketen myös viistoputki puristetaan soirojen väliin. Siihen tarvii taas sopivan kokoiset simmilevyt, joina itse käytin muutaman puretun kärkivälimitan lehtiä. Tärkeää on että simmit ovat molemmin puolin putkea saman paksuiset.
Viistoputken suorakulmaisuus keskiöön nähden täytyy tarkistaa nyt erikseen linjurin ja työntömitan kanssa.
Sitten vaan koko helahoito ruustukkiin kiinni. Itse täppäsin ensin kaikki muhvit kärjistään pienellä hopeatipalla kiinni, purin varovasti koko paketin ja vertasin sitä taas piirustukseen. Jos kaikki on ok, niin soirot ja simmit takaisin kiinni; nippu ruustukkiin ja juottamaan.
Kannattaa käännellä runkoaihiota niin että hopea saa valua alaspäin liitokseen niin homma helpottuu hieman.
Kun juotokset on tehty, ne kannattaa putsata kovettuneesta juoksutteesta kuumalla vedellä liottamalla ja teräsharjalla harjaamalla.
Takakolmion kokosin kylmiltään, ja asensin varovasti droppeihin paikalleen suoraksi todetun takarenkaan jolla testasin haarukan suoraksi, ja porasin muhvien ja droppien sivuihin 1,5mm reiät siten että ne menivät sekä muhvin että putken läpi. Myöhemmin, juuri ennen juottamista naulasin niihin 1,5mm hitsauslangasta katkaistut pätkät, jotka asemoivat haarukan juuri oikeaan asentoon.
Takahaarukan suoruuden asetin niillä samoilla soiroilla puristaen ne viisto- ja satulaputkien molemmille puolille (ne kun ovat saman paksuiset), siten että ne ottivat kiinni taka-akselia mallaavaan 10mm kierretangosta ja neljästä mutterista tehtyyn akseliin ja johon ne puristettiin kiinni, keskelle.
Avot, siinäpä se. Juottamisen jälkeen putsataan kaikki juoksutteen roippeet pois, viilaillaan karkeimmat epätasaisuudet pois ja samalla ohennetaan muhvien kärkiä hieman, ulkonäkösyistä. Sitten hiotaan, aloittaen karkeudesta 240, sitten 320-400-600-800-1000-1200 ja kiilloitetaan lumppulaikalla ja autosolilla tai vastaavalla. Kromaukseen poks.
Maalari selviää huomattavasti vähemmällä; hiominen 320:n saakka riittää hyvin.
Satulamuhvin kiristyshalkio kannattaa muistaa avata ennen maalausta/kromausta.
Etuhaarukkassa ei muuta ihmeellistä kuin että siihen tarvii jo jigin sekä haarukoiden vääntämiseen (versio 1, versio2, että juottamiseen (kuvasta puuttuu akselin virkaa hoitava kierretangosta ja neljästä mutterista koottu akseli).
Yksi asia mikä pitää muistaa; ohjainputki EI ole molemmista päistä saman paksuinen!!! Toinen pää, alapääksi tarkoitettu, on paksumpi seinämävahvuudeltaan, eikä sitä välttämättä huomaa jos ei tiedä katsoa. Minä en tiennyt, ja juotin sen väärinpäin ja vielä messingillä, ja kun asiaa tiedustelin ammattilaisilta niin haarukan purku olisi todennäköisesti saattanut muuttaa ohjainputken ja/tai kruunun metallin ominaisuuksia, ja kun osa on turvallisuuden kannalta tärkein koko pyörässä niin tilasin uudet osat ja juotin uuden, tällä kertaa tarkastaen putken asennon viiteen kertaan.
Stemmi ei mene, onneksi, paikalleen kuin siihen oikeaan päähän, kun nurinpäin laitettuna ohjainputken alapää on vaarallisen ohut.
Kaikki kannattaa muutenkin tarkastaa koko homman ajan moneen kertaan, ja sittenkin vielä kerran koska juotoksen purkaminen, vaikka se mahdollista onkin, on typerintä mitä uudelle rungolle voi tehdä.
Pistän sekä juotos- että vääntöjigistä vielä kuvia kunhan saan aikaseksi.
Ei muuta kuin hyvää onnea projekteille!